Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin pakkoajatuspainotteinen ocd aiheuttaa jatkuvaa riitaa..
13.09.2024 |
Olen seurustellut jonkun aikaa miehen kanssa, jolla on diagnosoitu pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö. Totta kai haluaisin helpottaa hänen oloaan, mutta ongelmana on, että loputon vatvominen ja asioiden epäily kohdistuu nyt nimenomaan suhteeseemme. Lähes kaikki kertomani asiat herättävät kymmeniä kysymyksiä. Hän tuntuu lähtökohtaisesti epäilevän kaikkea kertomaani. Tilanteet ovat tämän tasoisia: hän kysyy onko jääkaapissani maitoa, jos vastaan että ei, hän kyselee ihmeissään että eikö muka oikeasti ja lopulta epäilee etten vain jostain syystä halua kertoa hänelle että minulla onkin oikeasti maitoa. Tai jos en jaksa juuria myöten selittää jotain päivän aikana sattunutta tapahtumaa, hän päättelee, että jätän tarkoituksella jotain kertomatta ja vaatii varmistelua asioiden todellisesta tilasta.
Välillä ärsyynnyn ihan hitosti tähän, jolloin hän loukkaantuu, sillä kuulemma ei olisi iso juttu minulta suoda hänelle mielenrauhaa sillä, että haluaa muutaman kerran varmistelua jostakin. Lisäksi väittää, että ei epäile koskaan mitään. Minä puolestani en ymmärrä, miksi hän kyselee epäluuloisesti täysin käsittämättömiä, ellei muka epäile.
Siis onko kellään kokemusta tällaisesta? En mitenkään enää usko, että suhteellamme on mitään tulevaisuutta..
Kommentit (53)
Ei mikään suhde voi toimia, jos siinä mennään vain toisen ehdoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kumppani voi ymmärtää, mutta ei tarvitse silti lähteä tuohon mukaan. Eikö ocd:llekin olisi pidemmällä tähtäimellä hyväksi, että joutuu sietämään epävarmuutta, ja huomaa seviytyvänsä siitä huolimatta? Voisiko vaan todeta, että tuo on nyt sitä ocd:ta, en aio jatkaa tätä keskustelua ja yhdessä miettiä, mikä muu helpottaisi ahdistusta?
Osoitat selkeästi että et voi ymmärtää. Sen kumppanin on nimenomaan lähdettävä siihen mukaan, koska muuten se kumppani on itse este tai taakka. Pakkoajatukset ovat kamalia, joskus ne ovat ultra-väkivaltaisia, eikä ne ole ainoastaan ajatuksia, vaan ne asiat näkee päässään, kuten ne näkisi fyysisesti silmillään. Siksi joskus on vaikea erottaa todellisuutta pakkoajatuksista, jolloin niihin jää jumiin. Olen lapsena mm.luullut että mummoni pissaa tekemäänsä ruokaan ja joutunut varmistelemaan, että se ei ole totta. Pakkoajatuk
Miksi kumppanin täytyisi kestää tuota? Miksi pakko-oireinen saisi pilata kumppaninkin elämän sairaudellaan.
Minä en olisi suhteessa, jossa toisella on tuollainen sairaus. Tai moni muukin sairaus ja asia saa minut tekemään saman päätöksen . Esim. Alkoholismi.
Olen samaa mieltä,että tuo ap.n kuvaus ei ole ocd. Minun käsittääkseni se on enemmän varmistelua ettei ole hella päällä, käsien pesua tai vaikka askelten tai muiden asioiden laskemista.
Tuo AP.kuvaama on paljon pahempaa, ja vaarallisempaa. Harhaluuloisuutta, mustasukkaisuutta, psykoottisuutta.
Jos ongelmia on jo nyt, ne vain pahenevat.
Pelasta itsesi,AP. Eroa.
Mitä pidempään vitkutat, ei se sen helpommaksi muutu, voi jopa pahentua. Normaalia, tervettä suhdetta tuosta ei tule. Et ole kenenkään terapeutti, siihen ei tarvitse ryhtyä. Nyt on aika ajatella itseä, ei sen toisen vointia.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo todellakin ocd:n oire?
En osaa varmaksi sanoa, mutta ainakin kirjallisuuden perusteella pakkoajatukset saattavat heijastua ihmissuhteisiin juuri noin. Joskus mies on myös kuvannut ajatuksiaan niin, että hän näkee kirkkaasti mielikuvissaan mitä kauheimpia asioita, eikä saa niitä pois ilman, että selitän kauhukuvia herättäneet jutut niin perusteellisesti, ettei mielikuvitukselle jää tilaa.
Kaikista ärsyttävintä on, että hänen mielestään minun olisi kyettävä rauhallisesti lohduttamaan ja tukemaan häntä niin kuin hän minua. Mies ei mitenkään ymmärrä, miksi minua on alkanut ahdistaa kertoa asioista hänelle, sillä hänen mielestään minäkin ihmettelisin vastaavissa tilanteissa, että "mikä homma". Lisäksi hän sanoo minun olevan aiempien suhteideni takia yliherkkä ja tulkitsevani kaiken viattoman ihmettelyn minun epäilemiseksi.
Olen itsekin miettinyt, onko kyseessä vaan sairaalloinen mustasukkaisuus, mutta toisaalta hän on hyväksynyt miespuoliset ystäväni, eikä kysele tai nosta meteliä heidän kanssaan viettämästäni ajasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että koska nyt on kysymys ocd:sta, täytyisi kumppanilta löytyä loputtomasti ymmärrystä ja myötätuntoa. Ilman ocd:ta sama käyttäytyminen olisi henkistä väkivaltaa. Siinä on kumppanilla oltavat.
Itse olen ollut parisuhteessa 20 vuotta symmetria ja hygienia-teemaisista ocd- oireista kärsivän miehen kanssa. Lääkitys, jatkuva altistusta ja oireita vastaan taistelu, sekä mun suoraviivainen (en osallistu mitenkään oireisiin, enkä varmisteluihin, yksikään oire ei saa kaventaa mun ja lasten elämää) pitää meidän molempien mielenterveyden paremmassa kuosissa ja antaa mahdollisuuden parisuhteelle ja lasten terveelle kasvulle ja kehitykselle.
Ap:n tilanteessa päättäisin suhteen heti.
Laita se lukemaan Suvanto-Vitikka Työkirja pakko-oireiden hoitoon. Ja lopeta suhde. Joka kerta, kun suostut varmisteluun, miehen ocd pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä näköjään liikkuu trolli, joka ei tiedä OCD:sta mitään ja sekoittaa sen tavallisiin neurooseihin. T. OCD-diagnosoitu mies
Jos ymmärtäisitre lukemanne, niin olen koko ajan sanonut, että OCD-henkilön kanssa ei kannata seurustella. Älkää sekoittako OCD:tä pelkkiin pakko-oireisiin tai neurooseihin. T. OCD-diagnosoitu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kumppani voi ymmärtää, mutta ei tarvitse silti lähteä tuohon mukaan. Eikö ocd:llekin olisi pidemmällä tähtäimellä hyväksi, että joutuu sietämään epävarmuutta, ja huomaa seviytyvänsä siitä huolimatta? Voisiko vaan todeta, että tuo on nyt sitä ocd:ta, en aio jatkaa tätä keskustelua ja yhdessä miettiä, mikä muu helpottaisi ahdistusta?
Osoitat selkeästi että et voi ymmärtää. Sen kumppanin on nimenomaan lähdettävä siihen mukaan, koska muuten se kumppani on itse este tai taakka. Pakkoajatukset ovat kamalia, joskus ne ovat ultra-väkivaltaisia, eikä ne ole ainoastaan ajatuksia, vaan ne asiat näkee päässään, kuten ne näkisi fyysisesti silmillään. Siksi joskus on vaikea erottaa todellisuutta pakkoajatuksista, jolloin niihin jää jumiin. Olen lapsena mm.luullut että mummoni pissaa tekemäänsä ruokaan ja joutunut varmistelemaan, että se ei ole totta. Pakkoajatuk
Kenenkään ei tule seurustella ihmisen kanssa, jolla todellisuudentaju hämärtyy ja ajatukset ovat voimakkaan väkivaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kumppani voi ymmärtää, mutta ei tarvitse silti lähteä tuohon mukaan. Eikö ocd:llekin olisi pidemmällä tähtäimellä hyväksi, että joutuu sietämään epävarmuutta, ja huomaa seviytyvänsä siitä huolimatta? Voisiko vaan todeta, että tuo on nyt sitä ocd:ta, en aio jatkaa tätä keskustelua ja yhdessä miettiä, mikä muu helpottaisi ahdistusta?
Osoitat selkeästi että et voi ymmärtää. Sen kumppanin on nimenomaan lähdettävä siihen mukaan, koska muuten se kumppani on itse este tai taakka. Pakkoajatukset ovat kamalia, joskus ne ovat ultra-väkivaltaisia, eikä ne ole ainoastaan ajatuksia, vaan ne asiat näkee päässään, kuten ne näkisi fyysisesti silmillään. Siksi joskus on vaikea erottaa todellisuutta pakkoajatuksista, jolloin niihin jää jumiin. Olen lapsena mm.luullut että mummoni pissaa tekemäänsä ruokaan ja joutunu
Huomaa, että et tiedä mikä on OCD. Olet luultavasti otse sosiopaatti noiden tekstien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sosiopaatit maalittavat OCD-henkilöitä ja etsivät heistä helppoja uhreja suhteisiin. Näin he voivat käyttää oireita tekosyynä mustamaalata puolisoaan muille. Kontrollinhaluisia ja äärimmäisen väkivaltaisia nämä henkilöt. Oireita on helppo käyttää OCD-henkilö vastaan. Kokemusta on. T. OCD-diagnosoitu
Onko tuo todellakin ocd:n oire?