Odotanko liikaa/mitä miehenne tekee kun itkette?

kerran sanoi että Oscarin arvoinen suoritus, itkin ja nauroin

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.

 

Minusta kyse ei ole misogyniasta vaan siitä, että itkeminen on vähän lapsellista. Monelle olisi apua tunteiden hallinnan opettelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos komean miehen kanssa seurustelee niin ei saa tervettä parisuhdetta koska jokainen komeamies on jännämies. Hyvä kumppani ei sano rumasti  edes riidan aikana joten kannattaa miettiä että haluatko olla sen miehen kanssa loppuelämäsi vai olisiko jossain kunnollinen mies joka oikeesti osaa keskustella ilman että sanoo rumasti.

Ei ole jännämies ja olisikin edes komea :D valitsen kumppanini ihan muilla perusteilla ja hänkin oli alkuun varsin mukava ja huomaavainen. En näytä osaavani muunlaisia miehiä valita. Alkaa tuntua siltä, että ehkä minun on vaan parempi yksin.

Miten isosti sen pitäisi reagoida jos kerta itket ihan mitättömästä riidan aiheesta? 

Miksi oot miehen kanssa joka sanoo todella rumasti sulle. Ei ole empatiaa hänellä eikä tule, ei osa edes lohduttaa. Kylmä kalakin osaa saman. Etkö voisi asua omassa asunnossa ja sisustaa, ilman tätä. Katsoa jotain parempaa elämään oikeasti. Ei ihminen joka itkettää toista jatkuvasti, ole mistään kotoisin. Ei kuulosta rakastuneelta mies tai tosiaan kommunikointi ei toimi eikä muutu siitä? Ehkä tietoisuuden tulo tässä asiassa, auttaisi sua suojaamaan itseä ja välttämään tökeröä seuraa. Juoko mies, onko työ kiireistä tms. Ei kommunikaatio voi olla pelkästään sun harteilla, että se menee kivasti tai rakastaminen. Jos riitaisa suhde, ei kauaa viitsi katsella, vaikka toinen olisi prinssi tai mikä lie kuningas. Sori tästä. -Etsi paras elämä sulle, älä miellytä pelkästään muita ja odota muutoksia loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.

Jos sellaisilla riidoilla, jossa nainen on ollut väärässä on taipumus päättyä naisen itkuun ja sellaisilla riidoilla, jossa mies on ollut väärässä ei ole tuota taipumusta, niin kyllähän siinä helposti tulee tuollainen mieleen.

Ja missäköhän tässä tarkalleen viitattiin sellaiseen? Olet täysin omien olettamuksiesi vietävissä. Ikävä, että sinulla on ollut tuollaisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.

 

Minusta kyse ei ole misogyniasta vaan siitä, että itkeminen on vähän lapsellista. Monelle olisi apua tunteiden hallinnan opettelusta. 

Oletko koskaan kuullut välttelevästä kiintymyssuhteesta? Veikkaan että sinulle olisi hyötyä muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettaa sen mitä on juuri tekemässä, tulee luokseni, halaa ja ottaa syliin. Silittää hiuksiani.

Siis silloinkin kun riitelette?

Me ei olla koskaan riidelty niin, että olisin alkanut itkeä. Ollaan oltu yhdessä 21 vuotta, josta naimisissa 19 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.

 

Minusta kyse ei ole misogyniasta vaan siitä, että itkeminen on vähän lapsellista. Monelle olisi apua tunteiden hallinnan opettelusta. 

Oletko koskaan kuullut välttelevästä kiintymyssuhteesta? Veikkaan että sinulle olisi hyötyä muusta.

Olen kuullut mutta en tiedä miten se liittyy tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi oot miehen kanssa joka sanoo todella rumasti sulle. Ei ole empatiaa hänellä eikä tule, ei osa edes lohduttaa. Kylmä kalakin osaa saman. Etkö voisi asua omassa asunnossa ja sisustaa, ilman tätä. Katsoa jotain parempaa elämään oikeasti. Ei ihminen joka itkettää toista jatkuvasti, ole mistään kotoisin. Ei kuulosta rakastuneelta mies tai tosiaan kommunikointi ei toimi eikä muutu siitä? Ehkä tietoisuuden tulo tässä asiassa, auttaisi sua suojaamaan itseä ja välttämään tökeröä seuraa. Juoko mies, onko työ kiireistä tms. Ei kommunikaatio voi olla pelkästään sun harteilla, että se menee kivasti tai rakastaminen. Jos riitaisa suhde, ei kauaa viitsi katsella, vaikka toinen olisi prinssi tai mikä lie kuningas. Sori tästä. -Etsi paras elämä sulle, älä miellytä pelkästään muita ja odota muutoksia loputtomasti.

Työkiireitä ja niihin aina vetoaa. Kovasti viimeksikin kertoi olevansa rakastunut ja ettei olisi tässä jos ei enää rakastaisi, mutta ei minusta kyllä tunnu siltä. Ehkä tämä on sitä lopun alkua... kai minäkin sen verran itsekunnioitusta saan jostain kaivettua etten roiku ihmisessä jonka en koe minua rakastavan.

Ei tee eikä sano mitään. Asiaa ei puhuta.

Jotenkin vääristynyt tällainen ajattelumalli, että konfliktitilanteessa kun nainen alkaa itkeä, kääntyy huomio yhtäkkiä hänen lohduttamiseensa. Mitäpä jos keskusteltaisiin asia asiallisesti ilman huutoja ja itkuja, niin kuin aikuiset tekee? Jos toinen osapuoli käyttäytyy niin rumasti ettei keskustelu onnistu, voi sanoa, että minä en tuollaista kuuntele.

Ne jotka luulee ettei itkua käytetä aseena, ovat väärässä. Liian moni nainen käyttää tuota riippumatta siitä kuka on kiistakumppani. Aivan uskomatonta että ei voi esim. pyytää anteeksi kun on mokannut, vaan täytyy uhriutua. Jotenkin tajuan että nuoret eivät ole vielä oppineet miten olla eri mieltä rakentavalla tavalla, mutta on se silti todella rasittavaa.

Oikea itku on asia erikseen, mutta tuollaiset "en halua myöntää että olen itse tehnyt tyhmiä ja siksi kerjään sääliä" -tyypit saavat karvat pystyyn. Olen itse nainen, ja joutunut näiden samojen uhri-itkijöiden kohteeksi. Itku ei korvaa anteeksipyyntöä.

Kiihottaa naisen vetistely, jopa niin, että olen kantanut hänet hellästi sänkyyn ja nainut intohimoisesti.

Niin, hän kai olettaa minun tekevän kaiken. On työreissulla ja juteltiin eilen puhelimessa. Olin hiljainen ja hänkin tuttuun tapaansa myöskin. Hän kommentoi että oletpas hiljainen ja et taida haluta jutella kanssani. No melko hauskaa, koska hän on itse aina tuppisuuna kun soitamme! Ja suuttui kun kerran sanoin että minusta tuntuu ettei hän halua jutella kanssani. Ehkäpä hän sanoikin tuon vittuiluna. En tiedä. Eihän tässä ole järkeä.

Mulla on taipumus ottaa liikaa asioita kritiikkinä. Jos mieheni puhuu mulle siitä miten hän kokee asiat niin kuulen sen kritiikkinä ja se menee mulla tunteisiin. Mun on nyt vaikea keksiä esimerkkiä....mutta yleensä kyseessä on joku juttu joka on mulle jo valmiiksi jollain lailla kipeä, ja joka aiheuttaa mulle jo valmiiksi tunnereaktioita, ja sitten jos mies jotenkin kommentoi sitä esimerkiksi selittämällä miten hän itse reagoisi tai miten hän itse tekisi (ikään kuin neuvona mulle) niin otan sen vain kritiikkinä itseäni ja omia tunteitani ja omia reaktioitani kohtaan. Ja se saattaa usein sitten alkaa mua itkettää. Silloin haluan ensin rauhoittua itsekseni koska en voi tunnekuohussa puhua järkevästi, ja koska miehen sanat on se joka mut on saanut itkemään niin en halua myöskään minkäänlaista lohdutusta mieheltä siinä tilanteessa. 

Anteeksi riittää mulle hyvin sitten tilanteen jälkeen. Vika on minussa. Olen liian herkkä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vääristynyt tällainen ajattelumalli, että konfliktitilanteessa kun nainen alkaa itkeä, kääntyy huomio yhtäkkiä hänen lohduttamiseensa. Mitäpä jos keskusteltaisiin asia asiallisesti ilman huutoja ja itkuja, niin kuin aikuiset tekee? Jos toinen osapuoli käyttäytyy niin rumasti ettei keskustelu onnistu, voi sanoa, että minä en tuollaista kuuntele.

Ne jotka luulee ettei itkua käytetä aseena, ovat väärässä. Liian moni nainen käyttää tuota riippumatta siitä kuka on kiistakumppani. Aivan uskomatonta että ei voi esim. pyytää anteeksi kun on mokannut, vaan täytyy uhriutua. Jotenkin tajuan että nuoret eivät ole vielä oppineet miten olla eri mieltä rakentavalla tavalla, mutta on se silti todella rasittavaa.

Oikea itku on asia erikseen, mutta tuollaiset "en halua myöntää että olen itse tehnyt tyhmiä ja siksi kerjään sääliä" -tyypit saavat karvat pystyyn. Olen itse nainen, ja joutunut näiden samojen uhri-itkijöiden kohtee

No johan ok höpönpöppöä. Itse osaan kyllä pyytää anteeksi. Siis kunnolla pyytää anteeksi, ei näitä diibapaada "anteeksi" "olen pahoillani" ja that's it. Ja tässä tilanteessa kun olen tosiaan mokannut niin voin hyvinkin alkaa itkemään koska olen esim. Loukannut tahtomattani syvästi rakastamaani ihmistä ja minulle tulee siitä vaan yksinkertaisesti niin kamala olo että alan itkemään. Silloin en toki odota että tilanne kääntyy siihen että minua lohdutetaan, mutta eivät be kyyneleet siinä aseena ole.

Aloittajan tilanteessa, jos mies loukkaa ja käyttäytyy kuin pässi saaden sinut käytöksellään itkemään, niin on kyllä tunne- elämältään vammainen yksilö. Todennäköisesti ei ole kykyjä käsitellä tunteita muissa saati itsessään, joten on painanut ne johonkin hyvin syvälle. Kuten moni tämän ketjun vastaajista, siltä vaikuttaisi. Tällaiset ihmiset harvoin muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taipumus ottaa liikaa asioita kritiikkinä. Jos mieheni puhuu mulle siitä miten hän kokee asiat niin kuulen sen kritiikkinä ja se menee mulla tunteisiin. Mun on nyt vaikea keksiä esimerkkiä....mutta yleensä kyseessä on joku juttu joka on mulle jo valmiiksi jollain lailla kipeä, ja joka aiheuttaa mulle jo valmiiksi tunnereaktioita, ja sitten jos mies jotenkin kommentoi sitä esimerkiksi selittämällä miten hän itse reagoisi tai miten hän itse tekisi (ikään kuin neuvona mulle) niin otan sen vain kritiikkinä itseäni ja omia tunteitani ja omia reaktioitani kohtaan. Ja se saattaa usein sitten alkaa mua itkettää. Silloin haluan ensin rauhoittua itsekseni koska en voi tunnekuohussa puhua järkevästi, ja koska miehen sanat on se joka mut on saanut itkemään niin en halua myöskään minkäänlaista lohdutusta mieheltä siinä tilanteessa. 

Anteeksi riittää mulle hyvin sitten tilanteen jälkeen. Vika on minussa. Olen liian herkkä. 

Ei ole vika sinussa, vaan olet normaali.

Miehesi ei ole kovin empaattinen, mutta ei varmaan tee tuota tahallaan. Kuuntelemistakin voi kuitenkin opetella. Hyviin tapoihin jo kuuluu, että kipeissä asioissa ei aleta besserwisseröimään ja neuvoja jakelemaan. Yksi ystävyys mulla katkesi tuollaiseen eli tyyppi alkoi heti neuvoa kun kerroin jostain ongelmasta. 

Ei tee mitään.

Miehet on enemmän ratkaisukeskeisiä eikä ymmärrä miksi joku itkee kun kukaan ei ole kuollut. Jos jokin harmittaa niin se laitetaan kuntoon, niin ettei enää harmita. 

Mun mielestä sun mies sanoi ihan älyttömän hyvin ja fiksusti, että jos et ole onnellinen niin sun täytyy tehdä asialle jotain. 

Ei se sun mies sua onnelliseksi tee. Jos teidän parisuhde tekee sut onnettomaksi eikä miehellä itsellään ole haluja muuttaa itseään, niin mitä sä siinä roikut? Huonossa suhteessa ja yrität saada toisen muuttumaan sellaiseksi, että sinusta tulee onnellinen?

Minä olin samassa tilanteessa puoli ihmisikää sitten ja terapeutti sanoi juuri samat sanat minulle. Minä päätin, että jään suhteeseen ja annan miehen olla sellainen kun on ja hyväksyn sen, koska välillämme oli paljon rakkautta vaikka arki sakkasi. Otin siis vastuun omista tunteistani ja onnellisuudesta ja samalla huomasin, että eipä tuo mieskään ollut niin hankala kuin olin ajatellut. Vuodet on hionut meitä ja kädet ristissä kiitän, että mies ei muuttunut vaan on juuri sellainen kun nyt on. 

Eli jos sua itkettää niin pyyhit itse nenäsi ja kestät pettymyksesi tai etsit kumppanin joka kantaa ne puolestasi.