Avovaimo tahtoo lapsia, minä en
Olen nyt useamman vuoden ollut suhteessa nykyiseni kanssa ja tein hyvin selväksi alkuaikoina etten halua lapsia.
Hän kuitenkin jaksaa mainita aiheesta hieman liiankin usein.
Mieleni ei ole muuttunut ja olen sen kyllä ilmaissut.
Muuten suhde on toiminut hienosti ja on läheinen.
Tulin hankkineeksi vasektomian pari vuotta aikaisemmin ennen kuin hänet tapasin ja olen siitäkin maininnut.
Pitäisikö minun jättää hänet että hän voisi hankkia lapsia jonkun muun kanssa vai odottaa jos tämä vauvakuume menisi ohi?
Kommentit (17)
Rehellisen keskustelun paikka. Naisesi selvästi elättelee edelleen toiveita, että sinun ehdoton ei on muokattavissa. Sanot asian vielä kerran niin kuin se on, ja että mieli ei tule ajan myötä muuttumaan. Nainen sitten päättää, kumpi on tärkeämpää - tämä suhde vai lapsihaave.
Kannattaa käyttää kumia, usein "unohtuu" pillerit tuossa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käyttää kumia, usein "unohtuu" pillerit tuossa tapauksessa.
Ap on sterkattu.
Sinä et voi saada etkä voi tehdä itse lapsia. Vaimosi haluaa lapsen. Adoptio on vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käyttää kumia, usein "unohtuu" pillerit tuossa tapauksessa.
Luitko sinä aloitusta lainkaan?
Eli avovaimo tietää sinun vasektomiasta? Ja silti vihjailee jälkikasvusta? Mikä tässä ytälössä voi olla näin pielessä?
Vierailija kirjoitti:
Sinä et voi saada etkä voi tehdä itse lapsia. Vaimosi haluaa lapsen. Adoptio on vaihtoehto.
En ole ap, mutta miksi adoptio on vaihtoehto kun mies ei halua lapsia? :D
Olet siinä onnellisessa asemassa, että voit suoraan vetää johtopäätökset jos vaimosi tuleekin raskaaksi.
Itse tapailen miestä, joka vastaavassa tilanteessa (tosin asetelma oli toisin päin) erosi. Mies siis halusi lapsia, silloinen tyttöystävä ei. Ja seuraaavkin suhde oli ongelmallinen, joten hänellä on vain 1 lapsi, ja harmittelee sitä edelleen nyt yli 5-kymppisenä.
Ehkä avovaimo vielä elättelee perusteetonta toivetta, että sinun mielesi tulee muuttumaan ja voitte hankia lapsen vaikka hedelmöityshoidoilla tai adoptiolla? Jos et saa häntä uskomaan ettei niin tule tapahtumaan, ehkä tosiaan olisi parempi että sinä päättäisit parisuhteen.
Perheen perustamisen haave on niin tärkeä asia, ettei välttämättä kannata tehdä kompromisseja.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tiedän ihan hyvässä suhteessa olleen pariskunnan, joka lopulta päätti erota ainoastaan siitä syystä, että toinen halusi ainakin yhden lapsen, toinen ei yhtään. Mielestäni toimivat oikein ja toisiaan kunnioittaen.
Erotkaa. Molemmat haluaa ihan eri asioita tulevaisuudelta. Puoliso katkeroituu, jos ei toteuta lapsihaavettaan. Sinä katkeroidut, jos hankitte lapsia vaikka sinä et niitä halua.
Ja jos olet sterilisoitu, niin en tiedä miten homma edes käytännössä onnistuisi. Jonkun muun siittiöillä vai adoptiolla? Ja adoptiossa luultavasti eivät pidä siitä, että sinä olet sterilisoitu ilman lääketieteellistä (?) syytä.
No eiköhän jokaisen järki sano että nyt on parasta erota.
Omia siittiöitä sterilisoinnista huolimatta kyllä muodostuu edelleen mutta niiltä on normireitti katki. Eli hedelmöitykset pitäis onnistua tarvittaessa muttei ehkä kannata kertoa sitä nyt.
miksi joku on poistattanut kommentin jossa varoitin Ap.ta, että suostuttelun ja välttelyn kehästä voi syntyä todella sairas dynamiikka ja Ap löytää pian itsensä lapsettomuusklinikalta tehtailemasta lasta, jota ei edes halua?
Minusta se on lasta haluavan tehtävä se päätös erota jos ei suhdetta pysty jatkamaan kahden kuten aluksi on sovittu.
Istutte alas ja puhutte asiasta. Teet lopullisesti selväksi että lapsia ei sinun kanssasi tule, ja pallo on hänellä. Joko hän sopeutuu lapsettomaan elämään tai lähtee etsimään lapsilleen isää.