Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kehosta vuotaa verta, niin samalla veren mukana poistuu aina rautaa kehosta pois. Mitä tämä yksi kirjoittaja tässä yhtälössä ei ymmärrä? Oli vuoto normaalia tai ei, rautaa häviää silti vuodon mukana. Ei sillä ole väliä onko kyseessä normaalit kuukautiset vai joku onnettomuudesta johtuva verenvuoto, rautaa häviää aina kehosta verenvuodon yhteydessä.

Ja elmistö korjaa sitten tilanteen. Naisen elimistö osaa tehdä sen tehokkaammin kuin miehen elimistö. TIlanne korjaantuu. Mikä tuossa yhtälössä on vaikea ymmärtää? Ainiin! Te väärinymmärtäjät haluatte tahallisesti vääristellä hänen viestiään. Missään vaiheessa tuo kirjoittaja ei ole puhunut siitä etteikö rautaa poistuisi elimistöstä, vaikka haluaisitte niin uskotella itsellenne. Missään vaiheessa ei puhunut siitä etteikö joku nainen voisi vuotaa niin paljon, että anemisoituu, vaikka haluaisitte uskotella i

Ei naisen elimistö luo tyhjästä menetettyä rautaa takaisin kehoon, menetetty rauta täytyy saada joko ruokavaliosta tai lisäravinteesta takaisin kehoon, jostain ne rakennuspalikat on saatava. Kehosta poistuu rautaa kuukautisten lisäksi myös hien mukana ja erityisesti urheilevilla naisilla raudantarve voi olla huomattavasti korkeammalla tasolla, ei syy ole aina pelkästään kuukautisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Median ääripropaganda jatkuu... hyvä goyim, älä tee lapsia, maasi tarvitsee sen sijaan 500 000 000 uutta tulijaa...

Moni nainen osaa kyllä ihan itse nykyään kyseenalaistaa asiat, tietoa on internetaikana paremmin saatavilla ja nainen saa päättää itse mihin omaa kehoansa haluaa käyttää. Veikkaan että harva mieskään olisi valmis samaan prosessiin, mitä raskaus, synnytys ja äitiys keholta oikeasti vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja r

Tämän valtion sisällä edelleen vallitsevaa kulttuuria ehkä tarkoitti. Ja toivottavasti kukaan ei nyt tule inisemään vapaasta valinnasta.Tilastot näyttää, että äidit käyttää pääosan vanhempainvapaista,jää useammin sairaan lapsen kanssa kotiin jne. Kun kulttuuri on tämä, se väistämättä rajaa yksilön valinnan mahdollisuuksia ihan jo siinä vaiheessa, kun kumppania etsii.

Älä huoli AP, lapsesi tulevat kyllä vihaamaan sinua yhtä paljon kuin sinä heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kehosta vuotaa verta, niin samalla veren mukana poistuu aina rautaa kehosta pois. Mitä tämä yksi kirjoittaja tässä yhtälössä ei ymmärrä? Oli vuoto normaalia tai ei, rautaa häviää silti vuodon mukana. Ei sillä ole väliä onko kyseessä normaalit kuukautiset vai joku onnettomuudesta johtuva verenvuoto, rautaa häviää aina kehosta verenvuodon yhteydessä.

Ei naisen elimistö luo tyhjästä menetettyä rautaa takaisin kehoon, menetetty rauta täytyy saada joko ruokavaliosta tai lisäravinteesta takaisin kehoon, jostain ne rakennuspalikat on saatava. Kehosta poistuu rautaa kuukautisten lisäksi myös hien mukana ja erityisesti urheilevilla naisilla raudantarve voi olla huomattavasti korkeammalla tasolla, ei syy ole aina pelkästään kuukautisissa. 

Vasemmistonaisten mielestä lapsen saamat ravintoaineet ovat "menetettyjä".

Itselläni taas on päinvastainen kokemus. Rinnat kasvoivat A- kupista C- kuppiin ja olematon lantio pyöristyi. Koin itseni siis paljon naisellisemmaksi. Ainoa minkä muuttaisin niin hankkisin lapset nuorempana. Kyllä ne kilot lähti ihan eri tavalla 24- vuotiaana kun 34- vuotiaana. Imettämisestä en ole koskaan pitänyt ja olenkin aina 4kk kohdalla kiinteiden myötä siirtynyt pulloruokintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina todella liikunnallinen ja tuntenut kehoni joka kohdan. Pelkäsin aikoinaan tätä samaa teemaa, miten keholleni käy jos saan joskus lapsia. Pelko oli täysin turhaa, sillä kilot jäi käytännössä synnärille joka kerta (minulla on 5 lasta), palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa. Synnytykset ovat olleet helppoja, todella nopeita ja aivan ihania kokemuksia. Imetys on ollut vauvakohtaista 2kk-2v. 

Mitähän alapeukuttamista tässä on? Minusta hän on kirjoittanut oman tarinansa kauniisti ja toteavasti. 

Minä päinvastoin ihmettelen että miten niin näistä asioista ei puhuta. Eihän tänä päivänä muusta puhutakaan kuin syistä miksi ei halua lasta tai minkä kokee lapsen kanssa hankalaksi. Miksi pitää keskustella syistä? Jos joku ei halua antaa vartaloaan vauvan käyttöön niin sitten halua ja tuskin mikään laaja yhteiskunnallinen keskustelu tätä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kehosta vuotaa verta, niin samalla veren mukana poistuu aina rautaa kehosta pois. Mitä tämä yksi kirjoittaja tässä yhtälössä ei ymmärrä? Oli vuoto normaalia tai ei, rautaa häviää silti vuodon mukana. Ei sillä ole väliä onko kyseessä normaalit kuukautiset vai joku onnettomuudesta johtuva verenvuoto, rautaa häviää aina kehosta verenvuodon yhteydessä.

Ja elmistö korjaa sitten tilanteen. Naisen elimistö osaa tehdä sen tehokkaammin kuin miehen elimistö. TIlanne korjaantuu. Mikä tuossa yhtälössä on vaikea ymmärtää? Ainiin! Te väärinymmärtäjät haluatte tahallisesti vääristellä hänen viestiään. Missään vaiheessa tuo kirjoittaja ei ole puhunut siitä etteikö rautaa poistuisi elimistöstä, vaikka haluaisitte niin uskotella itsellenne. Missään vaiheessa ei puhunut siitä etteikö joku nainen voisi vuotaa niin paljo

Niin! Ja NORMAALISTI ihminen myös syö monipuolisesti ja saa rautaa sitä kautta ja NORMAALISTI ihminen myös liikkuu, joka myös auttaa raudantuotannossa. Kaikki tämä liittyy siihen, että kun nyt on puhuttu normaalista vuodosta ja siitä, että naisen elimistö kyllä korjaa vuodon aikana menetetyn raudan eikä normaalit kuukautiset johda anemiaan, niin se johtuu siitä että keho korjaa rautatason. Kuinka pitkään aiot vielä viestiäni vääristellä ja keksiä sinen asioita, joita siellä ei ole ollut ja sitten kommentoida niihin mielikuvittelemiisi asioihin? Ja toistetaan taas: puhun normaalista vuodosta. Kun moni nainen nimenomaan on siellä normaalilla. En ole tosiaankaan missään kieltänyt, että on olemassa myös se epänormaali.  AIniin, tämä tosiaan on vauvapalsta ja täällähän kaikki on epänormaalia.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja ruokkii lasta ravintolassa. Voin tehdä puolet, mutta en 95 prosenttia. 

Koska nämä yllä olevat kohdat eivät tässä valtiossa toteudu, en tee lapsia.

N34

TÄMÄ! 👏 Jos voisin, antaisin tuhat ylänuolta tälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reiss

Isille on juuri kiintiöity lisää vanhempainvapaita. Mikään kulttuuri ei pakota isää olemaan käyttämättä niitä. Sehän on täysin oma päätös.

Mihin perustuu kuvitelmasi, ettei isät hoitaisi sairaita lapsiaan? En ole sellaista ikinä tilastoa nähnyt, sen sijaan työnantajien mukaan hoito jakaantuu melko tasaisesti. Näin myös meidän perheessä ja kaveripiirissä. Mies hoitaa meillä neuvolat sun muut, koska hänen työnsä joustaa paremmin kuin omani. Ei ole mikään kulttuuri tullut kitisemään.

Minä asun tässä maassa enkä ole koskaan kokenut mitään sellaista kulttuuria, että miestäni estettäisiin kantamasta vastuunsa arjessa. Päinvastoin.

Kuulostaa siltä, että käytät kuvitelmaasi tekosyynä, vaikka tosiasiassa mikään ei estä teitä jakamasta lastenhoitoa kuten keskenänne sovitte. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina todella liikunnallinen ja tuntenut kehoni joka kohdan. Pelkäsin aikoinaan tätä samaa teemaa, miten keholleni käy jos saan joskus lapsia. Pelko oli täysin turhaa, sillä kilot jäi käytännössä synnärille joka kerta (minulla on 5 lasta), palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa. Synnytykset ovat olleet helppoja, todella nopeita ja aivan ihania kokemuksia. Imetys on ollut vauvakohtaista 2kk-2v. 

Mitähän alapeukuttamista tässä on? Minusta hän on kirjoittanut oman tarinansa kauniisti ja toteavasti. 

Kyllä, hän on kertonut oman tarinansa. Sitä ei aloitusviestissä kysytty, eikä hänen tarinansa ole tämän ketjun aiheena.

Vierailija kirjoitti:

Repesin synnytyksessä ja se on vaikuttanut paljon itsetuntoon. En ymmärrä miksei tästä puhuta, se on tosi yleistä. Naiset saa kärsiä hiljaisuudessa.

Se on edelleen häpeä.

3 synnytystäni meni hienosti. Kivat kätilöt, jotka tiesivät miten pitää toimia.

Neljäs synnytys olisi mennyt samaan malliin, mutta alkoi yövuoro ja remmiin astui naispuolinen teurastaja, josta tajusin jossain vaiheessa, että tuo ihminen ei auta minua. Sitten taisteltiin. Amatsooni päätti lopulta auttaa, mutta oli hieman myöhässä.

Tuolloin synytynyt rakas lapsi on jo itsekin perheellinen. Minä kamppailen edelleen viimeisimmän synnytyksen "komplikaatioiden" kanssa.

En tajunnut, että olisi voinut vähän haastaa sairaalaa jälkikäteen. Vasta vuosien päästä ymmärsin, että pelkäsivät valitusta, kun osastonhoitaja piti minulle omituisen selittelykeskustelun ennen kotiuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun suurin toiveeni on että olisin normaali nainen, jolle tulee vauvakuume, tarve lisääntyä lieveilmiöistä välittämättä. Olen 36 ja sitä ei vaan ole tullut. Olisi niin ihanaa ja helppoa elää tässä heteronormatiivisessa maailmassa jos kokisi halua olla äiti ja jatkaa sukua. Olen kateellinen kaikille niille, jotka ovat aina halunneet äidiksi, se on ollut itsestäänselvä asia. Se olisi niin yksinkertaista ja helppoa. Suurin unelma olla äiti.

Miksi ihmeessä olet kateellinen? Nautit omasta elämästäsi äläkä ajattele mitä muut ajattelevat! 

 

Siksi onkin pelottavaa ajatella että moni tekee vain lapsia sen takia mitä muut ihmiset ajattelee jos tuolle linjalle lähdetään niin pian tulee se seinä vastaan. Hyvin harva oikeasti kykenee ä

Kertoisitteko miksi tätäkin piti peukuttaa alas? Koska toisen tuska on ilo joillekin vauva palstan mammoille. Kiitos muistin juuri kuinka hyvin asiani ovat. Ei ole tarvetta arvostella muita ja ilkkua toisen traumoja.

Hullujen huoneelle moni täällä kuuluis.Jutut sitä tasoa. Moni ylilaudalle raapustellut maksaa korvauksia. Luuletteko ettei teitä täällä voi jäljittää. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä jäi laskeumaa ja muuta pientä kremppaa raskaus- ja synnytysajoista, mutta koin silti ruumiillisesti molempina kertoina raskaudet ja synnytykset tosi upeina juttuina. Raskausajat olen ollut väsynyt, mutta muilta osin tosi hyvinvoiva. Enemmänkin on tuntunut ihan uskomattoman mielettömältä, että oma kroppa kykenee koko hommaan!!

Vanhemmuuden osalta huolehtisin ennemminkin sitä lapsen kanssa elettävää elämää ja kasvatusta ym. Raskaus ja synnytys ovat siihen suhteutettuna tosi pikku juttu.

Tuossa on se ero että lapsen kanssa elettävä elämä ja kasvatus on pääosin mielekästä ja mukavaa. Synnytys, raskaus (ja vauva-aika) taas ei ole mielekästä eikä mukavaa vaan raskas taakka ja pakollinen paha naiselle jotta saa lapsen ja perhe-elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja ruokkii lasta ravintolassa. Voin tehdä puolet, mutta

Valtiolla ei ole velvollisuutta näitä asioita sinulle hoitaa, ne kuuluvat ihan normaaliin vanhemmuuteen.

Olen vilpittömästi onnellinen ettei sinulla tule ikinä olemaan lapsia. Kerro kissoillesi terveisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on syy, miksi en hanki lapsia, joista kuitenkin pidän. Eli en halua tärvellä kehoani. 

Kyllä se keho "tärveltyy" iän karttuessa muutenkin. Mulla on erilainen keho nyt 75-v kuin 20-vuotiaana. No on mulla kaksi n. 50-v lastakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla kohdallani kohdat 2 ja 3 toteutui. Ei kukaan ole olettanut mitään, neuvolassakin on oltu täysin avoimia ja kannustavia imetti tai ei ja isä on aivan yhtä hyvä tai huono vanhempi kuin äiti. Näistä vöyhkää lähinnä kanssaäidit jossain facebookin ryhmissä, omalla kohdallani kukaan ammattilainen ei. Kohta 1 ei voi toteutua, tosin oma kokemus oli, että sektion olisi saanut helposti halutessaan, mutta ei nyt ihan täysin omalla ilmoituksella. Se on ymmärrettävää, ei Suomessa saa muutakaan julkisen terveyden hoitoa vain omalla päätöksellä, koska kaikkeen ei ole varaa ja sektio maksaa enemmän kuin alatiesynnytys. Synnytystapaa arvioidaan aina ja siitä keskustellaan, aina on hyvä varmistaa, että tiedostaa hyödyt ja riskit. Sitten kun on keskusteltu niin kyllä sen sektion saa. Ei kannata olla niin herkkänahkainen, että kokee keskustelun hyödyistä ja haitoista painostuksena.

Tämä suhtautuminen riippuu täysin työntekijästä.

Vierailija kirjoitti:

Median ääripropaganda jatkuu... hyvä goyim, älä tee lapsia, maasi tarvitsee sen sijaan 500 000 000 uutta tulijaa...

Niin, aika masentavaa tämä synnytysviha kun selvästikään ei haluta tänne suomalaisia lisää. 

Toki muutkin arvot vaikuttavat mutta naisten oma lapsiviha on jotain totaalisen kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina todella liikunnallinen ja tuntenut kehoni joka kohdan. Pelkäsin aikoinaan tätä samaa teemaa, miten keholleni käy jos saan joskus lapsia. Pelko oli täysin turhaa, sillä kilot jäi käytännössä synnärille joka kerta (minulla on 5 lasta), palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa. Synnytykset ovat olleet helppoja, todella nopeita ja aivan ihania kokemuksia. Imetys on ollut vauvakohtaista 2kk-2v. 

Mitähän alapeukuttamista tässä on? Minusta hän on kirjoittanut oman tarinansa kauniisti ja toteavasti. 

Kateus siitä, että jollakin on ennyt hyvin ja että hän vielä kehtaa tulla kertomaan positiivisen kokemuksen tämän maan ja palstan naisten keskuuteen, jossa pitää kaikesta vetää negatiivisin esille ja sitten alkaa toimia sen mukaan.

Minullakin ollut upeita kokemuksia synnytyksistä enkä niitä ole kokenut sillä lailla kivulaina, että pitäisi vuosia jälkeenkinpäin voivotella, että kyllä se sattui ja oli hirveää ja sitä ja tätä eikä tuotu edes ruokaa tarjottimella nenän eteen ja syötetty sänkyyn, vaan koin vain kaikenkaikkiaan lapsen saamisen hyvin positiivisena kokemuksena. Olen toki oppinut ettei siitä saa puhua, koska aina on jossain se kylläminäieleniniinpahoitinkommentistasi - tyyppi lurkkimassa.