Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan kuolla
12.09.2024 |
Elämä ei ole minkään arvosta, minä en ole minkään arvonen. Mikään ei tunnu miltään. Lääkkeet ym ei auta mitään vaan pahentaa oloa. Nytkin pitäs yhtä popsia kun "se auttaa" Montako viikkoa tässä muka pitää oottaa että auttaa ja sitten myös kärsiä haittavaikutuksia koko sen ajan? Paska elämä kaikki paskaa kuolema tule jo.
Kommentit (137)
Minäkin olin tollainen. Sitten aloin noudattaa tuttua ohjetta: Ylös, ulos ja lenkille!
Sillä ratkesi kaikki ongelmat. Tajusin miten naurettavia ne omat murheeni olivat. Maailmassa on oikeasti ihmisiä, joilla menee huonosti eikä he valita kohtalostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin tollainen. Sitten aloin noudattaa tuttua ohjetta: Ylös, ulos ja lenkille!
Sillä ratkesi kaikki ongelmat. Tajusin miten naurettavia ne omat murheeni olivat. Maailmassa on oikeasti ihmisiä, joilla menee huonosti eikä he valita kohtalostaan.
Missä? Eri.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin tollainen. Sitten aloin noudattaa tuttua ohjetta: Ylös, ulos ja lenkille!
Sillä ratkesi kaikki ongelmat. Tajusin miten naurettavia ne omat murheeni olivat. Maailmassa on oikeasti ihmisiä, joilla menee huonosti eikä he valita kohtalostaan.
Siinä vaiheessa kun ei valita on loppu lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mene töihin.älä valita.pillereitä popsimalla ei takuulla elämä parane.
Ei ole työkykyä ollut vuosiin enää sen jälkeen kun paloin loppuun töissä. ap
Olisiko kuitenkin mahdollista löytää jotakin tekemistä, jonka mieltäisit hyödylliseksi? Lähdet vaikka pussin kanssa keräämään roskaa pois luonnosta. Jos olet Facebookissa, voit postata luontokuvia ja työsi tuloksia. Tai teet jotain muuta vapaaehtoistyötä. Netin kautta voi myös tienata taskurahoja crowdsourcingin kautta (Clickworker, Amazon Mturk jne.) tai täyttämällä mielipidetutkimuksia. Muuta pienimuotoista työtä voisi olla vaikka mystery shopping. Jonkinlaista aktiviteettia tarvitset, ei se elämäsi siitä ainakaan huonone.
Ruokavaliosta pois lisätty sokeri, alkoholi, tupakka ja kaikki energiajuomat. Juomana pelkkä vesi. Syö kalaa, kanaa, lihaa, juureksia, vihanneksia.
Raskauajan multivitamiini, folaatti, seleeni b12 ja ubiquinol ja rautalisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuolleet havisevat elävien joukossa. Ei ole väliä sillä, elätkö vai oletko kuollut; olomuoto vain muuttuu.
Me kaikki olemme yhtä ja samaa sielunmateriaa.
Kuollut ei palaa maalliseen elämään kuolemansa jälkeen, ei missään muodossa. Eikä kuolleeseen tule yrittää ottaa yhteyttä myöskään, mahdollinen vastaaja on demoni.
Sielu on ikuinen, kyllä. Sielun kohtalo kuoleman jälkeen on joko ikuinen Taivas tai ikuinen Hel vetti.
Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa!
Ymmärrän ap:n fiiliksiä. Minäkin haluaisin tällä hetkellä suurimman osan aikaa kuolla mieluummin kuin elää. Sairastuin ensin työuupumukseen ja sen jälkeen krooniseen autoimmuunisairauteen, joka pitää minut syrjässä elämästä. Terveysmurheiden lisäksi (ja osin seurauksenakin) 24-vuotinen liitto on miehen toiveesta nyt yllättäen päättymässä. Kuopasta ylös nouseminen yksin tuntuu mahdottomalta, kuolisin mieluummin kuin eläisin läpi tulevan vuoden.
Mutta tämä kuoleman toivominen on kuitenkin vain tunne, joka menee ohi. Toive kuolemasta ei ole teko, onneksi.
Yritä löytää jotain, jolla pääset aina sen pahimman hetken yli. Musiikkia, lempisarja tai elokuva, suosikkipaikka? Itse pidän neulomisesta ja merestä.
Yritä myös löytää elämällesi tarkoitus. Jos et ole enää työelämässä, ehkä voisit tehdä jotain vapaaehtoistyötä pari tuntia viikossa? Auttaminen tutkitusti auttaa. Tai pidätkö kirjoittamisesta? Lähetä tekstejäsi esim. vertaistukifoorumille.
Lemmikistä huolehtiminen kiinnittää elämään myös, voisitko hankkia sellaisen? Perheemme koira ymmärtää hengenvaarallisen suruni, eikä ole jättänyt minua hetkeksikään.
Itsetuhoisuuteen auttaa myös se, että lupaat olla viemättä henkeäsi tänään. Tänään en tapa itseäni. Ehkä huomenna, mutta en tänään. Tee lupaus itsellesi joka aamu, jotta pääset pahimman yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen sinulle voimaa ja jaksamista ap <3 Jos yhtään tuntuu siltä niin kokeile kääntyä Jumalan/Jeesuksen puoleen, Hän rakastaa sinua! Et ole yksin
Ookoo, mutta nussitaan ensin. Ethän oo läski tai muuten ruma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, muista että olet arvokas , tärkeä ja rakastettu. Jumala rakastaa sinua, anna Hänelle mahdollisuus muuttaa elämääsi. Älä luovuta. Olin itse kriisiteilanteeesa 3,5 vuotta sitten. " Huusin" hädissäni Jumalaa apuun. Pian sen jälkeen sain ottaa Jeesuksen elämääni, uudestisynnyin. Jeesus antoi/antaa rauhan ja muutti elämäni suunnan. Se voi tapahtua Sinullekin.
Rukoilen puolestasi!
T. 50+
Sinä selviät tästä kyllä.
Tsemppiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miten voisit päästää irti itseinhosta. Ei sellaista taakkaa kukaan ansaitse kannettavakseen. Huonot kokemukset ja esim. kiusaaminen voi saada tuntemaan itsensä vääräksi tai huonoksi. Se ei tarkoita että oikeasti olisit sellainen. Mieti mitä itse haluat, mistä pidät, millainen olet. Pienin askelin eteenpäin. Soita johonkin palvelevaan puhelimeen, jos haluat jutella luottamuksellisesti.
kovempia aineita vaan kehiin ei se mieli parane millään escitalopramilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän me kaikki. Mutta eletään ihan Venäjän kiusaksi, jooko?
Itken ja nauran yhtä aikaa tätä lukiessani - tämä on ehkä suomalaisin koskaan näkemäni kommentti.
Seurailen ketjua sivusta, koska en itsekään jaksaisi enää pidemmälle. Olen liikuttunut siitä, miten kauniisti ja kannustavasti moni täällä kirjoittaa, vaikka yleensä palsta on täynnä ilkeyttä ja halveksuntaa. Elämäni on mennyt alamäkeen jo liian kauan, vihaan itseäni päivä päivältä enemmän ja haluaisin eroon kehostani, joka on liian ruma olemaan olemassa. Toivon aloittajalle kaikkea hyvää, ja muillekin - myös niille muutamille trolleille. Tällaisina päivinä koetan ajatella erästä lapsuuden suosikkisatuani, joka taisi olla nimeltään "Vain seuraavalle lyhtypylväälle". Ehkä riittää, jos koettaa jaksaa aina seuraavaan tasatuntiin saakka.
Vierailija kirjoitti:
Mieti miten voisit päästää irti itseinhosta. Ei sellaista taakkaa kukaan ansaitse kannettavakseen. Huonot kokemukset ja esim. kiusaaminen voi saada tuntemaan itsensä vääräksi tai huonoksi. Se ei tarkoita että oikeasti olisit sellainen. Mieti mitä itse haluat, mistä pidät, millainen olet. Pienin askelin eteenpäin. Soita johonkin palvelevaan puhelimeen, jos haluat jutella luottamuksellisesti.
Ja vaikka inhoaisi itseään tai tietäisi tehneensä asioita, joita ei olisi pitänyt, voi silti yrittää suuntautua ulospäin: mitä minä voin tehdä muiden ihmisten, maailman, luonnon, eläinten tms. hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän me kaikki. Mutta eletään ihan Venäjän kiusaksi, jooko?
Itken ja nauran yhtä aikaa tätä lukiessani - tämä on ehkä suomalaisin koskaan näkemäni kommentti.
Seurailen ketjua sivusta, koska en itsekään jaksaisi enää pidemmälle. Olen liikuttunut siitä, miten kauniisti ja kannustavasti moni täällä kirjoittaa, vaikka yleensä palsta on täynnä ilkeyttä ja halveksuntaa. Elämäni on mennyt alamäkeen jo liian kauan, vihaan itseäni päivä päivältä enemmän ja haluaisin eroon kehostani, joka on liian ruma olemaan olemassa. Toivon aloittajalle kaikkea hyvää, ja muillekin - myös niille muutamille trolleille. Tällaisina päivinä koetan ajatella erästä lapsuuden suosikkisatuani, joka taisi olla nimeltään "Vain seuraavalle lyhtypylväälle". Ehkä riittää, jos koettaa jaksaa aina seuraavaan tasatuntiin saakka.
Unohdin lisätä, että tuo sähköpostiosoitteen kaipailija on kyllä anonyymi supersankari. Lohduttaa jo pelkkä ajatus siitä, että hänenlaisiaan ihmisiä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän me kaikki. Mutta eletään ihan Venäjän kiusaksi, jooko?
Itken ja nauran yhtä aikaa tätä lukiessani - tämä on ehkä suomalaisin koskaan näkemäni kommentti.
Seurailen ketjua sivusta, koska en itsekään jaksaisi enää pidemmälle. Olen liikuttunut siitä, miten kauniisti ja kannustavasti moni täällä kirjoittaa, vaikka yleensä palsta on täynnä ilkeyttä ja halveksuntaa. Elämäni on mennyt alamäkeen jo liian kauan, vihaan itseäni päivä päivältä enemmän ja haluaisin eroon kehostani, joka on liian ruma olemaan olemassa. Toivon aloittajalle kaikkea hyvää, ja muillekin - myös niille muutamille trolleille. Tällaisina päivinä koetan ajatella erästä lapsuuden suosikkisatuani, joka taisi olla nimeltään "Vain seuraavalle lyhtypylväälle". Ehkä riittää, jos koettaa jaksaa aina seuraavaan tasatuntiin saakka.
Sinä olet arvokas ja tärkeä, Jumala rakastaa Sinua äärettömän paljon. Ulkoinen " kauneus" ei merkitse mitään, kaikki on katoavaa. Lue viestini nr 73. Toivon että se antaisi Sinulle toivoa.
Rukoilen puolestasi, Ystävä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan kuoleman jälkeen voi olla vieläkin pahempaa. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, saat taivasosan ja iankaikkisen levon ja rauhan. Ja myös avun tässä elämässä.
Todella typerä kommentti. Missä se jeesus on nyt ap:n elämässä? Ei missään, koska se on satuolento.
Mitä saat pilkkaamisesta?
Pilkkaamista on kuule se, että joku herra muka auttaa ap:tä hänen hädässään. Missä se herra nyt lymyää, kun häntä tarvittaisiin?
Uskovaiset on niin naurettavia!
Voi voi niinkö? Et sinä meitä Jeesusta hylkäämään saa sanoit mitä tahansa solvauksia, jotka voisit oikeasti osoittaa itsellesi, kun et ymmärrä parastasi.
Siinä onkin elämälle tarkoitusta kerrakseen.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki te, jotka dissaatte aloittajaa, olette syypäitä kuolemantuottamukseen.
Onko teillä sielua? Epäilen.