Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"

Ketä kiinnostaa, mitä mieltä joku Anni on yhtään mistään? Muuta kuin femakkotoimittajakaveria, joka tuonkin paskajutun on tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista se on ja ainutlaatuinen asia elämässä. Ei sillä, että sitä kenenkään tarviis tehdä jos ei halua. Mutta en tykkää tämmöisestä nuorten naisten ihan tarpeettomasta pelottelusta ja aivopesusta. 

 

Enemmän toki saisi antaa tukea ja hoitoa heille, jotka esim. synnytyksestä saa jotain vaurioita. Onneksi näitäkin tunnistetaan ja hoidetaan nykyään enemmän kuin koskaan naisen historiassa on tehty. 

Luonnollista joo, niin kuin kipu ja kuolema. Vielä 1800-luvulla naisista kolmasosa kuoli synnytykseen tai lapsivuodeaikana. No kuolema ei ole enää kovin todennäköistä mutta vaurioita ja komplikaatioita ei vieläkään kyetä estämään. 

Mistä tuon kolmanneksen keksit? Synnytyksessä oli yhden prosentin todennäköisyys kuolla, ja sekin osin johtui huonosta synnytys hyg

Yhdessä synnytyksessä ehkä yhden prosentin, mutta kun niitä synnytyksiä oli monilla useita. Jokainen synnytys ja raskaus moninkertaistaa kuolemanriskin, sekä lisää riskiä sairauksiin ja ennenaikaiseen kuolemaan myös synnytyksen jälkeen. Synnyttäneet naiset kuolevat nykyäänkin nuorempina kuin lapsettomat, ja heillä on enemmän sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

On tosi itsekäs ihminen. Tuskin ajattelee muuta kuin omaa perrrsettään. 

Keho ei muutu miksikään, vaan palaa ennalleen, kun pienokainen syntyy ja äiti on onnellisempi,

kuin koskaan on ollut, kun saa käsivarsilleen lapsen, joka on syntynyt hänen kehostaan. 

Olet selvästi itsekäs ja vähä-älyinen persumies.

Keho vaurioituu, se ei koskaan palaa ennalleen.

Lapsettomat naiset ovat onnellisempia kuin äidit.

Todella harva äiti kokee mitään suurta rakkautta vastasyntynyttä kohtaan. Tutkitusti vauvat lisäävät isien onnellisuutta, mutta vähentävät äitien onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ajattelumalli on sairas itsekkyyden huipentuma. Jos ajattelee näin niin parempikin ettei tee lapsia. Se että kannat lasta 9kk ja imetät vuoden ei ole mitään sen rinnalla millaista uhreutumista lapsi vaatii sinulta seuraavat 18 vuotta. Itse olen onnellinen ja ylpeä siitä että oma kehoni on lapseni pystynyt kantamaan ja ruokkimaan. En voi keksiä sille mitään tärkeämpää tehtävää.

Minäpä tiedän! Esimerkiksi työnteko, matkustelu ja urheileminen.

Työnteko. 

Se mitä kaikki katuu kuolivuoteellaan ettei tehnyt tarpeeksi.

Ei lasten hankkiminen estä noista mitään. Meillä 3 lasta, akateemiset vanhemmat, urat, harrastukset, matkustelu ja urheilu. Mitään en keksi paljoakaan, josta olisi joutunut luopumaan

MIKSI VALEHTELET? Oletko niin kateellinen ja katkera lapsettomille, että haluaisit heidänkin pilaavan elämänsä? Ihan itse te synnytyskoneet valitatte jatkuvasti, että ette voi tehdä töitä, matkustaa, ettekä harrastaa yhtään mitään kun lapset estävät sen. Ja nyt yhtäkkiä kakarat eivät muka estäkään mitään?! :D :D .D

Vierailija kirjoitti:

Niin no arvokysymyshän se on. Voiko muihin ihmisiin varautuneesti ja kömpelösti suhtautuvalta odottaa, että arvostaisi oman lapsen saamista? Lasten kasvattaminen ja toimivana perheenä oleminen on varmaan vaativin tehtävä kommunikaatio- ja sosiaalitaidoille. Jos ei tykkää puhua ihmisille ja viettää heidän kanssa aikaa, esittäytyy oman lapsen läheisyys ja vaativuus varmasti kamalana asiana. Ei vaan voi lähteä metsään makoilemaan omien ajatustensa kanssa. Silloin syyksi lasten hankkimattomuudelle keksitään kaikki omasta kehosta luopumisesta fiktiokirjallisuuden kirjoittamiseen. Toiset luopuisivat samoista asioista moneen kertaan omien lasten takia.

No mitä minä olen nähnyt, niin introverttiys ei ole kyllä estänyt vanhemmuutta. Introvertti  voi olla mitä parhain vanhempi ja suhde lapseen läheinen, vaikkei hänellä olisi jatkuvaa tarvetta olla perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa tekemisissä. Sen sijaan vanhemman omat lapsuuden vaillejäämiset ja traumat voivat aiheuttaa sitä, että pienen lapsen tarvitsevuus tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Vierailija kirjoitti:

Joku puhui ensimmäisellä sivulla, että keho muuttui vahvemmaksi synnytyksen myötä. Itselle kävisi ainakin paljon urheilevana päinvastoin, omista treeneistä olisi pakko luopua ainakin osittain ja keventää niitä raskauden myötä, mahdollinen raskauspahoinvointi estäisi liikunnan, synnytysvaurioiden myötä jotain pitäisi lopettaa ehkä kokonaan tai pitää pitkään taukoa. Kehosta häviäisi lihasmassaa ja myös voimatasot laskisivat, kunto laskisi huomattavasti. Olen tottunut liikkumaan päivässä paljon ja se tekee arjestani mielekästä, elämä muuttuisi kaikin puolin paljon passiivisemmaksi kotona nyhjöttämiseksi. Itselle raskaus/äitiys merkitsisi nimenomaan vahvasta kehosta luopumista.

Meillä kävi lapsen saamisen kautta toisinpäin. Harrastin liikuntaa; salia, lenkkeilyä ja uimista ihan entiseen malliin pitkään raskauden aikana. Kun maha oli isompi, joogasin ja kävin pilateksessa. Synnytyksessä ei tullut mitään vaurioita vaikka homma kesti 18h ja jälkivuoto loppui viikossa. Imetin 1,5vuotta. Terve keho toipui nopeasti urheilukuntoon. Aloittelin kävelyllä ja kevyellä voimaharjoittelulla, minkä jälkeen tulivat juoksulenkit ja treenit ihan entiseen malliin. Teimme myös vaelluksia vauvan kanssa, se hoitui mukavasti koska oli kantorinkka. Mies osallistui vauvan hoitoon todella paljon. En keksi yhtäkään syytä, mitä lapsen saaminen olisi estänyt minulta. Edes tulot eivät tippuneet, sillä voin työskennellä osin etänä. 

Osta meiltä asia & idea, ankkamerkki tuotteen kulmassa!

Ihmiskunnan väkimäärä on kolminkertaistunut vajaan sukupolven aikana, kun samaan aikaan luonto on köyhtynyt radikaalisti sekä kasvikunnan, että eläimistön osalta.  

Kaikki Onnit ja Annit ovat talkoissa mukana tavaraa ja muita ihmisen tapoja levittämässä.  Näin joulun alla voisikin todeta:  "Kovat paketit nuijivat luonnon ja joulupukki jeesukset".

Voihan sitä antaa kehonsa vaikkapa myynnin edistämiseen, tuotteen synnytettyään...