Kaari Utrion kirjat, tykkäätkö?

Raija Kauttu! Pirjo Tuominen!

Tykkään: Seuraneiti, Saippuaprinsessa, Paperiprinssi, Vaitelias perillinen, Ilkeät sisarpuolet.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään, tosin kaikkein uusimpia en ole lukenut. Vaikka niissä onkin aina melko itsestäänselvä romanttinen juoni, niissä on paljon muutakin. Suosikkini on Vaskilintu ja sen jatko-osat.

Samat suosikit minulla! Todella hienoa keskiajan kuvausta. Ei häviä waltarille yhtään. Tämä vaskilintu-trilogia on mahtava. Aivan omaa luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Eevan tyttäret kuuluivat kasarilla jokaisen teinin vakioluettavaksi. Tosin silloin vain ahmi sen todellisuutena eikä omannut vielä kriittistä ajattelua. Itse asiassa ihmiskäsitys oli tuolloin sellainen,ettei arvoa ollut muilla kuin sillä paremmalla luokalla. Olit sitten mies tai nainen.

Öööh siis sehän on nimenomaan hyvinkin kriittinen tietokirja, joka nimenomaan avaa tuota eri aikakausina ilmennyttä ihmiskäsitystä ja sen muutosta aikojen saatossa. Mitä tarkoitat sillä, että ahmit sen todellisuutena?

Vierailija kirjoitti:

Tykkään. Joissain kirjoissa on vähän häirinnyt, että äitiys ei ole päähahmoa paljoa hetkauttanut ja raskaudesta saa lukija tietää vasta kun naisen vatsa on jo pyöristymään päin :D jos elät luonnon armoilla, luulisi lapsensaannin valtaavan ajatuksista suuren osan

Niin... mitä mahdat tarkoittaa? Kun ihminen on riittävän vakavasti luonnon armoilla, ei ole varaa pysähtyä liikaa miettimään tuollaistakaan asiaa, vaan huomio menee selviytymiseen.

Liian paksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa kliseistä romantiikkaa. Jos kaipaatte fiksumpaa otetta historiallisiin naiskohtaloihin, niin suosittelen Jenna Kostetin tuotantoa. 

Utrio nimenomaan ei kirjoita kliseiisesti eikä ällömakeasti romantiikasta. 

Okei, no minusta nuo täälläkin kuvaillut  vahvoille käsivarsille vaipumiset sun muut on just sitä harlekiinihuttua, mitä en kestä yhtään. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eevan tyttäret kuuluivat kasarilla jokaisen teinin vakioluettavaksi. Tosin silloin vain ahmi sen todellisuutena eikä omannut vielä kriittistä ajattelua. Itse asiassa ihmiskäsitys oli tuolloin sellainen,ettei arvoa ollut muilla kuin sillä paremmalla luokalla. Olit sitten mies tai nainen.

Öööh siis sehän on nimenomaan hyvinkin kriittinen tietokirja, joka nimenomaan avaa tuota eri aikakausina ilmennyttä ihmiskäsitystä ja sen muutosta aikojen saatossa. Mitä tarkoitat sillä, että ahmit sen todellisuutena?

Ehkä hän tarkoittaa sitä, että historiantutkimus ja historiatieto on muuttunut aika paljon näiden neljän vuosikymmenen aikana, jotka  Eevan tyttärien julkaisemisesta on kulunut ja vaikka se SILLOIN oli kriittistä ajankohtaista tietoa, nykykäsitys naisten ja perheiden ja sukupuolten historiasta on toisenlainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa kliseistä romantiikkaa. Jos kaipaatte fiksumpaa otetta historiallisiin naiskohtaloihin, niin suosittelen Jenna Kostetin tuotantoa. 

Utrio nimenomaan ei kirjoita kliseiisesti eikä ällömakeasti romantiikasta. 

Okei, no minusta nuo täälläkin kuvaillut  vahvoille käsivarsille vaipumiset sun muut on just sitä harlekiinihuttua, mitä en kestä yhtään. 

Jonkun palstalaisen omaa kieltä, älä usko kaikkea. En muista tuollaista kielenkäyttöä kirjoista. Kaukana Harlekiineista.

No esim. ne synnytyksen kuvailut on kyllä aika kaukana harlekiineista. Laitoin ennakkoluuloisen mieheni lukemaan yhden Utrion kirjan ja oli ihan, että jumalauta mitä body horroria.

Luin tyyliin 13-vuotiaana kaikki mitkä käsiini sain. Ihan jees, mutta romaaneissa oli kaikissa loppujen lopuksi aika sama pohja, eli luettuaan yhden, arvasi pitkälti miten seuraava tarina etenee 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään. Joissain kirjoissa on vähän häirinnyt, että äitiys ei ole päähahmoa paljoa hetkauttanut ja raskaudesta saa lukija tietää vasta kun naisen vatsa on jo pyöristymään päin :D jos elät luonnon armoilla, luulisi lapsensaannin valtaavan ajatuksista suuren osan

Niin... mitä mahdat tarkoittaa? Kun ihminen on riittävän vakavasti luonnon armoilla, ei ole varaa pysähtyä liikaa miettimään tuollaistakaan asiaa, vaan huomio menee selviytymiseen.

Silloin synnytys oli oikeasti iso riski kuolla, niin luulis sen olleen iso asia naiselle

Kyllä, kaikki luettu ja useampaan otteeseen. Myös Eevan tyttäret, Venus, naiskauneuden tarina ja Lapsen vuosisata luettu

Itse ihan pikkulikkana luin ensimmäisen Utrion kirjan, se oli Kuka olet, Elissa?(nuortenkirja) Jäin heti koukkuun ja on tullut luettua useimmat Utrion kirjat sen jälkeen. :) 

Yhden olen lukenut, eikä se antanut aihetta jatkoon. Olin yllättynyt kerronnan tasosta, minusta teksti oli lapsellista ja yksinkertaista. En ollut odottanut sellaista niin suositulta kirjailijalta.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko Utrion lukijat lukeneet Laila Hietamiestä/Hirvisaarta? Kuinka vertautuu hänen kirjoihinsa? Olen tykännyt Hietamiehen kirjoista kovasti, erityisesti Karjalaan sijoittuvista. Utriota en muista lukeneeni, mutta aikomus on kyllä. 

Luin paljon Hietamiestä jo ennen kuin tutustuin Utrioon. Itse asiassa se oli Laila itse, joka suositteli Utriota, kun vaihdettiin jossakin muutama sana. Kirjoitustyyli, juonikuviot ja henkilögalleria ovat hyvin erilaisia, mutta jos tykkää toisesta, luultavasti tykkään toisestakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa kliseistä romantiikkaa. Jos kaipaatte fiksumpaa otetta historiallisiin naiskohtaloihin, niin suosittelen Jenna Kostetin tuotantoa. 

Utrio nimenomaan ei kirjoita kliseiisesti eikä ällömakeasti romantiikasta. 

Okei, no minusta nuo täälläkin kuvaillut  vahvoille käsivarsille vaipumiset sun muut on just sitä harlekiinihuttua, mitä en kestä yhtään. 

Jonkun palstalaisen omaa kieltä, älä usko kaikkea. En muista tuollaista kielenkäyttöä kirjoista. Kaukana Harlekiineista.

Jaa, no tässä katkelma Vaskilinnun kuvauksesta:

"Eirik Väkevä on soturi, jyhkeä kuin kallionlohkare ja ruma kuin peikko. Eirik on valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen Terheniä, mutta pystyykö kovan kuoren kasvattamaan joutunut nainen avaamaan sydämensä hyväntahtoiselle jättiläiselle?"

Minusta tuo on ihan ehtaa harlekiinia.

Vierailija kirjoitti:

Yhden olen lukenut, eikä se antanut aihetta jatkoon. Olin yllättynyt kerronnan tasosta, minusta teksti oli lapsellista ja yksinkertaista. En ollut odottanut sellaista niin suositulta kirjailijalta.

Minkä luit?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no tässä katkelma Vaskilinnun kuvauksesta:

"Eirik Väkevä on soturi, jyhkeä kuin kallionlohkare ja ruma kuin peikko. Eirik on valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen Terheniä, mutta pystyykö kovan kuoren kasvattamaan joutunut nainen avaamaan sydämensä hyväntahtoiselle jättiläiselle?"

Minusta tuo on ihan ehtaa harlekiinia.

Mutta se on häviävän pieni osa yli 700 sivun romaanista.

Tykkään niistä vanhemmista keskiaikaan sijoittuvista. Nuo uudemmat epookkikirjat ei oo yhtä hyviä. Sellaista rentoa hömppää mitä välillä tekee mieli lukea.