Tämän takia suomalaiset eivät hanki lapsia: Ajatellaan, että tulee fomo

Vierailija kirjoitti:

Lapset kannattaa "tehdä" nuorena, niin on aikaa matkustella ja seikkailla kun lapset on muuttaneet pois ja on rahaa ja terveyttä tehdä kaikkea jännää.

Mitä, jos ei vaan tahdo lapsia? 

Minä en pidä matkustelusta tai mistään jännästä. Haluan olla rauhassa ja tehdä omia juttujani. Sen takia minä jätin lapsetkin tekemättä, koska en saisi elämääni mitään lisäarvoa siitä, että joku roikkuu lahkeessa ja vinkuu äitiä 13 vuotta, minkä jälkeen se on teini ja murjottaa viisi vuotta, kunnes lopulta muuttaa pois kotoa. 

En ole yhtään sentimentaalinen ihminen, joten vaikea nähdä että mikään "rakkaus" (joka kiukkurääkymisestä päätellen on useimmilla äideillä aika vähäistä, siis niiden äitien rääkymisestä) korvaisi tuon oman rauhan menetyksen. 

En usko, että kukaan tekisi lapsia, jos oikein loppuun saakka ajattelisi, mitä siinä saa vaivojensa palkaksi. Epämääräistä hormonihuuruisissa tunteissa rypemistä ja sen hauraan toivon, että Joku Käy Vanhainkodissa Katsomassa. 

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä. Ne jotka ovat lisääntyneet, jatkavat maailmaa kun taas lapsettomat ovat kuopattu maan alle ilman yhtään perillistä. 

Sadan vuoden päästä sekä minä että minun lapset on kuolleet ja kuopattu. Minun lapsilla ei ole lapsia enkä tiedä, tuleeko, joten voi olla, että meidän osalta suku loppuu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä. Ne jotka ovat lisääntyneet, jatkavat maailmaa kun taas lapsettomat ovat kuopattu maan alle ilman yhtään perillistä. 

Sadan vuoden päästä sekä minä että minun lapset on kuolleet ja kuopattu. Minun lapsilla ei ole lapsia enkä tiedä, tuleeko, joten voi olla, että meidän osalta suku loppuu siihen.

Teitä tuskin tulee kukaan edes muistamaan. 

Haluatko olla viimeinen sukuhaarasi jäsen? Vai jatkaa sukuasi kuten tähänkin asti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas syötetään velojen suuhun sanoja eikä kysytä heiltä itseltään. Meinaako joku tosissaan sen olevan somen vika, jos jotkut haluavat vaikka matkustella synnyttämisen sijasta?

Vallankin kun suurin osa veloista taitaa olla 35-45-vuotiaita, jotka ovat tehneet lapsettomuuspäätöksensä silloin kun facebook oli vasta ottamassa ensiaskeliaan.

Olen kanssa yrittänyt välttää lueskelua lapsettomuusaiheesta, koska se ihme selittäminen jutuissa tökkii. Ja toisaalta aihekaan ei erityisemmin kiinnosta, hankkikoon lapsia ne, jotka lapsia haluavat ja sillä siisti. Minä olen neljänkymmenen ja ihan pienestä asti tiennyt, etten ole äitityyppiä tai halua omia lapsia. 

Ne omat mielenkiinnon aiheet voi olla ihan muissa asioissa, tuo on oikeastaan varsin loukkaavaa leimata velat joksikin "matkusteluhaluisiksi somead

Amen. Minä olen 45, ja jo kauan ennen NETTIÄ (saati somea) tiesin, ettei lapset ole minun juttuni. En ole koskaan leikkinyt äitiä, olin itse asiassa yllättynyt kun kavereille alkoi tulla lapsia ja niiden pikkutytöt aloitti äidin leikkimisen jotain viiden vanhana. Muistan vieläkin sen järjettömän pettymyksen, kun isosta painavasta paketista jouluna tuli vauvanukke. Ihmettelin, että miten tällaisella voi leikkiä? Oli tosiaan yllätys nähdä, että ahaa, pikkutytöt tosiaan leikkii että ne on niiden vauvoja. 

Väittäisin, että useimpien ihmisen velaus/veluus on samanlainen synnynnäinen ominaisuus kuin homoseksuaalisuus. Joko olet vela tai homo tai et ole, ja sen tietää kyllä hyvin nuoresta. 

Tuota fomoa taasen en allekirjoita ollenkaan. Silloin kun miehen kanssa pariuduttiin, keskusteltiin mm. siitä, että jos nyt kuitenkin tehdään vauva, niin sen voi ottaa sukellusreissuille mukaan ja sukelletaan sitten vuorotellen. Jne. Tuttavapiirissä kaikki ovat matkustelleet ihan pientenkin lasten kanssa, kolmen lapsen äidit tekevät väitöskirjoja ja harrastavat aktiivisesti yms. 

Joten hiukan ihmettelen, missä "tutkijan" haavemaailmassa on se some, missä lapset estää tekemästä mitään, kun ei ne kenelläkään oikeasti estä. Rahanpuute estää, ja osalla porukasta lisääntyminen aiheuttaa sitä. Mutta lapset ei selvästikään estä. 

Mitä tein ennen lapsia: ryyppäsin, kännäsin, biletin, reissattiin extempore vloppureissuja, aina kun töiltä kerkesi. 

Mitä teen nyt lapsien jälkeen: käytetään erilaisia kotikunnan ja kotimaan palveluja varsinkin viikonloppuisin eli paljon tapahtumia, teattereita, kulttuuria, reissataan viikon pari vuodessa kerrallaan.

Mitä menetin: noh, rahaa tietty, mutta en tiedä mitä olisi pitänyt nähdä ja kokea mitä ei pysty lapsien kanssa näkemään ja kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko olla viimeinen sukuhaarasi jäsen? Vai jatkaa sukuasi kuten tähänkin asti? 

Meillä on suvussa niin paljon perinnöllisiä sairauksia, että pidän kaikkia lisääntyneitä serkkujani vastuuttomina, kiitos vaan kysymästä. 

Ei suku merkitse minulle muutenkaan yhtään mitään, saati geenini. 

Höpön löpön. Ennen ei haluttu lapsia yhtään nykyistä enemmän, ehkäisyä ei ollut niin lapsia sitten tupsahteli runsaasti. 

Suurin syy lapsia haluaville on RAHA. Jos olisi taloudellinen turva (=palkkatyö ja sellainen, jolla elättää lapset vaikka olisi yh - ei  mitään vtun +20 eur/kk lisää tukia vaan PALKKAA stna!) niin se auttaisi huomattavasti. 

Jos ei halua lasta, niin mikään porkkana ei auta.

Kuka tämänkin fomo-kommentoijan palkan maksaa? Aivopieru. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä! Luulen että veloille ei tule vaan sellaista biologista vauvakuumetta. Itse olen sellaisen kokenut, tiennyt jo 16-vuotiaana että haluan lapsia. En tokikaan silloin niitä alkanut hankkimaan. Tuo halu saada lapsia on kuitenkin aika voimakas ja sillä perusteella mutuilen että veloilla ei sitä vaan ole.

Olet erittäin lähellä totuutta tässä, koska järjellähän sitä lasten hankintaa ei ole enää voinut aikoihin perustella. Hormoneilla tms. voi olla osuutta asiaan, mutta en nyt lähtisi kuitenkaan syöttämään jotain lääkkeitä naisille, että vauvakuume kehittyisi.

Niinpä vaikkakin jutussahan ei ollut kyse veloista vaan monista muista syistä miksi lastentekoa lykätään, ei ehditä saamaan

 

Niin ystäväni puhui aikaisemmin lapsihaaveistaan, mutta myös terveysongelmistaan niiden perinnöllisyydestä. Tästä on pitkä aika ja en tiedä yrittivätkö he koskaan lasta. En tiedä luokitteleeko hän itsensä vapaaehtoisesti lapsettomaksi eli velaksi. Sama

Vierailija kirjoitti:

Haluatko olla viimeinen sukuhaarasi jäsen? Vai jatkaa sukuasi kuten tähänkin asti? 

Vau. Aika tuore lisäys "itsekkäät syyt tehdä lapsia" -listalle. Että suku jatkuu. 

Ajatteletko, että olet sitten kuolleena jotenkin vähemmän kuollut, kun suku jatkuu, vai miten se mielestäsi parantaa oloasi kun lykkäät horsmaa? 

Ja sitten veloja pidetään itsekkäinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Itse olen kyllä matkustellut ja tehnyt kaikkea kivaa myös lapsia saatuani.

t. 3v ja 0,5v:n äiti

Kyllähän matkailun luonne pakostakin muuttuu lasten kanssa. Vauvalta puuttuvat rokotukset, joten ei voi matkustella senkään takia. Vaunujen kanssa et nyt vaan enää tee mitään inkavaellusta Perussa. Mutta matkustaminen esim. kaupunkilomalle kehittyneeseen maahan ja siellä huvipuistoon on ihan ok lasten kanssa.

Kuinka moni muutenkaan tekee inkavaelluksia Perussa? Kyllä ollaan ulkomailla tehty lyhyitä vaelluksia näiden pienten kanssa, käyty museoissa ja turistikohteissa, veneilemässä ym. perussettiä. Syyslomalle ollaan suunniteltu ruokamatkaa Etelä-Ranskaan.

Vierailija kirjoitti:

Höpön löpön. Ennen ei haluttu lapsia yhtään nykyistä enemmän, ehkäisyä ei ollut niin lapsia sitten tupsahteli runsaasti. 

Suurin syy lapsia haluaville on RAHA. Jos olisi taloudellinen turva (=palkkatyö ja sellainen, jolla elättää lapset vaikka olisi yh - ei  mitään vtun +20 eur/kk lisää tukia vaan PALKKAA stna!) niin se auttaisi huomattavasti. 

Jos ei halua lasta, niin mikään porkkana ei auta.

Kuka tämänkin fomo-kommentoijan palkan maksaa? Aivopieru. 

Raha voi houkutella lapsia jo hankkineen tekemään vielä yhden lapsen. Lasta haluamaton voi edelleen pysyä lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä. Ne jotka ovat lisääntyneet, jatkavat maailmaa kun taas lapsettomat ovat kuopattu maan alle ilman yhtään perillistä. 

Sadan vuoden päästä sekä minä että minun lapset on kuolleet ja kuopattu. Minun lapsilla ei ole lapsia enkä tiedä, tuleeko, joten voi olla, että meidän osalta suku loppuu siihen.

Teitä tuskin tulee kukaan edes muistamaan. 

Ihan sama, asia ei sittenkään vaivaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tein ennen lapsia: ryyppäsin, kännäsin, biletin, reissattiin extempore vloppureissuja, aina kun töiltä kerkesi. 

Mitä teen nyt lapsien jälkeen: käytetään erilaisia kotikunnan ja kotimaan palveluja varsinkin viikonloppuisin eli paljon tapahtumia, teattereita, kulttuuria, reissataan viikon pari vuodessa kerrallaan.

Mitä menetin: noh, rahaa tietty, mutta en tiedä mitä olisi pitänyt nähdä ja kokea mitä ei pysty lapsien kanssa näkemään ja kokemaan.

Minä olen lapseton, enkä ole pahemmin kännännyt, bilettänyt tai reissannut. Tuntuu olevan teidän äitien juttu enemmän, sen verran usein näissä jutuissa toistuu. 

Kyse ei ole näkemisestä ja kokemisesta, vaan elämän kokonaislaadusta ja omasta rauhasta. Sen sinä olet menettänyt. Toki tuollaiselle kännäysbiletystyypille on varmaan aivan yhdentekevää, että sinulla ei ole omaa aikaa istua hiljaa parvekkeella ihmettelemässä maailman menoa, tai että sinut keskeytetään kun kirjoitat päiväkirjaasi tai yrität lukea tai sommittelet päässäsi uutta runoa. 

Sinä, ja ihan jokainen äiti, on menettänyt sen mikä on minulle tärkeintä elämässä ja välttämätöntä hyvinvoinnilleni: useita tunteja häiriintymätöntä yksinoloa joka päivä. Aikaa, jona saan vaan olla hiljaa itsekseni ja tehdä jotain hiljaista ja rauhallista omassa tilassani. 

Mutta tosiaan, jos elämän sisältö ennen lapsia oli kännäys ja biletys.... En tajua, miten kukaan kehtaa tuollaista myöntää edes anonyymisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin on oikea aika tehdä lapsia? Miettikää kun sota ajan vanhemmat olisi ajatellut samoin kuin nykyään, ettei hankita lapsia maailman tilanteen takia. Ei suomalaisia olisi tämän vertaa jos näin olisi ajatellut, olisi vielä vähemmän. 

Tämä(kin) on aivan liian naivi ajatus sitä mitä elämä tuolloin oli. Ei silloin hankittu lapsia jotta Suomi lähtisi uuteen nousuun vaan se oli vain sitä elämää johon ei ollut vaihtoehtoja. Isoäitini päätti sodan aikana jäädä naimattomaksi ja tehdä jotain ihan muuta elämällään kuin tehdä lapsia niin pahaan maailmaan.

Valitettavasti realiteetit tulivat vastaan, hän ei saanut naimattomana naisena töitä eikä asuntoa, olisi pitänyt lähteä piiaksi tai vastaavaksi. Lopulta hän siis oman äitinsä painostuksesta vastasi myöntävästi isoisäni viidenteen kosintaan. Lapsia tuli kahdeksan, koska niitä vaan tuli kun mies haki av

Kahdeksan lasta oli suuri perhe myös viime vuosisadan alussa. Ei kaikki mitenkään jaksa tuota määrää, yksin tuon lapsimäärän hoitaminen ajaa helposti burn oltiin. Isoäitisi oli hyvin hedelmällinen tai isoisä hyvin vaativa, koska myös ilman ehkäisyä lapsimäärään voi kyllä vaikuttaa ajoituksella.

Nykyaikana puhumme kuitenkin siitä, ettei synny ensimmäistäkään lasta, toista lasta tai kolmatta lasta. Suomessa moni lapsitoive jää toteutumatta, koska kalliissa maassa on pystyttävä elämään ja elättämään lapsensa. Naiset ovat työelämässä ja se on vaativaa.

Jaaha. Minä en ole hankkinut lapsia, koska olen erakkoluonne enkä halua ketään asumaan oman kattoni alle, en miestä enkä lapsia. Rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Menevä ja matkusteleva tyyppi en ole ollut koskaan, vaan rauhallinen lukutoukka ja kotihiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä. Ne jotka ovat lisääntyneet, jatkavat maailmaa kun taas lapsettomat ovat kuopattu maan alle ilman yhtään perillistä. 

Sadan vuoden päästä sekä minä että minun lapset on kuolleet ja kuopattu. Minun lapsilla ei ole lapsia enkä tiedä, tuleeko, joten voi olla, että meidän osalta suku loppuu siihen.

Teitä tuskin tulee kukaan edes muistamaan. 

Yritän tässä oikein kovasti ymmärtää, miksi jonkun pitäisi muistella minua kun olen kuollut, mutta en keksi yhtään syytä miksi välittäisin siitä nyt. Ja kuolleena en tietenkään välitä yhtään mistään. 

En näe itseäni kokonaisuuden kannalta yhtään sen merkittävämpänä otuksena kuin jotain random supikoiraa, joten ei minun tarvitse sen enempää merkkiä maailmaan jättää, saati tulla sen enempää muistelluksi. 

Pelottaako teitä äitejä kovastikin kuolema, ettekä kestä sitä ajatusta omasta merkityksettömyydestänne? Ja siksi pitää  kirjoitella tuollaisia hassuja kysymyksiä ja vääntää mukuloita maailmaan? Että olisi jotenkin kuolematon? 

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tein ennen lapsia: ryyppäsin, kännäsin, biletin, reissattiin extempore vloppureissuja, aina kun töiltä kerkesi. 

Mitä teen nyt lapsien jälkeen: käytetään erilaisia kotikunnan ja kotimaan palveluja varsinkin viikonloppuisin eli paljon tapahtumia, teattereita, kulttuuria, reissataan viikon pari vuodessa kerrallaan.

Mitä menetin: noh, rahaa tietty, mutta en tiedä mitä olisi pitänyt nähdä ja kokea mitä ei pysty lapsien kanssa näkemään ja kokemaan.

 

Minä olen lapseton, enkä ole pahemmin kännännyt, bilettänyt tai reissannut. Tuntuu olevan teidän äitien juttu enemmän, sen verran usein näissä jutuissa toistuu. 

Kyse ei ole näkemisestä ja kokemisesta, vaan elämän kokonaislaadusta ja omasta rauhasta. Sen sinä olet menettänyt. Toki tuollaiselle kännäysbiletystyypille on varmaan aivan yhdentekevää, että sinulla ei ole

Vihdoinkin järki tekstiä. Olen äiti ja lapset jo aikuisia, mutta kuvasit juuri sen mistä joutuu luopumaan. En ole ennen lapsia enkä lasten aikuistuttuakaan käyttänyt elämääni rälläämiseen. Se on juuri se yksin olo ja oma rauha mikä on maailmassa kultaakin kalliimpi omaisuus terveyden ohella. Sen pois vaihtaminen perheesen tuhosi mielenterveyteni pariksi vuosikymmeneksi. Nyt saa taas istua kahvilla parvekkeella hiljaa ja nauttia syystuulesta sekä rauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 vuoden päästä. Ne jotka ovat lisääntyneet, jatkavat maailmaa kun taas lapsettomat ovat kuopattu maan alle ilman yhtään perillistä. 

Sadan vuoden päästä sekä minä että minun lapset on kuolleet ja kuopattu. Minun lapsilla ei ole lapsia enkä tiedä, tuleeko, joten voi olla, että meidän osalta suku loppuu siihen.

Teitä tuskin tulee kukaan edes muistamaan. 

Ei sinuakaan 150 vuoden päästä, vaikka tekisit 10 lasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin on oikea aika tehdä lapsia? Miettikää kun sota ajan vanhemmat olisi ajatellut samoin kuin nykyään, ettei hankita lapsia maailman tilanteen takia. Ei suomalaisia olisi tämän vertaa jos näin olisi ajatellut, olisi vielä vähemmän. 

Tämä(kin) on aivan liian naivi ajatus sitä mitä elämä tuolloin oli. Ei silloin hankittu lapsia jotta Suomi lähtisi uuteen nousuun vaan se oli vain sitä elämää johon ei ollut vaihtoehtoja. Isoäitini päätti sodan aikana jäädä naimattomaksi ja tehdä jotain ihan muuta elämällään kuin tehdä lapsia niin pahaan maailmaan.

Valitettavasti realiteetit tulivat vastaan, hän ei saanut naimattomana naisena töitä eikä asuntoa, olisi pitänyt lähteä piiaksi tai vastaavaksi. Lopulta hän siis oman äitinsä painostuksesta vastasi myöntävästi isoisäni viidenteen kosintaan. Lapsia tuli kahdeksan, koska niitä vaan tuli kun mies haki av

Ihan ohis kysymys miten se näkyi isoäitiydessä, että inhosi lapsia?