Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä

Tiedän, mullakin on yhdet poron- tai hirvensarvet!!! Vein mökille.

Kannattaa myydä kaikki tavara, joka ei ole jonkun henkilökohtaisesti tekemää, eli siis pelkkää tunnearvoa omaavaa. Siis myydä ennen kuin kuolee pois. Ja käyttää rahat tai vaikka säästää rahat lapsille. Silloin lasten ei tarvitse yrittää myydä tai dumpata niitä kamoja jonnekin.

Ei voi pakottaa toisia ihmisiä olemaan kiinnostuneita tavaroista, joista itse on. Muut eivät saa mukaansa niitä muistoja ja tunteita, joita itse sitoo tiettyihin tavaroihin.

Olen itse keräilijä/hamsteriluonne ja olen koko ikäni kerännyt ja tutkinut tavaraa ja myynytkin pikkupojasta saakka ja sillä taas rahoittanut keräilyä. Kokoelmat on valtavat ja arvoakin yli 100000 euroa (helposti). Mutta rahat saadakseen pitäisi käyttää paljon aikaa myyntiin ja pitäisi tietää mitä myy ja minne. En voi olettaa, että kukaan muu tietäisi näistä mitään tai ylipäätään jaksaisi ottaa näistä myymisen vaivan harteilleen. En voi olettaa, että kukaan jatkaisi sitä työtä, jota olen kymmeniä vuosia kokoelmien eteen tehnyt.

Siispä: kun pääsen eläkkeelle runsaan 10 vuoden päästä, alan myymään. Elätän itseni myynneillä ja jos jotain yli jää, niin jää perillisille sitten. Toivottavasti vain elän niin kauan, että saan kaiken myytyä. Jos en elä, niin heittäköön roskiin, eihän se minulle sitten enää kuulu. Vaikka olen itse käyttänyt valtavasti aikaa ja rahaakin, niin ymmärrän, että minä olen minä ja muut on muita: muilla on oma elämänsä ja omat kiinnostuksenkohteensa.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on paljon hyväosaisia, jotka on sitä mieltä, että eivät tarvitse mitään.  Mutta aivan varmasti on myös heitä, jotka tarvitsevat.  Joten siksi tuntuu älyttömältä laittaa hyvää käyttökelpoista tavaraa roskiin, niin kuin kehotetaan.

On olemassa kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja, jonne ne kelvolliset tavarat voi viedä.  

Täällä meilläpäin paloi kerran iso vanha puutalo, jossa oli paljon asuntoja ja niissä asui tällaisia yhteiskunnan vähäosaisia.  Talo paloi kokonaan, onneksi ihmisiä ei kuollut.  Mutta he menettivät aivan kaiken, vaatteensakin.

Järjestettiin iso keräys, ja kummasti sitä ihmisiltä löytyi tavaraa vaikka millä mitalla.  Vein itsekin kaikenlaista kotoa löytyvää, jopa joulukoristeita, koska oli joulu tulossa.  Ja kaikki oli kelvannut.  Ostin kyllä jotain uuttakin, pyyhkeitä ja lakanoita ja jotain sellaista.  Olen muutenkin sitä mieltä, että

Kierrätyskeskukset valikoi nykyisin todella tarkkaan mitä kelpuuttavat. Tarjottavista huonekaluista vain murto-osa ja silloinkin pitäisi itse kuskata sinne. Kirpparilla kun sellaista parin euron tavaraa myyt, joudut pahimmillaan maksamaan ensiksi pöytämaksut ja sitten viemään kuitenkin ne romut kaatopaikalle.

Just tässä yhden täpötäyden omakotitalon kuolinsiivouksena tyhjentänyt ja pakko oli vain mennä mentaliteetilla että mikä ei nyt jollekin heti kelpaa, lentää roskiin. Ei ole työssäkäyvällä aikaa, tilaa tai jaksamista millekään kirppari tai tori.fi pelleilylle joka kipon ja kupin osalta. Muutamat laatikolliset on vielä nurkkiin jäänyt sellaista jota ajattelin itselläni pitää, mutta kun ei vain ole oikeasti sitä tilaa tai tarvetta. Voisi kai vielä joku nettikirppis inventaari koittaa niistä tehdä, vaikka ei noista käytetyistä Iittaloista ja Arabioista enää mitään rahaa meinaa saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

Tää on jännä kun ensiksi puhutaan jostain suvussa kulkeneista arvoesineistä, ja sit ne onkin oikeasti jotain kasikytlukusia kulahtaneita marimekon rääsyjä, homehtuneita liinoja ja kolhittuja mukeja ja lusikoita. 

Ymmärtäisin jotkut sotavuodet nähneet isomummun kultakorut ja paapan taskukellot, ettei haluttaisi mihkään kiertoon laittaa, mutta että hemmetti kerman saven kahden markan kupitkin pitäisi tunne syistä kaapin perälle tunkea... :D

60-luvulla ne sotavuodet nähneet rojut laitettiin roskikseen, kun niitä oli kaikki paikat täynnä. Siksi niitä on nyt vähemmän. Sama homma marimekon rääsyissä 50 vuoden päästä=) S

Niistä sotavuosien rojuista edelleenkin iso osa on arvotonta rahallisesti (kullassa toki romukullan hinta), mutta niissä voidaan jo oikeasti puhua historiaa henkivistä muistoista menneiltä polvilta, eikä massatuotetusta joka kodin krääsästä mitä nämä iittalan kipot sun muut ruukaavat olemaan.

Ei kannata kiintyä mihinkään materiaan. Hulluinta on kiintyä tavaroihin, sitoa niihin omia tunnemuistoja ja sitten surkutella kun ne omat tunnearvoesineet ei muille merkitse mitään. 

Ei niitä kuulu antaa ihmisil jotka pitävät niitä roskiksia.

Roskaa ja pskaa olet säästänyt. Kiva <3

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, mullakin on yhdet poron- tai hirvensarvet!!! Vein mökille.

ET TIEDÄ KUMMAN!?!??? O_O

Kyse on estetiikasta! Vain pieni osa vanhoista esineistä vastaa  nykyajan kauneusihanteita, siksi niitä ei haluta. Nuori sukupolvi ja kohtalaisen suuri osa vanhemmistakin haluaa, että esineet ja huonekalut ovat kauniita ja ennenkaikkea funktionaalisia. Tummuvat hopealusikat, liian pienet kahvikupit, räikeät käsityöt eivät ole kauniita tai toimivia ratkaisuja nykyaikaisessa kodissa. Suomalainen elintaso on noussut (paitsi ei parina viime vuosina, mutta se on toisen keskustelun aihe), joten rahaa kodin tavaroihin on enemmän ja kodin halutaan ilmaisevan omia mieltymyksiä. Eihän aikuisia lapsia pakoteta iäkkään vanhemman määräämiin vaatteisiinkaan. Sama juttu on huonekalujen kanssa, ne ovat osa omaa tyyliä ja identiteettiä. Sisustus ei kaikkia kiinnosta, mutta on se kyllä monelle meistä tärkeä. Halutaan kauneutta ympärille. 

Mitenhän joku luulee että lapset odottaa elämänsä lapsuudenkodin tavaroita ? Tiedän ettei mun lapset ainakaan.

Vähäisemmistäkin tavaroista on perinnönjaossa tullut vuosikymmeniä kestäviä riitoja!

Turha väheksyä, sata vuotta vanha pöytäliina voi erottaa sisarukset loppuiäksi!

Luulenpa, että monet teistä mielihyvin ottais aloittajan luettelemaa esineistöä jos vain sais, turha kälättää ettei kelpais. Kateus siellä nostaa päätään. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myydä kaikki tavara, joka ei ole jonkun henkilökohtaisesti tekemää, eli siis pelkkää tunnearvoa omaavaa. Siis myydä ennen kuin kuolee pois. Ja käyttää rahat tai vaikka säästää rahat lapsille. Silloin lasten ei tarvitse yrittää myydä tai dumpata niitä kamoja jonnekin.

Ei voi pakottaa toisia ihmisiä olemaan kiinnostuneita tavaroista, joista itse on. Muut eivät saa mukaansa niitä muistoja ja tunteita, joita itse sitoo tiettyihin tavaroihin.

Olen itse keräilijä/hamsteriluonne ja olen koko ikäni kerännyt ja tutkinut tavaraa ja myynytkin pikkupojasta saakka ja sillä taas rahoittanut keräilyä. Kokoelmat on valtavat ja arvoakin yli 100000 euroa (helposti). Mutta rahat saadakseen pitäisi käyttää paljon aikaa myyntiin ja pitäisi tietää mitä myy ja minne. En voi olettaa, että kukaan muu tietäisi näistä mitään tai ylipäätään jaksaisi ottaa näistä myymisen vaivan harteilleen. En voi olettaa, että kukaan jatkaisi sitä

Entäs jos et elä enää 10 vuotta? Muuta omaisuutta jo nyt rahaksi. Kierrä vähän maailmaa näin aluksi.

Parikymppiset, juuri kotoa pois muuttaneet nuoret eivät vielä osaa arvostaa tuollaista tavaraa, mutta tilanne voi olla toinen sitten, kun ovat 30-40v. Joten ei kannata vielä hävittää mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myydä kaikki tavara, joka ei ole jonkun henkilökohtaisesti tekemää, eli siis pelkkää tunnearvoa omaavaa. Siis myydä ennen kuin kuolee pois. Ja käyttää rahat tai vaikka säästää rahat lapsille. Silloin lasten ei tarvitse yrittää myydä tai dumpata niitä kamoja jonnekin.

Ei voi pakottaa toisia ihmisiä olemaan kiinnostuneita tavaroista, joista itse on. Muut eivät saa mukaansa niitä muistoja ja tunteita, joita itse sitoo tiettyihin tavaroihin.

Olen itse keräilijä/hamsteriluonne ja olen koko ikäni kerännyt ja tutkinut tavaraa ja myynytkin pikkupojasta saakka ja sillä taas rahoittanut keräilyä. Kokoelmat on valtavat ja arvoakin yli 100000 euroa (helposti). Mutta rahat saadakseen pitäisi käyttää paljon aikaa myyntiin ja pitäisi tietää mitä myy ja minne. En voi olettaa, että kukaan muu tietäisi näistä mitään tai ylipäätään jaksaisi ottaa näistä myymisen vaivan harteilleen. En voi olettaa, että kukaan jatkaisi sitä

Ala myydä heti ja sijoita.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppiset, juuri kotoa pois muuttaneet nuoret eivät vielä osaa arvostaa tuollaista tavaraa, mutta tilanne voi olla toinen sitten, kun ovat 30-40v. Joten ei kannata vielä hävittää mitään. 

No usko jo jankuttaja ettei kukaan halua niitä romuja! Boomerit hilloaa roskaa koko elämänsä ja kehtaavat vielä kitistä.

M42

Ilmeisesti olet jotenkin pystynyt kasvattaman lapset niin, että niillä on muitakin arvoja kun Maromekko tmv. Jos lapset pääsevät ikiomaan iuteen kämpään, niile kaikki on uusi. Vapaus, itsepäätämisoikeus, omien mieltymysten ja valintojen tekeminen. Jo joitakin tavaroita on tuijotettu melkein parikymmentä vuotta, niin se on tuttu. Mutta lapset haluavat vaihtelua ja uutta. Säylytä joitakin esineitä. Lasten mieli tulee kyllä varmasti muuttuman vielä jossain vaihessa, mutta ei heti muuton yhteydessä. He kaipavat hetkellä uutta energiaa. Älä suuttu, äläkä masennu. Äläkää heitää kaikkea pois. Perhellisinä he joskus alkavat näkemään myös elämää toisin silmiin. Ole vaan kärsivällinen. 

Vierailija kirjoitti:

Parikymppiset, juuri kotoa pois muuttaneet nuoret eivät vielä osaa arvostaa tuollaista tavaraa, mutta tilanne voi olla toinen sitten, kun ovat 30-40v. Joten ei kannata vielä hävittää mitään. 

Sitten voitte yhdessä kierrellä kauppoja, antiikkimessuja ja kirppiksia ja käydä ostamassa juuri se oikea tavara minkä tarvitsee ja haluaa. Eli myy nyt pois kymmenen turhaa ja ostakaa sillä rahalla yksi oikeanlainen. 

jos olet vasta 50 niin lapsesi on aivan liian nuoria kelailemaan näitä juttuja, ne tulee vasta myöhemmin...

valitettavasti

t 42 v

Kannattaa säästää vain leluja, joita ei ole otettu paketista pois, silloin niillä on vielä jotain arvoa.

Vanhat astiat sopivat vain koristeiksi, koska niissä on usein sellaisia myrkkyjä, joista voi irrota jotain aineita, joita nykyisin ei saa astioihin käyttää. Eikä tietenkään voi pestä koneessa eikä laittaa mikroon.

Voi tietysti jonkun esineen säilyttää muistona mummosta tai äidistä, mutta ei kannattaisi säästää arvottomaksi muuttuneita tavaroita. Jotkut aidon itämaiset matot voivat ollla hyvissä hinnoissa pitkään, jos ajattelee rahallista arvoa.

Osta maalta halvalla pieni mummonmökki ja kiikuta vanhat huonekalut sinne. Säästä sinne yksi astiasto ja pöytäliina. Lapset ehkä tykkäävät aikanaan, kun on jokin paikka, jonne mennä viettämään kesäpäiviä omien pienten lasten kanssa, kun ovat itse asuntovelallisia ruuhkavuosilaisia. Jos se on säädyllisen matkan päässä jostain isosta kaupungista, voit vuokrata sitä yösijaksi esim. festariporukoille. Mikä tahansa uimaranta fillarointimatkan päässä on plussaa, samoin pihasauna.

Vie kaikki muut rojut kirpparille. Kyllä on minullakin ollut kymmenen vuoden urakka saada vanhempani ymmärtämään, että minä EN halua niitä pihavarastoon säilöttyjä paikattuja lastenvaatteita 70-luvulta. Jos olisi kurkkumopo, sen voisin ottaa, mutta kaiken muun saa tuikata tuleen. Kyllä, myös kaikki äidin säästämät koulukirjani.