Miten estätte itseänne ostamasta tavaraa?

Hokemalla itselleen että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa. Siirtämällä säästötilille niin paljon että tilille jää vain laskuihin ja ruokaan riittävä summa. Säästöjen kasvattamiseen jää koukkuun, ei millään raaski käyttää niistä mitään.

Turhan rojun ostamisen sijasta ala kerryttää rahaa pankkitilille. Kun saldo ylittää uuden pyöreän summan, aseta seuraava tavoitteeksesi, 25 000...30 000...35 000 ja sitä rataa. Jo 100 000 kohdalla koet tyydytystä ja mielihyvää siitä, että halutessasi voit koska tahansa puuhailla vapaasti monenlaista tai kuluttaa rahojasi huoletta.

1. Olin töissä kirpparilla ja se kaikki roina alkoi ahdistamaan.

2. En löytänyt enää tärkeitä tavaroita.

3. Minulle tapahtui pieni tapaturma johtuen juuri roinasta. Kerran kävelin kotona roinakasan ohi ja liukastuin siten että sain lukuisia mustelmia ja iho rikkoontui. 

4. Kuinka ihanaa kun on siistiä, helppo siivota ja mieli rauhaisa, kun ei ole enää tavaraa. Toki hiukan, mutta käyttöesineitä ei koristeita.

Vähemmän on enemmän.

Nettishoppailen välillä niin, että laitan asioita ostoskoriin vimmoissani ja sitten jätän ne sinne..saatan joskus päiviä myöhemmin kyllä tilata jotakin useita viikkoja harkittua, jos en ole sitä kirpputorilta tai mistään alennuksesta löytänyt ja samalla poistan turhat asiat ostoskorista.

 

Käytän usein fraasia No regrets ostopäätöstä miettiessäni, eli en osta mitään sellaista, mitä katuisin myöhemmin. Teen ostoslistoja niin lyhyelle, kuin pitkälle aikavälille ja eri sesongeille. Tällaisia listoja käytän kirpputoreilla.

Mä olen niin halki, poikki ja pinoon- ihminen, että en edes yritä hillitä ostelua miettimällä löytyisikö jo ennestään jokin melkein vastaava kaapista tai tarvitsenko tavaraa ihan todella ja oikeasti tai täytänkö tällä jotain muuta tarvetta ym. Turha edes kiusata itseään moisella pähkäilyllä, että entä jos sittenkin..?

Todellisuus kun on, että kaikkea tarpeellista (ja tarpeetonta) on jo ihan riittävästi ja se mitä ei ole niin sitä ei oikeasti tarvitse vaikka miettisi viikon. Ja ne muut tarpeet ei tasan taatusti täyty vaikka ostaisin kuinka uuden mekon tai jonkun kipon.

En siis enää edes avaa nettikauppasivustoja ja kaikki sähköpostiin tulevat "nyt kaikki -20%" ja "ihania uutuuksia vain sinulle"- viestit ym pistän roskiin edes avaamatta niitä. Jotenkin aika vapauttavakin fiilis kun mainoksilla ei ole enää mitään vaikutusta tai jos on niin, sekin ihan just päinvastainen mitä mainostaja toivoo.

Päätä joku summa millä SAAT ostaa mitä haluat. Pysy siinä. Tarpeelliset ostokset sitten budjetoit erikseen.

En tykkää ostella enää. Olen niin nirso. Teininä ja nuorena aikuisena Anttila ja netanttila oli sellaisia, että jatkuvasti tilailin. Kaupoista ostelin rihkamakoruja ym. Nyt ei löydy edes mieluisia vaatteita, mitä ostaa tai sitten ne on kalliita. Piheyskin iskenyt, vaikka toki varaa olisi. 

Selaan Pinterestiä, kun estetiikan kaipuu iskee. Jotenkin en miellä sitä shoppausalustaksi, niin en myöskään klikkaa mitään, katson vain kuvia. Kotipaikkakunnalla on onneksi vähän kivijalkakauppoja, niin ei tule sellaisia houkutuksia. Järjestelen omaa kotia usein, niin siitä saa sellaista uuden kaipuuta ohitettua.

Vierailija kirjoitti:

Mä yritän nykyisin vain sietää tätä yksinäisyyttä enkä yritä enää täyttää elämäni tyhjyyttä sen paremmin tavaroilla kuin päihteilläkään. 

Ei se nimittäin auta kuitenkaan vaan ihan yhtä yksinäinen sitä on vaikka kuinka olisi päissään ja nurkat pyöreinä tavaraa. Ja varsinkaan kun ne tavarat ja vaatteet on niitä joita aikoo käyttää ja tarvita vasta sitten kun se oma, oikea elämä alkaa ja missä ei ole enää yksinäinen.

Surulliseksi niiden näkeminen vaan tekee. Parempi pistää kaikki kaappiin vaikka ne on jo täynnä entisiäkin unelmia.

 

"Fantasiaminälle" ostelu on yleistä, itsekin siihen sortunut.

Siten että asun pienessä yksiössä ja täällä alkaa näyttää heti sekavalta jos vähänkin liikaa tavaraa. Olen nyt jo joutunut karsia suuren osan.

Mietin tarvitsenko oikeasti ja onko minulla jo jotain vastaavaa? Vältän ostamista, koska jossain vaiheessa pitää muuttaa pienempään asuntoon (nyt iso omakotitalo kahdelle) ja silloin joutuu karsimaan ison osan tavaroista pois. Miksi ostaisin tässä tilanteessa lisää tavaraa?

Tykkään shoppailusta. Minulle ei ole mikään ongelma katsella tavaroita kaupoissa ja netissä. Harvoin löydän mitään, mitä oikeasti haluan ostaa, koska olen omaksunut edellä mainitun ajattelumallin.

Voi mennä siivoamaan jonkun kaapin tms. Sieltä, jos löytyy hutiostoksia ja tavaroita, joita ei välttämättä edes muistanut omistavansa saattaa tulla toisiin ajatuksiin ja jäädä ostokset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä siivoamaan jonkun kaapin tms. Sieltä, jos löytyy hutiostoksia ja tavaroita, joita ei välttämättä edes muistanut omistavansa saattaa tulla toisiin ajatuksiin ja jäädä ostokset tekemättä.

Mulla ei ole tollaista. 

Ihmeesti auttaa, että aikuistuu. Silloin tajuaa, että kukaan ei ole käskemässä tai kieltämässä, saa tehdä, mitä tahtoo. Pitää vain ymmärtää, mitä oikeasti haluaa.

Leikkaa kaikki luottokortit. Ala käyttämään käteistä. Ennen kuin ostat mitään mieti onko kaapissa jo jotain mitä voit käyttää tai soveltaa. Lopeta kaikki tilaukset. Kilpailuta vakuutukset liittymät. Lopeta alkoholi ja nikotiini.

En ole koskaan ostanut mitään Torista. Ei ostamattomuus ole vaikeaa: jos en tarvitse, en osta. Jos se olisi vaikeaa, olisi minulla jonkin sortin riippuvuus, vrt. peliongelma.

Olemalla köyhä

Konmaritin kotini enkä sen jälkeen ole enää kaivannut ylimääräistä tavaraa. Kannattaa lukea se kirja ajatuksella.

Se vähän auttaa, kun ajattelee mitä maksaa jostain, sen sijaan, että ajattelisi miten paljon säästi. Esim. jos ostat 100 euron farkut -50% alennuksesta, ei kannata ajatella säästäneensä 50 euroa vaan käyttäneensä 50 euroa.

Ja, jos on tapana tehdä paljon edullisia ostoksia, niin laskee vaikka yhden kuukauden ajalta paljon niihin on oikeasti mennyt yhteensä rahaa.

Minua estää nykyinen, pienin eläke ostelemasta oikeestaan mitään