Miten estätte itseänne ostamasta tavaraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä siivoamaan jonkun kaapin tms. Sieltä, jos löytyy hutiostoksia ja tavaroita, joita ei välttämättä edes muistanut omistavansa saattaa tulla toisiin ajatuksiin ja jäädä ostokset tekemättä.

Mulla ei ole tollaista. 

Ei se varmaan kaikilla toimi. Itselleni voi tulla katumus, että mitä turhaa on tullut osteltua aiemmin tai sitten saattaa löytää jotain vastaavaa mitä on ollut aikeissa ostaa ja ostaminen jää sen takia.

Eipä ole ongelmaa.  En osta, piste.

Itsellääni ei ole tarvetta  hamstrata ja shoppailla, ei ole koskaan ollut.  Ostan vain kun tarvitsen, ja harkinnan mukaan ja aina laatua. Oli sitten kyse vaatteista, kodinkoneista, kengistä, mistä tahansa.

Joskus näen jonkun esim. vaatteetn johon ihastun.  Silloin aina herää ajatus tarvitsensko tätä? Missä käytän?  tuleeko käytettyä?  Ja 99, 9 % jää ostamatta.

Rakastan kirjoja ja lukemista.  Kirjoja ostan mutta en päättömästi.  Tein juuri eilen 115 euron kirjatilauksen, mutta näitä tilauksia teen noin neljä kertaa vuodessa, ja tilaan kirjoja joita  on muuten vaikea saada käsiinsä.

Mieluummin laitan rahan pankkiin kasvatttamaan korkoa tai sijoitan.  Minulla on tytär ja haluan että jälkeeni jää jotain hänelle ja voin avustaa häntä opintojen kanssa.  Haluan että hän saa opiskella ilman rahahuolia.

Olen alkanut ennen ostopäätöksiä nukkumaan yön yli ja kysyn nyt monta kertaa itseltäni tarvitsenko todella sitä mitä olen aikeissa ostaa ja aika monta ostosta on jäänyt tekemättä. En myöskään koskaan osta mitään luotolla enkä käytä Visaani kuin todella harvoin välttämättömässä tilanteessa ja vain sen verran mitä pystyn seuraavassa kuussa helposti maksamaan pois. Jotta elämä ei olisi jatkuvaa kieltäytymistä jemmaan 50 euroa joka kuukausi sellaista rahaa minkä voin vuoden päästä käyttää mielitekoihin jos huvittaa.

Minulta ilmeisesti puuttuu täysin addiktiogeeni koska ei ikinä ole pakonomaista tarvetta ostaa tai haluta  mitään, syödä liikaa tai käyttää mitään huumeita/tupakkaa/alkoa tarpeettomasti. 

Jäätelöä rakastan mutta selviän siitäkin pienellä annoksella. Toki voisin sitä syödä enemmänkin mutta en syö. 

Onko tosiaan mahdotonta kieltää itseään tai miettiä yön yli???

Vierailija kirjoitti:

Pääsin työttömäksi 590 euron tuloilla ostelu loppui kuin seinään ja elämästä tuli jännittävää eloonjäämistaistelua.

Totta joo, mutta toisaalta sitten esim se ihan tavallinen eskimo-puikko maistui kesällä aivan taivaallisen hyvältä. Oli kesän eka ja vika jätski samalla kertaa.

Joskus tuli syötyä jätskiä(kin) usein ja ei tosiaan mitään tavista vaan jotain kallista ainoa tai vastaavaa eikä sekään oikein maistunut miltään.

Se tietyllä tapaa liian yltäkylläinen elämäkin tekee vain sen, ettei mikään tunnu miltään ja ainakaan se ei asiaa helpota, että kaikkea on saatavilla käytännössä kellon ympäri. Siinä oli omat hyvät puolensa että ruokakaupatkin meni arkisin kiinni iltakasilta ja lauantaina viimeistään kuudelta eikä sunnuntaisin ollut auki mikään muu kuin ärrä. Ihmisten oli tavallaan kuin pakko pysähtyä edes päiväksi ja vetää henkeä. Eikä silloin tainnut olla tällaista määrää ahdistuneita ja mielenterveysongelmiakaan kun maailma ei ollut aina auki eikä edes klikkauksen päässä.

Sama pätee myös deittailuun ym koska silloin ei voinut vaan swaipata seuraavaa kotisohvalla vaan ihmisten kanssa piti viettää aikaa ihan naamatusten. Nyt on helppo ajatella, että seuraava on varmasti vielä parempi eikä kukaan kelpuuta ketään.

Yksi toimiva tapa on ajatella kuinka monta tuntia joudut tekemään töitä jotta on varaa ostaa mitä milloinkin haluat. Olisitko valmis esimerkiksi tekemään kolme tuntia ylitöitä että saisit uudet kengät? Näinhän lapsillekin moni opettaa rahan arvoa "äidin pitää tehdä viikko täysiä työpäiviä että saa ostettua ps5". 

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä siivoamaan jonkun kaapin tms. Sieltä, jos löytyy hutiostoksia ja tavaroita, joita ei välttämättä edes muistanut omistavansa saattaa tulla toisiin ajatuksiin ja jäädä ostokset tekemättä.

Mä siivosin (raivasin) kesällä vaatekaappia ja löysin sieltä parikin sellaista vaatetta joiden olemassa oloa en ollut muistanut ollenkaan (oli laputkin vielä kiinni) ja olin sitten ostanut myöhemmin saman uudelleen..

No lemppareitahan ne vaatteet kyllä onkin, mutta silti olisi ihan yksittäiset kappaleet riittäneet. Jos en vielä tuossa vaiheessa olisi ollut lopettanut nettishoppailua niin tuo löytö olisi kyllä sille pisteen pistänyt. Ei siis mitään järkeä.

No, eipähän haittaa ainakaan alvin nosto koska mitään uutta (paitsi jossain vaiheessa alusvaatteita) ei taida olla tarvetta ostaa enää ikinä. Ompelukonekin tuli jo hankittua "kun halvalla sain" joten noista voi alkaa tuunaamaan mieleisempiä jos ei enää käyttövaiheessa maku natsaa siihen ostovaiheen makuun tai vaikka vaate istuukin huonosti. Kenkiäkin on niin, että voisin kenkäkaupan perustaa.. Toisaalta nykylaatu vaikuttaa olevan sellaista, että lenkkaritkin on entiset yhden sesongin jälkeen eli onneksi tavaraa myös lähtee roskiin ja kotiin tulee tilaa.

Muutin joku aika sitten pienenpään asuntoon, ja siinä tavaroita pakkaillessa ymmärsin, kuinka paljon turhaa roinaa on kertynyt joka puolelle.  Olin myös tietoinen ettei kaikki tule mahtumaan seuraavaan paikkaan.   Aloitin raa'an karsimisen ja oikeastaan se lopputulos lähinnä veti hiljaiseksi, kuinka valtava homma se oli ja miten paljon lähti tavaraa pois. Kaatopaikalle, kierrätyseen, roskalava-ryhmään. 

Tämä urakka muistuttaa takaraivossa kumman tehokkaasti joka kerta, jos tulee sellainen olo, että pitäisi jotain hankkia, mitä tuskin kuitenkaan juurikaan tulee käytettyä.

Mietin, tarvitseeko todella sitä mitä on ostamassa ja mihin muuhun järkevämpään sen rahan mitä kuluttaisi voisi käyttää. Joskus vain päätän olla ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritin kotini enkä sen jälkeen ole enää kaivannut ylimääräistä tavaraa. Kannattaa lukea se kirja ajatuksella.

Minimalismista opin sen taidon järjestllä kamoja sen mukaan käyttääkö oikeasti, tarviiko, haluaako edesomistaa. Mutta on paljon mitä kannattaa varastoidakin ja minimalistilla kuten konmarilla pitää olla kunnolla rahaa että voi pitää kauppaa varastona. Ihankuin siinä konmari hommassa olisi oikeasti isot kauppaketjut takana.