Lue keskustelun säännöt.
Jos sulla tulee yhtäkkiä eteen tilanne, että pitäidikin puhua englantia, onnistuisiko sujuvasti kielen vaihto?
14.09.2024 |
Vai alkaisitko takeltelemaan?
Itse alan takeltelemaan, koska en heti muista kaikkia englanninkielen sanoja. Kyllä yleisimmät tulee mieleen, kun niitä vähän ensin etsii ja hakee, mutta ei mun enkunkieli silti kauhean sujuvaa ole. Aika töksähtelevää.
Siksi mä aina aluksi sanonkin puhekumppanille, että " sorry, i don't speak english very well". Onneksi on ollut aina ymmärtäväinen tämä toinen osapuoli.
Kommentit (81)
Suomen- ja saksan kielellä pystyn keskustelemaan yllättävissäkin tilanteissa. Muilla kielillä en.
- n67v -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takeltelen suomeksikin, jos puhun tuntemattomalle, koska olen ujo. Rentoutuneena sujuu ENGLANNIN KIELI (opettele kirjoittamaan) vallan mainiosti.
Yhtenä päivänä mietin mikä on ilmavirta. Siis miksi sitä kutsutaan, kun vaikka rekka menee ohi ja tulee se tunne. En muistanut sanaa ilmavirta. Sitten jossain muussa yhteydessä kuulin sen sanan ja muistin. Samoin esim. hela oli minulle aikanaan ihan omituinen sana. Väsyneenä ei suju mikään kieli, ei edes suomi. Eikä liian jännittyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Suomen- ja saksan kielellä pystyn keskustelemaan yllättävissäkin tilanteissa. Muilla kielillä en.
- n67v -
"Suomen- ja saksan kielellä" 🤣🤣 et sitten tuon surkeammin osaa kirjoittaa?!
Mahtaako missään muussa maassa olla iskostettu ihmisten päähän tätä samaa ajatusta, että vieras kieli pitää osata natiivitasoisesti ja mieluummin jopa sitäkin paremmin ennen kuin kieltä saa edes harkita käyttävänsä?
Kielioppivirheitä ei saa tulla eikä lausumisessa saa olla mitään mikä paljastaisi, että oma äidinkieli on jokin muu.
Samaan aikaan esim nyt vaikka norjalaiset vetää englantia aivan ongelmitta ja tulee ymmärretyiksi vaikka ei lauserakenteet aina ihan täydellisiä ole ja se "norjannuottikin" paistaa englannista läpi.
Tottakai. Olen 43 v., tarvitsen töissä englantia koko ajan, ja opiskelen toista yliopistotutkintoa melkein kokonaan englanniksi. Minusta olisi kiva opiskella suomeksi, mutta ainakin meidän tiedekunnassa kurssitoteutukset ovat usein niin, että suomenkielinen on läsnäolokurssi, ja englanninkielinen on etä- tai monimuoto-opetusta. Ja koska töisen takia en kovin usein pääse koululle fyysisesti, valitsen käytännössä aina enkkuversiot kursseista.
Mulla on myös sellainen pää, että tarvitsen taustahöpinää aivoilleni, joten yleensä kuuntelen englanninkielisiä pelistriimejä tai politiikkapodcasteja. En oikeastaan tiedä miksi, nuo vain sopivat jotenkin. Pelistriimejä silloin kun teen jotain sellaista, missä en voi kunnolla keskittyä kuuntelemiseen (esim. koulujuttuja) ja politiikkapodcasteja muulloin, koska ne ovat kiinnostavia. Ja sitten taas jos kuuntelisin suomeksi, se sotkisi liikaa jos teen samalla englanninkielisiä koulujuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut Ranskassa 12 vuotta. Englantia osaan muutaman lauseen. Ranskaa erinomaisesti.
Ranskassa ei hirveästi englanninkieleen törmää. No Pariisin turistipaikoissa ehkä...
Suomi. Ranska ja Ruotsi on ainoat hallitsemani kielet.
Vierailija kirjoitti:
Takeltelen suomeksikin, jos puhun tuntemattomalle, koska olen ujo. Rentoutuneena sujuu ENGLANNIN KIELI (opettele kirjoittamaan) vallan mainiosti.
Yhtenä päivänä mietin mikä on ilmavirta. Siis miksi sitä kutsutaan, kun vaikka rekka menee ohi ja tulee se tunne. En muistanut sanaa ilmavirta. Sitten jossain muussa yhteydessä kuulin sen sanan ja muistin. Samoin esim. hela oli minulle aikanaan ihan omituinen sana. Väsyneenä ei suju mikään kieli, ei edes suomi. Eikä liian jännittyneenä.
Tähän tarkennuksena, että rakastan kieliä ja arkeni on täynnä ainakin neljää eri kieltä. Tällä hetkellä kuuntelen kielen x musiikkia (tuossa taustalla), kirjoitan suomea, somessa luen meemejä yms. englanniksi ja saksaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin onnistuu. Joskus joudun käyttämään enkunkieltä.
No ongelmaa. Kyllä I voin easily speak englantia and finnish yhtä the time.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sumesta englantiin ja englannista suomeen onnistuuheti ja helposti ja näitä tilanteita onkin töissä päivittäin. Myös ruotsiin onnistuu. Suomesta saksaan tai ranskaan tai toisin päin on sitten jo haastavampaa, mutta pienen säädön jälkeen onnistuu. Englannista tai ruotsista toisiinsa on epämielluttävää ja teen niin vain pakon edessä ja kummastakaan ranskaan siirtyminen on rehellisesti sanottuna vaikeaa.
Käytännössä ihan yhtä hyvin puhun englantia kuin suomeakin. Joissain työelämän tilanteissa on jopa helpompaa ilmaista itseään englanniksi koska alan sanasto ja termit on etupäässä englanninkielistä.
Meillä on myös ihan tavallista töissä että jos suomalainen kirjoittaa sähköpostin suomalaiselle kollegalleen niin se saatetaan silti kirjoittaa englanniksi siltä varalta että samaan keskusteluun tulee myöhemmin mukaan joku joka ei osaa suomea.
Itselleni hyödyllisimmät kielet työuran aikana (olen 50v) ovat olleet englanti, ruotsi ja saksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai, englanti ollut työkielenä yli 30v.
Tunti sitten puhuin italiaa kun piti hoitaa asioita ja kohta jatkan.
Kielen vaihto ruotsi/englanti/italia/saksa onnistuu vaikka kesken lauseen
Mummo 64v
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako missään muussa maassa olla iskostettu ihmisten päähän tätä samaa ajatusta, että vieras kieli pitää osata natiivitasoisesti ja mieluummin jopa sitäkin paremmin ennen kuin kieltä saa edes harkita käyttävänsä?
Kielioppivirheitä ei saa tulla eikä lausumisessa saa olla mitään mikä paljastaisi, että oma äidinkieli on jokin muu.
Samaan aikaan esim nyt vaikka norjalaiset vetää englantia aivan ongelmitta ja tulee ymmärretyiksi vaikka ei lauserakenteet aina ihan täydellisiä ole ja se "norjannuottikin" paistaa englannista läpi.
Heh, se on se perisuomalainen vaativuus ja perfektionismi. Itseä ja pienintäkin mokailua hävetään täysin ylimitoitetusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanniksi vaihtamien takkuaisi varmasti. Tiukan paikan tullen pystynen joten kuten änkyttämään jotain mainitulla kielellä, siis muutakin kuin perusfraaseja, vaikka ylioppilaskirjoituksista on aikaa kohta 60 vuotta, enkä ole juurikaan englantia tarvinnut missään. Sen sijaan kielen vaihtaminen ruotsiin tai saksaan sujuu ongelmitta. Niillä kielillä olen itseni elättänyt ja ylläpidän edelleen kielitaitoa esim. lukemalla mainituilla kielillä kirjallisuutta ja lehtiä, jotta oppisin uudempaakin sanastoa. Samoin seuraan telkkarin ruotsinkielisiä ohjelmia. Valitettavasti saksalainen tarjonta on telkkarissa vähäistä ja se mitä on, näyttää olevan rikossarjoja, joita suorastaan kavahdan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen- ja saksan kielellä pystyn keskustelemaan yllättävissäkin tilanteissa. Muilla kielillä en.
- n67v -
"Suomen- ja saksan kielellä" 🤣🤣 et sitten tuon surkeammin osaa kirjoittaa?!
No kerropa, kuinka se kirjoitetaan oikein? Nyt oli kyse kielitaidosta eikä oikeinkirjoituksesta.
Kyllä välillä kangertelee kun kielenvaihto yhtäkkiä tulee eteen. Ruotsi ja saksa sujuvat hyvin. Pärjään myös ranskalla.
Itse asiassa suomi taitaa olla heikoin kieleni verrattuma ruotsiin, saksaan ja englantiin kun keskustellaan.
Sen verran kauan (v. 1998 lähtien) on pitänyt töissä käyttää suomen lisäksi englantia, ettei tuottaisi ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen- ja saksan kielellä pystyn keskustelemaan yllättävissäkin tilanteissa. Muilla kielillä en.
- n67v -
"Suomen- ja saksan kielellä" 🤣🤣 et sitten tuon surkeammin osaa kirjoittaa?!
Missä virhe?
En viitsi puhua englantia vaikka osaan ihan hyvin kun en oikein voi sietää koko kieltä. Tykkään puhua vain saksaa ja italiaa. Välillä Turun murretta lisäksi jos sattuu suomalainen kohdalle. Vuosikymmeniä ulkosuomalainen.