Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Kierrätys on nykyään suosittua. Vie tavarat kierrätyskeskukseen. Ne saavat uudet kodit sitä kautta ja joku on onnellinen löytäessään sieltä aarteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Perinnöstä voi myös kieltäytyä.
Kaikilla ei ole Ikea krääsää. Meillä on nykyaikaisia ja laadukkaita omaan silmään kauniita kokopuisia huonekaluja, astiatkin on nykyaikaista laatutavaraa. En todellakaan pistäisi näitä myyntiin ja ottaisi jotain mummo vainaan huonekaluja ja astioita joista liukenee ties mitä myrkkyä. Varastoonkaan en ota tavaraa millä ei ole, eikä tule olemaan minulle käyttöä. Meidän koti sisustetaan meidän maulla ja kenenkään uhriutuminen ei muuttaisi asiaa. Onneksi omat vanhemmat on niin fiksuja, että eivät tuputa mitään. Aiheesta on keskusteltu ja ovat myyneet turhia tavaroita pois.
Vierailija kirjoitti:
Säilytät arvokkaat ja tunnearvoiset tavarat, jotka eivät vie paljon tilaa. Muusta tavarasta luovut sitä mukaa kun en itse tarvitse niitä. Muovisia tavaroita kuten keittiövälineitä, rasioita jne. on turha säilyttää lapsia varten jos itselläsi ei ole niille tarvetta. Menevät kuitenkin kiertoon kun sinusta aika jättää.
Eiköhän käytetyt muoviset rasiat mene roskikseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Kristallilasit ja pöytähopeat eivät kyllä ole mitään krääsää. Ovat upeita kauniissa kattauksissa. Mutta sinulla ei taidakaan olla kokemusta aidoista kristalleista tai hopeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Perinnöstä voi myös kieltäytyä.
Voi, mutta pitää muistaa, että se siirtyy sitten omille lapsille, mikäli niitä on.
Eli käytännössä kuitenkin omaan nilkkaan se osuu. Alaikäinen lapsi ei minun tietääkseni voi perinnöstä kieltäytyä.
Lopettakaa jo tuo höpinä palokuntien harjoituspolttamisista. Sitä ei enää palokunnat tee.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 61v eikä mulla ole yhtä ainutta suvun vanhaa tavaraa kodissani. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Jostain kumman syystä olen kuitenkin elänyt ihan onnellisen elämän itse ostamieni tavaroiden kanssa.
Ehkä suvullasi ei ole ollut mitään arvokasta ja kaunista. Minun suvullani on ja olen onnellinen niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää?
Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.
Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.
t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.
Mitä 30-luvun sotaa tarkoitat? Siis Suomen talvisotaa v. 19391940 ja jatkosotaa 19411944 vai sekoitatko nyt 30-vuotiseen sotaan, jota käytiin Euroopassa 1600-luvulla. Ei taida siltä ajalta olla paljon perhekalleuksia Suomessa olemassa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
"Kukaan" eli sinä. Muista et pysty sanomaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Ei noita tarvita nykyajan elämässä yhtään mihinkään.
Niin, nykyajan elämässä tarvitaan vain ikea- ja temukrääsää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja leluja ei kannata säästää. Säästää vain jos joku lelu on ollut erityisen rakas. Siinä vaiheessa kun lelut tulisivat käyttöön niin ne on jo vanhoja ja hauraita. Ei nykyajan muovit kestä enää samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi ne aineet mitä nykyään on muoveissa on varmasti kiellettyjä sitten kun ne tulisivat käyttöön.
Käyttöön? Kuule eivät vanhat lelut käyttöön mene. Ne menevät keräilijöiden vitriiniin. Kiittävät tavaroidensa hillonneita. Samoin antiikkikauppiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Eli rurhanpäiväistä krääsää ja kaappien täytettä. Ei kukaan noita enää esille laita tai käytä.
Pöytähopeat eivät nyt ole krääsää, sain itse äidiltäni tiikkisessä laatikossa kolmessa kerroksessa Chippendale-pöytähopeat, arvo monta tonnia. Ei ehkä kannata ainakaan pois heittää. Toki vievät kaapissa tilaa mutta voihan ne aina myydä jos tulee tiukka paikka.
Lisäksi niitä voi käyttää - ihan totta. Kaunistavat kattauksen kuin kattauksen ja tuntuvat hyviltä suussa, pehmeämpiä kuin teräksiset lusikat ja haarukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja leluja ei kannata säästää. Säästää vain jos joku lelu on ollut erityisen rakas. Siinä vaiheessa kun lelut tulisivat käyttöön niin ne on jo vanhoja ja hauraita. Ei nykyajan muovit kestä enää samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi ne aineet mitä nykyään on muoveissa on varmasti kiellettyjä sitten kun ne tulisivat käyttöön.
Käyttöön? Kuule eivät vanhat lelut käyttöön mene. Ne menevät keräilijöiden vitriiniin. Kiittävät tavaroidensa hillonneita. Samoin antiikkikauppiaat.
No niinpä niin. Tavis ei halua kotiinsa vitriinejä jotka täytetään leluilla. Tai muilla keräilyesineillä. Keräilijät on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Kyllä mulle kelpaa vanhat talot kunhan vaan saa ne metsät myös mukaan. Jos tuollaisen arvottoman haluat ostaa niin pyynti on aina täysin järjetön. Yhtään ainutta järkevää hylättyä kohdetta en ole nähnyt alle 60000-80000€. Monesti näkee kun ne maat on lohkottu ympäriltä pois ja jätetty se perhanan kylmillään ollut talo jonkun 2000 neliön tontin kera kymppitonneilla kaupaksi - vaikka arvo olisi 5000€. Ahneita ovat
Kysyisin tältä 61-vuotiaalta, että mihin ne hänen itse ostamansa tavarat päätyvät, kun hän tulee vanhaksi ja muuttaa hoitokotiin tai kuolee?
Onko hänellä lapsia, jotka viskoo hiiteen joka ikisen mööpelin, maton, tavaran ja muun kamppeen?
Tuskinpa nekään kenellekään kelpaavat. Ajat muuttuu eikä nykyään kukaan enää välitä mistään.
Kymmeniä vuosia jemmatut astiastot, jotka ei ole kuitenkaan "kartanoon" sopivia, niin ei niillä kummoinen arvo ole, ellei osaa myydä juuri sillä hetkellä kun sattuvat olemaan uudelleen muodissa.
Käsinpestäviä ja helposti rikkoutuvia eli käyttö jäisi erittäin vähiin ja siten ovat vain kaappien täytteenä.
Riippuu siitä onko perheessä kulttuurista pääomaa, koulutusta, sivistystä ja vanhaa rahaa. Vai onko kyseessä työväki tai alempi keskiluokka jota kiinnostaa vain Ikea, Temu, Shein ja Alibaba.
Monet kerrat tuttavapiirissä todistanut sitä miten kolmekymppisille ei kelvannut suvun arvoesineet aikanaan, joten menivät parempiin perheisiin. Sitten vähän vanhempana ja viisaampana alkanut kaduttaa ja kova on kinuaminen jälkikäteen saada esineet itselleen, mutta turha toivo enää siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhat esineet pitäisi kyllä säästää.
Voisivatko he myöhemmin kiinnostua.
Miksi suvun vanhat esineet pitäisi säästää?
Esim. huonekalut ovat usein jotain 30 luvun sodan jälkeen jätelaudoista tehtyjä, joita on vaikea entisöidä, kun runko on niin surkea, vääntyillyt ja halkeillut. Lisäksi ne on rumia ja usein epämukavia.
Kerman savea ja Pentikkiä ei huoli nykyään kukaan, rumia, raskaita ja kömpelöitä. Iittalassa vain joku harva esine jos ilmaiseksi antaa.
t. Exän entisöintiä ja kirpputori kauppaa seuranneena.
Mitä 30-luvun sotaa tarkoitat? Siis Suomen talvisotaa v. 19391940 ja jatkosotaa 19411944 vai sekoitatko nyt 30-vuotiseen sotaan, jota käytiin Euroopassa 1600-
He! Tuota minäkin nauroin. Siinä näkyy Jonnen ja Jennan tietämyksen taso.
30-luvun sodanjälkeiset jätelaudat, joista tehtiin huonekaluja.... Hei haloo!
Löytyisikin jostain 30-luvulla tehty hyvin pidetty puusohva! Se olisi taatusti taidolla ja tiedolla tehty, oikean puusepän kunnon puusta itse valmistama, ei tehdastekoa.
Jätelaudoista huonekaluja tehdään nykyään. Kaikenmaailman puulavoista ja laatikoista ja kelarullista kootaan "hienoja" hyllyjä ja pöytiä ja sängynalusia, kun halutaan "poiketa tavanomaisesta."
Alue: Aihe vapaa
Onko heillä mitään suhdetta sukuun? Minulle esim. isän vanhemmat todella vieraita tyyppejä ja aina oli irvistävää ja ahdistavaa olla mummolassa, siskon tyttökin sanoi kerran pienenä että meidän ukki on pelottavan näköinen mies. :D
Äidin vanhemmat täysin tuntemattomia minulle.
Voisiko olla jotain tämmöistä takana?