Lue keskustelun säännöt.
Lapsi muuttaa pois kotoa, miten selviät?
03.09.2024 |
Lapsi en ollut elämäni keskipiste ja nyt, kun hän muuttaa pois kotoa, oma elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Vähän kuin elämä olisi ohi.
Kommentit (105)
Laittaa vaan korkin kiinni ja ei avaa toista pulloa/tölkkiä. Ei se raitistuminen ole mitään tähtitiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittaa vaan korkin kiinni ja ei avaa toista pulloa/tölkkiä. Ei se raitistuminen ole mitään tähtitiedettä.
voi eii, kuvitteleeko joku että tämmöiset viestit ovat hauskoja tai jotenkin asiallisia?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaa vaan korkin kiinni ja ei avaa toista pulloa/tölkkiä. Ei se raitistuminen ole mitään tähtitiedettä.
voi eii, kuvitteleeko joku että tämmöiset viestit ovat hauskoja tai jotenkin asiallisia?
ohis
Anteeksi vain mutta tosta tekstistä saa kuvan että pysynyt raittiina sen takia kun lapsi ollut kotona.
Toinen lapsista muutti kolme vuotta sitten pois. Se ei ollut yllätys tms. vaikka liian aikaisin. Kesken lukion. Mä olin tietenkin ajatellut, että sitten kirjoitusten jälkeen muuttaa tai viimeistään, kun lähtee opiskelemaan.
Hän on aina ollut itsenäinen ja jotenkin oli odotettavissa, että lähtee lähes samantien, kun täyttää 18v. Odotti hän seuraavaan syksyyn, että puolisen vuotta yli. Säästi ja osteltiin pieniä juttuja ja suunniteltiin isompia.
Hänellä on mennyt hyvin. Kerkes jo kerran muuttamaan, mutta lähemmäs. On nyt tuossa kilsan päässä. Nähdään tuon tuostai.
Silti mulla on edelleen hänen kohdallaan aukko. Lähes päivittäin itken tätä tyhjyyttä. Mä en saa tarpeekseni niistä käynneistä ja whatsapp viestittelystä. Yritän kuitenkin olla, ettei muut huomaa. En itke suruani muiden aikana. Olen reipas.
Kotona asuu nyt lukiolainen ja mies. Koirakin on. Ei ne tätä tyhjiötä ole voineet täyttää. Olen alkanut hyötypuutarhaviljelijäksi, olen lisännyt käsitöiden tekoa.. käyn koiran kanssa pidemmillä lenkeillä. Niin ja käynhän mä töissäkin.Mä käyn teattereissa yms esityksissä. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Ja ei ole.
Ihmetellyt, ettei näitä tunteita saisi ääneen sanoa. Se on yksi suht pitkä suhde elämässä, joka muuttuu ratkaisevasti lapsen itsenäistyessä. Kaikkihan sen tietää, että tämä on luonnollista. Silti se ei välttämättä ole helppoa.
On lapsikin monia kertoja sanoa, että kunpa aikuisuuden voisi laittaa paussille ja vaan muuttaa takas. Ei tarvis huolehtia pyykeistä, opiskeluista, työvuoroista ja laskuista. Ja aina olisi jotain syötävää, eikä vaan jääkaapin tyly lamppu. Kotiin voi aina tulla, edes käymään. <3
Tsemppiä ap ja muut vastaavat!