Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aika tullaan muistamaan naisten kollektiivisen psykoosin aikana. Ainakin länsimaissa. ( Tosin mahtaako länsimailla ja varsinkaan Suomella mitään tulevaisuutta ollakaan)

M43

Syntyvyys on eniten romahtanut Etelä-Koreassa ja Japanissa. 

Suomen syntyvyys on Japanin tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys on maailman luonnollisin asia, ei pilaa kehoa mutta kasvattaa kyllä luonnetta. 

Paitsi että toisilla pilaa. Minulla meni terveys loppuelämäksi. 

 

Ikävä kuulla. Elämä itsessään kyllä pilaa paljon, riskit on niin synnytyksessä, pyöräilyssä kuin tulisijan pitämisessäkin.

Riskit on kaikessa :(

Kyllä mutta jokainen valitkoon itse mitkä riskit ottaa. 

 

Toisaalta, riskit on aina läsnä, vaikkei niitä valitsisikaan. Elämää ei voi koskaan täysin hallita, ja monilla on täysin harhainen kuvitelma, että näin voisi tehdä. Ja sitten uupuva

Äitiys on naiselle pienempi riski kuin lapsettomuus. Äidit elävät pidempään kuin lapsettomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys on maailman luonnollisin asia, ei pilaa kehoa mutta kasvattaa kyllä luonnetta. 

Paitsi että toisilla pilaa. Minulla meni terveys loppuelämäksi. 

 

Ikävä kuulla. Elämä itsessään kyllä pilaa paljon, riskit on niin synnytyksessä, pyöräilyssä kuin tulisijan pitämisessäkin.

Riskit on kaikessa :(

Kyllä mutta jokainen valitkoon itse mitkä riskit ottaa. 

 

Toisaalta, riskit on aina läsnä, vaikkei niitä valitsisikaan. Elämää ei voi koskaan täysin hallita, ja monilla on täysin harhainen k

"Äitiys on naiselle pienempi riski kuin lapsettomuus. Äidit elävät pidempään kuin lapsettomat." 

Se on tilastoharha. Kroonisesti sairaat tai vammaiset eivät yleensä lisäänny. Äideillä on alun alkaen parempi terveys. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on syy, miksi en hanki lapsia, joista kuitenkin pidän. Eli en halua tärvellä kehoani. 

Minulla on kolme lasta. Kehoni ei kyllä millään tavalla tärveltynyt. Päinvastoin. Tunenn kehoni paremmin. Ja arvostan kehoani enemmän. Ei myöskään raskausarpia, eikä mitään muutakaan raskauksista jäänyttä. 

Toki synnytys oli hurja kokemus, kahteen sain epoduraalin kolmas meni luonnollisesti ilman lääkkeitä. Aivan mielettömiä hienoja asioita joihin kehomme on täydellisesti luotu/kehittynyt. Kyse on täysin luonnollisista prosesseista joista yleensä keho palautuu ehtaa ehommaksi. Toki terveelliset elämäntavat auttavat.

Koen olevani vahvempi naisena kuin ennen lasten saamista. Se että laittaa jonkun toisen tarpeet edelle ja ottaa vastuuta, on kasvattavaa. Lapseni ovat jo isoja, äitien tehtävä on vahvistaa heidän siipiään ja antaa lentää pesästä. 

Tärkeää silti että nykyään nainen voi itse valita mitä elämällään haluaa tehdä. Tuen valinnanvapautta 150%. Ikävän paljon maita jossa se ei ole mahdollista.

Syntyvyys laskee muuallakin kuin länsimaissa. Varsin globaali ilmiö. 

"Myös osa teollistuneista kehitysmaista kuten Thaimaa, Kiina, Vietnam, Iran, Kuuba, Brasilia, Uruguay, Tunisia, Turkki, Algeria ja Sri Lanka alittavat nettouusiutumistason" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista se on ja ainutlaatuinen asia elämässä. Ei sillä, että sitä kenenkään tarviis tehdä jos ei halua. Mutta en tykkää tämmöisestä nuorten naisten ihan tarpeettomasta pelottelusta ja aivopesusta. 

 

Enemmän toki saisi antaa tukea ja hoitoa heille, jotka esim. synnytyksestä saa jotain vaurioita. Onneksi näitäkin tunnistetaan ja hoidetaan nykyään enemmän kuin koskaan naisen historiassa on tehty. 

 

 

 

En tykkää nuorten naisten holhoamisesta. Kyllä naisilla on oikeus tietää raskauden huonoista puolista, jos haluaa hankkii lapsia silti. Jos joku jättää lapset tekemättä, koska ei halua uhrata itseään sekin on täysin hyväksyttävää. 

Toki, mutta virkaa on sellaisten tarinoilla jotka eivät ole itse synnyttäneet? 

Itsekin voin tarinoida pitkät pätkät siitä, että menkoista ei oikeasti ole sen suurempaa vaivaa. Luultavasti mulle kerrotaan, että ei ole mun asiani kommentoida, kun mulla ei ole koskaan menkkoja ollutkaan, mutta tuleehan naisten kuulla myös niitä hyviäkin kokemuksia ja mä oon kuullut sellaisiakin, niin niistä siis haluan puhua. 

-eri

Tämä ajattelumalli on sairas itsekkyyden huipentuma. Jos ajattelee näin niin parempikin ettei tee lapsia. Se että kannat lasta 9kk ja imetät vuoden ei ole mitään sen rinnalla millaista uhreutumista lapsi vaatii sinulta seuraavat 18 vuotta. Itse olen onnellinen ja ylpeä siitä että oma kehoni on lapseni pystynyt kantamaan ja ruokkimaan. En voi keksiä sille mitään tärkeämpää tehtävää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ajattelumalli on sairas itsekkyyden huipentuma. Jos ajattelee näin niin parempikin ettei tee lapsia. Se että kannat lasta 9kk ja imetät vuoden ei ole mitään sen rinnalla millaista uhreutumista lapsi vaatii sinulta seuraavat 18 vuotta. Itse olen onnellinen ja ylpeä siitä että oma kehoni on lapseni pystynyt kantamaan ja ruokkimaan. En voi keksiä sille mitään tärkeämpää tehtävää.

Miksi siis loukkaannut? Henkilö kertoo, ettei äitiyteen liittyvät asiat kiinnosta eikä siksi aio siihen hommaan ryhtyä niin mikä se ongelma? Viestisi kärkäs tyyli antaa ymmärtää, että tuossa on jotain väärää.

Vaikka raskaus, synnytys ja vauvavuosi ovatkin 18 vuoden urakassa pieni osa, nuo alkuvaiheet tapahtumat tulevat leimaamaan vanhemmuutta jopa sinne lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Siksi tuota aikaa ei pidä vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ajattelumalli on sairas itsekkyyden huipentuma. Jos ajattelee näin niin parempikin ettei tee lapsia. Se että kannat lasta 9kk ja imetät vuoden ei ole mitään sen rinnalla millaista uhreutumista lapsi vaatii sinulta seuraavat 18 vuotta. Itse olen onnellinen ja ylpeä siitä että oma kehoni on lapseni pystynyt kantamaan ja ruokkimaan. En voi keksiä sille mitään tärkeämpää tehtävää.

En tiiä onko sulla oikeesti lasta. Mitä uhrautumista isompi lapsi vaatii? Luulis että lapsen kanssa on pääosin mukava olla? Ei olis kannattanut tehä lasta jos se tuntuu sulle pelkältä uhraukselta. 

Mulle vaan se alku oli hirveetä, en tykänny yhtään raskaana olemisesta tai vauva-ajasta. Tuntu just uhrautumiselta eli siis mun piti liikaa luopua kaikesta mulle tärkeästä, ja tähän päälle huono parisuhde ja lapsen isä ei osallistunut.... mut onneksi se on nyt ohi kun lapsi on kasvanut. Sitku lapsi on jotain yli 2v niin alkaa olla kivaa. Ja oma kehokin alko olla kunnossa synnytyksen jäljiltä tuossa kohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys on maailman luonnollisin asia, ei pilaa kehoa mutta kasvattaa kyllä luonnetta. 

Paitsi että toisilla pilaa. Minulla meni terveys loppuelämäksi. 

Että voi olla.. Minä minä minäminämimå

Jos jonkun keho eli sinunsinunsinun elimistö kesti hyvin ja vielä kasvatti jotain luonnetta😄ei tarkoita, että kaikilla kävisi yhtä hyvin. Minun mummu kuoli 10 synnytykseen ja 3 lasta syntyi kuolleena. Näin käy edelleen.

Pitääkö tämäkin väääntäää rautalangasta tollasille ***en keksi edes sanaa.

Jos sä tykkäät fazer sinisestä ni kaikki tykkää. 

Jos inhoot kesää kaikki muutkin inhoo. 

Jos tollaset saa jotain töitä ois kiva tietää mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ajattelumalli on sairas itsekkyyden huipentuma. Jos ajattelee näin niin parempikin ettei tee lapsia. Se että kannat lasta 9kk ja imetät vuoden ei ole mitään sen rinnalla millaista uhreutumista lapsi vaatii sinulta seuraavat 18 vuotta. Itse olen onnellinen ja ylpeä siitä että oma kehoni on lapseni pystynyt kantamaan ja ruokkimaan. En voi keksiä sille mitään tärkeämpää tehtävää.

Sinä täällä oot itsekäs umpimielinen juntti jonka tyhmyys on sitä luokkaa että kuolisin häpeästä, jos oisit äitini. Ihmiset on erilaisia eikä kaikista ole äidiksi. Eikä pidä olla mailman suurin ongelma on liikaa ihmisiä maapallolla. Siksi maailma tuhoutuu. Kuinka vieraantunut on asioista ettei tätä tiedä!

Hanki apua. 

Ihmiset on niin käpertyneitä itseensä ja tarkkailevat alati omaa vointiaan ja tuntemuksiaan jotenkin hysterian vallassa.

Raskauden ja synnytyksen vaikutukset kehoon ja mieleen oli pääasiallisesti positiivisia toisin kuin tämän ikääntymisen.

Mutta eihän kenenkään toki ole pakko ikääntyä tai elää sairauden kuihduttamana. Omissa käsissä on päättää elämä kun on vielä nuori ja terve ja voi olla tyytyväinen täydellisesti kontrolloimassaan kehossa.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni suomalainen pikkulapsen äiti on yksi surullisimmista tapauksista kaikkinensa. Ennen äitiyttä nainen on useimmiten ollut älykäs, aktiivinen ja miehen kanssa tasavertainen yksilö. Naisella on ollut harrastuksia, sosiaalisia suhteita, etenevä työura ja toimiva keho.

Sitten tulee raskaus ja synnytys, jonka aikana naisen itsemääräämisoikeus kehoaan koskeviin valintoihin viedään vain pois. Isä pitää ehkä pari viikkoa isyyslomaa ja sitten synnytyksestä toipuva nainen jääkin yksin kotiin pärjäämään vauvan kanssa. Naisen harrastukset ja muut menot jäävät, sosiaaliset suhteet jäävät, hyvät yöunet jäävät, pidätyskykykin saattaa jäädä. Koko elämä muuttuu eikä tosiaankaan aina mitenkään ihanaan suuntaan. Siitä, miksi arjen tulee muuttua tällaiseksi, selitetään rintaruokinnan hyödyillä, lapsen edulla ja ihan suoralla äidin syyllistämisellä, koska pitäisihän vauvasta olla vaan onnellinen ja

No voi itku.

Mulla on rakas lapsi, erittäin aktiivinen (seksi)elämä kultaisen mieheni kanssa, ystäviä, laajennettu perhe, harrastuksia kuten cross-fit ja hiihto, sekä eräs koiraharrastus, mökkeily ja matkailu, nousujohteinen ura teollisuudessa keskijohdossa sekä syventävät lisäopinnot tässä äitiysvuosinani. Ihanaa ajatella että joku päivä kun elämäni alkaa ihan normaalin ikääntymisen seurauksena suppenemaan enemmän ja enemmän kotiin, voin seurata lapseni elämää, parhaimmillaan lapsenlapsien kasvua. Lapsi oli ylivoimaisesti paras elämääni koskeva päätökseni vaikka muutenkin elämä on ollut mulle onnekasta.

Anni on kirjoittanut fiktiivisen kertomuksen asiasta, josta hän ei tiedä mitään. Äitiydestä nimittäin ei voi tietää yhtään mitään, jos ei itse ole äiti. Äitiyteen liittyy niin suuria hormonaalisia ja emotionaalisia muutoksia, että sen käsittäminen ihmiseltä, joka on "aina tiennyt, ettei halua lapsia", on mahdotonta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjailija saa kuvitella mitä tahansa ja kirjoittaa mistä tahansa. Mutta tämä teema vain sattuu liittymään tähän lapsi- ja äitivastaisuuteen, jota tuutataan nyt meille nyt ihan täysillä. Se on erittäin rasittavaa ja olen siihen lopen kyllästynyt. Soisin, että tämä velamuoti jo menisi ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tuntuu kyllä oudolta ajattelutavalta. Oman kehoni olen tuntenut vahvimmaksi nimenomaan raskauden ja synnytyksen aikaan. Luonnollinen asiahan se on.

En tiedä mitään voimaannuttavampaa ja kauniimpaa kuin se, että pystyt luomaan uutte elämää, kantamaan sen kehossasi turvallisesti syntymäänsä asti ja synnyttämään sen. Se on kaunein asia maailmassa.

Voihan sitä luoda vaikka lapamatojakin samaan tapaan. Uutta elämää sekin, ja luonnollista. 



Mä ottaisin sisälleni mielummin lapamadon kuin lapsen. Siitä eroon hankkiutuessa ei ainakaan saisi moralisointia osakseen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani kohdat 2 ja 3 toteutui. Ei kukaan ole olettanut mitään, neuvolassakin on oltu täysin avoimia ja kannustavia imetti tai ei ja isä on aivan yhtä hyvä tai huono vanhempi kuin äiti. Näistä vöyhkää lähinnä kanssaäidit jossain facebookin ryhmissä, omalla kohdallani kukaan ammattilainen ei. Kohta 1 ei voi toteutua, tosin oma kokemus oli, että sektion olisi saanut helposti halutessaan, mutta ei nyt ihan täysin omalla ilmoituksella. Se on ymmärrettävää, ei Suomessa saa muutakaan julkisen terveyden hoitoa vain omalla päätöksellä, koska kaikkeen ei ole varaa ja sektio maksaa enemmän kuin alatiesynnytys. Synnytystapaa arvioidaan aina ja siitä keskustellaan, aina on hyvä varmistaa, että tiedostaa hyödyt ja riskit. Sitten kun on keskusteltu niin kyllä sen sektion saa. Ei kannata olla niin herkkänahkainen, että kokee keskustelun hyödyistä ja haitoista painostuksena.

Olisin itse mieluummin valinnut sen alatiesynnytyksen kun sektion seurauksena on vatsalihaskorsetti lopullisesti löystynyt. No okei ehkä sen kovalla treenillä olisi saanut kuntoon, mutta ei tullut niin tavoitteellisesti harjoiteltua. Nyt kun keski-ikäistyessä on alkanut kertyä rasvaa vatsaan niin maha pullottaa rumasti. Ja arven päällä on sellainen makkara, jota ilmankin voisin elää. Ystävien kokemukset alatiesynnytyksistä on yhtä lukuunottamatta ihan myönteiset, ja heillä ei minkäänlaisia pysyviä haittoja jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Anni on kirjoittanut fiktiivisen kertomuksen asiasta, josta hän ei tiedä mitään. Äitiydestä nimittäin ei voi tietää yhtään mitään, jos ei itse ole äiti. Äitiyteen liittyy niin suuria hormonaalisia ja emotionaalisia muutoksia, että sen käsittäminen ihmiseltä, joka on "aina tiennyt, ettei halua lapsia", on mahdotonta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjailija saa kuvitella mitä tahansa ja kirjoittaa mistä tahansa. Mutta tämä teema vain sattuu liittymään tähän lapsi- ja äitivastaisuuteen, jota tuutataan nyt meille nyt ihan täysillä. Se on erittäin rasittavaa ja olen siihen lopen kyllästynyt. Soisin, että tämä velamuoti jo menisi ohi. 

Yhtä hyvin voisi sanoa, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta saavat puhua vain velat. Jos ei ole itse tehnyt sellaista ratkaisua eikä elänyt vela-elämää, ei asiasta kyllä mitään tiedä.

Syntyvyys ei ole kuitenkaan vähentynyt erityisesti minkään "velamuodin" vuoksi, vaan siksi, että lasta toivovat eivät syystä tai toisesta voi aloittaa yrittämistä tarpeeksi ajoissa. Jotkut ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän aika tullaan muistamaan naisten kollektiivisen psykoosin aikana. Ainakin länsimaissa. ( Tosin mahtaako länsimailla ja varsinkaan Suomella mitään tulevaisuutta ollakaan)

M43

Tässähän se tuli.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointin siitä miksi näitä raskausasioita tuodaan esiin, mutta kun tämä on näin systemaattista herää kysymys onko taustalla joku ihme politiikka, ehkä tarkoituksena aivopestä kantiksia siihen etteivät tulisi milloin mistäkin syystä lapsia hankkineeksi.

Kristinusko saatiin jo näyttämään typerältä uskonnottomuuteen nähden, ydinperheelle tehdään samaa versus seksin kertakäyttö- ja sinkkukulttuuri lieveilmiöineen ja nyt jo pelkkä raskautuminen nähdään jonain loiseläimen hyysäämisenä joka tuhoaa kehon.

Tiedoksi Kytömäen Anneille sun muille: siksi meillä on Suomessa niin vahva neuvolajärjestelmä, että äidin raskausajan vointi on tarkassa seurannassa. Kehitettävääkin siinä kyllä on esim. sen suhteen ettei ilta-aikoja neuvolaan vieläkään ole vaikka äidit tekevät töitä raskausaikana kaikissa vuoroissa ja kaikenlaisissa työpaikoissa.

Mitä äitiysajan ravitsemukseen, terveyteen ja lääkitykseen kuite

Mutta ihan samalla tavalla ei ole mitään suurempaa surua kuin lapsen tragediasta johtuva suru. Ei sitä polkua suurine tunteineen tarvitse valita. Tunne-elämää ja hoivaviettiä on monella ihan tarpeeksi muutenkin.

Onneksi saa valita. Omaa onnea lapsen hankinnallakin tavoitellaan. Muuten voisi ryhtyä sijaisvanhemmaksi, jos haluaisi vain palvella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä jotenkin outo kun en tajua miksi lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä pitäisi perustella kenellekään. Jotenkin kyse niin intiimistä ja henkilökohtaisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Joko annetaan mahdollisuus lapsen tulla, tai annetaan mahdollisuus mutta jostain syystä ei tule tai ei ollenkaan anneta mahdollisuutta. Mielestäni sellainen asia jota ei miltään kantilta tarvitse kenellekään perustella tai selitellä. 

Jos yhteiskunnalliseen ongelmaan halutaan puuttua niin kyllähän siihen kannattaa syitä löytää. Jos sitä taakkaa, jota raskaus, synnytys ja vauva-aika tuo naiselle, voisi mitenkään keventää tai suoda naiselle enemmän valinnan mahdollisuuksia, saattaisi syntyvyyskin lähteä nousemasn. Jos esimerkiksi alatiesynnytys ja siihen painostaminen on naiselle kynnyskysymys lapsen hankinnalle, kannattaisi siihen yhteiskunnan puuttua.

Tieteelliset tutkimukset asiasta ovat eri asia. Kyselyjä voidaan tehdä anonyymisti. Kenenkään Anni Kytömäen avautumisia ei tarvita.