Jos sulla tulee yhtäkkiä eteen tilanne, että pitäidikin puhua englantia, onnistuisiko sujuvasti kielen vaihto?

Well well. Alussa kyllä on vähän hapuilua. Mutta ammattisanastoni osaan.

Absolutely,asuin Lontoossa useamman vuoden joten helposti lähtee.

Onnistuu kyllä, teen töitä englanniksi n. puolet ajasta.

Mutta lounasravintoloissa ja kahviloissa puhun suomea. Helsingissä on jokin ihmeellinen asennevamma ettei edes yritetä puhua valtakieltä. Jokainen kebabkiskan pitäjä puhuu kyllä suomea, mutta kahvilassa ja ravintolassa osa henkilökunnasta ei edes yritä. Itsekin olen ollut ulkomailla ravintolassa töissä ja noin kahdessa viikossa oppii perussanaston paikallisesta kielestä, ei se mitään rakettitiedettä ole. Kunnioituksen puutetta ja laiskuutta lähinnä.

Sujuu. Mulla oli jo pikkutyttönä englanninkielisiä kirjekavereita :D

I am feeling mentally unstable and dont want to talk.

Näin vastasin mutta oliko sujuvasti? 

Kyllä onnistuu. Brittiläinen ystäväni kehui kerran, että puhun parasta englantia mitä hän on Suomessa kuullut. 

Kyllä onnistuu.

Välillä joku turisti pysäyttää ja kysyy reittiohjeita. Kyllä vähän takeltelen, koska samaan aikaan pitää miettiä kohteen paikannusta ja reittiä ja en ole ihan varma ymmärtävätkö ulkomaalaiset suomenkieliset kadunnimet puheesta. Puhumisen sujuvuus riippuu vähän päivästä.

Helposti.

Tänäänkin meillä puhuttiin ruokaplydässä sekaisin suomea, ruotsia, englantia ja espanjaa. Jopa 8v selviää noista kolmella kielellä.

Minulla työkielenä englanti 35v, miehellä 25v. Kotikielinä suomi, ruotsi, italia

Vierailija kirjoitti:

I am feeling mentally unstable and dont want to talk.

Näin vastasin mutta oliko sujuvasti? 

Oli sujuvasti ja kuvaava.

Kun olin vielä työelämässä, itsellä puhuttu englanti meni ruosteeseen puolessa vuodessa ilman käyttöä. Kun töissä kuitenkin joutui pläräämään eng. kielistä manuaalia tai speksilehteä tms. päivittäin, niin jummi ja ruoste ei edennyt tekstipuolelle koskaan. Van se itse tuotettu puhe  vaati aktiivistä käyttämistä.

 - Nyt neljättä vuotta eläkkeellä ja arvatenkin intialaistaustaiset kaksi pariskuntaa tuli juttusille pilkillä ollessa Naantalin edustalla. Hiton hauska juttu mielestäni tuollaiset kohtaamiset. Vaan se puhutun englannin ruosteisuus itsellä harmitti itseä kunnolla.

Jostain syystä luetun ymmärtäminen ei ole huonontunut pätkän vertaa, ehkä päin vastoin, kuullun kylläkin. Saattaa liittyä kuulon selkeään huononemiseen? Jostain syystä WW2 ja Tyynen meren taistelujen histoaria alkoi kiinnostaman oikein kunnolla. Yotubesta olen kymmeniä tunteja katsonut tekstitettyjä videoita Midwayn ja Leyten lahden meriotaisteluista .

Ei onnistu. Jos sattuu yllättävä tilanne niin poistun heti.

Minulla ei ole minkäänlaista kykyä muodostaa lauseita, ei kirjallisesti eikä suullisesti. Jonkun verran ymmärrän yksinkertaista puhetta.

Tottumiskysymys. Jos on käyttänyt pitkään lähinnä vain tekstimuodossa sinänsä moitteetonta englantia (tai muuta vierasta kieltä), niin on normaalia, että yhtäkkinen suullinen osaaminen voi olla aluksi yllättävän heikkoa, kun niitä periaatteessa tuttujakin sanoja joutuu hakemaan tai eivät tule heti mieleen.

Vaimolle englantia ja lapsille suomea.

Asun englanninkielisessä maassa ja päivittäin hoidan kaikki asiani englanniksi. Eli siis en takeltele. Alussa kun muutin tänne tuli välillä tilanteita jolloin ei vaan muistanut kaikkia sanoja heti tai ymmärtänyt mitä vastapuoli sanoi. Nykyisin käy tosi harvoin niin etten ymmärtäisi jotain. Alussa en myöskään tykännyt hoitaa asioita puhelimessa samasta syystä. Nykyisin ei ole senkään kanssa ongelmia. 

Vaihdan ongelmitta englantiin tai ruotsiin, saksakin menee. Mutta kun vastapuoli puhuukin ranskaa, viime vuosituhannen yläasteen ranskan tunneista ei muistu mieleen kuin pari sanaa. Ja venäjäksi osaan periaatteessa jonkin verran, mutta muistan vain muutaman sanan sitäkin kun joku alkaa sitä puhua. Ja töissä olisi hyödyllistä puhua myös arabiaa, somalia ja daria, enkä niitä osaa ollenkaan. Suurimman osan ajasta koitan pärjätä pelkällä suomella, kun en osaa kieliä joita tarvisi osata.

Nykyään tulee puhuttua finglishiä, koska jotkun kielikuvat kääntyvät huonosti suomeksi.

Depends. 

Amerikan englanti ei mitään ongelmaa.

Toisen turistin kanssa ei mitãän onkelmaa.

19 vuotiaana Lontoossa  ei mitään onkelmaa.

30 vuotiaana englannissa vit u mitä pa5kaa. Ihan kuin olisi tipahtanut keskelle marssia. Kukaan ei ymmärrä enkä minä ymmarrä mitään. Meni ehkä 2v kunnes helpotti. Mihin hävisikään sen hyvä englannin kieli yhtäkkiä. Mutta se päivä kun juttelin amerikkalausen kanssa englannin kielikylvyn jälkeen, voi että se oli simppeliä. Niin simppeliä, että mietin voiko ollakkaan.

Nuorempana vaihdoin 5 kielen välillä ihan kevyesti. Sittemin kaksi unohtui aika lailla, mutta uusi kieli tuli tilalle. Vanhempana ei enään mene niin sutjakkaan. Välillä unohtuu ihan kaikki kielet, eikä saa sitä vähäkää sanottua. 

Minulla on jonkinlainen häiriö puheen tuottamisessa. Stressaavassa tilanteessa unohdan suomenkielenkin sanoja. Luen ja ymmärrän englantia.

Kyllä, jos lyhyt sananvaihto. Pidempään ei ehkä enää.