Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli siis vanhaa kulunutta krääsää jolla ei ole oikeata arvoa.
Vanha Marimekko ja Iittala on kyllä arvossaan. Vain tyhmä laittaa ne roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian vierestä, mutta laitanpa kuitenkin.
Itselläni 4 lasta, aikuisia kaikki. Olen säästänyt heidän kaikkien päiväkoti- ja kouluaikaiset piirustukset, askartelut, koulukuvat.. yms.
Yksi lapsistani ilmoitti vuosi sitten, että haluaa itselleen kaikki säästämäni piirustustukset, askartelut, valokuvat, säästämäni hänen vanhat vaatteet (eli kaikki mikä liittyy häneen) Oli kuulema lakimieheltä tarkastanut, että kuuluvat hänelle.
No, hän sai kaiken mitä halusi jopa meille isälle ja äidille tehdyt kortit, muistamiset yms >> hävitti ne, heitti roskikseen kaiken.
Syyksi selitti, ettei halua meillä olevan hänestä mitään muistoja. En sitten tiedä, onko oikeasti lainmukaista vaatia jopa valokuvat tai vanhat pienet vaatteet?
No tuo on kyllä jo karmivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian vierestä, mutta laitanpa kuitenkin.
Itselläni 4 lasta, aikuisia kaikki. Olen säästänyt heidän kaikkien päiväkoti- ja kouluaikaiset piirustukset, askartelut, koulukuvat.. yms.
Yksi lapsistani ilmoitti vuosi sitten, että haluaa itselleen kaikki säästämäni piirustustukset, askartelut, valokuvat, säästämäni hänen vanhat vaatteet (eli kaikki mikä liittyy häneen) Oli kuulema lakimieheltä tarkastanut, että kuuluvat hänelle.
No, hän sai kaiken mitä halusi jopa meille isälle ja äidille tehdyt kortit, muistamiset yms >> hävitti ne, heitti roskikseen kaiken.
Syyksi selitti, ettei halua meillä olevan hänestä mitään muistoja. En sitten tiedä, onko oikeasti lainmukaista vaatia jopa valokuvat tai vanhat pienet vaatteet?
No tuo on kyllä jo karmivaa.
Ei taida olla välit kovin hyvin kunnossa, mutta ei kannata alkaa jotain roskiin heitettyjä piirustuksia suremaan. Elämä jatkuu nyt ilman niitä. Jos ne oli niin tärkeitä, niin niistä olisi voinut ottaa itselleen valokuvat tai paperikopiot.
Toisen ihana aarre on toisen roska.
Joku toinen varmaan ilahtuu tavaroista.
kun olet kuollut voikin käydä ihan jotain muuta. äitini sanoi, että jos pystyisi lähtiessään lyömään viimeisenkin kahvikupin rikki. ehkä tarkoitti sillä sitä, että kuoleman jälkeen alkaa riitely siitä ketä äiti rakasti eniten ja silloin alkaa tavarasta riitely. itse pidin äidin risaa puseroa pesemättä pitkään, koska siinä oli äidin tuoksu,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No muodit tulee ja menee
mummon astiastoa ei kukaan halunnut ysärillä ja se jäi äidilleni. Nyt se on muodikas ja tätini kuolaa sitä. Liian myöhäistä
Sama meillä kun mummolaa tyhjennettiin, siellä oli huonekaluina näitä nykyajan monien himoitsemia vanhoja astiakaappeja, emännänkaappeja ja puusohvia, joita nykyään maalataan uuteen uskoon ja ollaan iloisia niistä. Siihen aikaan olivat vain romua ja muut sisarukset jättivät ne äitini niskoille. Sitten kun niistä tuli muodikkaita niin alkoi itku ja valitus, kun äitini sai ne kaikki, yhyy. Ihmisluonto on alhainen, ahne ja omaan napaan tuijottava, inhoan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat kokivat 30-luvun ja säästi aika lailla kaikki. On hieman tarttunut tuo asenne "voi tulla tarpeeseen".
Tavarapaljous vaatii kuitenkin kaappitilaa, puhumattakaan rasitteesta jos joutuu laittamaan ne muuttokuormaan useampi kerta. Olen siis harjoitellut tavaran laittamista kiertoon. Josta muutama kerta on selvinnyt että olisi ollut vaikka 200eur arvoinen Nanny Still etc. Tai tarvittu seuraavalla viikolla.
Hyväksyn siis, että aikuiset lapseni ei halua ottaa tavaraa vastaan. Mutta ovat sentään kieltäytyneet olematta ilkeitä.
Naapuri ivasi appivanhempiaan, jotka olivat tuoneet poikansa leluja kysyen haluatko pitää. Mitä on vikana siinä, että kysyy tupattamatta?
(Hienostorouva varmaan katsoi nenää pitkin appivanhempiaan, joiden tulotaso lienee ollut tyyliin viidenneksen vrt poikaansa. Kun taloyhtiön roskis tyhjennettiin toisen kerran joulun jälkeen, oli hetkeä myöhemmin 50% täynnä, sisältönä
Inhottava, ylimielinen akka tuo naapuri. Parasta kuitenkin on, että hän tulee vanhaksi itsekin ja siellä odottaa itse karma, joka antaa korkojen kera takaisin. Hänen keräämänsä muka niin arvokas hieno tavara muuttuu jälkeläisten silmissä romuksi ja jos karma toimii, oma miniänsä halveksii sitten häntä. Näin se menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Kokonaisia astiastoja, voi voi. Ei niitä nykyaikana tarvita. Kahvit juodaan mukista ja astiat tuskataan koneessa. Vieraita ei kestitä, joten astiastot ovat turhia. Käy katsomassa miten paljon Astiastot maksavat kirpputoreilla ja toreilla. Ei niitä halua kukaan.
Todelliset kahvin ja teen tuntijat ovat sitä mieltä, että ohutreunainen kuppi kahvi- tai teekupissa vaikuttaa suuresti makuelämykseen ja suutuntumaan.
Suuri osa kahvinjuojista näyttää olevan kaikkea muuta kuin todellisia kah
Miksi mollaat toisen nautintokokemusta? Miksi sellainen nautinto on vähemmän nautibto jos se sille juojalle on iso nautinto? Vihaan kuumaa kahvia. Rakastan isoja käsityönä valmistettuja kivikeraamisia mukeja ja laimeaa haaleaa kahvia. Jos jäähtyy liikaa, laitan hetkeksi mikroon. Aivan 1000 x parempi kuin kuuma kahvi ohuessa posliinikupissa.
Jälkläisesi tulevat näkemään painajaisia noista sinun rumista käsintehdyistä hirvityksistäsi. Apua, kuka huolii mummon rumat ämpärin kokoiset kupit? Ei muuta kuin kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No muodit tulee ja menee
mummon astiastoa ei kukaan halunnut ysärillä ja se jäi äidilleni. Nyt se on muodikas ja tätini kuolaa sitä. Liian myöhäistä
Sama meillä kun mummolaa tyhjennettiin, siellä oli huonekaluina näitä nykyajan monien himoitsemia vanhoja astiakaappeja, emännänkaappeja ja puusohvia, joita nykyään maalataan uuteen uskoon ja ollaan iloisia niistä. Siihen aikaan olivat vain romua ja muut sisarukset jättivät ne äitini niskoille. Sitten kun niistä tuli muodikkaita niin alkoi itku ja valitus, kun äitini sai ne kaikki, yhyy. Ihmisluonto on alhainen, ahne ja omaan napaan tuijottava, inhoan ihmisiä.
Anna niiden valittajien itkeä ja valittaa, he ei mummosi tavaroita ole ansainneet. Jos ne eivät heille aiemmin (ysärillä?) kelvanneet, kun eivät osanneet niitä arvostaa, niin nehän olisi heidän käsistä menneet roskalavalle, ja nyt niitä tavaroita ei siis olisi enää olemassakaan! Kehtaavatkin nyt sitten valittaa kun äitisi sai ne...ihmisluonto on...juuri niinkuin kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oonyli 10 v, pitempäänkin, tyhjentänyt kymmeniä asuntoja. Olin kesällä Amerikassa ja sain yli 30 vaatetta. Nytei tatvi osta yhtään vaatetta vuosiin.
Irtaimiston muuttaminen rahaksi on niin vaivalloista, sitä kannattaa tehdä jatkuvasti, vähän kerralla.Kollegani alkoi heti kesäkuussa karsimaan omakotitaloaan. Hänellä memi monta viikkoa, ennen kuin oli tyytyväinen makuuhuoneeseensa. Koti on nyt käyty läpi, jokainen tavara, paitsi lasten, on käyty läpi. Siirtyi takaisin makkariin. Kesäkuussa sanoi oli valmis, ei ole enää.
Minimalismi ei katso ikää. Toivottavasti tästä ketjusta ei synny sellaista käsitystä, että kaikki yli viisikymppiset rakastaisivat tavaran hamstraamista. Meitä on moneksi. Asun tilavasti, mutta olen tarkka siitä mitä kodissani säilytän ja katselen päivittäin. Kun omaksuu minimalistisen periaatteen, myös turhan krääsän ja huonolaatuisten tuotteiden ostelu vähenee paljon. Jo ostohetkellä mietin kauanko tuote kestää ja miellyttääkö tyyli silmää pitempään. Se on välillä vaikeaa, koska tykkään kauneudesta ja uusista ideoista. Siksi mietin ostosta nykyään pidempään, ettei tule virhehankintaa.
Kierrätyskeskukset ovat mainio asia. Siellä konkretisoituu se, kuinka paljon länsimaissa ylikulutetaan. Vähempikin riittää! Tavallaan kierrätyskekus on myös arkiesineiden museo. Käyn siellä joskus ihan nostalgian vuoksi. Tutut esineet voivat herättää hauskan muiston lapsuudesta, mutta en siltikään halua niitä kotiin vaivoikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No muodit tulee ja menee
mummon astiastoa ei kukaan halunnut ysärillä ja se jäi äidilleni. Nyt se on muodikas ja tätini kuolaa sitä. Liian myöhäistä
Sama meillä kun mummolaa tyhjennettiin, siellä oli huonekaluina näitä nykyajan monien himoitsemia vanhoja astiakaappeja, emännänkaappeja ja puusohvia, joita nykyään maalataan uuteen uskoon ja ollaan iloisia niistä. Siihen aikaan olivat vain romua ja muut sisarukset jättivät ne äitini niskoille. Sitten kun niistä tuli muodikkaita niin alkoi itku ja valitus, kun äitini sai ne kaikki, yhyy. Ihmisluonto on alhainen, ahne ja omaan napaan tuijottava, inhoan ihmisiä.
Oliko ne äitisi sisarukset alle kolmekymppisiä, jotka oli muutama vuotta aiemmin hankkineet itselleen huonekalut? Minne he olisi laittaneet ne perintöhuonekalut? Ovatko he nyt yli kuusikymppisiä?
Pitää osata päästää irti.Ajattele, miten paljon iloa saatat tuottaa jollekin, joka niitä tavaroita haluaa ja tarvitsee.
Ota vaikka hyviä kuvia tavaroista, niistä jää yhtä lailla hyvä muisto, ilman että sinun tarvitsee säilytellä kaikkea kamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No muodit tulee ja menee
mummon astiastoa ei kukaan halunnut ysärillä ja se jäi äidilleni. Nyt se on muodikas ja tätini kuolaa sitä. Liian myöhäistä
Sama meillä kun mummolaa tyhjennettiin, siellä oli huonekaluina näitä nykyajan monien himoitsemia vanhoja astiakaappeja, emännänkaappeja ja puusohvia, joita nykyään maalataan uuteen uskoon ja ollaan iloisia niistä. Siihen aikaan olivat vain romua ja muut sisarukset jättivät ne äitini niskoille. Sitten kun niistä tuli muodikkaita niin alkoi itku ja valitus, kun äitini sai ne kaikki, yhyy. Ihmisluonto on alhainen, ahne ja omaan napaan tuijottava, inhoan ihmisiä.
Oliko ne äitisi sisarukset alle kolmekymppisiä, jotka oli muutama vuotta aiemmin hankkineet itselleen huonekalut? Minne he olisi laittaneet ne per
Elämä on valintoja.
Mulla ei ole yksinkertaisesti tilaa pienesä yksiössä joka vie 3/4 palkasta.
Koti on nyt jo tosi sotkuinen kun tavaraa on kolmion verran, tai entisen elintason verran, kun oli oman alan töitä. Nyt sitä elää kuin opiskelija, yhtä ahtaasti. Autostakin piti luopua joka heikentää sekin työmahdollisuuksia ja sitä että kykenisi edes hakemaan äidiltä vanhoja tavaroita.
Anopilla on tosi hieno senkki, jota olen aina ihaillut. En ole hoksannut, että minähän olisin voinut vaatia sitä meille jo aikoja sitten. Senkki vaatii kunnostuksen, siihen menee varmasti iso summa rahaa. Tilaakin se vaatii isokokoisena. Harmi vaan, ollaan miehen kanssa suunniteltu, että muutetaan eläkepäivinä kaupungin keskustaan hissitaloon eikä meillä ole mahdollisuutta ostaa isoa asuntoa. Miehen eläkepäivät koittaa vajaan vuoden kuluttua, joten senkkiä ei meille siis ole mahdollista ottaakaan.
Harva enää käyttää hopeista sokerikkoa ja kermakkoa, joita jo eläkkeelle jääneet lapsilleen jättävät. En huolisi. Enkä ole tehnyt hopealusikoillakaan juuri mitään. Ne olivat 8 vuotta niin hyvin jemmattu, että luulin niiden hävinneen muutossa mutta löytyivät sitten jostain perimmäisen pohjolan laatikonpohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Se arvostus tulee vasta myöhemmällä iällä. Ei kaksikymppinen vielä ymmärrä asiaa. Älä heitä kaikkea ainakaan pois.
Ei tule. Ainakaan mitään kermansavea kohtaan. En keksi yhtäkkiä rumempia astioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on kesälomani viimeinen viikonloppu ja ohjelmassa taas vanhemman sukupolven roinakasan siivoamaista. Mitään oikeasti arvokasta ei ole, vaan ryönää, tyyliin ruosteisia työkaluja ja homeisia vaatteita.
Noh noh. Toisen romu on toisen aarre. Ja ruostettako? Vähän crc:tä ja hinkkausta, kyllä se siittä. Homeisia vaatteita...oletko varma että ne edes on homeessa? Nykyajan ihmiset usein luulee näkevänsä hometta joka paikassa. Rivakka puistelu ja hienopesuohjelma pyykkikoneeseen, hyvä niistä tulee.
Mitä luulet, mikä on tuotos-panos-suhde tuollaisesta toiminnasta, jota sinä ehdotat, verrattuna siihen, että kippaan kaiken kaatikselle, säästyneellä ajalla teen ylitöitä ja sijoitan saadut rahat S&P500-indeksiin? Mitä luulet, kummasta omat lapseni ilahtuvat enemmän? Tuosta samasta ryönästä puhdistettuna vai niistä rahasto-osuuksista?
Alue: Aihe vapaa
Mitä valitat? Lahjoita talo pois. Ihan varmasti ottajia löytyy.