Lue keskustelun säännöt.
Odotanko liikaa/mitä miehenne tekee kun itkette?
29.08.2024 |
Minulla on takana huonoja parisuhteita joiden dynamiikkaan olen tottakai itsekin ollut osallinen, enkä väitä olevani täydellinen.
Nykyisen mieheni kanssa kommunikaatio ei tunnu pelaavan. Kyseenalaistan herkästi itseäni ja koska minulla ei ole ikinä ollut terveen parisuhteen mallia, en aina oikein osaa hahmottaakkaan mitä voin odottaa toiselta tai parisuhteelta. Odotanko liikoja vai olenko kynnysmattona?
Tällä viikolla huomasin, että mieheni ei oikeastaan reagoi kun itken. Meille tuli riitaa pienestä asiasta, hän sanoi todella rumasti ja aloin itkemään. Puhuttiin tästä vielä tunneryöpyn jälkeen uudestaan ja aloin taas itkemään. Hän sanoi anteeksi. Jotenkin odottaisin jotain enemmän? Pelkkä anteeksi kuulostaa niin tyhjältä. Vai odotanko liikoja? Minusta se ei kuulosta siltä että hän todella välittäisi tunteistani.
Vähän asiaan liittyen puhuin suhteestamme yleisesti, en haukkuen enkä syytellen vaan sanoin että meidän pitäisi keksiä keino, jolla ratkomme konflikteja, koska nykyinen tapamme vain rikkoo meitä. Hän sanoi että jos en ole onnellinen, niin minun pitää tehdä asialle jotain. Minähän ymmärrän tuon niin, että hän oikeastaan käski minua lähtemään, hän ei aioi eväänsä liikauttaa suhteemme eteen.
En tiedä miksi aina yritän viimeiseen asti.
Kommentit (122)
En kyllä odota että riitakumppani alkaisi lohduttaa kesken riidan. Enkä pillitä riidan vuoksi.
Miehen nähden olen itkenyt kunnolla vain kerran, hän oli sairastellut ja kysyi miten minä jaksan. Silloin pillahdin itkemään sitä taka-alalle työnnettyä menettämisen pelkoa. Mies makoili vieressä ja silitteli selästä, ei puhuttu mitään.
Vanhempien kuollessa olen saanut vain pitkän halauksen ja omaa aikaa. Mikä on mulle ihan oikea resepti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttävät helposti itkua vallankäytönvälineenä jos siihen reagoi.
Riidan sattuessa naisella on aina keino voittaa ja saada tahtonsa läpi jos tuollaiseen ryhtyy reagoimaan.
Toki joukossa varmasti on naisia, jotka noin eivät tee, mutta on myös niitä, jotka noin toimivat.
Miksi ihneessä olisit naisen kanssa, jonka et luota toimivan reilusti?????
Missä hemmetin valtaväännöissä ihmiset oikein täällä elävät ja sitten vielä kutsuvat niitä parisuhteiksi? Pahimmillaan rakkaudeksi? Ei voi ymmärtää....
Otan kantaa vain tuohon onnellisuus asiaan. Mies on siinä täysin oikeassa. Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos sinä et ole onnellinen, sinun pitää tehdä asialle jotain. Ei kukaan voi sinun puolestasi sitä tehdä. Se "tehdä asialle jotain" voi liittyä myös parisuhteeseen eikä tarkoita automaattisesti eroa. Paljonhan sinulla on käsiteltävää, kun tulkitset kaiken siten, että mies ei tee mitään.
Yksi eksä koki itkuni aina jonkinlaisena syytöksenä itseään kohtaan ja alkoi vihaisena huutaa. Toinen alkoi matkia itkuani ja käski lopettaa teatterin, hain kuulemma huomiota. Kolmas ei reagoinut oikein mitenkään.
Nyt on sitten mies, joka ottaa kainaloon ja haluaa heti jutella että miksi olen pahoilla mielin. Tuntuu aivan ihmeelliseltä, kun yhtäkkiä itkeminen onkin ihan ok, eikä siitä suututa tai häpäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.
Minusta kyse ei ole misogyniasta vaan siitä, että itkeminen on vähän lapsellista. Monelle olisi apua tunteiden hallinnan opettelusta.
Aijaa. Saatuani vuosien ajan jopa väkivaltaisia raivokohtauksia opin terapiassa, että raivostun silloin kun oikeasti minua itkettäisi. Itkeminen tuntui niin häpeälliseltä, että peitin mielipahan aggressioon. Voi sitä helpotusta, kun viimein opin antamaan itseni itkeä ja lopetin häpeämisen. Siihen loppuivat myös raivokohtaukset. Uskon että näistä tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen ongelmista kärsivät eniten miehet. Itse olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.
Miksi totuutta pitäisi hävetä? Olisi valehtelua sanoa, ettei kukaan nainen ole koskaan käyttänyt itkua aseena.
Minä itken noin kerran viidessä vuodessa. Onkin sitten jotain vakavaa, yleensä koko perhe tulee halaamaan ja lohduttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän mielestäni ole yhtä oikeaa vastausta. Jotkut itkevät koko ajan, sitäkin voi käyttää ikäänkuin vallan välineenä. Jotkut itkevät kerran vuodessa, jotkut kerran elämässä. Riippuu tilanteesta, kokemuksista jne miten siihen reagoi ja milloin kukanenkin itkee. En määrittelisi suhteen laatua siitä, miten joku itkuun reagoi.
Itse kokisin loukkaavana, jos toinen alkaisi jokaisessa konfliktitilanteessa itkemään. Koen, että asian selvitys jää jotenkin kesken; tilanne keskeytetään itkemällä ja toisen vaatimalla lohdutusta riidan keskellä. Joidenkin mielestä varmasti kylmä ja kova suhtautuminen, mutta näin koen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttävät helposti itkua vallankäytönvälineenä jos siihen reagoi.
Riidan sattuessa naisella on aina keino voittaa ja saada tahtonsa läpi jos tuollaiseen ryhtyy reagoimaan.
Toki joukossa varmasti on naisia, jotka noin eivät tee, mutta on myös niitä, jotka noin toimivat.
Höpö höpö. Mistä ihmiset yleensä riitelevät, jos siinä toinen voittaa ja toinen häviää ja tarvitaan muka jotain manipulointikeinoja oman tavoitteen saavuttamiseksi? Meillä riitaa tulee yleensä sellaisista asioista, missä toinen on ollut ajattelematon. Ei silloin ole voittajia tai häviäjiä. Toinen kertoo, miltä toisen sanat tai teot tuntuivat ja toinen sitten toteaa, ettei todellakaan ollut tarkoitus sellaista tunnetta herättää ja pyytää anteeksi, että toimi ajattelemattomasti. Kukaan ei voittanut eikä kukaan hävinnyt. Esim. olimme miehen kanssa kävelyllä kahdestaan. Hänen veljensä soitti ja mies jutteli tämän kanssa koko loppumatkan kävellessämme. Vedin herneen nenään, koska kyseessä oli meille harvinainen hetki, jolloin olimme ihan vain kahdestaan ja minä olin ladannut odotuksia sille, että saamme jutella ja nauttia toistemme seurasta. Minusta mies oli epäkohtelias. Mies pyysi anteeksi ja minä myönsin, että olin ehkä ladannut liikaa odotuksia iltakävelyn osalle ja ylireagoin siksi. Tietenkin miehelle on tärkeää jutella veljensä kanssa. Kumpikaan ei voittanut mitään eikä hävinnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kokisin loukkaavana, jos toinen alkaisi jokaisessa konfliktitilanteessa itkemään. Koen, että asian selvitys jää jotenkin kesken; tilanne keskeytetään itkemällä ja toisen vaatimalla lohdutusta riidan keskellä. Joidenkin mielestä varmasti kylmä ja kova suhtautuminen, mutta näin koen.
Minä en koe että tilanne keskeytetään itkulla ja siihen väliin tulisi joku lohduttelusessio joka jyrää itse asian. Minusta se itku on merkki siitä, että nyt pitää molempien olla vähän enemmän läsnä, tarvitaan oikeasti kohtaamista ja keskustelua. Että pysähdytään nyt tämän asian äärelle. Ei se lohtu siinä ole mitä haetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuhhuuuh. Tätä ketjua lukiessa vahvistuu vaan stereotypia tunnekylmistä suomalaisista. Karjalaisuuteni ei ymmärrä tätä. Meidän espanjalais- suomalaisessa perheessä kaikki tunteet saa tuntea ja ilmaista, hyvässä ja pahassa :D
Ja siksi minusta on ihan OK, että ap itkee, mutta ei miehen velvollisuus ole ryhtyä lohduttamaan ihmistä, joka ilmaisee tunteitaan. Mies pyysi anteeksi eli teki sen, mitä piti ja nainen ilmaisee tunteitaan itkien ja odottaen jotain reaktiota, miksi ihmeessä? Kyllä anteeksipyynnön tulee riittää, ei toiselta pidä ryhtyä pyytämään anteeksi sitä, että tuo toinen on tunteelinen.
Jos ap haluaa mieheltä enemmän kuten kukkia ja suklaata ja rahaa aina kun itkettää, niin miehelle pitää kertoa, että kyyneleet tarkoittavat tällaista toimintaa. Mies sitten päättää, haluaako ryhtyä tunteiden ilmaise
Mitä miehen siis tulee tehdä, koska sinulla on se tunne? Anteeksipyyntö ei riitä, mikä riittäisi? Toivot jotain aitoa reaktiota, joten olisiko "aina sä päätät itkeä, kun et saa tahtoasi läpi, en enää kestä tuota ulinaa" sellainen sinulle sopiva vastaus?
Mies ei ymmärrä, miksi anteeksipyyntö ei riitä tilanteessa, jossa hän ei koe tehneensä yhtä väärin kuin sinä ja lopulta hän joutuu hyvittelemään uudestaan ja uudestaan, vaikka miehen mielestä vika lienee kokonaan sinussa. Miten usein sinä pyydät mieheltä anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi eksä koki itkuni aina jonkinlaisena syytöksenä itseään kohtaan ja alkoi vihaisena huutaa. Toinen alkoi matkia itkuani ja käski lopettaa teatterin, hain kuulemma huomiota. Kolmas ei reagoinut oikein mitenkään.
Nyt on sitten mies, joka ottaa kainaloon ja haluaa heti jutella että miksi olen pahoilla mielin. Tuntuu aivan ihmeelliseltä, kun yhtäkkiä itkeminen onkin ihan ok, eikä siitä suututa tai häpäistä.
Siis ensin riitelette, sitten itket ja mies pyytää anteeksi ja sitten tosi-idioottina kysyy, että miksi olet pahoilla mielin, vaikka juuri äsken riitelitte? Eikö hän yhdistä sinun itkuasi riitaan, jonka nostatit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi eksä koki itkuni aina jonkinlaisena syytöksenä itseään kohtaan ja alkoi vihaisena huutaa. Toinen alkoi matkia itkuani ja käski lopettaa teatterin, hain kuulemma huomiota. Kolmas ei reagoinut oikein mitenkään.
Nyt on sitten mies, joka ottaa kainaloon ja haluaa heti jutella että miksi olen pahoilla mielin. Tuntuu aivan ihmeelliseltä, kun yhtäkkiä itkeminen onkin ihan ok, eikä siitä suututa tai häpäistä.
Siis ensin riitelette, sitten itket ja mies pyytää anteeksi ja sitten tosi-idioottina kysyy, että miksi olet pahoilla mielin, vaikka juuri äsken riitelitte? Eikö hän yhdistä sinun itkuasi riitaan, jonka nostatit?
Liittyykö itkeminen mielestäsi aina riitaan? Oletko niitä ihmisiä, jotka kokevat itkun riidan haastamisena? Muistan kun ex joskus muisteli, että ai sinä iltana kun meillä oli se kamala riita? Olin sinä iltana kyllä itkenyt, mutta mielestäni ei riidasta ollut tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuhhuuuh. Tätä ketjua lukiessa vahvistuu vaan stereotypia tunnekylmistä suomalaisista. Karjalaisuuteni ei ymmärrä tätä. Meidän espanjalais- suomalaisessa perheessä kaikki tunteet saa tuntea ja ilmaista, hyvässä ja pahassa :D
Ja siksi minusta on ihan OK, että ap itkee, mutta ei miehen velvollisuus ole ryhtyä lohduttamaan ihmistä, joka ilmaisee tunteitaan. Mies pyysi anteeksi eli teki sen, mitä piti ja nainen ilmaisee tunteitaan itkien ja odottaen jotain reaktiota, miksi ihmeessä? Kyllä anteeksipyynnön tulee riittää, ei toiselta pidä ryhtyä pyytämään anteeksi sitä, että tuo toinen on tunteelinen.
Jos ap haluaa mieheltä enemmän kuten kukkia ja suklaata ja rahaa aina kun itkettää, niin miehelle pitää kertoa, että kyyneleet tarkoittavat tällaista toimintaa. Mies si
Minulla on ongelmana että pyytelen anteeksi liiankin usein. Kovasti täällä tunnutaan olettavan naisten olevan vain omaa etua ajavia riivinrautoja. Anteeksi pyytäminen on monelle vaikeaa ja siihen kuuluu olennaisesti vastuun ottaminen omista teoistaan ja niiden seurausten ymmärtäminen. Pelkkä sori siitä ei ole kovin uskottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttävät helposti itkua vallankäytönvälineenä jos siihen reagoi.
Riidan sattuessa naisella on aina keino voittaa ja saada tahtonsa läpi jos tuollaiseen ryhtyy reagoimaan.
Toki joukossa varmasti on naisia, jotka noin eivät tee, mutta on myös niitä, jotka noin toimivat.
Miksi ihneessä olisit naisen kanssa, jonka et luota toimivan reilusti?????
Missä hemmetin valtaväännöissä ihmiset oikein täällä elävät ja sitten vielä kutsuvat niitä parisuhteiksi? Pahimmillaan rakkaudeksi? Ei voi ymmärtää....
Kaikille miehille ei riitä täysin stabiileja ja täydellisiä naisia. Jos on vaikeuksia löytää ylipäätään naista, on hyväksyttävä myös puutteita. Tosin näin lienee myös monissa niin sanotuissa täydellisissäkin suhteissa.
Lohduttaa ja syleilee ja sittten puhutaan läpi asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttävät helposti itkua vallankäytönvälineenä jos siihen reagoi.
Riidan sattuessa naisella on aina keino voittaa ja saada tahtonsa läpi jos tuollaiseen ryhtyy reagoimaan.
Toki joukossa varmasti on naisia, jotka noin eivät tee, mutta on myös niitä, jotka noin toimivat.
Höpö höpö. Mistä ihmiset yleensä riitelevät, jos siinä toinen voittaa ja toinen häviää ja tarvitaan muka jotain manipulointikeinoja oman tavoitteen saavuttamiseksi? Meillä riitaa tulee yleensä sellaisista asioista, missä toinen on ollut ajattelematon. Ei silloin ole voittajia tai häviäjiä. Toinen kertoo, miltä toisen sanat tai teot tuntuivat ja toinen sitten toteaa, ettei todellakaan ollut tarkoitus sellaista tunnetta herättää ja pyytää anteeksi, että toimi ajattelemattomasti. Kukaan ei voittanut eikä kukaan hävinnyt. Esim. olimme miehen kanssa kävelyllä kahdestaan. Hänen velj
Aloitit aiheettoman riidan vetämällä herneen nenään vaikka miehesi keskusteli hänelle tärkeän ihmisen kanssa. Tällaisessa riitatilanteessa jotkut naiset käyttävät itkua keinona pakottaa mies tunnustamaan virheellisen käytöksensä ja pyytämään anteeksi, vaikka syy riitaan on täysin naisen.
Tällaista vallankäyttöä on paljon.
Aika vaikeita tunne-elämän vajeita kyllä, jos itkeminen koetaan esittämisenä. Varmaan tällainen henkilö ei ole saanut lainkaan ilmaista tunteitaan lapsena, vaan ne on pyritty häpäisemällä ja nöyryyttämällä poistamaan. Siksi toisen surun tunteita ei siedä eikä pysty kohtaamaan. Pahimmillaan ei edes lapsen surua tai muita vaikeita tunteita.
On vaikea antaa lohtua jos ei ole itse sitä koskaan saanut. Ei voi antaa asioita, joita ei ole.
En itse päästäisi omien lasteni luo ihmistä, joka ajattelee noin.
Olisiko parasta ensin selvittää se oma elämä, ja vast sitten miettiä parisuhdetta?
Yleensä sanoo että "se oli sun oma vika", pyyhkii peniksensä päiväpeittoon ja lähtee baariin.
N21