Lue keskustelun säännöt.
Odotanko liikaa/mitä miehenne tekee kun itkette?
29.08.2024 |
Minulla on takana huonoja parisuhteita joiden dynamiikkaan olen tottakai itsekin ollut osallinen, enkä väitä olevani täydellinen.
Nykyisen mieheni kanssa kommunikaatio ei tunnu pelaavan. Kyseenalaistan herkästi itseäni ja koska minulla ei ole ikinä ollut terveen parisuhteen mallia, en aina oikein osaa hahmottaakkaan mitä voin odottaa toiselta tai parisuhteelta. Odotanko liikoja vai olenko kynnysmattona?
Tällä viikolla huomasin, että mieheni ei oikeastaan reagoi kun itken. Meille tuli riitaa pienestä asiasta, hän sanoi todella rumasti ja aloin itkemään. Puhuttiin tästä vielä tunneryöpyn jälkeen uudestaan ja aloin taas itkemään. Hän sanoi anteeksi. Jotenkin odottaisin jotain enemmän? Pelkkä anteeksi kuulostaa niin tyhjältä. Vai odotanko liikoja? Minusta se ei kuulosta siltä että hän todella välittäisi tunteistani.
Vähän asiaan liittyen puhuin suhteestamme yleisesti, en haukkuen enkä syytellen vaan sanoin että meidän pitäisi keksiä keino, jolla ratkomme konflikteja, koska nykyinen tapamme vain rikkoo meitä. Hän sanoi että jos en ole onnellinen, niin minun pitää tehdä asialle jotain. Minähän ymmärrän tuon niin, että hän oikeastaan käski minua lähtemään, hän ei aioi eväänsä liikauttaa suhteemme eteen.
En tiedä miksi aina yritän viimeiseen asti.
Kommentit (122)
A. Emme riitele
B. Emme voisi kumpikaan sanoa pahasti toisillemme
C. Itkiessä tulen aina lohdutetuksi
Mitään muuta mallia en enää hyväksyisi. Edellinen avioliittoni oli jatkuvaa riidanhaastoa miehen puolelta ja ikäviä sanoja. Eikä koskaan välittänyt itkustani. Eipä aina edes lasten itkusta. Järkyttävä ihminen, vaikka ei heti uskoisi. Silläkin taas joku uusi uhri on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut miehen sanovan jopa: Aika huvittavaa kun sä itket
Miehiä on kaikenlaisia. Yleensä eivät kai osaa lohduttaa, se kun on niin vaikeaa.
Mutta sellainen manipulointi-itku tosiaan ON huvittavaa. Olen viime aikoina ottanut tavaksi matkia sitä pilkallisesti. Ja kappas vaan, "tunteidensa vallassa olevan" naisen itku loppuu kuin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miesten edessä kannata itkeä. Itken yksikseni tai äidin nähden.
Olen tehnyt paljon työtä, että uskallan näyttää tunteeni ja tuohon en enää ryhdy. Lapsena tunteiden näyttäminen tarkoitti kunnon selkäsaunaa.
Ei tarvitse, mutta itkeminen varsinkin toisen ihmisen nähden ei ole usein kovin rakentavaa. Parempi pysyä itse asiassa kuin itkeä.
Ei kukaan tahallaan itke, ei sille mitään voi, kun se tulee niin tulee, kuin ripuli.
Vierailija kirjoitti:
Minä en itke, jos mieheni loukkaa minua niin minä suutun. En yhtään ihmettele jos miehesi ei osaa reagoida itkuusi. Miehet yleisesti jäätyvät kun nainen alkaa itkemään. Monilla miehillä saattaa olla myös kokemus siitä että nainen käyttää itkua manipulointitarkoituksissa. Kun jossakin vaiheessa riitaa nainen alkaa itkemään niin riita päättyy siihen tai mies päätyy hyvittelemään, jolloin riitaa ei oikeasti koskaan käydä reilusti loppuun ja käsitellä. Ethän sinä syyllisty tähän?
Hyvä pointti!
Hirveän surullista miten moni kokee normaalit tunteet manipulointina. Eivät tietenkään tajua kuinka vääristynyt ja sairas heidän oma ajatusmaailmansa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan koskaan itke miehen nähden, siis mistään hänen toiminnastaan johtuen. Jos itkettää, niin teen sen yksin. En kestä mitään manipulaatioitkuja. Riidellessä pysytään asiallisena ja asiassa.
Ei tee mitään, enkä itke miehen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut miehen sanovan jopa: Aika huvittavaa kun sä itket
Miehiä on kaikenlaisia. Yleensä eivät kai osaa lohduttaa, se kun on niin vaikeaa.
Mutta sellainen manipulointi-itku tosiaan ON huvittavaa. Olen viime aikoina ottanut tavaksi matkia sitä pilkallisesti. Ja kappas vaan, "tunteidensa vallassa olevan" naisen itku loppuu kuin seinään.
Hieno suhde teillä. Onko seksiäkin aina jännästi liian vähän?
Vierailija kirjoitti:
Mun exä nimenomaan käytti itkua manipulointitarkoituksiin. Toki hän joskus myös itki aidosti. Ajan myötä opin erottamaan tämän tekoitkun oikeasta, ja alon nauraa räkäisesti aina kun krokotiilinkyyneleitä ilmaantui. Aika äkkiä loppui sitten se itkun käyttö aseena.
Olet aika tunnekylmä ja hirveä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttävät helposti itkua vallankäytönvälineenä jos siihen reagoi.
Riidan sattuessa naisella on aina keino voittaa ja saada tahtonsa läpi jos tuollaiseen ryhtyy reagoimaan.
Toki joukossa varmasti on naisia, jotka noin eivät tee, mutta on myös niitä, jotka noin toimivat.
Miksi ihneessä olisit naisen kanssa, jonka et luota toimivan reilusti?????
Missä hemmetin valtaväännöissä ihmiset oikein täällä elävät ja sitten vielä kutsuvat niitä parisuhteiksi? Pahimmillaan rakkaudeksi? Ei voi ymmärtää....
Kaikille miehille ei riitä täysin stabiileja ja täydellisiä naisia. Jos on vaikeuksia löytää ylipäätään naista, on hyväksyttävä myös puutteita. Tosin näin lienee myös monissa niin sanotuissa täydellisissäkin suhteissa.
Voisi löytyä parempi nainen kun kehittäisit vähän niitä tunnetaitoja. Nyt kun mietit mikä ero elämänlaadussa on seuraavilla:
Tilanne 1. Toisella on mieli musta. Toinen lohduttaa. Olo keventyy hieman.
Tilanne 2. Toisella on mieli musta. Toinen ei reagoi, jottei varmasti toinen pääse manipuloimaan ja voittamaan! Vielä yksi taisteluareena lisää hoidettavana arjessa, ihan kuin ei suhteen ulkopuolella olisi tekemistä kyllin.
Parisuhde ei ole ikinä onnellinen, jos sen "voittaminen" käy edes mielessä.
Tosi monelle täällä: jos kumppani inhottaa enemmän kuin kiinnostaa, miksi ihmeessä ette vaan eroa?
Ei todellakaan voi suomalaisia liian helpoista eroista syyttää, täällä eletään suhteissa kuin vankilassa (ilmeisesti siksi, ettei toinenkaan pääsisi sen onnellisempaan etenemään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttävät helposti itkua vallankäytönvälineenä jos siihen reagoi.
Riidan sattuessa naisella on aina keino voittaa ja saada tahtonsa läpi jos tuollaiseen ryhtyy reagoimaan.
Toki joukossa varmasti on naisia, jotka noin eivät tee, mutta on myös niitä, jotka noin toimivat.
Miksi ihneessä olisit naisen kanssa, jonka et luota toimivan reilusti?????
Missä hemmetin valtaväännöissä ihmiset oikein täällä elävät ja sitten vielä kutsuvat niitä parisuhteiksi? Pahimmillaan rakkaudeksi? Ei voi ymmärtää....
Kaikille miehille ei riitä täysin stabiileja ja täydellisiä naisia. Jos on vaikeuksia löytää ylipäätään naista, on hyväksyttävä myös puutteita. Tosin näin lienee myös monissa niin sanotuissa täydellisissäk
Ihan hyviä huomioita, mutta tässä et nyt ota lukuun sitä, että myös se itkuun pillahtava voi haluta voittaa. Itkulla voi saada riidan katkaistuksi, toisen myöntymään omaan tahtoon ja saada vielä huomiota ja lohtua. Mitä tämä on, jos ei manipulointia? Mahdollisuushan on myös käyttäytyä aikuisen tavoin ja keskustella asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä nimenomaan käytti itkua manipulointitarkoituksiin. Toki hän joskus myös itki aidosti. Ajan myötä opin erottamaan tämän tekoitkun oikeasta, ja alon nauraa räkäisesti aina kun krokotiilinkyyneleitä ilmaantui. Aika äkkiä loppui sitten se itkun käyttö aseena.
Olet aika tunnekylmä ja hirveä ihminen.
Exä siinä hirveä oli. Todella alhaista käyttää itkua aseena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko te siis todella kontrolloida itkuanne tuolla tavoin? Minä en osaa. En osaa itkeä tahdonvoimalla, enkä toisaalta pysty pidättämään sitä sitten kun se on tullakseen. Yritän kyllä, ihan joka ikinen kerta, koska en haluaisi että miehen sanat saa minussa sellaisen reaktion aikaan. Voi kuinka monta kertaa olen nieleskellyt kyyneleitä ja palaa kurkussa, yrittänyt kaikkeni että se ei tulisi. Mutta en pysty pidättämään sitä.
Ap on tunne-elämältään epävakaa.
Totta kai huomioin, että molemmat osapuolet voi olla yhtä vialla. Jos "itkuun pillahtava" "haluaa myös voittaa", niin hän voittaisi nopeasti koko pelin, sellaiseen suhteeseen en jäisi. Jos pillahtaisin itkuun itse ja toisen mielestä manipuloin, niin yhtä entinen suhde olisi sekin.
Anteeks nyt kun en osaa empatiseerata teidän onnettomia tyytymisvaltapelisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te siis todella kontrolloida itkuanne tuolla tavoin? Minä en osaa. En osaa itkeä tahdonvoimalla, enkä toisaalta pysty pidättämään sitä sitten kun se on tullakseen. Yritän kyllä, ihan joka ikinen kerta, koska en haluaisi että miehen sanat saa minussa sellaisen reaktion aikaan. Voi kuinka monta kertaa olen nieleskellyt kyyneleitä ja palaa kurkussa, yrittänyt kaikkeni että se ei tulisi. Mutta en pysty pidättämään sitä.
Pystyn kyllä. Siis riidellessä, en toki silloin, jos vaikkapa läheinen kuolee tai on muuta surua. Jos minua riidassa alkaisi itkettää, niin sanoisin että nyt pidetään tauko, jatketaan keskustelua tunnin päästä. Näin teen aina, jos tunteet pyrkii sekoittamaan aiheessa pysymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te siis todella kontrolloida itkuanne tuolla tavoin? Minä en osaa. En osaa itkeä tahdonvoimalla, enkä toisaalta pysty pidättämään sitä sitten kun se on tullakseen. Yritän kyllä, ihan joka ikinen kerta, koska en haluaisi että miehen sanat saa minussa sellaisen reaktion aikaan. Voi kuinka monta kertaa olen nieleskellyt kyyneleitä ja palaa kurkussa, yrittänyt kaikkeni että se ei tulisi. Mutta en pysty pidättämään sitä.
Pystyn kyllä. Siis riidellessä, en toki silloin, jos vaikkapa läheinen kuolee tai on muuta surua. Jos minua riidassa alkaisi itkettää, niin sanoisin että nyt pidetään tauko, jatketaan keskustelua tunnin päästä. Näin teen aina, jos tunteet pyrkii sekoittamaan aiheessa pysymistä.
Joo, noin minä toiminkin silloin. Mutta jäin vain miettimään tuota itkun käyttämistä manipulaation välineenä. Se vaatisi sen että pystyy kontrolloimaan itkuaan. Itse en pysty.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te siis todella kontrolloida itkuanne tuolla tavoin? Minä en osaa. En osaa itkeä tahdonvoimalla, enkä toisaalta pysty pidättämään sitä sitten kun se on tullakseen. Yritän kyllä, ihan joka ikinen kerta, koska en haluaisi että miehen sanat saa minussa sellaisen reaktion aikaan. Voi kuinka monta kertaa olen nieleskellyt kyyneleitä ja palaa kurkussa, yrittänyt kaikkeni että se ei tulisi. Mutta en pysty pidättämään sitä.
Minulla sama juttu. Raivostuttava luuseri olo tulee kun pidättely ei millään onnistu.
Älä ole itkupilli.