Kuka hoitaa meidät keski-ikäiset lapsettomat sitten kun me ollaan vanhuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kun tossu ei enää ota toisen eteen alan viljelemään kannabista.

Ja murhasta saa elinkautisen. Lista jo valmiina ketkä aion myrkyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.

Entä kun ne kaverit on yhtä kehnokuntoisia, korttinsa menettäneitä tai kuolleita? Kyselepä 90-vuotiaalta missä kaverit ovat.

Voi hyvä luoja. Ihmisellä voi olla 90-vuotiaana myös muun ikäisiä kavereita. Mikä ihme oletus se on, että kaikki elämäsi kaverit ovat syntyneet samana vuonna?

Näinpä. Mutta jos 90-vuotiaalla ollut itseään vanhempia ystäviä, he todennäköisesti kuolleet, kymmenen vuotta nuorempia, heistä iso osa kehnokuntoisia jne. Ystäväpiiri kapenee aivan varmasti, ja monet keskittyvät enemmän omiin lapsiin, lapsenlapsiin ja lapsenlapsenlapsiin. Meidän suvussa yksinäiselle, lapsettomalle vanhukselle on rakennettu turvaverkkoa hänen sisarusten lastenlasten avulla. Mutta tuokin hankalaa, heillä omat vanhempansa ja isovanhempansa joita nähdä ja joista huolehtia.

Eutanasia tulee olemaan laillista ja tekoäly + robottiteknologia tulee kehittymään huomattavasti joten ei huolta. 

Pakkoko sitä on hengissä kituuttella loppuun asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.

Entä kun ne kaverit on yhtä kehnokuntoisia, korttinsa menettäneitä tai kuolleita? Kyselepä 90-vuotiaalta missä kaverit ovat.

Vaikkapa seniorikodeissa.

Kannattaa sitten pitää hyvää huolta omasta kunnostaan, myös mielen kunnosta. Vanhemmiten ihmiset eivät jaksa enää tutustua uusiin ihmisiin. Sosiaalisuus alkaa perustua enemmän tarpeeseen kertoa omia asioita kuin kuunnella muita, varsinkaan uusia ihmisiä. Sosiaaliset vuorovaikutustaidot rapistuvat. Silloin ihmiset jotka muistavat sinut sellaisena kuin olet ollut suurimman osan elämääsi ovat arvokkaita, ihmiset jotka ovat saaneet sinulta apua tukea ja turvaa, kuten lapset tai lapsenlapset

Jos vanhus ei enää jaksa mitään niin miksi hänestä pitäisi jonkun huolehtia esim. vaatimalla niitä lääkärissä käyntejä tai sitä että lääkkeet tulee jaettua.

Tosin ne lääkkeet kyllä jakaa nykyisin apteekki suoraan annoksiin ja jos niitä ei muista tai halua ottaa niin minusta parempi että niitä ei ole edes jaettuna.

Vierailija kirjoitti:

Eivätköhän nuo vanhuspalvelut kehity ajan saatossa. Nykyään on aika paljon lapsettomia, ja tulevaisuudessa yhä vain enemmän.

Mihinkä ne kehittyisi kun yhteiskunnalla ei ole tulevaisuudessa senkään vertaa rahaa laittaa hoitoon kun nyt. Tämä johtuu siitä kun lapsettomia on niin paljon niin ei ole veronmaksajia. Ei ne rahat vanhusten hoitoon taikaseinästä tule. Tulevaisuudessa ne saa hoitoa joilla on varaa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kannattaisi miettiä kun tekee päätöksen jäädä lapsettomaksi. Vastaus kysymykseesi onkin että ei kukaan. Jos ei itse pysty pitämään puoliaan tai pärjäämään, niin sitten on asiat huonosti. Kannattaa säästää paljon rahaa vanhuuden varalle niin pystyy ostamaan edes joitain palveluita kun auttajia ei ole.

Luuletko oikeasti, että joku kiireinen juristi Helsingistä, joka ei ehdi lapsiaan nähdä, ehtii lähteä sitä Oulun-mummoa hoitelemaan, että jos tuota varten tekee lapset niin tulee kyllä kokemaan entistä kovempia pettymyksiä.

Joku thaikkumimmi varmaan, mikäli ehtii...

Oma kokemus on että lapsettomat menee usein edelle kiireellisyysarvioinnissa kun palveluita tarvitaan koska tiedetään että heillä ei ole ketään hoitamassa. Jos on lapsia niin oletetaan että lapset auttelee arjessa ja sen takia voidaan kunnan puolelta tukea kevyemmin.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ei tartte auttaa! 😁

Mä niin rakastan tuota sanontaa💛. Mulla on lapsia, mutta ei siksi, että edes ajattelisin heidän olevan jotain vanhuuden turvaa. Heillä on omat elämänsä, jonka saivat kauttani, mutta he eivät ole kuitenkaan minulle mitään velkaa. Luin juuri eläkejärjestelmän muutospaineista, maailman katastrofeista, ja pidän tärkeimpänä, että lapseni selviävät omasta elämästään pahemmin rikkoutumatta. Minusta huolehtiminen ei ole heidän harteillaan, kunhan sensijaan jaksavat huolehtia omista sitoumuksistaan. Tulevaisuutta on jokseenkin turha pyörittää mielessään kovin intensiivisesti. Se tuo tullessaan mitä on tuomassa, ja sen näkee sitten kun näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta hoitaa sen verran, kuin tarpeelliseksi näkee. Kannattaa pitää välit kavereihin kunnossa.

Entä kun ne kaverit on yhtä kehnokuntoisia, korttinsa menettäneitä tai kuolleita? Kyselepä 90-vuotiaalta missä kaverit ovat.

Voi hyvä luoja. Ihmisellä voi olla 90-vuotiaana myös muun ikäisiä kavereita. Mikä ihme oletus se on, että kaikki elämäsi kaverit ovat syntyneet samana vuonna?

Näinpä. Mutta jos 90-vuotiaalla ollut itseään vanhempia ystäviä, he todennäköisesti kuolleet, kymmenen vuotta nuorempia, heistä iso osa kehnokuntoisia jne. Ystäväpiiri kapenee aivan varmasti, ja monet keskittyvät enemmän omiin lapsiin, lapsenlapsiin ja lapsenlapsenlapsiin. Meidän suvussa yksinäiselle, lapsettomalle vanhukselle on rakennettu turv

Minulla on velaystäviä. Ainakin itse aion pitää yhtä ja auttaa. Tosi ystäviin voi luottaa.

Ostat itsellesi hoivaa tietenkin. Niin minunkin vanhempani tekevät, en minä pysty heitä kokopäivätyöltäni hoitamaan 500 km päästä. 

Ei kukaan. Ei taida tosin kukaan hoitaa minunkaan äitiäni, hän on elänyt elämänsä niin että minä en häntä hoida, kun ei hänkään hoitanut kun minä olin lapsi.

Noi omaksi ilokseen lapsia tehneet kokee ikävän yllätyksen, kun ne lapset ei olekaan omaisuutta jota voi käskeä.

Robotit, tekoäly

Vierailija kirjoitti:

Mä mokasin elämäni, ja jäin lapsettomaksi. Toi on yks mun ehdottomasti isoimpia pelkoja: miten pärjään vanhana, sitten kun kroppa ja mieli ei enää toimi kunnolla. 

N44

Täällä on ketju täynnä lapsellisia joilla on ihan sama pelko. Naiivia luottaa siihen että ruuhkavuosia elävät, kaukana asuvat lapset aikanaan hoitaa vanhenevan vanhempansa. Ja myös aika itsekästä.

Jokaisen tulee varautua (ei pelätä) vanhuuteen, oli lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todennäköisesti kukaan, mutta en mä osaa sitä kauhean pelottavanakaan nähdä.

Sama. Onhan tässä aikaa järjestää asiat. Itse pyrin kehittymään henkisesti siihen pisteeseen, että kun alan hiipua, kävelen vaan metsään, istun alas ja annan prosessin mennä kerralla loppuun saakka. 

Tai jos en pääse kävelemään enää (epätodennäköistä, suurin kävelykykyä heikentävä tekijä vanhuksilla on se, että lakkaavat liikkumasta ja toinen turhien päällekkäisten lääkeiden aiheuttama huimaus), voin istua vaan kotona ja antaa itseni sammua. 

Eutanasiaa ei tarvita, ihminen menehtyy kolmessa päivässä ilman nestettä. Jos katsoo ettei pysty tekemään päätöstä olla juomatta, ei selvästikään tahdo kuolla -eikä tarvitse sitten kuolinapuakaan. 

Mutta vastuu omiin käsiin, aina. 

 

Aika harva pystyy vastustamaan janon aiheuttamaa nesteen himoa kovin pitkään, jos nestettä on saatavilla.

Ota ja kokeile olla juomatta vaikka yksi päivä. Takaan, että himot kasvaa jo puolessa ajasta niin koviksi, ettet pysty olemaan juomatta.

Ennemmin kannattaa vaikka myrkyttää itsensä. Se on kuitenkin aika helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on että lapsettomat menee usein edelle kiireellisyysarvioinnissa kun palveluita tarvitaan koska tiedetään että heillä ei ole ketään hoitamassa. Jos on lapsia niin oletetaan että lapset auttelee arjessa ja sen takia voidaan kunnan puolelta tukea kevyemmin.

Ei palveluohjaajat kyllä tee yleensä tuollaisia oletuksia. Jos lapsia on heihin voidaan olla toki yhteydessä jos ja kun vanhus siihen suostuu. Jos lapset ei pysty auttamaan niin ei heillä mitää merkitystä ole siihen avun saatiin.

Vanhukset itse joskus tekee oletuksia siitä että lapset auttaa heitä. Saattavat esim. kieltäytyä kotipalvelusta siksi että eivät sitä tarvitse, sanovat että lapset esim. käyvät heitä säännöllisesti auttamassa vaikka se ei edes olisi totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todennäköisesti kukaan, mutta en mä osaa sitä kauhean pelottavanakaan nähdä.

Sama. Onhan tässä aikaa järjestää asiat. Itse pyrin kehittymään henkisesti siihen pisteeseen, että kun alan hiipua, kävelen vaan metsään, istun alas ja annan prosessin mennä kerralla loppuun saakka. 

Tai jos en pääse kävelemään enää (epätodennäköistä, suurin kävelykykyä heikentävä tekijä vanhuksilla on se, että lakkaavat liikkumasta ja toinen turhien päällekkäisten lääkeiden aiheuttama huimaus), voin istua vaan kotona ja antaa itseni sammua. 

Eutanasiaa ei tarvita, ihminen menehtyy kolmessa päivässä ilman nestettä. Jos katsoo ettei pysty tekemään päätöstä olla juomatta, ei selvästikään tahdo kuolla -eikä tarvitse sitten kuolinapuakaan. 

Mutta vastuu omiin käsiin, aina. 

Jos kykenee myrkyttämään itsensä niin miksi ei kykenisi juomaan itse.

Nykyajan nuoret aikuiset ovat niin itsekkäitä, että heitä kiinnostaa vain minä, minä ja minä.

Tuskinpa kiinnostaa tuhlata apuaan omiin vanheneviin, heikkokuntoisiin vanhempiin. Eihän sellaista viitsi edes päivittää someen.