Miksi jotkut haluavat ajatella että heillä olisi ollut vaikeampi elämä kuin muilla ihmisillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmisten elämissä valtavasti eroa. Kukaan ei tietenkään vaikeuksilta säästy, mutta jotkut saavat jo alkuunsa niin karmeat lähtökohdat, että ihmettelen miten ovat edes elossa. 

Mutta sitten on niitä, jotka eivät lähtökohdistaan huolimatta valita ja sitten niitä, jotka piipittävät joka vastoinkäymisestä. Ehkä se on luonteenpiirre ja suhteellisuudentaju?

Esitätkö sä tässä jotenkin ihanteena sen, että ei valita? Sillälaillahan niitä perheensä kirveen kanssa hankeen ajavia on syntynyt. 

Olen eri, mutta kyllä minä näen paljon enemmän eteenpäin vievänä tapana sen jos ihminen keskittyy voittamaan vaikeutensa ennemmin kuin vain valittamaan niistä.

Niin, Sinä suuressa viisaudessasi näet.

Vierailija kirjoitti:

Nämä valittajat ovat niitä jotka ovat päässeet elämässä aina helpolla eivätkä ole tottuneet pieniin vastoinkäymisiin elämässä. Onhan se tietysti järkyttävä kokemus kun naapurin Siiri sai uuden polkupyörän ja itse sai vain siskon vuoden vanhan fillarin. Tai kun sisko sai kerran yhden nallekarkin enemmän, kyllähän se katkeroittaa.

Nyt sä puhut niistä, joilla just on ollut se helppo elämä, joihin vertaamalla nää, jotka kokevat ja tietävät elämänsä olleen keskivertoa vaikeampaa, tietävät sen tosiaan olleen vaikeampaa. Kun omat vaikeudet on olleet elämän ja kuoleman kysymyksiä. 

Jos on vakavasti traumatisoitunit, niin niitä vaikeuksia ei kyllä voiteta millään valittamattomuudella, vaan kyllä niitä asioita nimenomaan pitää käsitellä. 

Vai miten sun mielestä PTSD "voitetaan"?

Tuskin ainakaan sillä että vedotaan siihen joka välissä, jätetään sen takia asioita tekemättä ja dissataan kaikkia läheisten kokemia pienempiä vaikeuksia sen takia että itselläsi on ollut vielä vaikeampaa, vaan nimenomaan käsittelemällä ihan oikeassa hoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä valittajat ovat niitä jotka ovat päässeet elämässä aina helpolla eivätkä ole tottuneet pieniin vastoinkäymisiin elämässä. Onhan se tietysti järkyttävä kokemus kun naapurin Siiri sai uuden polkupyörän ja itse sai vain siskon vuoden vanhan fillarin. Tai kun sisko sai kerran yhden nallekarkin enemmän, kyllähän se katkeroittaa.

Nyt sä puhut niistä, joilla just on ollut se helppo elämä, joihin vertaamalla nää, jotka kokevat ja tietävät elämänsä olleen keskivertoa vaikeampaa, tietävät sen tosiaan olleen vaikeampaa. Kun omat vaikeudet on olleet elämän ja kuoleman kysymyksiä. 

Mistä sitä tietää kenen elämä on ollut helppoa tai vaikeaa?

Ei ne tapahtumat itsessään vaan olosuhteet, millaista elämä on.

Esimerkiksi lapsi joka menettää vanhempansa, mutta hänellä on elämässä paljon muita läheisiä, tukea ja turvaa ja hänen asiansa järjestyvät hyvin on täysin erilaisessa asemassa verrattuna lapseen, joka menettää vanhempansa ja sen jälkeen jää yksin tai ei saa tarvitsemaansa tukea, asioidensa selviäminen takkuilee ja hän joutuu esimerkiksi huoltajuuskiistojen keskelle.

Jos on kamala lapsuus ollut niin se on yksi asia Siihen ei voi itse vaikuttaa.

Mutta sitten on niitä joilla on aikuisuudessa niin hirveän vaikeaa ja siinä kohtaa sitten vika on yleensä peilissä. Esimerkiksi ne paskat puolisot ja kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys on ihan aikuisen ihmisen omia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat todella huonoja myöntämään tai kestämään sitä tosi asiaa, että ovatkin etuoikeutettuja ja helpolla päässeitä. Sitä vaikka miten syyllistetään ja mitätöidään vaikeammista lähtökohdista ponnistaneita, kuin myönnettäisiin saaneen etumatkaa.

Kyllä itse olen saanut etumatkaa joihinkin nähden, mutta myös taakkaa kannettavaksi, jota muut ei näe.

Minä myönnän kernaasti, että astelismiehenä olen ollut etuoikeutettu syntymästäni lähtien. Miksi häpeäisin sitä, että olen useimpia muita parempi?

Säälipisteiden keruu. Uhriutumisesta sosiaalinen palkkio.

Josku ihan materiaalinen tai rahallinen korvauskin mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä voi selittää itselleen, miksei ole saavuttanut omia tavoitteitaan. Kun he näkevät menestyneen ihmisen, he ajattelevat että tuo on saanut kaiken annettuna. Jos minä olisin saanut kaiken valmiina, olisin minäkin saavuttanut tavoitteeni. Olen olosuhteiden uhri.

Näin ei tarvitse ottaa itse mitään vastuuta epäonnistumisistaan, mikä voi olla joillekin ainoa tapa käsitellä epäonnistumisiaan.

Millä lailla toi on sun mielestä relevanttia vaikkapa murhayrityksen uhriksi joutumisesta traumatisoituneen ihmisen kohdalla? 

Eihän se olekaan. Koko ajatusmalli on täysin absurdi.

Kun näet sen menestyneen ihmisen, niin voi olla että hän on joutunut murhayrityksen kohteeksi tai hänen lapsensa on kuollut. Voi olla, että häntä kiusattiin koko peruskoulun ajan ja hänen päänsä on tungettu vessa

Minkä menestyneen ihmisen? En mä vertaa itseäni mihinkään menestyneisiin ihmisiin. Koko toi mielikuva, että elämäänsä keskivertoa vaikeampana pitävä ihminen ajattelisi niin koska vertailisi itseään johonkin menestyneeseen, on ihan absurdi. Elämäänsä keskivertoa vaikeampana pitävä ihminen ajattelee niin, koska on joutunut kohtaamaan asioita, jotka on rankempia ja kauheampia kuin ihmisten normaalisti kohtaamat vaikeudet on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat todella huonoja myöntämään tai kestämään sitä tosi asiaa, että ovatkin etuoikeutettuja ja helpolla päässeitä. Sitä vaikka miten syyllistetään ja mitätöidään vaikeammista lähtökohdista ponnistaneita, kuin myönnettäisiin saaneen etumatkaa.

Kyllä itse olen saanut etumatkaa joihinkin nähden, mutta myös taakkaa kannettavaksi, jota muut ei näe.

Minä myönnän kernaasti, että astelismiehenä olen ollut etuoikeutettu syntymästäni lähtien. Miksi häpeäisin sitä, että olen useimpia muita parempi?

Totta. Luonto ei ole tasa-arvoinen. Miksi ihmisten pitäisi olla?

Niin, Sinä suuressa viisaudessasi näet.

Kyllä, niin näen. Kerro sinä puolestasi miten sinä sitten näet pelkkään negatiiviseen ja pahaan keskittymisen auttavan parantamaan elämänlaatua?

Vierailija kirjoitti:

Nämä valittajat ovat niitä jotka ovat päässeet elämässä aina helpolla eivätkä ole tottuneet pieniin vastoinkäymisiin elämässä. Onhan se tietysti järkyttävä kokemus kun naapurin Siiri sai uuden polkupyörän ja itse sai vain siskon vuoden vanhan fillarin. Tai kun sisko sai kerran yhden nallekarkin enemmän, kyllähän se katkeroittaa.

Hmm..

Ostin erään yyhhoo naisen pojalle kerran uuden polkupyörän hyvää hyvyyttäni hain liikkeestä hintaan 470€ ja ainoa " kiitos" oli että pyörä oli väärän värinen koska olisi pitänyt olla keltamusta eikä mustavihreä. Silloin minulle avautui yh äitien syvin olemus. Se ei ole saamisen riemu, vaan valittamisen vapaus.

Loppujen lopuksi ihminen on oman onnensa seppä. On mahdollisuus tehdä valintoja ja menneisyydestä voi vapautua omin neuvoin.

Ja jossain sun huoneessa,

villisilkkiverhot heiluu tuulessa, kun pimenee

Sun tyhjässä huoneessa,  tuuli soittaa kristalleja kruunussa

Jos palelee, ne ikkunan sulkee

Vierailija kirjoitti:

Jos on kamala lapsuus ollut niin se on yksi asia Siihen ei voi itse vaikuttaa.

Mutta sitten on niitä joilla on aikuisuudessa niin hirveän vaikeaa ja siinä kohtaa sitten vika on yleensä peilissä. Esimerkiksi ne paskat puolisot ja kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys on ihan aikuisen ihmisen omia valintoja.

Paskat puolisot, kamalat työpaikat tai piinaava työttömyys eivät ole vaikeaa elämää. Noi on normaaleja vastoinkäymisiä. Niillä, joilla on ollut vaikea elämä, on ollut ihan eri luokan vaikeuksia. Kuolemaa ja väkivaltaa jne., joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. 

Se voisit olla sinä, ap.

Toisten ihmisten vastoinkäymisten vähättely -siinäpä tosioikeistolaisen harrastus!

He ovat ihmisiä, jotka märehtivät omaa itseään aamusta iltaan, eikä ketään muita mahdu heidän elämäänsä, ei empatiaa muita kohtaan, ei tunteita. Ainoastaan se oma minä ja omien vastoinkäymisten liioittelu ja jalustalle nosto 

Eli. Vikaa on päässä. Joko sosiopaatteja tai narsisteja 

Vierailija kirjoitti:

Jos on vakavasti traumatisoitunit, niin niitä vaikeuksia ei kyllä voiteta millään valittamattomuudella, vaan kyllä niitä asioita nimenomaan pitää käsitellä. 

Vai miten sun mielestä PTSD "voitetaan"?

Tuskin ainakaan sillä että vedotaan siihen joka välissä, jätetään sen takia asioita tekemättä ja dissataan kaikkia läheisten kokemia pienempiä vaikeuksia sen takia että itselläsi on ollut vielä vaikeampaa, vaan nimenomaan käsittelemällä ihan oikeassa hoidossa. 

No se ei ole mikään valinta, että jätänpä nyt asioita tekemättä tän traumatisoitumisen takia, vaan että tän traumatisoitumisen takia ei pysty tekemään niitä asioita. 

Hoitoahan traumaperäiseen stressihäiriön ei julkisen terveydenhuollon puolelta saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä valittajat ovat niitä jotka ovat päässeet elämässä aina helpolla eivätkä ole tottuneet pieniin vastoinkäymisiin elämässä. Onhan se tietysti järkyttävä kokemus kun naapurin Siiri sai uuden polkupyörän ja itse sai vain siskon vuoden vanhan fillarin. Tai kun sisko sai kerran yhden nallekarkin enemmän, kyllähän se katkeroittaa.

Hmm..

Ostin erään yyhhoo naisen pojalle kerran uuden polkupyörän hyvää hyvyyttäni hain liikkeestä hintaan 470€ ja ainoa " kiitos" oli että pyörä oli väärän värinen koska olisi pitänyt olla keltamusta eikä mustavihreä. Silloin minulle avautui yh äitien syvin olemus. Se ei ole saamisen riemu, vaan valittamisen vapaus.

Yyhhoot ovat kyllä niitä pahimpia.

Muistan yhden yyhhoon joka halusi 2000€ sormuksen, 15000€ häät, 500 000€ omakotitalon ja vastalahjaksi hänellä oli tarjolla paljon käytetty peffa ja riipparinnat.

Ei tullut kauppoja ei.