Miten estätte itseänne ostamasta tavaraa?

Ihan vaan sillä, että ennen ostopäätöksen tekemistä mietin tarvitseeko oikeasti kyseistä tuotetta. En myöskään koskaan osta heti jos kyse ei ole jostain, mitä ehdottomasti tarvitsen ja josta olen tehnyt ostopäätöksen jo aiemmin. Yritän aina nukkua yön yli ennen yhtään isomman ostopäätöksen tekemistä. 

Aika harvoin tulee oikeastaan edes nykyään ostettua mitään, vaikka taloudellisesti ei ole tiukkaa tms.

Omaehtoinen luottokielto, ei luottokorttia, ei tunnuksia mihinkään nettikauppoihin. Tulee mietittyä paremmin, mitä ostaa. Ja toki se, että alkaa ärsyttää ja harmittaa, jos kaapeissa ja muualla pyörii käyttämätöntä tavaraa. 

Ei tavara maailmasta lopu.

Aina voi ostaa huomenna.

Yritän muistaa että jossain vaiheessa siitä tavarasta/huonekalusta on päästävä eroon.

Helppo homma, ei ole mitään ostohimoa.

Inhoan turhaa kamaa. Siitä ei ole kuin haittaa. Opin tämän jo n. 15- vuotiaana. 

En oikeasti ymmärrä tuollaista ostelumaniaa. Kannattaisi miettiä, onko elämän sisältö muuten ihan riittävän hyvä, paikkaatko jotain puutetta shoppailulla.

Olen ostamatta. Ei se sen kummempaa ole. Tässä kuussa en ole ostanut kuin ruokaa ja polttoainetta autoon. Viime kuussa ostin niiden lisäksi uuden leikkuulaudan, kun oli tarve.

Vihaan tavaroiden etsimistä. Ja nehän menevät hukkaan, jos niitä on paljon ja tungettuna hyllynperälle tai kasoina vaatekaapissa. Sen verran voi hankkia, että kaiken kykenee säilyttämään niille varatuissa tiloissa ilmasti ja niin, että esim laatikon sisällön näkee yhdellä silmäyksellä. Joo, olen omituinen.

Katsomalla pankkitilin saldoa.

Lopetin kaupoissa kiertelyn. Olin jo påivällä lähdössä hakemaan yhtä juttua, mutta onneksi pyörä oli rikki ja sitten mietin etten oikeasti edes tarvitse sitä. Kotoa löysin tilalle hyvän. 

Mä ihan kylmästi olen avaamatta ainuttakaan verkkokauppaa ihan vaan huvikseen ja ajankuluksi. Ei ollut helppoa ja vaati kyllä itsekuria, mutta lopulta se onnistui enkä ole ostanut enää yli vuoteen yhtään mitään verkosta vaikka kyllä mä ihan oikeasti tarpeeseen olen itselleni luvan ostoksiin antanutkin.

Ei vaan ole ollut mitään tarvetta millekään _yllättäen_ kun on shoppaillut aiemmin ihan liikaa. Vaatetta ja kenkiä on varmasti loppuelämän ajaksi ja käytän nyt nämä ensin pois.

Helppoa, inhoan ylimääräistä tavaraa nurkissa! Minulla on jo riittämiin kaikkea, ja se kaikki on jollain tavalla merkityksellistä, että en halua mitään tusinatavaraa lisäksi tai tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoinen luottokielto, ei luottokorttia, ei tunnuksia mihinkään nettikauppoihin. Tulee mietittyä paremmin, mitä ostaa. Ja toki se, että alkaa ärsyttää ja harmittaa, jos kaapeissa ja muualla pyörii käyttämätöntä tavaraa. 

Käyn vain lähikaupassa ostamassa ruokaa. En mene Prismaan tai Citymarketiin ruokaostoksille, koska sieltä tarttuu mukaan kaikenlaista turhaa.

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti ymmärrä tuollaista ostelumaniaa. Kannattaisi miettiä, onko elämän sisältö muuten ihan riittävän hyvä, paikkaatko jotain puutetta shoppailulla.

Minä ainakin olen paikannut. Omaehtoisen luottokiellon takia ei enää ole helppoa päästä tuhlaamaan.

Ostan vain tarpeeseen thats it! 

Mietin, että tarvitsenko sen tavaran ja yleensä en tarvitse. 

En vietä aikaa tavaroita katsellen. En kaupoissa, en netissä. Teen jotain muuta. Olen luvannut itselleni, että tavaraa on mahdollisimman vähän, ja olen siitä kyllä siivouspäivänä todella kiitollinen. Ihmisen mieli on sellainen, että jos viettää aikaa tavaroiden maailmassa, sitä alkaa haluta kaikkea.

Musta toi on ihan hyvä pointti, mitä tuossa joku sanoikin, että voisi miettiä, mitä tarvetta ostaminen palvelee, ja voisiko sitä tarvetta täyttää jollain muulla. Mikä fiilis itsellä on, kun menee selailemaan niitä tavaroita? Tylsyyskö vaivaa, vai saako tavarasta turvaa, tai hetken adrenaliini- tai dopamiiniryöpyn ostamisesta? Onko elämässä joku osa-alue, johon on tyytymätön, johon tuntuisi näennäisesti löytyvän parannusta, kun hankkii vielä yhden vaatteen, huonekalun, verhot..?

Eka vastaaja sanoi sen, minkä olin itsekin tulossa kirjoittamaan. Eli harkinta. Tarpeellinen tavara on tarpeellinen vielä muutaman päivänkin päästä, kaikki muu tavara voi jäädä ostamatta ja tekee musta vaan turhan tavaran ostelijan,mikä en halua olla.

Haluan siis myös identifioitua järkeväksi ja ekologiseksi kuluttajaksi.

Tee käyttötavaroista itsellesi nautinnon. Vertaile kauan pesuaineita ja pakastuspusseja. Saat korvaavan nautinnon ja rahat ei mene hukkkaan.