Opettajat kertovat, miten karuksi arki on muuttunut kouluissa Oppilaita ei kiinnosta mikään
Tosi hyvä juttu, miksi asioita ei korjata?
Kommentit (171)
Juokse niin kauas kuin voit. Älä ala opettajaksi!
Voisiko syy olla se, että ylipäätään (tässä keskustelussa) asenne tuntuu olevan, että mitä muut voisivat antaa minulle eikä se, että mitä minä voisin antaa itselleni ja muille?
Jos kotona jankutetaan jatkuvasti kaikista päätöksistä, haukutaan hallitusta ja toitotetaan epätoivoa, niin kai sellainen lapseenkin tarttuu ja saa maailman näyttämään huonolta? Siihen päälle vielä kasvatustapa, jossa lapsella on vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia, niin soppa on valmis.
Te huudatte kaikenlaisista tylsyyksistä kuin ne olisi nykymuksuille ongelma. Koulun pitää opettaa sinnikkyyttä. Siihen kuuluu se, että peppu laitetaan penkkiin ja päntätään asia vaikka ulkoa. Se kasvattaa elämään ja työhön. Sinnikkyyttä tarvitaan ja sitä, että jaksaa tehdä epämiellyttäviä ja epämotivoiviakin asioita. Sillä pärjää elämässä.
Joku vanhanajan oppikoulu saattoi laittaa lapsen opettelemaan ulkoa vaikka ruotsin kappaleen. Se piti osata sanasta sanaan. Itku kurkussa sitä tankattiin ja vaikka se nykynäkökulmasta kuulostaa kamalalta ja pedagogisesti väärältä, niin siinäkin oli viisaus. Se, että joskus pitää vaan mennä läpi harmaan kiven ja ei saa antaa periksi. Ei vaikka kuinka tuntuisi tyhmältä ja väsyttäisi ja tuntuisi toivottomalta.
Mielenterveysongelmilla on iso yhteys juuri tähän liialliseen pehmeyteen ja mukavuusalueella pysymiseen. Lapsen itsetunto ei kehity, ellei hänen tarvitse yrittää, tehdä töitä ja saada sitten se palkinto. Ja senkin kanssa pitää oppia elämään, että yrittämisestä huolimatta, ei aina onnistu vaan pitää tehdä uusiksi. Kun lasta suojellaan kaikelta ikävältä. Vanhemmat ei pakota uimaan. Esitelmän pitäminen on mahdotonta, kun ahdistaa jne. Vanhemmat muistelee omaa kouluaikaansa, kuinka hirveältä se tuntui, niin pitäähän palleroinen siltä pelastaa. Samalla unohtavat sen, että ne asiat kasvatti vanhempia itseään. Kasvattivat kestämään painetta ja epämiellyttäviä tilanteita. Vahvistivat itsetuntoa. Tuli pystyviä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri näin. Kun ei ole mitään toivoa niin ei kiinnosta. Ymmärrän oikein hyvin, kun itse räpiköin oravanpyörässä ja elän jotain sitku-elämää. Tee ensin 40 vuotta töitä henkihieverissä ja elä sitku pääset eläkkeelle. Jos pääset. Todennäköisesti kuolo korjaa jo ennen. Ei ole mitään motivaatiota kasvattaa omia nuoria tähän samaan hullunmyllyyn, missä rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Malliesimerkkinä HUSin bonukset. Ei ole mitään oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä jäljellä tässä ajassa.
Aamen!
Olishan se elämys elää maassa jossa kaikki ovat tasan yhtä köyhiä. Kukaan ei rikastu, kaikki köyhtyvät. Kokeillaanko seuraavassa hallituksessa? Toivo herää.
Huono käytös ei ole koskaan ok, mutta miksi pitäisi opiskelu kiinnostaa? Tulevaisuus on toivoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tämä. Surullista, että opettajankoulutukseen ei oikein löydy enää tällaisia tyyppejä, mutta ala houkuttelee lyhyillä työajoilla ihmisiä, joilla on joku todella intensiivinen itsensäkehittämisproggis esim. kova urheiluharjoittelu tms. ykkösenä ajankäytössä. "
Opettajilla ei ole lyhyet työajat. Oma puolisoni tekee säännöllisesti iltaisin töitä n. puoli yhdeksään asti.
Respect puolisollesi, noin muillakin aloilla usein tehdään. Omien lasten opettajat ottavat kyllä huomattavasti lungimmin ja osa myös omaa lomaa aina kun voi.
Et voi tietää kuinka paljon he siellä kotonaan tekevät iltaisin töitä. Ja ne omat lomat voivat olla epätoivoisia yrityksiä pitää burn out kurissa.
Jos vanhempien antama esimerkki on se suomalaisille tyypillinen mikään ei kiinnosta paitsi yhteiskunnan tarjoamat vastikkeettomat tuet -asenne, niin totta kai lapsista tulee samanlaisia. Tämä suuntaus on ollut nähtävissä jo vuosikausia. Toiset ei vain halua myöntää tosiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Te huudatte kaikenlaisista tylsyyksistä kuin ne olisi nykymuksuille ongelma. Koulun pitää opettaa sinnikkyyttä. Siihen kuuluu se, että peppu laitetaan penkkiin ja päntätään asia vaikka ulkoa. Se kasvattaa elämään ja työhön. Sinnikkyyttä tarvitaan ja sitä, että jaksaa tehdä epämiellyttäviä ja epämotivoiviakin asioita. Sillä pärjää elämässä.
Joku vanhanajan oppikoulu saattoi laittaa lapsen opettelemaan ulkoa vaikka ruotsin kappaleen. Se piti osata sanasta sanaan. Itku kurkussa sitä tankattiin ja vaikka se nykynäkökulmasta kuulostaa kamalalta ja pedagogisesti väärältä, niin siinäkin oli viisaus. Se, että joskus pitää vaan mennä läpi harmaan kiven ja ei saa antaa periksi. Ei vaikka kuinka tuntuisi tyhmältä ja väsyttäisi ja tuntuisi toivottomalta.
Mielenterveysongelmilla on iso yhteys juuri tähän liialliseen pehmeyteen ja mukavuusalueella pysymiseen. Lapsen itsetunto ei kehity, ellei hänen tarvitse yrittää
Erinomainen kirjoitus. Lisäisin tähän vielä jatkona, että on mielenterveysongelmien vähättelyä diagnosoida "ahdistus" tai "masennus" ihmiselle, joka ei ole kehittänyt normaalia resilienssiä. Lääkäreiden, lääkkeiden tai eläkkeiden sijaan näille nuorille pitäis olla tarjolla elämäntaitojen opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo johtuu ettei lapsilta vaadita mitään?
Eipä kyllä aikuisiltakaan. Opiskelen yliopistotasolla eikä täällä vaadita juuri mitään. Kaikki pääsevät suorituksista läpi. Siis niissä aineissa missä vielä on joku suoritus, monissa ei edes ole.
Oma lapseni on syntynyt ja kasvanut etelä- Euroopassa ja on nyt vaihtarina Suomessa. On moneen kertaan puhelimessa ihmetellyt tuota, että vaatimustasomon älyttömän matala eikä esim tenttejä ole tiedossa ollenkaan, ainoastaan jotain ryhmätöitä. Ja ihan yliopistossa siis on.
Avoimet luokkatilat ovat Laakson mielestä kaunis ajatus, mutta tekevät tunneista levottomia. Kun joku liikkuu lasipleksi-ikkunoiden toisella puolella, kaikki muu toiminta pysähtyy siksi aikaa kun oppilaat seuraavat kulkijaa.
Mikä ihmeen "kaunis" ajatuskaan on tuollainen järjestely, josta ei ole kuin haittaa? Tuntuu aivan järjenvastaiselta, ettei päinvastoin tehdä kaikkea mahdollista opiskelutilan ja -tilanteen rauhoittamiseksi. Ketä palvelee tällainen lasten kasvatus ja koulutus? Tai siis näitä vaille jättäminen.
Laakson mukaan koulujen vaatimukset ovat vähentyneet. Lapset etenevät opinnoissaan ilman tarvittavia perustaitoja.
No, ei ole opettajilla vaatimukset vähentyneet, vaan käskyt tulee ihan toimialalta. Oppilaille väännetään VSOP, jos on jäämässä luokalle eli vailla perustaitoja siirrytään seuraavalle luokalle ja seuraavalla luokalla pitäisi opiskella edellisen vuoden asiat ja nykyisin. Lopulta 9. luokalla ollaan tilanteessa, että vitosen saa paketeilla.
no, yhteiskunta ooettanut täyän, mitään ei tarvitse tehdä ja raha juoksee taskuun joka talauksessa ja ainahan voi alkaa some tähdeksi tai onlyfanssiin jos tubettaminen ei lyö leiville
mätä yhteiskunta nykyään
Koulua käyty kolme viikkoa ja olen jo ihan puhki. Rakastan työtäni ja opettamaani ainetta, mutta joka tunti tuntuu, etten kauan enää jaksa. Meno on ihan ihmeellistä. Vuosi vuodelta vaikeampia oppilaita ryhmissä. Melu on hirveä. Avoimet tilat on kamalat. Opettaminen on tehty mahdottomaksi. En enää ymmärrä miksi edes yritän.
Nuoremmat opettajat kokeilevat vuoden pari, jäävät saikuille ja irtisanoutuvat. Me 20v olleet vielä yritämme sinnillä, mutta koko ajan haaveilen jostain muusta työstä. Peruskoulu on pilalla.
K*tirannan mukaan hän on joskus ensimmäinen henkilö, joka on käskenyt nuorta olemaan ajoissa koulussa.
- Tietyt opiskelijat eivät ole tottuneet siihen, vaikka he ovat 15-16-vuotiaita. Pari vuotta sitten eräs opiskelija kertoi, ettei kukaan ole sanonut hänelle aiemmin, että pitäisi olla tiettyyn aikaan jossain, K*tiranta ihmettelee.
Miten voi olla mahdollista? MITEN? Tein itsekin sijaisuuksia pari vuosikymmentä sitten, ja silloin tuota kouluun tulemista ja koulussa olemista opettelivat (ala-asteen) ekaluokkalaiset. Tokaluokkalaiset toimivat jo kuin vanhat tekijät. Viime vuosina on ollut uutisia, kuinka jopa työnantajien on pitänyt nuoria opastaa, että töihin on tultava ajallaan... Miten voi olla perusasioita myöten niin ulapalla? Mitä näiden vanhemmat oikein ovat tehneet lapsensa elämän ensimmäiset 18 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
K*tirannan mukaan hän on joskus ensimmäinen henkilö, joka on käskenyt nuorta olemaan ajoissa koulussa.
- Tietyt opiskelijat eivät ole tottuneet siihen, vaikka he ovat 15-16-vuotiaita. Pari vuotta sitten eräs opiskelija kertoi, ettei kukaan ole sanonut hänelle aiemmin, että pitäisi olla tiettyyn aikaan jossain, K*tiranta ihmettelee.
Miten voi olla mahdollista? MITEN? Tein itsekin sijaisuuksia pari vuosikymmentä sitten, ja silloin tuota kouluun tulemista ja koulussa olemista opettelivat (ala-asteen) ekaluokkalaiset. Tokaluokkalaiset toimivat jo kuin vanhat tekijät. Viime vuosina on ollut uutisia, kuinka jopa työnantajien on pitänyt nuoria opastaa, että töihin on tultava ajallaan... Miten voi olla perusasioita myöten niin ulapalla? Mitä näiden vanhemmat oikein ovat tehneet lapsensa elämän ensimmäiset 18 vuotta?
Ahaa, K*tiranta on kielletty sana... Kauan saikin hakea, mikä ihme tässä jää moderoinnin haaviin. 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa on jotenkin sellainen vanhanaikainen tyyli ja tapa opettaa ja tämä tuisi muuttaa isolla kädellä ja nopeasti.
Esim musiikki, välitunnilla oppilaat kuntelevat uusimpia räppi ja hevi-hittejä, sitten ne pakotetaan "oppimielessä" soittamaan nokkahuilulla ostakaa makkaraa, voiko tyhmempää ja huonompaa opetusta olla - EI.
Urheilussakin on sellaiset "juha-mieto" asenteet ja opetus on sellaista 60-luvun metsähiihtotyyliä ja lapset haluaisia nykyaikaista extreme urheilua, skeittausta, lumilauttaa, pyörätemppuilua jne Ei niitä tällaiset partaiset mietaan jussit vanhoine ajatuksineen.
Ja ihan tämä sama kulttuuri ja tyyli vallitsee niissä lukuaineissakin.
No niin, nyt löytyi ainakin musiikin tunneille hyvä uusi ehdotus: heviä nokkahuilulla.
Alkoi heti soida päässä Smoke on the Water nokkahuilulla.
Onko joku asia muka muuttunut? Luuletteko että koulu kiinnosti 20-30-vuotta sitten? No ei kiinnostanut...
Vierailija kirjoitti:
Koulua käyty kolme viikkoa ja olen jo ihan puhki. Rakastan työtäni ja opettamaani ainetta, mutta joka tunti tuntuu, etten kauan enää jaksa. Meno on ihan ihmeellistä. Vuosi vuodelta vaikeampia oppilaita ryhmissä. Melu on hirveä. Avoimet tilat on kamalat. Opettaminen on tehty mahdottomaksi. En enää ymmärrä miksi edes yritän.
Nuoremmat opettajat kokeilevat vuoden pari, jäävät saikuille ja irtisanoutuvat. Me 20v olleet vielä yritämme sinnillä, mutta koko ajan haaveilen jostain muusta työstä. Peruskoulu on pilalla.
Teidän puolesta tuntuu oikeasti pahalta :( Mietin tuota IS:n juttua lukiessani, että jottei menisi pelkäksi kauhisteluksi ja päivittelyksi, olisiko jotain, mitä kukaan voisi asialle tehdä. Mitkä ovat nykytilanteen juurisyyt? Mihin/kenelle valitukset pitäisi suunnata? IS:n kommenteissa joku kyseli, missä on OAJ. Onko se se taho, jota pitäisi herätellä tätä kriisiä purkamaan? Miten voidaan koulutus pelastaa? Vai onko jo liian myöhäistä?
2000 luvulla eräs opettaja oli riippuvuussuhteessa opettajan huoneen kahvinkeittimen kanssa ja Tietokonetta naputteli päivät pitkät. Ei siihen kukaan edes opettaja kunnasta puuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku asia muka muuttunut? Luuletteko että koulu kiinnosti 20-30-vuotta sitten? No ei kiinnostanut...
Onhan siinä peruskoulussa puurtamista. Toisaalta, jotkut ajattelevat että on tärkeätä oppia asioita ja on suuri mahdollisuus käydä koulua. Kaikkialla ei ole.
En tiedä, miksi nämä uutiset lasten/nuorten ja koulujen tilasta vaikuttavat muhun niin voimakkaasti, kun ei omia lapsia ole enkä niitä halua. Tulee vain älyttömän surullinen olo... Osaamattomuudesta? Miten voi olla mahdollista, että kouluissa pääsee etenemään luokka-asteelta toiselle ja jopa työelämään asti osaamatta edes perusasioita? Mikä sellaisen koulutuksen tarkoitus enää on? Millaiseksi maailma menee näiden nuorten käsissä?
Ihan oma lukunsa on tuo väkivaltaisuus. Esim. tässä jutussa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010611536.html "Koko ajan pitää myös miettiä, ettei lasten käden ulottuvilla ole saksia tai muita teräaseita." Mulla on pitkään pyörinyt mielessä muka "unelma" opettajaksi opiskelusta. Sitten lukee näitä juttuja ja miettii, kuka hitto tuollaista jaksaa. Miten te opettajat jaksatte? Eikö tule toivoton olo, että mitä hyötyä työstänne enää tulevaisuuden kannalta on? Vai luoko media aiheesta liian lohduttoman kuvan?