Kaari Utrion kirjat, tykkäätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no tässä katkelma Vaskilinnun kuvauksesta:

"Eirik Väkevä on soturi, jyhkeä kuin kallionlohkare ja ruma kuin peikko. Eirik on valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen Terheniä, mutta pystyykö kovan kuoren kasvattamaan joutunut nainen avaamaan sydämensä hyväntahtoiselle jättiläiselle?"

Minusta tuo on ihan ehtaa harlekiinia.

Mutta se on häviävän pieni osa yli 700 sivun romaanista.

Ok, outoa sitten, että on päädytty markkinoimaan kirjaa noin kevyesti, antaa erittäin väärän kuvan ja fiksumpaa sisältöä etsivät jättää väliin.

Äiti sai joskus 70-luvulla lahjaksi Utrion kirjan Aatelisneito, porvaristyttö. Olin silloin n. 10-11-vuotias ja aika pian luin sen sitten minäkin. Aina silloin tällöin nappasin sen senkin jälkeen äidin hyllystä, taisin lukea sen jotain 15-20 kertaa. Kirja oli raumalaiselle mielenkiintoinen, sillä siinä seikkailtiin 1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla myös Raumalla. Myös Turku oli tuttu, vaikka en täällä vielä asunutkaan, joten Turun paikat, varsinkin linnan kuvaus, oli kiinnostavaa. Aatelistyttö, Kustaa Vaasan sisar Margareeta, jäi kuvaukseltaan vähän valjuksi, mutta varsinainen päähenkilö porvaristyttö eli Turun pormestari Kiukku-Niku Särkilahden tytär Ursula, jäi mieleen temperamentillaan. Fiktion joukkoon sekoitettiin paljon faktaa, mm. katolisen kirkon otteen löystyminen ja uskonpuhdistuksen alku, Agricola ja moni muu tuttu nimi, ja mm. Kuusiston linnan polttaminen. 

Muistan kirjasta vieläkin paljon, ehkä siksi koska luin sen niin monta kertaa. Mutta kai sen voisi hakea luettavaksi vielä kerran kirjastosta, koska annoin kaikki äidin kirjat pois hänen kuolemansa jälkeen. 

Itsekin luin 13-vuotiaana ensimmäisenä Sunneva Jaarlintyttären ja jäin koukkuun, kaikki Utrion romaanit on varmaan luettu ja iso osa tietokirjojakin,  moni löytyy omasta kirjahyllystäkin. Olen lukenut eläissäni ehkä kolme Harlekiinia (tämä 80-luvulla) ja totesin että nämä jäivät viimeisiksi, en vertaisi kuuna päivänä niitä Utrion tuotantoon. Toki hänelläkin löytyy rakkaustarina, mutta miljöö, olosuhteet ja ennen kaikkea historia sen ympärillä on omaa luokkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luen niitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Aivot narikkaan-lukemista, jossa nainen on aina kaunis ja mies vahva ja komea. 

Nainen on niissä aina pieni ja "linnunluinen" ja hänellä on paljon kiharaa tukkaa. Oliko lienee Utrion haavekuva omasta ulkonäöstään?

Minusta ne ovat viihdyttäviä seikkailullis-romsnttisia kirjoja joissa on ehtaa aikansa kuvausta puvuista, historiallisista tapahtumista, paikoista ja henkilöistä. Tykkään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Luin tyyliin 13-vuotiaana kaikki mitkä käsiini sain. Ihan jees, mutta romaaneissa oli kaikissa loppujen lopuksi aika sama pohja, eli luettuaan yhden, arvasi pitkälti miten seuraava tarina etenee 

Niin. Se juuri on genrefiktion idea. Itse en jaksa katsoa esim. James Bond leffoja, koska ne etenee aina sen saman kaavan mukaan, mutta sitä leffojen katsojat ilmeisesti juuri haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne ovat viihdyttäviä seikkailullis-romsnttisia kirjoja joissa on ehtaa aikansa kuvausta puvuista, historiallisista tapahtumista, paikoista ja henkilöistä. Tykkään kyllä.

Miksi tätä on peukutettu, kun minun viestiä, jossa kritisoin tätä romantiikkaa, on pelkkiä alapeukkuja? Ei kuulemma ole romantiikkakirjoja. No päättäkää nyt, onko vai ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no tässä katkelma Vaskilinnun kuvauksesta:

"Eirik Väkevä on soturi, jyhkeä kuin kallionlohkare ja ruma kuin peikko. Eirik on valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen Terheniä, mutta pystyykö kovan kuoren kasvattamaan joutunut nainen avaamaan sydämensä hyväntahtoiselle jättiläiselle?"

Minusta tuo on ihan ehtaa harlekiinia.

Mutta se on häviävän pieni osa yli 700 sivun romaanista.

Ok, outoa sitten, että on päädytty markkinoimaan kirjaa noin kevyesti, antaa erittäin väärän kuvan ja fiksumpaa sisältöä etsivät jättää väliin.

Utriota on todellakin markkinoitu väärin vielä niinkin myöhään kuin 2000-luvulla. Monissa kirjastoissakin ne sijoitetaan totaalisen väärin romantiikkahyllyyn, jos kirjastossa on sellainen. Moni kirjoja moittiva onkin lukenut vain kuvailuja ja perustaa arvionsa niihin, kuten sinäkin. Romanttinen juoni on vain yksi kirjan juonista, ja se huipentuu väkivahvan urhon käsivarsille vaipumiseen vasta ihan viimeisillä sivuilla. Jos puhutaan nyt vaikka juuri Vaskilinnusta, siinä on väkivaltaa, pelkoa, kuolemaa ja vihaa valtavan paljon enemmän kuin edes onnetonta rakkautta, onnellisesta puhumattakaan. Terhen yritetään tappaa muistaakseni neljästi. Vaskilinnun jatko-osa Tuulihaukka alkaa murhilla ja raiskauksella. Kuulostaako vielä harlekiinilta?

Kai minä vieroksun sitä romantiikkaa niin paljon, että tuo pieni loppuhuipennuskin on liikaa. Miksihän selkeästi asiantunteva Utrio haluaa ympätä sitä mukaan? Harmi, mutta onneksi on vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne ovat viihdyttäviä seikkailullis-romsnttisia kirjoja joissa on ehtaa aikansa kuvausta puvuista, historiallisista tapahtumista, paikoista ja henkilöistä. Tykkään kyllä.

Miksi tätä on peukutettu, kun minun viestiä, jossa kritisoin tätä romantiikkaa, on pelkkiä alapeukkuja? Ei kuulemma ole romantiikkakirjoja. No päättäkää nyt, onko vai ei? 

Koska en tiedä minkä kommentin kirjoitit, niin en osaa vastata. Romantiikka on niissä pienenä osana, että jos vertasit niitä Harlekiineihin, niin olet varsin väärässä. Enimmäkseen kyllä kuvailisin niitä historiallisiksi seikkailukertomuksisksi, koska se kuvaa niitä ehkä paremmin. Mutta ei käy kieltäminen, että onhan niissä romantiikkaakin, koska usein kuitenkin lopussa ns. pääosan esittäjät päätyvät yhteen mylleryksen jälkeen.

Tottakai ne on romantiikkakirjoja. Mutta ei tomantiikassa sinänsä ole mitään vikaa. Rikä juuri mikään romantiikka ole pelkästään romantiikkaa.

harkekiini-kirjallisuus on sitten aika eri asia. Se on tiukasti säännelty formaatti, jossa lukuja ja sananääriä myöten tietty kaava, jota pitää noudattaa. Siitä ei edes saa poiketa. Niiden kirjoittaminen on tavallaan franchising-liiketoimintaa. Eikä sitäkään pidä väheksyä. Se elättää ihmisiä ihan siinä kuin muutkin työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa kliseistä romantiikkaa. Jos kaipaatte fiksumpaa otetta historiallisiin naiskohtaloihin, niin suosittelen Jenna Kostetin tuotantoa. 

Utrio nimenomaan ei kirjoita kliseiisesti eikä ällömakeasti romantiikasta. 

Okei, no minusta nuo täälläkin kuvaillut  vahvoille käsivarsille vaipumiset sun muut on just sitä harlekiinihuttua, mitä en kestä yhtään. 

Jonkun palstalaisen omaa kieltä, älä usko kaikkea. En muista tuollaista kielenkäyttöä kirjoista. Kaukana Harlekiineista.

Jaa, no tässä katkelma Vaskilinnun kuvauksesta:

"Eirik Väkevä on soturi, jyhkeä kuin kallionlohkare ja ruma kuin peikko. Eirik on valmis tekemään mitä tahans

Ei ole. Harlekiini on tällaista: Hänen smaragdinvihreät silmänsä hehkuivat kynttilänvalossa, kun mies nosti hänet lihaksikkaille käsivarsilleen voimatta enää hillitä himoaan. 

Eikö kukaan ole vaikuttunut Katariina/Neidontanssi-kirjoista? Siinä on realismia keski-ajan naisen elämästä, rankkaa tekstiä ja kerrontaa. Äiti pakotetaan hylkäämään lapsensa, sota, yhteiskunnan kerroksellisuus jne. Suosittelen lämpimästi, minusta Utrion parasta eikä mukana ole häivähdystäkään mistään harlekiineista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne ovat viihdyttäviä seikkailullis-romsnttisia kirjoja joissa on ehtaa aikansa kuvausta puvuista, historiallisista tapahtumista, paikoista ja henkilöistä. Tykkään kyllä.

Miksi tätä on peukutettu, kun minun viestiä, jossa kritisoin tätä romantiikkaa, on pelkkiä alapeukkuja? Ei kuulemma ole romantiikkakirjoja. No päättäkää nyt, onko vai ei? 

Mun mielestä genre on historiallinen romantiikka, mutta kuten sanottua ovat kyllä kirjoitettu paremmin kuin valtaosa tuon genren kirjoista. Luulisin, että valtaosa lukijoista nimenomaan haluaa sen romanttisen juonen sinne. Myynti kärsisi, jos sitä ei olisi. 

Miksei Kaari ole vielä tehnyt sitä eutanasiaa itselleen kun siitä niin paljon vanhusten kohdalla puhui?

Nuorena tykkäsin mutta en nyt enää vanhempana 50+ ikäisenä. Kyllä ne minustakin harlekiinimaisia on. Historiallisella kuorrutteella. Ja mua kävi ärsyttämään se ainainen himoitseminen. Ihmiset tuntui tosi yksinkertaisilta ja kaavamaisilta. Loppuhuipennus oli aina se miehelle alistuminen seksin kautta. Nyt vanhempana se tuntuu naurettavalle. Hormonihuuruisena nuorena se menetteli, enkä ihmetellyt sitä. No aikansa kutakin.

Mikäs romantiikkavastaisuus täällä on? Sehän on maailman ylivoimaisesti myydyin genre. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei Kaari ole vielä tehnyt sitä eutanasiaa itselleen kun siitä niin paljon vanhusten kohdalla puhui?

Mikäs pikku anti-Kaari täällä oikein huseeraa? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kai minä vieroksun sitä romantiikkaa niin paljon, että tuo pieni loppuhuipennuskin on liikaa. Miksihän selkeästi asiantunteva Utrio haluaa ympätä sitä mukaan? Harmi, mutta onneksi on vaihtoehtoja.

Eikö kirjallisuudessa muutenkin ole aika usein mukana romantiikkaa yhtenä elementtinä? Sinuhessakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no tässä katkelma Vaskilinnun kuvauksesta:

"Eirik Väkevä on soturi, jyhkeä kuin kallionlohkare ja ruma kuin peikko. Eirik on valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen Terheniä, mutta pystyykö kovan kuoren kasvattamaan joutunut nainen avaamaan sydämensä hyväntahtoiselle jättiläiselle?"

Minusta tuo on ihan ehtaa harlekiinia.

Mutta se on häviävän pieni osa yli 700 sivun romaanista.

Ok, outoa sitten, että on päädytty markkinoimaan kirjaa noin kevyesti, antaa erittäin väärän kuvan ja fiksumpaa sisältöä etsivät jättää väliin.

Utriota on todellakin markkinoitu väärin vielä niinkin myöhään kuin 2000-luvulla. Monissa kirjastoissakin ne sijoitetaan totaalisen väärin romantiikkahyllyyn, jos kirjastoss

Romantiikkahan nimenomaan myy. Kyllä ne kustannusyhtiön markkinoinnissa tietää oikein hyvin mitä tekee.