Miten estätte itseänne ostamasta tavaraa?

Tilillä 20 senttiä ja lompakossa pölyt näin se menee.

Listaa, mitä asioita haluaisit tehdä vapaa-aikanasi, jotain muuta kuin tavaroiden ihastelua. Tee sitten niitä asioita. Kokeile vaikka kuukausi niin, että mykistät kaikki kirppisryhmät, etkä mene toriin.

Vierailija kirjoitti:

En vietä aikaa tavaroita katsellen. En kaupoissa, en netissä. Teen jotain muuta. Olen luvannut itselleni, että tavaraa on mahdollisimman vähän, ja olen siitä kyllä siivouspäivänä todella kiitollinen. Ihmisen mieli on sellainen, että jos viettää aikaa tavaroiden maailmassa, sitä alkaa haluta kaikkea.

Musta toi on ihan hyvä pointti, mitä tuossa joku sanoikin, että voisi miettiä, mitä tarvetta ostaminen palvelee, ja voisiko sitä tarvetta täyttää jollain muulla. Mikä fiilis itsellä on, kun menee selailemaan niitä tavaroita? Tylsyyskö vaivaa, vai saako tavarasta turvaa, tai hetken adrenaliini- tai dopamiiniryöpyn ostamisesta? Onko elämässä joku osa-alue, johon on tyytymätön, johon tuntuisi näennäisesti löytyvän parannusta, kun hankkii vielä yhden vaatteen, huonekalun, verhot..?

Ahmiminen antaa saman tunteen kuin tavaroiden shoppailu. Ei sekään hyvin seurauksin.

Minulla on sääntö, että pitää olla varaa kahteen. Jos haluan repun, minulla pitäisi olla varaa ostaa kaksi. Toinen sääntö on se, että tavaralle pitää olla valmiina paikka kotona. Kun mietin siivoamista, ostohalut yleensä haihtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Yritän muistaa että jossain vaiheessa siitä tavarasta/huonekalusta on päästävä eroon.

Tavara omistaa ihmisen siten, että siitä joutuu pitämään huolta järjestyksen avulla, siivoamalla jne. Jos ei ole intomielinen siivooja niin en suosittele kotia, jossa on paljon koriste-esineitä ja sisustustekstiilejä kasapäin. Vapaus on ihanaa kun saa nopeasti jonkin kaapin tai laatikot järjestykseen ja ennen kaikkea tietää, että mitä kaikkea kotona on.

Omista tarpeistaan voi tehdä havaintoja tutkijan lailla. Jos on tapana kellahtaa sohvalle ja nukkua siinä, sitten ymmärrän tyynyn ja peitteen oston. Jos sohvalla vain istuu niin silloin ei tavallisissa oloissa tarvi peitteitä. Osalla on sohvillaan niin paljon koristetyynyjä, ettei ihminen meinaa mahtua sinne sekaan.

Tarvitsenko vai haluanko sen tavaran?

Ei vaan osta tavaroita mitä ei tarvitse. Niin helppoa se on. Taidat olla tyypillinen nainen jonka on aivan pakko päästä tuhlaamaan rahaa turhuuksiin koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Olen ostamatta. Ei se sen kummempaa ole. Tässä kuussa en ole ostanut kuin ruokaa ja polttoainetta autoon. Viime kuussa ostin niiden lisäksi uuden leikkuulaudan, kun oli tarve.

Ostitko sen ihanan Purra-laudan? Minulla on se.

Naisten pitäisi ostiskella vähemmän. Ostakaa, naiset!, vähemmän!

Mä ajattelen aina ostovimman iskiessä paria kaveria, joiden elämä on ihan kauheaa, kun hukkuvat tavaroihinsa. Kahlaavat perheineen kaaoksessa, ja arki on ihan kauhean raskasta. Tavara hallitsee elämää. Sitten ei tee enää mieli ostaa mitään :D

Kysyt itseltä onko sinun pakko ostaa ja onko sulla sille oikeasti tarvetta,siitä ja minkä tähden .On ollut aikoja että on ollut niin tiukkaa että tarpeeliset menot on nippanappa pystynyt maksamaan,,,,,,,,,,,siitä jäänyt päähän ajatus ja periaate  mieti.

Annat himon olla, voit olla sen kanssa.

Vuosia sitten päätin että ostan vain tarpeeseen. Se on pitänyt. Ei mitään kiinnostusta ostaa muuta kuin todelliseen tarpeeseen. Menee kuukausia, kun en osta muuta kuin ruokaa ja maksan laskut. 

En edes tykkää kierrellä kaupoissa jos ei ole mitään tarvetta. Turhaa ajanhaaskausta.

Sitten kun jotain tarvitsen, ostan laadukasta, joka kestää vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sääntö, että pitää olla varaa kahteen. Jos haluan repun, minulla pitäisi olla varaa ostaa kaksi. Toinen sääntö on se, että tavaralle pitää olla valmiina paikka kotona. Kun mietin siivoamista, ostohalut yleensä haihtuvat.

Noin niukalla elät..? Kannattaisi rajoittaa osteskelua enemmän. Ei kai ideana ole törsätäkaikkea sisääntulevaa rahaa?

Opettelin sijoittamisen saloja ja luin korkoa korolle- efektistä. Sen sijaan, että ostaisin jonkun toisen omaa olen alkanut tekemään itse ja myymään sitä. Löysin rajatun kohderyhmän, joka ostaa minulta. Sitä mitä ennen ostin muilta. Näin tilille kertyy rahaa kulumisen sijaan palkkatöiden ohella. Ihan vaan siis käsityömyynnistä puhun. Mukava harrastus, jolla tienaa eikä tarvi olla naimisissa yrityksen kanssa palkkatyön takia vaan voi tehdä omaan tahtiin kampetta myyntiin maailmanlaajuisille verkkokaupoille. Ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän muistaa että jossain vaiheessa siitä tavarasta/huonekalusta on päästävä eroon.

Tavara omistaa ihmisen siten, että siitä joutuu pitämään huolta järjestyksen avulla, siivoamalla jne. Jos ei ole intomielinen siivooja niin en suosittele kotia, jossa on paljon koriste-esineitä ja sisustustekstiilejä kasapäin. Vapaus on ihanaa kun saa nopeasti jonkin kaapin tai laatikot järjestykseen ja ennen kaikkea tietää, että mitä kaikkea kotona on.

Omista tarpeistaan voi tehdä havaintoja tutkijan lailla. Jos on tapana kellahtaa sohvalle ja nukkua siinä, sitten ymmärrän tyynyn ja peitteen oston. Jos sohvalla vain istuu niin silloin ei tavallisissa oloissa tarvi peitteitä. Osalla on sohvillaan niin paljon koristetyynyjä, ettei ihminen meinaa mahtua sinne sekaan.

Toi vapauden tunne on niin totta! Kun elää vain kohtuullisen tavaramäärän kanssa, kotona oleminen on nautinto. Tuntuu, että aivot kuormittuvat muutenkin tosi paljon töissä ja netissä, en kestäisi roinaa ja sälää enää kotona. Järjestys tuo rauhaa.

älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sääntö, että pitää olla varaa kahteen. Jos haluan repun, minulla pitäisi olla varaa ostaa kaksi. Toinen sääntö on se, että tavaralle pitää olla valmiina paikka kotona. Kun mietin siivoamista, ostohalut yleensä haihtuvat.

Noin niukalla elät..? Kannattaisi rajoittaa osteskelua enemmän. Ei kai ideana ole törsätäkaikkea sisääntulevaa rahaa?

Öö? Nyt en tiedä mistä tuollaisia johtopäätöksiä vedät. Minulla nimenomaan ei ole shoppailun kanssa ongelmia. 

Niin ja sehän on hyvä neuvo että älä osta sitä mitä tarvitset vaan osta sitä mitä ilman et voi tulla toimeen,näin joku viisas neuvo aikoinaan tuli mieleen

Pääsin työttömäksi 590 euron tuloilla ostelu loppui kuin seinään ja elämästä tuli jännittävää eloonjäämistaistelua.