Lue keskustelun säännöt.
On vaarallista jos joku joka ei ole opiskellut ja tutkinut ammatikseen historiaa puhuu ja opettaa historiasta, kansanuskosta ja -perinteistä
20.04.2026 |
Tästä syystä vain historiaan ja siihen liittyviin asioihin erikoistuneiden akateemikkojen tulisi puhua historiasta, ei tavallisten ihmisten, amatöörien, harrastajien, uuspakanoiden ja larppaajien. Ei-ammattilaisten, kuten minun, tehtävä on kuunnella ja oppia, mitä heille kertovat ja opettavat ihmiset, jotka tietävät mistä puhuvat. Ja ihmisillä tarkoitan oikeita tutkijoita, en isovanhempia, muita sukulaisia tai vanhuksia, jotka voivat puhua ja opettaa mitä tahansa mieleensä juolahtaa ja jotka voivat olla puolueellisia ja täysin väärässä siinä mitä he sitten sylkevätkään suutaan ulos.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Googlaappa ap nyt ensinnä, mitä tarkoittaa akateemikko.
Akateemikot käyttävät sitaatteja ja tarjoavat lähteet sille mistä ovat tietonsa saaneet. Sen sijaan jos mummosi kertoo että marjapaikasta X saa parhaat mustikat koska "siellä asuu metsätonttu" niin missä ovat tieteelliset sitaati ja lähdemerkinnåt tälle väitteelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi täällä menee moderointiin tällainen viesti: kyllä sille on oma lähdemerkintänsä myös tieteessä. ja tämä oli tuolle mummo puolukassa viestille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaappa ap nyt ensinnä, mitä tarkoittaa akateemikko.
Akateemikot käyttävät sitaatteja ja tarjoavat lähteet sille mistä ovat tietonsa saaneet. Sen sijaan jos mummosi kertoo että marjapaikasta X saa parhaat mustikat koska "siellä asuu metsätonttu" niin missä ovat tieteelliset sitaati ja lähdemerkinnåt tälle väitteelle?
Siinä vaiheessa jos mummosi alkaa puhua ja harhailla jostakin olemattomista mielikuvitus tontuista niin on syytä laittaa se mummo hoivakotiin ja aloittaa lääkitys mahdollisimman pian eikä kysellä sitaattien ja lähteiden perään. Voi olla vakavaakin.
Ap:n mainitsemasta perinnetiedosta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Mummon kertoma tarina on opettavainen. Kaikenlaista voi sattua, parempi kulkea virsta väärää kuin vaaksa vaaraa ja mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta, kuten mummoni aina opetti.
Riippuu missä kontekstissa puhuu. Tuskin isovanhempi lähtee julkisesti uutisiin asiantuntijana kertomaan historiasta.
Googlaappa ap nyt ensinnä, mitä tarkoittaa akateemikko.