Miksi jotkut haluavat ajatella että heillä olisi ollut vaikeampi elämä kuin muilla ihmisillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi ihminen on oman onnensa seppä. On mahdollisuus tehdä valintoja ja menneisyydestä voi vapautua omin neuvoin.

No ei. Miten vapaudut menneisyydestä omin neuvoin, jos sua vaikkapa vainoaa vaarallinen, väkivaltainen psykopaatti? 

Siten miten fiksut ihmiset yleensä tekevät. Miten olisi vaikka että sanoisit sille äidillesi, että käskee isin rauhoittua?

Miksi sotket ihan vilpittömään kysymykseen ihmeellistä höpinää jonkun äideistä ja isistä? Eikö ymmärrys siis oikeasti riitä siihen, että käsittäisi, että joillain ihmisillä todella on ihan oikeita vaaroja elämässä, ja niihin ei voi itse vaikuttaa? 

Miten niin ei voi vaikuttaa? Hakee lähestymiskieltoa, vaihtaa nimeä, muuttaa muualle. Pysyy jatkossa erossa vääristä piireistä. Voisin olettaa jonkun noista auttavan enemmän kuin uhriutumisen ja itsensä surkuttelun. 

Ihmiset kuvittelevat myös, että naamasta voi päätellä elämän helppouden. Itse näytän viattomalta, kiltiltä ja nuorelta ja monen silmissä tämä tarkoittaa sitä, että olen elänyt täysin pumpulissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kamala lapsuus ollut niin se on yksi asia Siihen ei voi itse vaikuttaa.

Mutta sitten on niitä joilla on aikuisuudessa niin hirveän vaikeaa ja siinä kohtaa sitten vika on yleensä peilissä. Esimerkiksi ne paskat puolisot ja kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys on ihan aikuisen ihmisen omia valintoja.

Paskat puolisot, kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys eivät ole vaikeaa elämää. Noi on normaaleja vastoinkäymisiä. Niillä, joilla on ollut vaikea elämä, on ollut ihan eri luokan vaikeuksia. Kuolemaa ja väkivaltaa jne., joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. 

No mikä sitten on luokiteltava vaikeaksi elämäksi ja mikä ei?

Kai ymmärrät, että kaikkien ihmisten elämään on

Olisi jotenkin luonnotonta että vanhemmat eivät kuolisi. Uskoisin että se traumatisoi kyllä jokaisen.😂👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kamala lapsuus ollut niin se on yksi asia Siihen ei voi itse vaikuttaa.

Mutta sitten on niitä joilla on aikuisuudessa niin hirveän vaikeaa ja siinä kohtaa sitten vika on yleensä peilissä. Esimerkiksi ne paskat puolisot ja kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys on ihan aikuisen ihmisen omia valintoja.

Mikset käy sitten ilmoittamassa kaikille suomen psykiatrisille hoitolaitoksille että voivat turhina lakkauttaa? Kun kerta jotkut ovat olleet jopa niin tyhmiä, että kokonaisia sairaaloita rakensivat.

 

Miten nuo psykiatristen hoitolaitosten tarpeellisuus/tarpeettomuus liittyy vaikeaan elämään? Vai luuletko, että mielenterveyden häiriöitä esiintyy vain *vaikean elämän* seurauksena? 

Olkiukko numero tieskuinkamones: YH-TÄÄN en tajua mitä tarkoitat ilmiselvällä suomenkielisellä kommentillasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kamala lapsuus ollut niin se on yksi asia Siihen ei voi itse vaikuttaa.

Mutta sitten on niitä joilla on aikuisuudessa niin hirveän vaikeaa ja siinä kohtaa sitten vika on yleensä peilissä. Esimerkiksi ne paskat puolisot ja kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys on ihan aikuisen ihmisen omia valintoja.

Paskat puolisot, kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys eivät ole vaikeaa elämää. Noi on normaaleja vastoinkäymisiä. Niillä, joilla on ollut vaikea elämä, on ollut ihan eri luokan vaikeuksia. Kuolemaa ja väkivaltaa jne., joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. 

No mikä sitten on luokiteltava vaikeaksi elämäksi ja mikä ei?

K

Olisi jotenkin luonnotonta että vanhemmat eivät kuolisi. Uskoisin että se traumatisoi kyllä jokaisen.😂👍

Ai jos menettää molemmat vanhempansa alle kouluikäisenä?

Pari tapausta nähnyt että vaan poltetaan juodaan ja naidaan (sekä vertauskuvallisessa mielessä että ei) ja sitten kieriskellään itsesäälissä kun elämäntavat tuo perässään seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Sinulla on ollut vähän liian hyvä elämä jos kuvittelet tuollaisia. 

Kolukaverini isä kuoli kun hän oli 8 äiti kuoli kun oltiin lukion toisella. 4pienempää sisarusta eikä muuta sukua. Kaveri jätti koulun kesken siitä paikasta ja meni töihin ettei sisarukset joudu lastenkotiin ja itse kodittomaksi. 

Hienosti hoiti hommansa, kodin ja sisarukset siinä samalla. Painaa edelleen kovaa duunia, mutta hänen päällään ja sinnikkyydellään hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa.

Mutta sinulla on varmasti ollut rankempaa?

"Entä jos ei traumatisoidu esimerkiksi siitä että vanhemmat kuoli?"

Ammattiuhriutujalle vanhempien kuolema on tietenkin valtava trauma, jota jopa koko työyhteisön olisi kumarrettava ja ymmärrettävä. Kukaan ei osaa tarpeeksi hyvin myötäelää miten valtavan menetyksen HÄN on kokenut. 

Kuitenkin vanhempien kuolema tulee melkein jokaisen kohdalle, kaksi kertaa, jos itse saa elää pitempään. Itselläni vanhempien kuolemasta on kokemusta jo teininä, mutta eihän se nyt ollut mitään ammattiuhriutujan vanhemman kuolemaan verrattuna.

Tuo nyt oli vain yksi esimerkki ammattiuhriutujan asenteesta, hänellä on todella aina menossa kärsimysten olympialaiset kuten joku osuvasti kuvaili. Ja koska ihmiset yleensä ottaen ovat myötäeläviä, hän aina jostain saa yleisöä näille tarinoilleen, joista osa on sataprosenttista valetta. Esimerkiksi kaikki exät olivat narsisteja, väkivaltaisia jne. Hävettää, kun alkuun minäkin uskoin pahaa hänen exästään.

Sinä ehkä ajattelet että ei ole ollut vaikka todellisuudessa on ollut. Paljon vaikeampi mitä osaat kuvitella. Ehkä eräällä naisella sellaista perheineen mitä ei yhdelläkään ainakaan Suomessa.

Väite on 100% totta. Usko tai älä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kamala lapsuus ollut niin se on yksi asia Siihen ei voi itse vaikuttaa.

Mutta sitten on niitä joilla on aikuisuudessa niin hirveän vaikeaa ja siinä kohtaa sitten vika on yleensä peilissä. Esimerkiksi ne paskat puolisot ja kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys on ihan aikuisen ihmisen omia valintoja.

Paskat puolisot, kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys eivät ole vaikeaa elämää. Noi on normaaleja vastoinkäymisiä. Niillä, joilla on ollut vaikea elämä, on ollut ihan eri luokan vaikeuksia. Kuolemaa ja väkivaltaa jne., joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. 

Juuri tämä on se asenne, mikä ärsyttää ja minkä takia koen myötätuntoisen asennoitumisen niin vaikeaksi. Yrität korottaa itsesi jalustalle, kun olet omasta mielestäsi kärsinyt eniten, ja vähättelet muiden vastoinkäymis

Ei ole vähättelyä todeta, että jotkut vastoinkäymiset ovat normaaleja ja jotkut erittäin harvinaisia. Se on ihan tilastoihin ja tutkimukseen perustuvaa faktaa. Sori, kyllä mä kehtaan väittää, näin molemmat kokeneena, että omasta hengestä taisteleminen väkivaltarikoksen uhrina on aika erilainen kokemus, kuin vaikea avioero. Siitä avioerosta toipumiseen saa helposti vertaistukea. Toisesta jos yrittää puhuakaan, niin ihmiset kaikkiaan ympäriltä tai sanoo suoraan, että tää on liian ahdistava aihe,ei tällainen kuulu normaalien ihmisten elämään. 

68: kai ymmärrät että ihminen voi traumatisoitua paljon vähemmästäkin, sinun termeilläsi normaaliin elämään kuuluvista asioista? Miksi vähättelet näiden ihmisten traumoja?

Mulla on ollut rankka elämä. Vanhemmat kuoli kolarissa kun olin 15. Vuosi Sen jälkeen pikkusisko kuoli huumeisiin. Traumatisoiduin niin paljon, että myin perinnöksi saamani omakotitalon, mökin,veneen ja auton. Siinä hätäpäissäni ihmettelin mitä sillä kaikella rahalla teen ja päädyin rakennuttamaan itselleni uuden jämerä kivitalon. Olen edelleen katkera elämälle kun minua niin julmasti kohteli .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Sinulla on ollut vähän liian hyvä elämä jos kuvittelet tuollaisia. 

Kolukaverini isä kuoli kun hän oli 8 äiti kuoli kun oltiin lukion toisella. 4pienempää sisarusta eikä muuta sukua. Kaveri jätti koulun kesken siitä paikasta ja meni töihin ettei sisarukset joudu lastenkotiin ja itse kodittomaksi. 

Hienosti hoiti hommansa, kodin ja sisarukset siinä samalla. Painaa edelleen kovaa duunia, mutta hänen päällään ja sinnikkyydellään hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa.

Mutta sinulla on varmasti ollut rankempaa?

Sossu ottaa vastuun alaikäisistä jos ei ole läheisiä. Miksi ei käynyt loppuun koulua?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut rankka elämä. Vanhemmat kuoli kolarissa kun olin 15. Vuosi Sen jälkeen pikkusisko kuoli huumeisiin. Traumatisoiduin niin paljon, että myin perinnöksi saamani omakotitalon, mökin,veneen ja auton. Siinä hätäpäissäni ihmettelin mitä sillä kaikella rahalla teen ja päädyin rakennuttamaan itselleni uuden jämerä kivitalon. Olen edelleen katkera elämälle kun minua niin julmasti kohteli .

Mitä rankkaa tuossa nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi ihminen on oman onnensa seppä. On mahdollisuus tehdä valintoja ja menneisyydestä voi vapautua omin neuvoin.

No ei. Miten vapaudut menneisyydestä omin neuvoin, jos sua vaikkapa vainoaa vaarallinen, väkivaltainen psykopaatti? 

Siten miten fiksut ihmiset yleensä tekevät. Miten olisi vaikka että sanoisit sille äidillesi, että käskee isin rauhoittua?

Miksi sotket ihan vilpittömään kysymykseen ihmeellistä höpinää jonkun äideistä ja isistä? Eikö ymmärrys siis oikeasti riitä siihen, että käsittäisi, että joillain ihmisillä todella on ihan oikeita vaaroja elämässä, ja niihin ei voi itse vaikuttaa? 

Miten niin ei voi vaikuttaa? Hake

Niin, mutta sitten ei voisi kerjätä sääliä 

Et nyt ymmärrä. Sama kuin jättää tulppa altaan pohjaan ja vesi valumaan täysille, sitten juoksee naapuriin kertomaan asiasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Sinulla on ollut vähän liian hyvä elämä jos kuvittelet tuollaisia. 

Kolukaverini isä kuoli kun hän oli 8 äiti kuoli kun oltiin lukion toisella. 4pienempää sisarusta eikä muuta sukua. Kaveri jätti koulun kesken siitä paikasta ja meni töihin ettei sisarukset joudu lastenkotiin ja itse kodittomaksi. 

Hienosti hoiti hommansa, kodin ja sisarukset siinä samalla. Painaa edelleen kovaa duunia, mutta hänen päällään ja sinnikkyydellään hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa.

Mutta sinulla on varmasti ollut rankempaa?

Noup. Fiksut pärjää aina. Sulle sekin on vähän vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Sinulla on ollut vähän liian hyvä elämä jos kuvittelet tuollaisia. 

Kolukaverini isä kuoli kun hän oli 8 äiti kuoli kun oltiin lukion toisella. 4pienempää sisarusta eikä muuta sukua. Kaveri jätti koulun kesken siitä paikasta ja meni töihin ettei sisarukset joudu lastenkotiin ja itse kodittomaksi. 

Hienosti hoiti hommansa, kodin ja sisarukset siinä samalla. Painaa edelleen kovaa duunia, mutta hänen päällään ja sinnikkyydellään hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa.

Mutta sinulla on varmasti ollut rankempaa?

Etkö lukenut loppuun vai ymmärtänyt? Elettiin 90-lukua. Sossu ottaa vastuun ja toimittaa lapset lastenkotiin. Niin sinä olisit tehnyt omille sisaruksillesi?

Vierailija kirjoitti:

Saan voimaa siitä ajatuksesta, että olen vaikeista lähtökohdista huolimatta taistellut tieni menestykseen.

Hienoa, ettet ole alkanut ruikuttajaksi. Minulla sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Sinulla on ollut vähän liian hyvä elämä jos kuvittelet tuollaisia. 

Kolukaverini isä kuoli kun hän oli 8 äiti kuoli kun oltiin lukion toisella. 4pienempää sisarusta eikä muuta sukua. Kaveri jätti koulun kesken siitä paikasta ja meni töihin ettei sisarukset joudu lastenkotiin ja itse kodittomaksi. 

Hienosti hoiti hommansa, kodin ja sisarukset siinä samalla. Painaa edelleen kovaa duunia, mutta hänen päällään ja sinnikkyydellään hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa.

Mutta sinulla on varmasti ollut rankempaa?

Olen eri, mutta ihmettelen tosiaan tuota kilpailevaa asennetta kärsimyksissä. Miksi kärsimyksillä pitäisi kilpailla ja niitä vertailla?

Esimerkkisi on sikäli osuva, kun oma mies on hoitanut isänsä kuoltua sekä lievästi kehitysvammaisen äitinsä asiat, elannon  ja oman elantonsa 12-vuoden iästä asti. Ei hän ole koskaan siitä sen enempää puhunut saati uhriutunut. Ja äidin laskujen maksu ja asioiden hoitaminen jatkuu edelleen, siis yli 50 vuotta huolehtinyt äidistään, jolla on myös pahoja mt-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi ihminen on oman onnensa seppä. On mahdollisuus tehdä valintoja ja menneisyydestä voi vapautua omin neuvoin.

No ei. Miten vapaudut menneisyydestä omin neuvoin, jos sua vaikkapa vainoaa vaarallinen, väkivaltainen psykopaatti? 

Siten miten fiksut ihmiset yleensä tekevät. Miten olisi vaikka että sanoisit sille äidillesi, että käskee isin rauhoittua?

Miksi sotket ihan vilpittömään kysymykseen ihmeellistä höpinää jonkun äideistä ja isistä? Eikö ymmärrys siis oikeasti riitä siihen, että käsittäisi, että joillain ihmisillä todella on ihan oikeita vaaroja elämässä, ja niihin ei voi itse vaikuttaa? 

Miten niin ei voi vaikuttaa? Hakee lähestymiskieltoa, vaihtaa nimeä, muuttaa muualle. Pysyy jatkossa erossa vääristä piireistä. Voisin olettaa jonkun noista auttavan enemmän kuin uhriutumisen ja itsensä surkuttelun. 

Sulla on aika naiiveja kuvitelmia. Aika moni on kaikkien noiden toimenpiteiden jälkeenkin tullut tapetuksi. 

Mistään "vääristä piireistä" ei ole kyse. Tämäkin on sellainen naiivi kuvitelma, että joidenkin asioiden uhriksi päätyisi vain omien valintojen seurauksena.