Mies ei suostu muuttamaan lapsensa takia
Olemme naimisissa ja mun opinnot edellyttäisivät muuttoa toiselle paikkakunnalle. Lastakin olemme yrittäneet ja asialla on kiire iän ja terveyden puolesta. Miehelle on jo lapsi (11-vuotias) aiemmasta suhteesta ja hän kieltäytyy muuttamasta vuoroviikkojen takia. Olen ehdottanut, että lapsi voisi olla meidän kanssa kokoaikaisesti, jos koulua pitää vaihtaa. Ei käy. Myöskään tapaaminen vain viikonloppuisin ei sovi miehelle. Mitä tässä voi tehdä? Opinnot on mulle tärkeät, alalla on vaikea päästä ja olen haaveillut tästä jo pitkään.
Kommentit (149)
Olet valinnut mieheksesi miehen, jolla on lapsi. Lapsen hyvinvointi menee sinun edellesi, aina. Jos haluat ns. vapaamman miehen, olisit valinnut lapsettoman. Pitää kantaa vastuu omista valinnoistaan.
Kukaan fiksu ei hanki lapsia opiskeluaikanaan, paitsi ehkä tohtoriopiskelija. Ammatti hankitaan ennen perheen perustamista.
Muutat ja teet iltaisin ja viikonloppuisin työtä. Mies käy luonasi vaikka joka toinen viikonloppu.
Ystäväni (lapseton) opiskeli toisella puolen Suomea kuin missä asui puolisonsa kanssa. Halvassa opiskelijasolussa asui ja pidemmiksi lomiksi matkusti kotiin. Valmistui ja on nyt töissä. Usean vuoden koulutus mutta kyllä hyvä liitto kestää tällaisen panostuksen. Täysin käsittämätöntä yrittää erottaa isä lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan fiksu ei hanki lapsia opiskeluaikanaan, paitsi ehkä tohtoriopiskelija. Ammatti hankitaan ennen perheen perustamista.
Päinvastoin, opinnot joustavat enemmän kuin työelämä. Usein yliopisto-opintojen päättyessä on jo kiire hankkia lapsia.
Jos kyseessä on monimuoto-muuntokoulutus luokanopettajaksi aiemman maisteritutkinnon jälkeen, niin ainakin Kokkolassa se tarkoittaa lähiopetusjaksoa vain kerran kuussa. Muutoin voi opiskella etänä. Olet varmaan tutustunut opintojen kuvaukseen. Tuohon ainakin haetaan syksyn yhteishaussa, etkä silloin vielä kai tässä kohtaa voisi edes tietää, oletko tullut valituksi.
Varmaankin pystyt neuvottelemaan puolisosi kanssa koiran hoidosta tuon verran tai etsit sellaisen majapaikan lähiopetusjaksoille, minne koiran voi ottaa mukaan. Osa-aikatöitä voinet etsiä etäopiskelun viikoille. Sijaisista kouluihin ja päiväkoteihin on aina pulaa.
Teet, mitä teet - yksitoistavuotiaan elämää kummankin huoltajansa lähellä sen ei tule sotkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin yksin ja laittaisin lusikat jakoon. Selvästi miehelle vanha elämä on tärkeämpi kuin tulevaisuus sinun kanssasi. Jos miehelle perheen perustaminen sinun kanssasi olisi vanhaa elämää tärkeämpää, niin hän toimisi toisin. Olet hänelle vain kiva lisä "valmiissa palapelissä". Hän elää elämäänsä vanhan elämänsä kautta ja sinä olet hyödykemausteena tässä nykyelämässä, mutta et koskaan tule voittamaan hänen vanhaa elämäänsä, jonka mies laittaa aina etusijalle.
Tuollaisia ne eronneet lapsia hankkineet miehet pitkälti ovat.
Palstamammat ovat kertoneet faktana, että mies ei koskaan eroa ellei ole uutta naista jo katsottuna ja sitten kun vaihtaa, niin se vanha perhe saa mennä, kun keskitytään vain uuteen. Eli kummin päin se nyt menee? Hylkääkö mies vanhan perheen vai onko vanha per
Useimmiten se on kuitenkin nainen, joka hakee eroa. Ehkäpä ap:nkin miehen tapauksessa oli näin, koska mies ei selvästikään ole ns. lähtenyt lätkimään ja unohtanut lastaan, vaan edelleen hoitaa isyytensä kunnialla.
Sekä minä että miesystäväni olemme eronneet lastemme toisesta vanhemmasta, ja koska emme asu samalla paikkakunnalla, meille on itsestäänselvää, että yhteenmuuttoa voidaan harkita sitten, kun lapset on aikuisia. Siihen asti asumme eri paikkakunnilla, jotta yhteisvanhemmuus lasten toisten vanhempien kanssa onnistuu mutkattomasti.
provo
Mitä merkitystä tässä "ongelmassasi " on teidän naimisissaolollanne? Miksi se piti mainita?
Sama selkosuomella: Minä, minä, minä. Minun opiskeluni. Minun asumiseni. Minun koirani. Minun haaveeni.