Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"

Tuo kun väitetään että kyllä siinä synnytyksessä kivunlievitystä saa sitten kun ei enää kestä, on aika rankka vale.

Lievitykseen saa jo anestesiologi on vapaana. Usein ei ole. Ehkä se parin tunnin päästä pääsee. Se on aika helvetillinen aika odottaa kun olet sellaisissa kivuissa että haluaisit vain kuolla pois. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun väitetään että kyllä siinä synnytyksessä kivunlievitystä saa sitten kun ei enää kestä, on aika rankka vale.

Lievitykseen saa jo anestesiologi on vapaana. Usein ei ole. Ehkä se parin tunnin päästä pääsee. Se on aika helvetillinen aika odottaa kun olet sellaisissa kivuissa että haluaisit vain kuolla pois. 

mitä vttua!!  Jos minuun tuossa viittasit, koska noin kirjoitin, niin ihan oman kokemukseni kerroin   ja todellakin olisin saanut sitä heti, jos en olisi enää kestänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""JOS PUHUTAAN NORMAALEISTA MENKOISTA"

normaalit menkat ei laske ferritiiniä. naise keho on tottunut kuukautisiin ja normaalisti rautatasot kyllä normalisoituvat vuotojen välissä eikä vuoto ole NORMAALISTI niin runsasta, että se vaikuttaisi arvoja laskevasi

pitäisikö vielä laittaa varuilta tähän merkittävä sana viestissäni NORMAALISTI"

Ferritiiniä poistuu kuukautisten aikaan kylläkin naisen kehosta 1-2 mg/päivä. Suomeksi tietoa löytyy aiheesta huonosti, mutta englanniksi on helppoa löytää aiheesta lisää tietoa.  

 

 

" normaalisti rautatasot kyllä normalisoituvat vuotojen välissä"

 

Jos rautaa menettää vaikka 4-10 mg kuukautisten aikana, niin jostain se on saatava kuitenkin takaisin ja vaatisi todella monipuolista ja rautapitoista ruokavaliota tai rautalisää. 5-10 mg kerrottuna 12 kuukaudella tekee vuodessa jo paljon hävinnyttä rautaa ja hyvin monella rautaa ei ruokavaliosta juuri imeydy riittävästi (kofeiini, maitotuotteet, vegaaniruokavalio jne.). Naisella on kuukautiset elämässään helposti yli 40 vuotta, joten kyllä raudanpuutos iskee hyvin varmasti jossain vaiheessa. Myös raskaana ollessa raudantarve kasvaa huomattavasti ja tämä on suoraan äidin kehon rautavarastoista pois. Miksi naisten raudanpuutostakin vähätellään?

Ajattelin itsekkin parikymppisenä noin. Sitten elämässä tapahtui, hautasin useamman läheisen ja ennen sitä katsoin vierestä sairastamista. Useita tuttavia on lähtenyt kuka mitenkin ja ihmisiä joutuu onnettomuuksiin ja sairastuu. Oma kehokin muuttuu tekipä mitä vain. Sitten iski vauvakuume ja pian olinkin raskaana. Raskaana olo oli enimmäkseen ihana ja rauhallinen, jotenkin kesittyi siihen onneen eikä kaikkeen ikävään maailmassa. Synnytys oli yhtä aikaa kamalaa ja ihanaa, todella raskasta ja kipeää. Toisaalta oli ihanaa, kun puoliso ja joukko ammattilaisia oli koko ajan tukena ja koin oloni turvalliseksi. Palkinto oli paras mahdollinen ja olin ihanassa kuplassa. Vaikka keho oli kovilla niin toisaalta se palautuu uskomattoman nopeasti, ei ehkä täysin entiselleen, mutta onneksi valtaosalla hyvin toimivaksi. Tunne synnytyksen jälkeen oli kai jotain samanlaista, kuin jotkut kokee äärimmäisen urheilusuorituksen jälkeen. Tekisin kaiken koska vaan uudestaan ja kaikesta inhottavasta ja kivuliaasta huolimatta päällimmäisin tunne on onni ja rakkaus. 

Välillä mietin, että ehkä nykyään ihmiset eivät samalla tavalla ymmärrä, että elämä ei voi olla koko ajan helppoa ja mukavaa. Lapset ottaa ja antaa paljon. Mutta lopulta kukaan ei tästä elämästä selviä terveenä ja hengissä. Ihmisten loppuelämä hoitokodeissa ja hidas kituva kuoleminen on niin järkyttävää, että synnytyksen näkee sen jälkeen aivan eri tavalla. Onneksi jokainen saa nykyään aikapitkälti päättää miten elää elämänsä, mutta oma kokemukseni on, ettei lapsia kannata jättää hankkimatta raskauden ja synnytyksen takia, JOS niitä muuten haluaa. Ennemmin tai myöhemmin keho ja mieli joutuu kuitenkin koville ja muuttuu. Joillakin on enemmän epäonnea ja tulee isompia vaurioita, jotka haittaa elämää, mutta isommalle osalle ei ja moneen vaivaan saa hyvää hoitoa. Ihan yhtä hyvin voi koska tahansa loukkaantua tai sairastua ilman raskausta tai synnytystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""JOS PUHUTAAN NORMAALEISTA MENKOISTA"

normaalit menkat ei laske ferritiiniä. naise keho on tottunut kuukautisiin ja normaalisti rautatasot kyllä normalisoituvat vuotojen välissä eikä vuoto ole NORMAALISTI niin runsasta, että se vaikuttaisi arvoja laskevasi

pitäisikö vielä laittaa varuilta tähän merkittävä sana viestissäni NORMAALISTI"

Ferritiiniä poistuu kuukautisten aikaan kylläkin naisen kehosta 1-2 mg/päivä. Suomeksi tietoa löytyy aiheesta huonosti, mutta englanniksi on helppoa löytää aiheesta lisää tietoa.  

 

Sitä paitsi moni nainen pitää menkkojaan normaaleina, kun ovat vuosikausia tottuneet niihin. Tavallinen ihminen ei juuri voi mitata vuodon määrään ja ajattelee näin ollen kaiken olevan normaalia.

Voihan! Miksi tässä ketjussa levitellään väärää tietoa. 

Esimerkiksi kuukupin avulla voi mitata vuodon määrää, ihan tavallinen kädellinen ihminen voi sen tehdä itse ja kotonaan. Netistä löytyy laskentakaava milla voi lisäksi ihan itse arvioida, että onko kuukautiset liian runsaat vai ei. Ihan tavallinen ihminen voi mennä labraan ihan itse ja mittauttaa ferritiinsä, jos haluaa. Terveyskeskuksista saa lähetteen myös labraan, jos epäilee, että on liian runsaat kuukautiset ja joko anemia tai sitten raudanpuute ilman anemiaa. Tokikaan tk:n  kautta ei saa koko ajan juosta noissa labroissa, ei yhteiskunta sellaista kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""JOS PUHUTAAN NORMAALEISTA MENKOISTA"

normaalit menkat ei laske ferritiiniä. naise keho on tottunut kuukautisiin ja normaalisti rautatasot kyllä normalisoituvat vuotojen välissä eikä vuoto ole NORMAALISTI niin runsasta, että se vaikuttaisi arvoja laskevasi

pitäisikö vielä laittaa varuilta tähän merkittävä sana viestissäni NORMAALISTI"

Ferritiiniä poistuu kuukautisten aikaan kylläkin naisen kehosta 1-2 mg/päivä. Suomeksi tietoa löytyy aiheesta huonosti, mutta englanniksi on helppoa löytää aiheesta lisää tietoa.  

 

 

" normaalisti rautatasot kyllä normalisoituvat vuotojen välissä"

 

Jos rautaa menettää vaikka 4-10 mg kuukautisten aikana, niin jostain se on saatava kuitenkin takaisin ja vaatisi todella monipuolista ja ra

NORMAALISSA VUODOSSA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""JOS PUHUTAAN NORMAALEISTA MENKOISTA"

normaalit menkat ei laske ferritiiniä. naise keho on tottunut kuukautisiin ja normaalisti rautatasot kyllä normalisoituvat vuotojen välissä eikä vuoto ole NORMAALISTI niin runsasta, että se vaikuttaisi arvoja laskevasi

pitäisikö vielä laittaa varuilta tähän merkittävä sana viestissäni NORMAALISTI"

Ferritiiniä poistuu kuukautisten aikaan kylläkin naisen kehosta 1-2 mg/päivä. Suomeksi tietoa löytyy aiheesta huonosti, mutta englanniksi on helppoa löytää aiheesta lisää tietoa.  

 

 

" normaalisti rautatasot kyllä normalisoituvat vuotojen välissä"

 

Jos rautaa menettää vaikka 4-10 mg kuukautisten aikana, niin jostain se on saatava kuitenkin takaisin ja vaatisi todella monipuolista ja ra

Normaalissa vuodossa nainen menettää noin 0,9 mg rautaa kuukautisten aikana (lähteenä käypä hoito). Naisen elimistö on tottunut kuukausittaiseen raudan menetykseen ja naisilla yleensä elimistö korjaa tilanteen normaaliksi vuotojen välissä. Tuossa tosiaan kirjoitetaan normaalista vuodosta. Normaalisti nainen ei tarvitse rautalisää, koska keho osaa toimia kuukautistenkin kanssa. Runsaat vuodot on eri asia ja tuo kirjoittaja ei niistä ole puhunut, toisin kuin te vastaväittäjät tunnutte koko ajan vääntelevän asiaa siihen suuntaan.

Runsaat kuukautiset on hoidettavissa.

Jokaisen naisen tulisi olla tietoinen oman vuotonsa määrästä ja se on helppoa arvioida nykyaikana, kiitos netissä olevien ohjeiden.

Jos kehosta vuotaa verta, niin samalla veren mukana poistuu aina rautaa kehosta pois. Mitä tämä yksi kirjoittaja tässä yhtälössä ei ymmärrä? Oli vuoto normaalia tai ei, rautaa häviää silti vuodon mukana. Ei sillä ole väliä onko kyseessä normaalit kuukautiset vai joku onnettomuudesta johtuva verenvuoto, rautaa häviää aina kehosta verenvuodon yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia ne lapset pitäisi tehdä nuorena. Yli 25 v alkaa olla jo liian vanha. Sain ensimmäisen lapseni 28 -vuotiaana ja koen, että olin silloin jo liian vanha siihen hommaan :(

Kaverini sai ensimmäisen lapsen 20-vuotiaana ja palautui todella nopeasti ja hyvin. 30-vuotiaana hänen lapset alkoivat olla jo teinejä.

Mitä sinä oikein selität? Yli 25v on oikein hyvä ikä..liian nuorena ei ole edes työkokemusta ja hädin tuskin valmistunut koulusta, siihen päälle lapsi rasitteeksi, niin katastrofin ainekset ovat valmiit. Kuvailemallasi tavalla tulee nykyään lähinnä yksinhuoltajia, koska tuon ikäisinä useimmat miehet eivät ole innostuneet tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä insinöörien olisi aika keksiä keinokohtu.

On ihan väärin että vielä 2000 luvulla naisten pitää olla raskaana ja synnyttää.

Tämä. Kyllä keinokohtuja tulevaisuudessa tulee olemaan. 

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja ruokkii lasta ravintolassa. Voin tehdä puolet, mutta en 95 prosenttia.

Koska nämä yllä olevat kohdat eivät tässä valtiossa toteudu, en tee lapsia.

N34

Vierailija kirjoitti:

Jos kehosta vuotaa verta, niin samalla veren mukana poistuu aina rautaa kehosta pois. Mitä tämä yksi kirjoittaja tässä yhtälössä ei ymmärrä? Oli vuoto normaalia tai ei, rautaa häviää silti vuodon mukana. Ei sillä ole väliä onko kyseessä normaalit kuukautiset vai joku onnettomuudesta johtuva verenvuoto, rautaa häviää aina kehosta verenvuodon yhteydessä.

Ja elmistö korjaa sitten tilanteen. Naisen elimistö osaa tehdä sen tehokkaammin kuin miehen elimistö. TIlanne korjaantuu. Mikä tuossa yhtälössä on vaikea ymmärtää? Ainiin! Te väärinymmärtäjät haluatte tahallisesti vääristellä hänen viestiään. Missään vaiheessa tuo kirjoittaja ei ole puhunut siitä etteikö rautaa poistuisi elimistöstä, vaikka haluaisitte niin uskotella itsellenne. Missään vaiheessa ei puhunut siitä etteikö joku nainen voisi vuotaa niin paljon, että anemisoituu, vaikka haluaisitte uskotella itsellenne niin. Miten vaikeaa voi olla lukea viestejä oikein. Että tällä palstalla sitten on sairasta ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun suurin toiveeni on että olisin normaali nainen, jolle tulee vauvakuume, tarve lisääntyä lieveilmiöistä välittämättä. Olen 36 ja sitä ei vaan ole tullut. Olisi niin ihanaa ja helppoa elää tässä heteronormatiivisessa maailmassa jos kokisi halua olla äiti ja jatkaa sukua. Olen kateellinen kaikille niille, jotka ovat aina halunneet äidiksi, se on ollut itsestäänselvä asia. Se olisi niin yksinkertaista ja helppoa. Suurin unelma olla äiti.

Miksi ihmeessä olet kateellinen? Nautit omasta elämästäsi äläkä ajattele mitä muut ajattelevat! 

 

Siksi onkin pelottavaa ajatella että moni tekee vain lapsia sen takia mitä muut ihmiset ajattelee jos tuolle linjalle lähdetään niin pian tulee se seinä vastaan. Hyvin harva oikeasti kykenee äitiyteen ja entä sitten jos isäehdokas päättää

Tämä! Olen itse ainut lapsi. Äitini oli ihan oma lukunsa "mitä muut ajattelee" tapaus. Yksi lapsi hankittiin koska niin kuuluu tehdä. Sekin oli väärin olla ainut lapsi. Sukulaiset kimpussa aina asenteella "tuo ainut penikka saa kaiken" Äitini tunsi syyllisyyttä ja kaikki viha kohdistui minuun 3v asti. Sitä ei kukaan voi kuvitella mitkä jäljet tekee ihmiseen. Sitten joku tuntematon tulee rääkymään "ainut kakara saanut kaiken" sain tuomion pahoinpitelystä kun paloi pinna. 

Jos jotain sain ne tavarat otettiin minulta ennemmin tai myöhemmin pois. Meni ns paremmille suvun kakaroille. Tappoi onneksi itsensä vähän vanhemmapana, kun en enää kotona asunut. 

Oiskohan siinä tarpeeksi esimerkkiä mitä voi käydä, kun elää tavalla mitä muut ajattelee ja miten pitää tehdä. Toivottavasti edes joku miettii uudemman kerran, kun tän lukee miten mun pitää elää.

Joskus 70v sitten lapsia saatettiin tehdä yli 10 mutta monet kuoli ja nälässä ja kurjuudessa elettiin. Tosi onnellista

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja ruokkii lasta ravintolassa. Voin tehdä puolet, mutta

Tässä oli paljon asiaa. Naisen harteille asetettu työmäärä ja vastuu lapsesta on aivan valtava. Samaan aikaan nyky-yhteiskunnassa odotetaan mahdollisimman nopeaa töihinpaluuta. Pitäisi hoitaa normaali palkkatyö ja myös lapsen asiat, tai kotiäitinä tehdä pitkää päivää kellon ympäri ilman kunnollisia tuloja. Kaikki tässä yhtälössä on todella väärin, moni on jo pelkän opiskelu/työelämän takia jo täysin uupumispisteessä, eikä siihen arkeen enää lisää taakkaa ja kuormitusta kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja ruokkii lasta ravintolassa. Voin tehdä puolet, mutta

Hyvä niin

Vanhemmuuus on lapsen edun laittamista omasi edelle ja selvästi et ole siihen valmis. Vastuullinen valinta! Pysy lapsettomana vaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun väitetään että kyllä siinä synnytyksessä kivunlievitystä saa sitten kun ei enää kestä, on aika rankka vale.

Lievitykseen saa jo anestesiologi on vapaana. Usein ei ole. Ehkä se parin tunnin päästä pääsee. Se on aika helvetillinen aika odottaa kun olet sellaisissa kivuissa että haluaisit vain kuolla pois. 

No höpöhöpö! Mitä bullshittia taas.. Se puudutus pyritään ajoittamaan muista syistä optimaalisesti. 

Jos ei onnettomuutta tms harvinaista kriisiä ole, niin varmasti on saatavilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja r

En tunnista tuollaisia ongelmia. Meitä on kaksi vanhempaa. En hoida mitään ensisijaisesti vaan kumpikin hoitaa. En käsitä, mikä tässä olisi vaikeaa nykyajan mukavuuksien keskellä.

Mikä on se yhteiskunta, joka muka pakottaa äidin hoitamaan kaiken? Ei ainakaan suomalainen yhteiskunta.

Toista se oli varmasti silloin, kun ei ollut sähköä, vesijohtoa, pyykit pestiin avannossa talvisin jne.

Ainakin omalla kohdallani kohdat 2 ja 3 toteutui. Ei kukaan ole olettanut mitään, neuvolassakin on oltu täysin avoimia ja kannustavia imetti tai ei ja isä on aivan yhtä hyvä tai huono vanhempi kuin äiti. Näistä vöyhkää lähinnä kanssaäidit jossain facebookin ryhmissä, omalla kohdallani kukaan ammattilainen ei. Kohta 1 ei voi toteutua, tosin oma kokemus oli, että sektion olisi saanut helposti halutessaan, mutta ei nyt ihan täysin omalla ilmoituksella. Se on ymmärrettävää, ei Suomessa saa muutakaan julkisen terveyden hoitoa vain omalla päätöksellä, koska kaikkeen ei ole varaa ja sektio maksaa enemmän kuin alatiesynnytys. Synnytystapaa arvioidaan aina ja siitä keskustellaan, aina on hyvä varmistaa, että tiedostaa hyödyt ja riskit. Sitten kun on keskusteltu niin kyllä sen sektion saa. Ei kannata olla niin herkkänahkainen, että kokee keskustelun hyödyistä ja haitoista painostuksena.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen, jos nämä kohdat toteutuisivat varmasti:

1. Saisin ihan omalla valinnallani keisarinleikkauksen. Minun ei tarvisi käydä missään pelkopolilla eikä minua yritettäisi käännyttää alatiesynnytykseen. Minä tiedän kyllä molempien menetelmien riskit ja valitsen omalle kohdalleni mieluummin sektion riskit.

2. Saisin ihan omalla valinnallani valita joko imetyksen tai pulloruokinnan tai jotain siltä väliltä. Kukaan ei painostaisi minua imetykseen. Minä tiedän kyllä imetyksen edut, mutta jos rintani olisivat kipeät tai olisin väsymyksestä ihan loppu, en alkaisi pakottamaan itseäni hampaat irvessä imettämään.

3. Saisin olla ihan vaan vanhempi, en ensisijainen vanhempi. Minä en olisi oletusarvoisesti se pääasiallinen tyyppi, joka käyttää lasta neuvolassa, jää kotiin lapsen sairastuessa, pakkaa lapsen tavarat reissuun, kuuntelee lapsen kitinät ja kiukunpuuskat ja ruokkii lasta ravintolassa. Voin tehdä puolet, mutta

Miten valtio estää miestäsi hoitamasta lasta? Missä valtiossa oikein asut?

Median ääripropaganda jatkuu... hyvä goyim, älä tee lapsia, maasi tarvitsee sen sijaan 500 000 000 uutta tulijaa...