Lue keskustelun säännöt.
Lapsi muuttaa pois kotoa, miten selviät?
03.09.2024 |
Lapsi en ollut elämäni keskipiste ja nyt, kun hän muuttaa pois kotoa, oma elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Vähän kuin elämä olisi ohi.
Kommentit (105)
Huokaisen helpotuksesta pitkään, korkkaan viinipullon ja nostan jalat pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai se muuttaa elämää, kun yksi perheenjäsen ei istu enää viikonloppuisin aamupala pöydässä.Ja kai me miehen kanssa vähän kyyneliäkin pyyhittiin salaa sitten illalla. Meillä on kuitenkin jokaisella oma elämä elettävänämme, niin lapsella kuin vanhemmillakin. Lapselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuudet siihen omaan elämään. Lapsi on edelleen rakas ja teen kaikkeni hänen eteensä, vaikka en täällä itkekään yksinäni hänen muuttoaan kotoa. Lapsen itsenäistyminen kuuluu elämään, ei siihen pidä jäädä märehtimään vaan siirtyä omassa elämässä uuteen vaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista sen lapsen kannalta. Sinun olisi pitänyt olla itse oman elämäsi keskipiste, tietenkin muita unohtamatta.
Ryhdy johonkin vapaaehtoistyöhön, niin saat elämääsi jotain sisältöä tai tarkoitusta, jos et pysty menemään töihin.
Mistä tuo nyt tuli? Minä käyn normaalisti töissä. Työ vaan ei ole elämänsisältöni, vaan lapsesta huolehtiminen on ollut.
Ap
Joo mutta kun aikuistuva lapsi ei tarvitse huolenpitoasi samalla tavalla kuin ennen. Sinun tehtäväsi on ollut kasvattaa hänet itsenäiseksi. Se on tervettä äitiyttä. Sinä et ole lapsesi elämän tärkein henkilö, et saa olla. Et voi roikkua hänessä etkä vaatia häntä ajattelemaan elämänvalinnoissaan ensisijaisesti sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Hyi kun vanhemmalla on ollut hyvät välit lapseen ja "tyhjä pesä" tuntuu surulliselta? Olet outo.
Ei, mun mielestä tuo on roikkumista ja läheisriippuvuutta eikä läheiset välit.
Mulla on 4 lasta joiden kanssa on läheiset välit. Kuopuskin muuttanut omilleen jo 3v sitten. Ikinä ei ole ikävä sillä eiväthän he kadonneet mihinkään!? tapaamme 1-4 kuukaudessa samassa pöydässä, viestittelemme ja soittelemme tarvittaessa. Lomailemme yhdessä.
Mutta silti heillä ja meillä on omat elämät!
Tuntuisiko sinusta samalta, jos puolisosi muuttaisi vaikka ulkomaille työkomennukselle pariksi vuodeksi? Itse en tunne yhtään ihmistä, joka ei jollain tavalla reagoisi, kun perheenjäsen muuttaa pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Niin minuakin suututtaa. Siellä on läheisriippuvainen takertujaäiti estämässä ainoaa lastaan itsenäistymästä. Kuvottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Niin minuakin suututtaa. Siellä on läheisriippuvainen takertujaäiti estämässä ainoaa lastaan itsenäistymästä. Kuvottavaa.
Minä en saanut aloituksesta kuvaa, että vanhempi itkuraivoaisi ja uhkailisi tekevänsä itselleen jotain, jos lapsi edes kuvittelee muuttavansa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Hyi kun vanhemmalla on ollut hyvät välit lapseen ja "tyhjä pesä" tuntuu surulliselta? Olet outo.
Ei, mun mielestä tuo on roikkumista ja läheisriippuvuutta eikä läheiset välit.
Mulla on 4 lasta joiden kanssa on läheiset välit. Kuopuskin muuttanut omilleen jo 3v sitten. Ikinä ei ole ikävä sillä eiväthän he kadonneet mihinkään!? tapaamme 1-4 kuukaudessa samassa pöydässä, viestittelemme ja soittelemme tarvittaessa. Lomailemme yhdessä.
Mutta silti heillä ja meillä on omat elämät!
Tuntuisiko sinusta samalta, jos puolisosi muuttaisi vaikka ulkomaille työkomennukselle pariksi vuodeksi? Itse en tunne yhtään ihmistä, joka ei jollain t
Olipa typerä rinnastus. Parisuhde eroaa vanhempien ja lasten välisestä suhteesta mm. siinä että puolisoilla on keskenään seksiä, kun taas vanhempien ja lasten välillä ei (toivottavasti) ole. Työkomennukselta palataan ehkä kotiin, lapset lentävät pesästä lopullisesti. Ja nythän ap kysyi miten äiti selviää siitä että lapsi muuttaa kotoa pois ja aloittaa oman elämän. Äidin on pakko selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Hyi kun vanhemmalla on ollut hyvät välit lapseen ja "tyhjä pesä" tuntuu surulliselta? Olet outo.
Ei, mun mielestä tuo on roikkumista ja läheisriippuvuutta eikä läheiset välit.
Mulla on 4 lasta joiden kanssa on läheiset välit. Kuopuskin muuttanut omilleen jo 3v sitten. Ikinä ei ole ikävä sillä eiväthän he kadonneet mihinkään!? tapaamme 1-4 kuukaudessa samassa pöydässä, viestittelemme ja soittelemme tarvittaessa. Lomailemme yhdessä.
Mutta silti heillä ja meillä on omat elämät!
Tuntuisiko sinusta samalta, jos puolisosi muuttaisi vaikka ulkomaille työkomennukselle pariksi vuodeksi? Itse en tunne yhtään ihmistä, joka ei jollain t
Asumme mieheni kanssa 4-5 kk vuodessa eri maissa. Toisaalta olen elänyt hänen kanssaan lähes 30v ja valinnut rinnalleni joten eri asia kuin itsenäiseksi kasvatettavan lapsen kanssa.
Kaipaan mieheni seuraa joskus mutta en ikävöi. Videopuhelut on keksitty. Tavatessa sitten sitäkin ihanampaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö muutti öitinsä kanssa eri ksupunkiin, se oli jo outoa. Kävi kuitenkin jokatoinrn viikonloppu mun luona. Sitten kohta poiks muutti myöd kotoa ja olihan se opettelua, mutta kyllä mulla on niin paljon kaikkea muuta, että ei olf tiukkaa tehnyt.
Hyvä vaan kun ovat jo jokseenkin omillaan. Tyttökin asuu nyt yksin.
M46
Miehillepä tuo etävanhemmuus tuntuu muutenkin sopivan paremmin.
Tämä. Loistava huomio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Niin minuakin suututtaa. Siellä on läheisriippuvainen takertujaäiti estämässä ainoaa lastaan itsenäistymästä. Kuvottavaa.
Minä en saanut aloituksesta kuvaa, että vanhempi itkuraivoaisi ja uhkailisi tekevänsä itselleen jotain, jos lapsi edes kuvittelee muuttavansa pois.
Älä ylitulkitse. Lapsessaan roikkuva äiti voi tehdä kaikkensa jotta lapsi ei lähtisi opiskelemaan toiseen kaupunkiin tai hankkisi omaa asuntoa. Hän voi lahjoa ja houkutella, hän voi olla itkuinen ja syyllistävä. Se on sairasta.
Niin sen vaan kuuluu mennä.
Raskaampaa olisi, jos ei jostain syystä muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman ja lapsen välinen suhde on ainut rakkaussuhde, jonka tavoitteena on ero 🥰
Ihmeellisiä vastauksia. Kyllä saa olla surullinen ja haikea yhden erittäin pitkän elämänvaiheen päättyessä. Kyllä me olemme tällä viikolla miehen kanssa molemmat itkeneet tyhjää pesää.
Tottakai tästä päästään jaloilleen, mutta ei tämä ole mikään odotettu elämänvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vastauksia. Kyllä saa olla surullinen ja haikea yhden erittäin pitkän elämänvaiheen päättyessä. Kyllä me olemme tällä viikolla miehen kanssa molemmat itkeneet tyhjää pesää.
Tottakai tästä päästään jaloilleen, mutta ei tämä ole mikään odotettu elämänvaihe.
Anteeksi mitä? Lapsen aikuistuminen ja kotoa pois muuttuminen ei ole odotettu elämänvaihe? Mitä te sitten olitte kuvitelleet? Että lapsenne asuisivat luonanne 60-vuotiaiksi asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Niin minuakin suututtaa. Siellä on läheisriippuvainen takertujaäiti estämässä ainoaa lastaan itsenäistymästä. Kuvottavaa.
Minä en saanut aloituksesta kuvaa, että vanhempi itkuraivoaisi ja uhkailisi tekevänsä itselleen jotain, jos lapsi edes kuvittelee muuttavansa pois.
Älä ylitulkitse. Lapsessaan roikkuva äiti voi tehdä kaikkensa jotta lapsi ei lähtisi opiskelemaan toiseen kaupunkiin tai hankkisi omaa asuntoa. Hän voi lahjoa ja houkutella, hän voi olla itkuinen ja syyllistävä. Se on sairasta.
Ja sinä olet ihan varma, että aloittaja toimii noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Hyi kun vanhemmalla on ollut hyvät välit lapseen ja "tyhjä pesä" tuntuu surulliselta? Olet outo.
Ei, mun mielestä tuo on roikkumista ja läheisriippuvuutta eikä läheiset välit.
Mulla on 4 lasta joiden kanssa on läheiset välit. Kuopuskin muuttanut omilleen jo 3v sitten. Ikinä ei ole ikävä sillä eiväthän he kadonneet mihinkään!? tapaamme 1-4 kuukaudessa samassa pöydässä, viestittelemme ja soittelemme tarvittaessa. Lomailemme yhdessä.
Mutta silti heillä ja meillä on omat elämät!
Tuntuisiko sinusta samalta, jos puolisosi muuttaisi vaikka ulkomaille työkomennukselle pariksi vuodeksi? Itse en tunne yhtään ihmistä, joka ei jollain t
Olen eri, mutta ajattelen samalla lailla kuin ylläoleva. Lapset ovat meillä vain lainassa. Koko idea on se, että pystyn kasvattamaan heidät niin, että he pärjäävät elämässä ilman minua. Kun tein lapsia niin tiesin, että tämä päivä koittaa, ja silloin minun pitää päästää lapseni menemään. Mitä surkuttelemista tässä on? Eiväthän he kuolleita ole.
No korjataan. Tuntuisiko se samalta, jos puoliso sanoisi, että vaikka hän muuttaa parin sadan kilometrin päähän, eroa ei otettaisi vaan nähtäisiin kerran kuukaudessa? Menisikö sekin tyyliin okei, ei tunnu missään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!
Hyi kun vanhemmalla on ollut hyvät välit lapseen ja "tyhjä pesä" tuntuu surulliselta? Olet outo.
Ei, mun mielestä tuo on roikkumista ja läheisriippuvuutta eikä läheiset välit.
Mulla on 4 lasta joiden kanssa on läheiset välit. Kuopuskin muuttanut omilleen jo 3v sitten. Ikinä ei ole ikävä sillä eiväthän he kadonneet mihinkään!? tapaamme 1-4 kuukaudessa samassa pöydässä, viestittelemme ja soittelemme tarvittaessa. Lomailemme yhdessä.
Mutta silti heillä ja meillä on omat elämät!
Tuntuisiko sinusta samalta, jos puolisosi muuttaisi vaikka ulkomaille työkomennukselle pariksi vuodeksi
Olen eri, mutta ajattelen samalla lailla kuin ylläoleva. Lapset ovat meillä vain lainassa. Koko idea on se, että pystyn kasvattamaan heidät niin, että he pärjäävät elämässä ilman minua. Kun tein lapsia niin tiesin, että tämä päivä koittaa, ja silloin minun pitää päästää lapseni menemään. Mitä surkuttelemista tässä on? Eiväthän he kuolleita ole.
jatkan: itse kysymys unohtui. Eli en ole ottanut puolisoa sillä ajatuksella, että joku päivä hän muuttaa pois. Kysymyksesi ei ole relevantti.
Ei, mun mielestä tuo on roikkumista ja läheisriippuvuutta eikä läheiset välit.
Mulla on 4 lasta joiden kanssa on läheiset välit. Kuopuskin muuttanut omilleen jo 3v sitten. Ikinä ei ole ikävä sillä eiväthän he kadonneet mihinkään!? tapaamme 1-4 kuukaudessa samassa pöydässä, viestittelemme ja soittelemme tarvittaessa. Lomailemme yhdessä.
Mutta silti heillä ja meillä on omat elämät!