Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?
09.09.2024 |
Tässä odottelen omaa vanhempaani taas kerran sairaalan aulassa ja mietin, että kuka se minut kuskaa ja auttaa lääkärille kun itsellä on ikää ja vaivoja niin, ettei ihan omatoiminen kulkeminen enää onnistu? Kuka on se joka vaatii mun puolesta, että hoitoon on päästävä eikä enää voi hyppyyttää seuraavalle luukulle? Kuka auttaa apteekki ja ruokakauppa-asioissa ja tsekkaa dosetit että ne on varmasti oikein?
Tuntuu oikeasti aika pelottavalta ajatukselta koko ikääntyminen.
Kommentit (387)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 täytin enkä koe olevani vanhus ja hoivaa ja hoitoa en tarvitse. Eiköhän tässä nyt vielä se 10 vuotta ainakin mennä ja enemmänkin. Olen saanut elää varsin tapahtumarikkaan ja mielenkiintoisen elämän, kuolema ei pelota muttta en sitä vielä toivo. Tulee sitten kun tulee.
Ei ne omat lapset vanhempiaan hoida. Sen olen läheltä nähnyt omassa ammatissani. Niillä oli aina omat kiireet ja tekemiset ja oltiin vihaisia jos vanhempien asioista jouduttiin soittamaan ja häiritsemään. Me olimme riesa emmekä tehneet kuulemma työtämme. Omista vanhemmista huolehtiminen ulkoistettiin ammattilaisille ihan samoin kun omien lastenkin kasvatus päiväkodeille ja kolulle. Sehän on ollut trendi jo pitkään.
Tekopyhää tulla väitttämään mitään muuta, sentään yli 30 vuotta tuota läheltä seurasin. Olen harkinnut tuollaista senioriasuntoa, se olisi varmasti ihan asiallinen ja siihen voi sitten niitä palveluja ostaa jos tarvitsee. Mutta saas katsoa nyt.
Onneksi köysi on halpaa.Pitää vaan löytää tarpeeksi tukeva oksa.
Eivätköhän nuo vanhuspalvelut kehity ajan saatossa. Nykyään on aika paljon lapsettomia, ja tulevaisuudessa yhä vain enemmän.
Nro 37: "Se juttu on, mitä muistisairauksien tutkija Hesarissa viikonloppuna juuri sanoi, että muistisairaus ei yleensä ole ollenkaan kärsimystä itse potilaalle. Se on lähinnä läheisille kauheaa katsoa, kun persoona muuttuu ja katoaa, mutta ei sille ihmiselle itselleen. Eli tuskinpa hän itse esim. eutanasiaa tahtoisi. Lainaus siitä jutusta: "
Solje sanoo, ettei itse pelkää muistisairautta.
Siihenkin työ vaikuttaa. Hän on tavannut tuhansia muistisairaita ihmisiä.
Lähes jokaisella vastaanotolla Solje kysyy sairastuneilta, mitä he ajattelevat elämästään. Moni kertoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen. Samankaltaisia tuloksia antoi Itä-Suomen yliopistossa tehty laajempikin kysely muistisairaille.
Omaiset ovat vieressä toki kauhuissaan. Heidän kokemuksiaan väheksymättä kai se aika hyvä on niin, jos itse kokee elämän mielekkääksi."
No mun äidin kohdalla ei ollut noin. Mun äitini oli vähän väliä hädissään ja halusi lähteä kotiin. Kun ei muistanut, että paikka, missä hän oli, oli ollut jo yli neljännesvuosisadan hänen kotinsa. Hänelle "koti" oli paikka, missä hän asui lapsena. Samoin hän vähän väliä halusi mennä tapaamaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. Siis ihmisiä, jotka olivat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Ja oli vihainen ja turhautunut, kun häntä estettiin tapaamasta läheisiään. Jossain vaiheessa äiti alkoi olla useita kertoja ihan paniikissa, kun ei löytänyt lapsiaan mistään. Eikä edes selittämällä ymmärtänyt, että nämä harmaahiuksiset mummelit hänen vierellään ovat just ne hänen lapsensa. Kuvitteli, että hänen lapsensa ovat vielä pieniä. Pelko vieraita ihmisiä kohtaan ja kun sekä puoliso että omat lapset olivat äidille vieraita (koska ei enää tunnistanut), niin äiti oli lähes jatkuvasti peloissaan. Yhdessä vaiheessa äiti myös epäili, että hänen verenpainelääkkeensä oli jotain myrkkyä ja häntä yritettiin vain myrkyttää. Niin ja sitten pelkoa aiheutti "ne ihmiset", joita siellä asunnossa milloin yläkerrassa ja milloin alakerrassa oli. Ei siellä ketään ollut.
Mulla on sairaanhoitajan tausta ja olen ollut töissä niin kotihoidossa kuin aikoinaan vanhainkodissakin, joten mä kyllä äidin kohdalla ajattelin enemmän sitä, miten ahdistavaksi äiti koki oman elämänsä vieraassa paikassa (omassa kodissaan) vieraiden ihmisten keskuudessa (oma puoliso, omat lapset ja omat lapsenlapset). Toki sekin on mahdollista, että muistisairas on ihan tyytyväinen elämäänsä, mutta kaikki muistisairaat eivät ole vaan muistisairauteen voi liittyy hyvin paljon pelkoa, ahdistusta ja hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko työurani ajan kerännyt rahaa vanhuuden varalle. Sillä rahalla ostan sitten itselleni tarvitsemani palvelut. Jotkut ovat pitäneet tätä typeränä, perustellen että kyllä sitä nyt pitää käyttää rahaa ja elää ja kyllä yhteiskunta sitten vanhuspalvelut tarjoaa. Oikeastiko, tarjoaako, saadaanko eläkettä ylipäätään? Niin moni vanhus kitisee nyt kun ei rahat riitä ja on niin huonot palvelut.
Kun tossu ei enää ota toisen eteen alan viljelemään kannabista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio elää vanhaksi. Ei haittaisi yhtään vaikka kuolisin huomenna.
Ei kiinnosta. Kuolen luultavasti ennen vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hauska kun porukka kuvittelee että he voi elämäntavoilla välttää dementia yms. Totuus on että ei voi. Lisäksi kukaan ei voi päättää sitä mitä tapahtuu tai kuinka kauan haluaa elää jos dementoituu tai tulee raihnaiseksi. Se kuinka kauan kukin täällä on ja miten täältä lähtee ei ole omissa käsissä ellei itse lopeta elämäänsä. Hauskaa on myös se että kuvitellaan että jos nyt nelikymppisenä päätän etten halua elää dementikkona ja raihnaisena niin olen sitten samaa mieltä kun olen vanha. Yleensä vanhukset eivät itse "huomaa" omaa tilannettaan koska se huononee vähitellen ja jos huomaavatkin niin haluavat kiistää sen loppuun asti. Mutta tottakai juuri sinä olet poikkeus.
Kyllä me olemme ainakin auttaneet suvun lapsettomia vanhuksia jos ovat apua joskus tarvinneet. Ei heidän ole täysin yksin tarvinnut olla. Lisäksi ovat saaneet naapuriapua kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.
Entä kun ne kaverit on yhtä kehnokuntoisia, korttinsa menettäneitä tai kuolleita? Kyselepä 90-vuotiaalta missä kaverit ovat.
Vaikkapa seniorikodeissa.
Kannattaa sitten pitää hyvää huolta omasta kunnostaan, myös mielen kunnosta. Vanhemmiten ihmiset eivät jaksa enää tutustua uusiin ihmisiin. Sosiaalisuus alkaa perustua enemmän tarpeeseen kertoa omia asioita kuin kuunnella muita, varsinkaan uusia ihmisiä. Sosiaaliset vuorovaikutustaidot rapistuvat. Silloin ihmiset jotka muistavat sinut sellaisena kuin olet ollut suurimman osan elämääsi ovat arvokkaita, ihmiset jotka ovat saaneet sinulta apua tukea ja turvaa, kuten lapset tai lapsenlapset, erityisen arvokkaita. He haluavat auttaa ja jaksavat sietää sinun hapertuvia vuorovaikutustaitojasi, toinen vanhus jolla samanlaisia ongelmia ei siihen pysty.
On paljon vanhuksia, joilla on lapsia ja jotka eivät saa mitään apua tai huomiota lapsiltaan. Muistan kun olin vanhainkodissa töissä, niin ei siellä kyllä moni asukas saanut visiittejä sukulaisiltaan. Useimmin käytiin sellaisen luona, joka oli lomahoidossa, kun omaishoitajalla oli vapaan tarve. Ja silloinkin tämä omaishoitaja kävi päivittäin katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.
Jos ei ole sukulaisia, jotka hoitaa, niin omalla rahalla ostat hoidon. Ja jos ei ole varaa, jäät heitteille, kuten oli ennenkuin kunnalliskodin perustettiin.
Mitä ihmeen kokoomuspropagandaa tämä on, jossa yritetään puhua ikään kuin varmana siitä, että tulevaisuudessa ei ole Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka pitäisi huolen? Jos ihmiset alkaa uskoa näitä höpinöitä, niin heidän veronmaksuhalunsa alenee, koska ei tunnu todennäköiseltä että saa vastinetta verorahoille. Mutta tosiasiassa mikään luonnonlaki ei aja meitä tuollaiseen dystopiaan, jossa varattomat vanhukset vain jää heitteille. Jos niin käy, se on ihmisten oma poliittiinen valinta. Meidän ei ole pakko tehdä sellaista valintaa, ja itse en ainakaan sellaista kannata.
Sori mutta eiköhän eutanasia sallita siinä vaiheessa.
Itseäni ei kiinnostaisi elää vaipoissa vasemmistohallituksen tyhjentäessä tiliäni pitäen minua väkisin hengissä letkuissa.
Vierailija kirjoitti:
Eivätköhän nuo vanhuspalvelut kehity ajan saatossa. Nykyään on aika paljon lapsettomia, ja tulevaisuudessa yhä vain enemmän.
Voiko sen oletuksen varaan tuudittautua? Miettisin kyllä, että miltä Suomi näyttää väestöltään 30-40 vuoden kuluttua? Ketkä täällä lapsia tekee, minkälaista väestöä tänne muuttaa, onnistuuko heiltä mikään muu kuin yhteiskunnan romuttaminen kun katsoo minkälaisista yhteiskunnista tänne vaeltavat?
En tehnyt lapsia, koska se on minulle fyysisesti mahdotonta, ei ollut oma valinta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 37: "Se juttu on, mitä muistisairauksien tutkija Hesarissa viikonloppuna juuri sanoi, että muistisairaus ei yleensä ole ollenkaan kärsimystä itse potilaalle. Se on lähinnä läheisille kauheaa katsoa, kun persoona muuttuu ja katoaa, mutta ei sille ihmiselle itselleen. Eli tuskinpa hän itse esim. eutanasiaa tahtoisi. Lainaus siitä jutusta: "
Solje sanoo, ettei itse pelkää muistisairautta.
Siihenkin työ vaikuttaa. Hän on tavannut tuhansia muistisairaita ihmisiä.
Lähes jokaisella vastaanotolla Solje kysyy sairastuneilta, mitä he ajattelevat elämästään. Moni kertoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen. Samankaltaisia tuloksia antoi Itä-Suomen yliopistossa tehty laajempikin kysely muistisairaille.
Omaiset ovat vieressä toki kauhuissaan. Heidän kokemuksiaan väheksymättä kai se aika hyvä on niin, jos itse kokee elämän mielekkääksi."
No mun äidin kohdalla ei oll
Usein muistisairauteen liittyy myös masennusta ja sitä että haluaa vain kuolla pois. "Mä haluan pois, eikö mun aikani täynnä jo ois, olen jo nähnyt tämän elämän..."
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko, et mietin tuota, jo etukäteen. Tarvittaessa on pystyttävä tekemään itse se lopullinen ratkaisu.
Krististtynä en vaan siihen pysty (se 6.n käskyn jatke).
Nyt näette minkälaisten moraalisten ongelmien kanssa painin.
(juu, syksyllä on mielurille aika ....)
6. Käsky on älä tee aviorikosta. Miten se tähän liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.
Jos ei ole sukulaisia, jotka hoitaa, niin omalla rahalla ostat hoidon. Ja jos ei ole varaa, jäät heitteille, kuten oli ennenkuin kunnalliskodin perustettiin.
Mitä ihmeen kokoomuspropagandaa tämä on, jossa yritetään puhua ikään kuin varmana siitä, että tulevaisuudessa ei ole Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka pitäisi huolen? Jos ihmiset alkaa uskoa näitä höpinöitä, niin heidän veronmaksuhalunsa alenee, koska ei tunnu todennäköiseltä että saa vastinetta verorahoille. Mutta tosiasiassa mikään luonnonlaki ei aja meitä tuollaiseen dystopiaan, jossa varattomat vanhukset vain jää heitteille. Jos niin käy, se on ihmisten oma poliittiinen valinta. Meidän ei ole pakko tehdä sellaista valintaa,
Niin... onhan se selvää että 10 veronmaksajaa huolehtii 100 mummelin kustannuksista.
Tai no, 5 koska sadan mummelin lisäksi pitää maksaa parin työttömän kulut
Alue: Aihe vapaa
Voi hyvä luoja. Ihmisellä voi olla 90-vuotiaana myös muun ikäisiä kavereita. Mikä ihme oletus se on, että kaikki elämäsi kaverit ovat syntyneet samana vuonna?