Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Elämä suomessa on liian köyhää ja ahdasta että ois tulaa muulle kun minimieloonjäännille, tosin niitä voisi kyl kannattaa hamstrata että voi myydä tuleville uusille yliherroille kun viimeisetki on myyty ja saattavat haluta 200v vanhaa hopeaa ja kristallia pennosia vastaan joilla jälkläiset voivat sitten syödä useampi kuukausi hyönteisiä ryysyissään asunnoissa joita on hädintuskin varaa omistaa (ja se loppuu kun seuraava ylhäältä pakotettu putkiremppa tmv julkiryöstö)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on tätä että lapset on tyhmiäkusipäitä.
Ainakin sinä olet, kun et osaa äidinkieltäsi.
Huom, AP on kopioinut jutun Kodin Kuvalehdestä, joten turha laittaa AP:lle vinkkejä.
Haloo! Jos jokin romu onkin sinulle arvokas, se ei välttämättä ole kellekään muulle arvokas.
Aikuisen pitäisi jo tajuta, että omat ja toisten tunteet on erillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Säilytä noita esineitä vielä vuosia eteenpäin itselläsi. Ei nuoria kiinnosta vanhat tavarat. Myöhemmin heitä kyllä alkaa kiinnostaa oman suvun tapahtumat ja myös tavarat. Täällä monet kehoittavat heittämään vanhat "roinat" roskiin, mikä on ihan älytöntä. Jos kaikki sukupolvet olisivat näin tehneet, meillä ei olisi mitään tallella edellisten sukupolvien historiasta. Samalla logiikalla voisi hävittää myös historialliset rakennukset kelvottomana jätteenä.
Asiaa joka sana. Minä olen erityisen huolestunut just tuosta ettei historiaa jää yhtään mitään jäljelle tuleville sukupolville. Nuoret konmarittaa kaiken kaatopaikalle. Synti ja häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Uskokaa nyt, ettei palokunta niitä enää nykyään polttele. Jos ei halua sitä homeista taloa syrjäkylältä voi yksinkertaisesti kieltäytyä perinnöstä. Jos talon periminen on onnettomuus, on parempi olla ottamatta sitä onnettomuutta vastaan. Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
Ja voihan sitä vaikka pyyttää vanhempiaan tekemään testamentin, että kunta perii.
Huh. Hyvä että uskalsivat sanoa.
Kaatopaikalle vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom, AP on kopioinut jutun Kodin Kuvalehdestä, joten turha laittaa AP:lle vinkkejä.
Hänhän lisäsi oman, vastaavan kokemuksensa siihen lainauksen loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Et voi tosissasi puhua noin. Kaatopaikalle! Lahjoitukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin , että kyse 1800- luvun esineistä, jotka kulkeneet suvussa. Ei nämä nyky - ja lähihistorian tavarat välttämättä innosta. Ei ketään voi pakottaa ottamaan tyhjänpanttista tavaraa kaappeihin.
Vielä vähemmän ne nykynuoret haluaa 1800-luvun "romuja" riesakseen. Ei ne sovi yksiöön tai kaksioon isot puiset huonekalut ym mööpelit.
Vierailija kirjoitti:
Säilytä noita esineitä vielä vuosia eteenpäin itselläsi. Ei nuoria kiinnosta vanhat tavarat. Myöhemmin heitä kyllä alkaa kiinnostaa oman suvun tapahtumat ja myös tavarat. Täällä monet kehoittavat heittämään vanhat "roinat" roskiin, mikä on ihan älytöntä. Jos kaikki sukupolvet olisivat näin tehneet, meillä ei olisi mitään tallella edellisten sukupolvien historiasta. Samalla logiikalla voisi hävittää myös historialliset rakennukset kelvottomana jätteenä.
Nimenomaan ongelma on siinä, että tavaraa on säilytetty liikaa nurkissa ja kukaan ei sitä käytä. Meillä suvussa on tavaraa 1800-luvulta asti. Kahvikupit on pieniä ja niitä ei saa pestä koneessa. Hopeat tummuvat ja niissä on hirveä puhdistaminen. Kun juhlat tulee kenen astiaston otan käyttöön. Omani, vanhempieni, isovanhempieni vai isoisovanhempieni. Lelujen määrä olisi huoneellinen, jos suurinta osaa ei olisi myyty pois. Ei ainakaan omat lapset leikkinyt vanhoilla leluilla kuin mummolassa. Lelutkin hapertyy. Vanhoja vaatteita ei kukaan huoli. Vanhat huonekalut on todella isokokoisia ja niissä on paha istua. Harva haluaa esim. pirttipöytää. Liinoja ja pyyhkeitä ei ole edes tarkoitettu säilöttäväksi. Moni luulee, että oma tavara on arvokasta. Harvoin on. Pienen määrän säilyttäminen muistona on ok, mutta kierrätys on paljon fiksumpaa. Tavarat on käyttöä varten, ei ikuista varastointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä suomessa on liian köyhää ja ahdasta että ois tulaa muulle kun minimieloonjäännille, tosin niitä voisi kyl kannattaa hamstrata että voi myydä tuleville uusille yliherroille kun viimeisetki on myyty ja saattavat haluta 200v vanhaa hopeaa ja kristallia pennosia vastaan joilla jälkläiset voivat sitten syödä useampi kuukausi hyönteisiä ryysyissään asunnoissa joita on hädintuskin varaa omistaa (ja se loppuu kun seuraava ylhäältä pakotettu putkiremppa tmv julkiryöstö)
Tää on niin täynnä kirjoitus/lyöntivirheitä, että vaikea saada selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja leluja ei kannata säästää. Säästää vain jos joku lelu on ollut erityisen rakas. Siinä vaiheessa kun lelut tulisivat käyttöön niin ne on jo vanhoja ja hauraita. Ei nykyajan muovit kestä enää samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi ne aineet mitä nykyään on muoveissa on varmasti kiellettyjä sitten kun ne tulisivat käyttöön.
Ehdottomasti kannattaa säästää. Nyt esimerkiksi 80-90-lukujen lelut on tosi kerättyjä ja maksavat hyviä hintoja niistä. Enemmän kuin itse on uutena maksanut. Mutta viekää vain kierrätyskeskuksiin, minä ostan ne sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän äiti on samanlainen hamsteri ja jessus sitä kitinää kun huushollia tyhjättiin hänen muuttaessaan tukiasuntoon johon ei mahdu juuri mitään. Ihan jäätävä määrä kerättyä tavaraa alkaen hänen mummonsa iänkaiken vanhasta kakkuvuoasta ja päättyen nykypäivään. Kukaan lapsista ei halua kotiinsa meille merkityksetöntä tavaraa ja vain siksi että äiti on kaiken kerännyt. Otimme hänen luvallaan mitkä halusimme ja loput myyntiin, kierrätykseen, lahjoitukseen jne...Itse toki valkkasi mukaansa ne kaikista tärkeimmät. Sun lapsilla tai lastenlapsilla ei ole velvollisuutta jatkaa samaa linjaa ja ottaa kotiinsa tavaroita jotka sinä olet halunnut hankkia ja kerätä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita, että nyt syyskuun aikana pitää tulla hakemaan, jos jotain haluavat, 1.10 viet tavarat kirppikselle pois.
Ei tule ketään.
Ssma juttu. Lelut ja vaatteet tallessa js vsnhoja ( löhes 100 v) astioita ja kirjoja ( yli 100 v). En hävitä. Ehkä lapsenlapset. Nyt he ovat taaperoita ja itse olen vasta 60.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli lähes kaikki roskaa
Minäkin olen viisikymppinen perheenäiti, mutta kotonani on vain niitä tavaroita, joita itse haluan. Omalla äidilläni on kaapit täynnä juuri noita suvun tavaroita. Kahviastiastojakin on niin monta että kyllä niillä 100 hengen juhlat kahvittaisi. Äitini kuoltua en aio ottaa mitään omaan kotiin vain jostain velvollisuudentunnosta. En yhtään talonpoikaishuonekalua, enkä pöytäliinaa, jos ne eivät minua muuten miellytä.
Ei ne nyt nuirina tuommoista ymmärrä.odota vielä
Luulin , että kyse 1800- luvun esineistä, jotka kulkeneet suvussa. Ei nämä nyky - ja lähihistorian tavarat välttämättä innosta. Ei ketään voi pakottaa ottamaan tyhjänpanttista tavaraa kaappeihin.