Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Isoilla rompetoreilla menee parhaiten kaupaksi juuri kaikki tällaiset tavarat, joista tässä nyt on kyse. Voi pyytää ihan hyvää hintaakin.
Sain aika paljon myydyksi äitini kuolinpesästä tullutta tavaraa viimeksikin. Oli jonkun verran vanhaa arabiaa ja sen sellaista, isoja tarjottimia ja monenlaisia juomalasisarjoja, mukeja ja vanhoja lusikoita ja kannuja. Osan säästin itselleni tietysti. Kun on kaunis kesäpäivä ja paljon ihmisiä, niin kauppa käy ihan kivasti. Paikkamaksu ei yleensä kymppiä kalliimpi ole, usein se on vain vitonen.
Oli paljon sellaistakin, mitä en olisi uskonut menevän kaupaksi, mutta niin vain meni. Esim. CD-äänikirjat ja vanhat palapelit. Kirjoja en yrittänytkään myydä. Mutta kerran aiemmin mulla oli myynnissä vanhoja dekkareita ja pari kaveria osti ne kaikki.
Eli jos ei jälkipolvi todellakaan halua mitään, niin pidä itselläsi ne mitä voisit vielä itse käyttää ja myy surutta pois kaikki muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arabian munakupitkin on ihan rahanarvoista tavaraa... No mutta jos ei raha kelpaa, niin sitä on sitten varmaan muuten riittävästi.
Kaikilla ei aina ole ensimmäisenä rahankiilto silmissä. Minulle tavara on vain tavaraa. Ei muuta. Minulle esimerkiksi tarjottiin aidosta silkistä tehtyjä verhoja, mutta en huolinut, koska en pitänyt niistä.
Kuten sanoin - rahaa on siis riittävästi. Lisä ei kelpaa. Kivat sulle.
En ole ahneuteen taipuvainen luonne, jolla on ensimmäisenä mielessä rahallinen hyöty. Toki ihminen joka omaa tuon piirteen, ei ymmärrä muuta. Kaikki eivät vain välitä tavarasta eikä hyötymisestä.
Heti kun lapset 19-20 vuotiaana lähtivät aloitin tavaroiden myynnin.
Aloitin myynnin sen takia että saan liikuntaa, koska posti- ja matkahuolto on lähes kilometrin päässä..
Kerran yksi osti 5 tavaraa huutonetissä ja tuli ilmoitus, vielä yksi myynti ja olet tehomyyjä. Huomasin siinä myös tilastoja , olin myynyt yli 2000 e kuluvan vuoden aikana. NO en ryhtynyt Tehomyyjäksi, korottelin hintoja että kukaan ei ostaisi.
Lapset ei tarvi mitään. Valokuva kansiot olen sekä kuvannut joka lehden ja olen myös videokuvannut joka lehden ja pienellä puhumisella , näin tietävät kuvien kohteista jotain. Luulen kyllä että ei niitä kuviakaan kukaan paljoa katsele. Kaikki valokuvakansiotkin olen valmis heittämään pois.
"Käsintehdyt pöytäliinat, käsityöt, kristallilasit, kerman savi", Arabia, ja kaikki muu. Olisi kannattanut myydä pois 20 vuotta sitten. Silloin myynti tapahtui pian ja hinta korkeampi kuin nyt. Hyvä esimerkki ryijy SAMMALEENKUKKA silloin sain 260 ja 320 euroa ja ehkä myin liian halvalla kun menivät alta 2 viikossa. Nyt niitä on parikymmentä torissa, eikä kukaan osta.
Myös Kesäkukkakaluston myin 2004, sain 2600 euroa. Ostaja ja moni katsojakin olisi halunnut ostaa kuparisen kattokruununi , siis olisi halunnut ostaa 1800 e hintaan. Nyt päätin luopua myin 1 vuoden, sain 420 euroa.
Vastaan itselleni.
On myös sellainen tosiasia, jos asuu kerrostalossa ei asuntoa voi myydä jos se on täynnä tavaroita.
Jos siellä tehdään järjestelyjä, ei sitä voi myydä.
Jokainen kuukausi maksaa yhtiövuokraa eli meilläkin yli 110 neliötä niin se on 480e kk. Eli pitäisi saada tavarasta 480e jotta ei tulisi tappiota kun ollaan myymässä.
JOS ostaja tulee sekaiseen kämppään, tuskin se tulee toista kertaa. kukaan ei halua katsella sinun tavaroitasi.
Varsinkin huonekalut, kirjat, kirjahyllyt on syytä hävittää aikanaan.
Senkin takia on hyvä hävittää. Koska vaan voi tulla joku vakava sairaus, silloin ei jaksa yhtään mitään, ehkä ei enää koskaan.
Meilläkin täysin terve vaimo tuli alle 2 tunnin aikana syötettäväksi, sitten kuntoutui hieman käveleväksi, mutta kaikkia omia asioitaankaan ei pysty tekemään enää koskaan.
Onneksi oli laitettu 90cm leveä ovi wc;hen ja suora yhteys suihkuun ym. Ja hissillinen talo. Muuten olisi ollut pakko muuttaa.
Kaikkia on hyvä ennakoida sopivien asioiden kohdalla koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuttua. Esikoiseni lähti opiskelemaan ja lahjoitin hänelle perinnöksi saamani apteekkarin lipaston. Hän ei sanonut, ettei halua. Yllätys oli suuri, kun hän oli myynyt sen 100 eurolla ja osto valkoisen, ihan typerän halpismateriaaleists tehdyn Ikeasta 129 eurolla. Väri oli kuulemma liian tumma siinä aidosta puusta tehdyssä.
Meni jonkin aikaa ja hän sai tietää, että se 100 eurolla myymänsä apteekkarin lipasto oli myynnissä 370 eurolla. Mikään Ikean romu ei saavuta sellaista arvoa ikääntyessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Kerman Savella ei ole arvoa. Tunkkaisia ovat myös. Liian vanhanaikaisia. Marimekko ja Iittala taas...no en haluaisi tusinatavaraa. Näitä kun on kaikilla.
Täällä onkin haukuttu lähes kaikki kotimainen muotoilu ja astiastot mutta ei Pentikiä. Onko käynyt vahinko, vai onko niin että Pentik tuotteet onkin ketjussa esiintyneiden kriitikkojen, joille mikään ei ole tarpeeksi tyylikästä, mielestä ihan OK?
Itselläni on Pentikin vanhoja astioita, ja kyllä tykkään.
Mä haaveilen Pentikin pöllöstä. Se tuikkulyhty...näitä tehtiin rajoitettu erä. Pentikin astiat eivät ole mun maku. Mä siis tykkään Arabian Maisema astioista, Bloomingville astioista, Villeroy&Boch Fiori Weiss sarjasta ja yhdestä vanhasta Ikean sarjasta, joka on poistunut myynnistä. Terveisin se, joka "haukkui" Iittalan ja Marimekon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Kerman Savella ei ole arvoa. Tunkkaisia ovat myös. Liian vanhanaikaisia. Marimekko ja Iittala taas...no en haluaisi tusinatavaraa. Näitä kun on kaikilla.
Täällä onkin haukuttu lähes kaikki kotimainen muotoilu ja astiastot mutta ei Pentikiä. Onko käynyt vahinko, vai onko niin että Pentik tuotteet onkin ketjussa esiintyneiden kriitikkojen, joille mikään ei ole tarpeeksi tyylikästä, mielestä ihan OK?
Itselläni on Pentikin vanhoja astioita, ja kyllä tykkään.
Kuka täällä on haukkunut kaiken kotimaisen muotoilun? 🤣🤣🤣 Itse arvostan isosti Artekin lattiavalaisinta, Hakolaa ja vaikka mitä. Myös kotimaista taidetta. Mutta kyllä ihminen saa olla pitämättä Iittalasta ja Marimekosta. Nämä on vaan niin...kaikilla. Siis melkein joka ikisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka täällä on haukkunut kaiken kotimaisen muotoilun? 🤣🤣🤣 Itse arvostan isosti Artekin lattiavalaisinta, Hakolaa ja vaikka mitä. Myös kotimaista taidetta. Mutta kyllä ihminen saa olla pitämättä Iittalasta ja Marimekosta. Nämä on vaan niin...kaikilla. Siis melkein joka ikisellä.
No mut juotko sä kahvit siitä Artekin lattiavalaisimesta? Varmaankaan et, ja kun tässä oli enimmäkseen kahvikupeista ja vastaavista kysymys, niin voitko kertoa mikä on designiltaan ja statukseltaan sen arvoinen ruoka astiaston kahvikuppi, jonka kelpuutat kahvijuoman kohottamiseen huulillesi? Se kiinnostaisi tietää, kun olit ilmeisesti näitä joiden mielestä Kerman savi, Pentik jne on kauheinta...savea mitä on.
Tuo on itsestä jotenkin ihmeellistä miten siitä loukkaannutaan tai loukkaannutaan jopa jo monta sukupolvea olevan kuolleen puolesta jos tavarat pysähtyvät johonkin tiettyyn sukupolveen kuten vaikka jälkikasvu, vaikka kuinka se lipasto tai kaappi olisi isoisoisoiosoäidiltä lähtöisin.
Eikö olisi järkevää loukkaantumisen ja surkuttelun sijaan käydä vaikka se muu suku läpi jos joku sieltä haluaisi sen mamman kaapin jos kerran se on niin tärkeää että se kaappi pysyy suvussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Esikoiseni lähti opiskelemaan ja lahjoitin hänelle perinnöksi saamani apteekkarin lipaston. Hän ei sanonut, ettei halua. Yllätys oli suuri, kun hän oli myynyt sen 100 eurolla ja osto valkoisen, ihan typerän halpismateriaaleists tehdyn Ikeasta 129 eurolla. Väri oli kuulemma liian tumma siinä aidosta puusta tehdyssä.
Meni jonkin aikaa ja hän sai tietää, että se 100 eurolla myymänsä apteekkarin lipasto oli myynnissä 370 eurolla. Mikään Ikean romu ei saavuta sellaista arvoa ikääntyessään.
Voi voi, noin se elämä opettaa. Ei ollut hyviä diilejä nuo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka täällä on haukkunut kaiken kotimaisen muotoilun? 🤣🤣🤣 Itse arvostan isosti Artekin lattiavalaisinta, Hakolaa ja vaikka mitä. Myös kotimaista taidetta. Mutta kyllä ihminen saa olla pitämättä Iittalasta ja Marimekosta. Nämä on vaan niin...kaikilla. Siis melkein joka ikisellä.
No mut juotko sä kahvit siitä Artekin lattiavalaisimesta? Varmaankaan et, ja kun tässä oli enimmäkseen kahvikupeista ja vastaavista kysymys, niin voitko kertoa mikä on designiltaan ja statukseltaan sen arvoinen ruoka astiaston kahvikuppi, jonka kelpuutat kahvijuoman kohottamiseen huulillesi? Se kiinnostaisi tietää, kun olit ilmeisesti näitä joiden mielestä Kerman savi, Pentik jne on kauheinta...savea mitä on.
Repesin ääneen...voi nerokasta!!! Mieti mikä muotoilu kahvimukille...melkein surettaa, että en ole teollinen muotoilija...Mulla on omalaatuinen mukikokoelma. Mitä rumempi ja värikkäämpi, sitä parempi. Tiedätkö...esim yritysten mukit. Mun mukihylly on kuin työpaikalla, johon viedään kehnommat vaihtoehdot. Mut ei mikään Iittala tai Marimekko mun kokoelmaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Pöytähopeat eivät nyt ole krääsää, sain itse äidiltäni tiikkisessä laatikossa kolmessa kerroksessa Chippendale-pöytähopeat, arvo monta tonnia. Ei ehkä kannata ainakaan pois heittää. Toki vievät kaapissa tilaa mutta voihan ne aina myydä jos tulee tiukka paikka.
Olen lähes 60v. Kotini on täynnä perittyjä huonekaluja ja esineitä, ei mitään kallista. Joka paikka pursuaa tavaroita... isoäidin tädin kirjahylly ja kaappi, isoäidin kirjahylly ja useita kaappeja, isoisoisän piippu, isoisän runsas työkaluvalikoima... iittalaa, riihimäenlasia, vanhaa arabiaa... itsekudottuja mattoja seuraavaksi viideksi elämäkseni, tuoleja, pöytiä, hyllyjä...Tavarat menettävät muistoarvonsa, kun niitä tulee turhautuneena pyöriteltyä. Yritän myydä halvalla, mutta kierrätyskeskukset ja kirppikset pursuavat samoja laatuesineitä, joita kukaan ei halua tai tarvitse, Toiveeni on että kuollessani aikanaan minun jäämistöni voi heittää roskiin eikä jää kenenkään taakaksi säilyttää.
Vanhana ihmisenä olen huomannut harmikseni, että en halunnut aikoinaan vanhempieni tavaroita. Nyt ne olisivat arvokkaita muistoja. 6-kymppiset lapseni eivät halua minun tavaroita, niinpä kerään niitä "muistoja" laatikkoon. Jos vielä elän yli 10 vuotta, niin ehkä sitten jo lapsillenikin muistot kelpaavat. Tähän mennessä puolipakolla annetut tavarat on osittain hävinneet tai rikkoutuneet, joten nykyhetkellä ei kannata enempää tyrkyttää.
Anna tavaroiden olla. Sinä olet vielä nuori ja voit hyvinkin elää vielä yli 40 vuotta. Lastenkin ajatusmaailma voi hyvin muuttua siinä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka täällä on haukkunut kaiken kotimaisen muotoilun? 🤣🤣🤣 Itse arvostan isosti Artekin lattiavalaisinta, Hakolaa ja vaikka mitä. Myös kotimaista taidetta. Mutta kyllä ihminen saa olla pitämättä Iittalasta ja Marimekosta. Nämä on vaan niin...kaikilla. Siis melkein joka ikisellä.
No mut juotko sä kahvit siitä Artekin lattiavalaisimesta? Varmaankaan et, ja kun tässä oli enimmäkseen kahvikupeista ja vastaavista kysymys, niin voitko kertoa mikä on designiltaan ja statukseltaan sen arvoinen ruoka astiaston kahvikuppi, jonka kelpuutat kahvijuoman kohottamiseen huulillesi? Se kiinnostaisi tietää, kun olit ilmeisesti näitä joiden mielestä Kerman savi, Pentik jne on kauheinta...savea mitä on.
Repesin ääneen...voi nerokasta!!! Mieti mikä muotoilu kahvimukille...melkein surettaa, että en ole teollinen mutoilija... Mulla on omalaatuinen mukikokoelma. Mitä rumempi ja värikkäämpi, sitä parempi. Tiedätkö...esim yritysten mukit. Mun mukihylly on kuin työpaikalla, johon viedään kehnommat vaihtoehdot. Mut ei mikään Iittala tai Marimekko mun kokoelmaan pääse.
Hmm.. kornit yritysmukit on kyllä hauska juttu. Mistä sä olet niitä saanut? Ei muuten nykyään enää taida ainakaan pienemmät firmat mitään kahvimukeja tms kamaa omilla logoilla teettää, on tiukat ajat.
Vierailija kirjoitti:
Olen viiskymppinen enkä minäkään välitä Kermansavesta, Pentikistä ja pöytähopeista. Iittalaa ja Marimekkoa jossain määrin löytyy, jotka itse olen hankkinut ja niistä pidän. Kaikki rippilahjaksikin saamani krumeluuriset lasit ja kipot jätin ottamatta mukaani. Savonian vanhat veitset, haarukat ja lusikat sain mukaani ja niitä käytän edelleen. Huonekalut olen itse hankkinut aikoinaan. Äitini tyrkyttää aina minulle pyyhkeitä, sellaisia käsipyyhettä pienempiä ja ihmettelee kun ei kelpaa. Mitä ihmettä niillä teen, ei ole tarvetta. Olen joskus miettinyt, kun muumimukeja kerätään ja ajatellaan sitten antaa lapselle mukaan ja perinnöksi, että ihan oikeastiko.
Meillä on kerätty muumimukeja, mutta ovat käytössä enkä tod. aio antaa niitä perinnöksi😅 En anna perinnöksi kuin kalliin kämpän pääkaupunkiseudulta.
Kuten sanoin - rahaa on siis riittävästi. Lisä ei kelpaa. Kivat sulle.