Odotanko liikaa/mitä miehenne tekee kun itkette?

Huuhhuuuh. Tätä ketjua lukiessa vahvistuu vaan stereotypia tunnekylmistä suomalaisista. Karjalaisuuteni ei ymmärrä tätä. Meidän espanjalais- suomalaisessa perheessä kaikki tunteet saa tuntea ja ilmaista, hyvässä ja pahassa :D

Riippuu tilanteesta. Joko halaa ja lohduttaa tai antaa mun rauhoittua yksinäni. Yhteisiä vuosia meillä on 27, joten osaamme lukea toisiamme näissä tilanteissa. 

Naiset luulee olevansa maailman napa. Miehen pitäisi "lopettaa kaikki toiminta ja keskittyä naiseen" heti kun nainen niin viestii.

Miksi? Anna kun arvaan että sen miehen tunne-elämä ei kiinnosta tollasia naisia pätkääkään. Mieshän on kone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taipumus ottaa liikaa asioita kritiikkinä. Jos mieheni puhuu mulle siitä miten hän kokee asiat niin kuulen sen kritiikkinä ja se menee mulla tunteisiin. Mun on nyt vaikea keksiä esimerkkiä....mutta yleensä kyseessä on joku juttu joka on mulle jo valmiiksi jollain lailla kipeä, ja joka aiheuttaa mulle jo valmiiksi tunnereaktioita, ja sitten jos mies jotenkin kommentoi sitä esimerkiksi selittämällä miten hän itse reagoisi tai miten hän itse tekisi (ikään kuin neuvona mulle) niin otan sen vain kritiikkinä itseäni ja omia tunteitani ja omia reaktioitani kohtaan. Ja se saattaa usein sitten alkaa mua itkettää. Silloin haluan ensin rauhoittua itsekseni koska en voi tunnekuohussa puhua järkevästi, ja koska miehen sanat on se joka mut on saanut itkemään niin en halua myöskään minkäänlaista lohdutusta mieheltä siinä tilanteessa. 

Anteeksi riittää mulle hyvin sitten tilanteen jälkeen.

Eihän mies voi tehdä tässä tilanteessa mitään oikein! Jos  hän koettaa selittää miltä hänestä tuntuu, otat sen kritiikkinä.

Jos koettaa selittää esimerkkinä miten hän itse asian kokisi, otat sen kritiikkinä.

Jos hän ei reagoi mitenkään (koska kaikki tavat ovat vääriä) niin valitat siitä täällä. Mutta myöhemmin mies voi pyytää anteeksi, se on ok. No mitä se pyytää anteeksi, omaa mielipidettä? Pyydätkö itse anteeksi? 

Vierailija kirjoitti:

Huuhhuuuh. Tätä ketjua lukiessa vahvistuu vaan stereotypia tunnekylmistä suomalaisista. Karjalaisuuteni ei ymmärrä tätä. Meidän espanjalais- suomalaisessa perheessä kaikki tunteet saa tuntea ja ilmaista, hyvässä ja pahassa :D

Hieman omahyväinen kommentti. Ihmiset, temperamentit ja kulttuurit ovat erilaisia. Jollekin kuiskaus on huuto ja joku kuulee huudon vasta kun karjutaan. En sanoisi ihmisiä noin kevein perustein tunnekylmiksi. 

Ja aina niitä tunteita ei ole hyvä tuutata, itsekin voi osaansa joskus kantaa.

t. eteläkarjalainen

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sun mies sanoi ihan älyttömän hyvin ja fiksusti, että jos et ole onnellinen niin sun täytyy tehdä asialle jotain. 

Ei se sun mies sua onnelliseksi tee. Jos teidän parisuhde tekee sut onnettomaksi eikä miehellä itsellään ole haluja muuttaa itseään, niin mitä sä siinä roikut? Huonossa suhteessa ja yrität saada toisen muuttumaan sellaiseksi, että sinusta tulee onnellinen?

Minä olin samassa tilanteessa puoli ihmisikää sitten ja terapeutti sanoi juuri samat sanat minulle. Minä päätin, että jään suhteeseen ja annan miehen olla sellainen kun on ja hyväksyn sen, koska välillämme oli paljon rakkautta vaikka arki sakkasi. Otin siis vastuun omista tunteistani ja onnellisuudesta ja samalla huomasin, että eipä tuo mieskään ollut niin hankala kuin olin ajatellut. Vuodet on hionut meitä ja kädet ristissä kiitän, että mies ei muuttunut vaan on juuri sellainen kun nyt on. 

Eli jos sua itkettää niin pyyhit

Se on kyllä totta, että ei kai pitäisi odottaa että toinen muuttuu... Ymmärrän kyllä, että jokainen luo oman onnensa enkä nyt odota parisuhteen mullistavan kenenkään elämää. Mutta onhan se kahden kauppa, jossa molempien onnellisuus ja muutkin tunteet vaikuttavat toiseen, joten kyllä niistä nyt pitäisi jollakin tavalla olla kiinnostunut. Mikä se muuten on se parisuhteen idea?

Vierailija kirjoitti:

Huuhhuuuh. Tätä ketjua lukiessa vahvistuu vaan stereotypia tunnekylmistä suomalaisista. Karjalaisuuteni ei ymmärrä tätä. Meidän espanjalais- suomalaisessa perheessä kaikki tunteet saa tuntea ja ilmaista, hyvässä ja pahassa :D

Ja siksi minusta on ihan OK, että ap itkee, mutta ei miehen velvollisuus ole ryhtyä lohduttamaan ihmistä, joka ilmaisee tunteitaan. Mies pyysi anteeksi eli teki sen, mitä piti ja nainen ilmaisee tunteitaan itkien ja odottaen jotain reaktiota, miksi ihmeessä? Kyllä anteeksipyynnön tulee riittää, ei toiselta pidä ryhtyä pyytämään anteeksi sitä, että tuo toinen on tunteelinen.

Jos ap haluaa mieheltä enemmän kuten kukkia ja suklaata ja rahaa aina kun itkettää, niin miehelle pitää kertoa, että kyyneleet tarkoittavat tällaista toimintaa. Mies sitten päättää, haluaako ryhtyä tunteiden ilmaisemisen maksajaksi vai etsiikö naisen, joka ei oleta riidan olevan siksi, että saa tahtonsa läpi tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taipumus ottaa liikaa asioita kritiikkinä. Jos mieheni puhuu mulle siitä miten hän kokee asiat niin kuulen sen kritiikkinä ja se menee mulla tunteisiin. Mun on nyt vaikea keksiä esimerkkiä....mutta yleensä kyseessä on joku juttu joka on mulle jo valmiiksi jollain lailla kipeä, ja joka aiheuttaa mulle jo valmiiksi tunnereaktioita, ja sitten jos mies jotenkin kommentoi sitä esimerkiksi selittämällä miten hän itse reagoisi tai miten hän itse tekisi (ikään kuin neuvona mulle) niin otan sen vain kritiikkinä itseäni ja omia tunteitani ja omia reaktioitani kohtaan. Ja se saattaa usein sitten alkaa mua itkettää. Silloin haluan ensin rauhoittua itsekseni koska en voi tunnekuohussa puhua järkevästi, ja koska miehen sanat on se joka mut on saanut itkemään niin en halua myöskään minkäänlaista lohdutusta mieheltä siinä tilanteessa. 

Antee

Tuo ei ollut ap. Minun mies ei tunteistaan puhu. Olen yrittänyt. 

Ap.

Naiset käyttävät helposti itkua vallankäytönvälineenä jos siihen reagoi.

Riidan sattuessa naisella on aina keino voittaa ja saada tahtonsa läpi jos tuollaiseen ryhtyy reagoimaan.

Toki joukossa varmasti on naisia, jotka noin eivät tee, mutta on myös niitä, jotka noin toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sun mies sanoi ihan älyttömän hyvin ja fiksusti, että jos et ole onnellinen niin sun täytyy tehdä asialle jotain. 

Ei se sun mies sua onnelliseksi tee. Jos teidän parisuhde tekee sut onnettomaksi eikä miehellä itsellään ole haluja muuttaa itseään, niin mitä sä siinä roikut? Huonossa suhteessa ja yrität saada toisen muuttumaan sellaiseksi, että sinusta tulee onnellinen?

Minä olin samassa tilanteessa puoli ihmisikää sitten ja terapeutti sanoi juuri samat sanat minulle. Minä päätin, että jään suhteeseen ja annan miehen olla sellainen kun on ja hyväksyn sen, koska välillämme oli paljon rakkautta vaikka arki sakkasi. Otin siis vastuun omista tunteistani ja onnellisuudesta ja samalla huomasin, että eipä tuo mieskään ollut niin hankala kuin olin ajatellut. Vuodet on hionut meitä ja kädet ristissä kiitän, että mies ei muuttunut vaan on juuri sellainen kun nyt on.

Parisuhteen idea on mielestäni se, että vierellä on kanssakulkija jonka kanssa elämä on parempaa kuin yksin vaikka pärjäisinkin ihan hyvin yksinkin. 

Mitä miehen pitäisi tehdä?

Se on sinun tunteesi, joten sinun se tunne tulee sammuttaa, jos et siitä pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhhuuuh. Tätä ketjua lukiessa vahvistuu vaan stereotypia tunnekylmistä suomalaisista. Karjalaisuuteni ei ymmärrä tätä. Meidän espanjalais- suomalaisessa perheessä kaikki tunteet saa tuntea ja ilmaista, hyvässä ja pahassa :D

Ja siksi minusta on ihan OK, että ap itkee, mutta ei miehen velvollisuus ole ryhtyä lohduttamaan ihmistä, joka ilmaisee tunteitaan. Mies pyysi anteeksi eli teki sen, mitä piti ja nainen ilmaisee tunteitaan itkien ja odottaen jotain reaktiota, miksi ihmeessä? Kyllä anteeksipyynnön tulee riittää, ei toiselta pidä ryhtyä pyytämään anteeksi sitä, että tuo toinen on tunteelinen.

Jos ap haluaa mieheltä enemmän kuten kukkia ja suklaata ja rahaa aina kun itkettää, niin miehelle pitää kertoa, että kyyneleet tarkoittavat tällaista toimintaa. Mies sitten päättää, haluaako ryhtyä tunteiden ilmaisemisen maksajaksi vai etsiikö naisen, joka ei oleta

Tässä pohdin ja ongelma taitaa olla se että se pelkkä anteeksi ei enää riitä, kun sen on tarpeeksi monta kertaa kuullut ja silti sama käytös jatkuu. Toivoisin siis toiselta jotakin aitoa reaktiota. Toisaalta hän on tehnyt asian, jota minun ei pitäisi antaa anteeksi vaikka hän pyytelisi anteeksi miten hyvänsä. En tiedä miksi tämä on niin vaikeaa. On meillä hyviäkin hetkiä, kun keskustellaan niitä näitä ja vitsaillaan, syödään hyvää ruokaa.

Ehkä tärkeämpää olisi miettiä, haluatko tosiaan olla parisuhteessa miehen kanssa, joka sanoo riidellessään niin rumasti, että saa sinut itkemään. Minusta sellainen ei ole normaalia. Lisäksi tuo miehen kommentti siitä, että sinun pitäisi tehdä asialle jotain (eli ilmeisesti lähteä suhteesta) kertoo siitä, että hän ei ole kovinkaan motivoitunut pitämään sinua elämässään. 

Vastauksena otsikon kysymykseen: jos itken, mieheni jättää kaiken muun sivuun ja lohduttaa minua. Hän kysyy, mitä tarvitsen siinä hetkessä, ja tekee sen. Joskus haluan olla yksin, joskus haluan halata, joskus puhua ja joskus vain itkeä kaiken ulos. Missään tapauksessa hän ei antaisi minun vaan itkeä reagoimatta asiaan mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehen pitäisi tehdä?

Se on sinun tunteesi, joten sinun se tunne tulee sammuttaa, jos et siitä pidä.

Totta. Hän on loukannut fyysistä koskemattomuuttani, ei väkivallalla, mutta muulla tapaa. Olen painanut asian pois mielestäni, mutta selvästi se minua vaivaa ja en osaa käsitellä sitä ja se on nyt taustavireenä kaikessa kanssakäynnissämme. Tässä on vain yksi ratkaisu. Kiitos sinulle. En tiedä miten jaksan tämän, koska ajatuskin sattuu kaikesta huolimatta niin pirusti. Vaikka on niistä eroista aina ennenkin selvitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä sisäistettyä misogyniaa. Tunteet ovat ihan ok naisille että miehille ja heti pomppaaminen ajatukseen, että nainen käyttää itkua aseenaan kertoo kyllä paljon kommentoijan omasta mielenlaadusta. Saati ajatus, että ap itkisi hysteerisenä lähes päivittäin. Saisitte naiset hävetä.

 

Minusta kyse ei ole misogyniasta vaan siitä, että itkeminen on vähän lapsellista. Monelle olisi apua tunteiden hallinnan opettelusta. 

Mitä fiddua? Suru ja sureminen on tunne siinä missä naurukin. Suomessa kaikki vaivaantuvat itkusta? Pelätään. Ei tiedetä miten tulee toimia. Tunteita täytyy voida näyttää, ei kukaan mikään robotti ole! 

Sinun täytyy itse mennä kurssille, hopi hopi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taipumus ottaa liikaa asioita kritiikkinä. Jos mieheni puhuu mulle siitä miten hän kokee asiat niin kuulen sen kritiikkinä ja se menee mulla tunteisiin. Mun on nyt vaikea keksiä esimerkkiä....mutta yleensä kyseessä on joku juttu joka on mulle jo valmiiksi jollain lailla kipeä, ja joka aiheuttaa mulle jo valmiiksi tunnereaktioita, ja sitten jos mies jotenkin kommentoi sitä esimerkiksi selittämällä miten hän itse reagoisi tai miten hän itse tekisi (ikään kuin neuvona mulle) niin otan sen vain kritiikkinä itseäni ja omia tunteitani ja omia reaktioitani kohtaan. Ja se saattaa usein sitten alkaa mua itkettää. Silloin haluan ensin rauhoittua itsekseni koska en voi tunnekuohussa puhua järkevästi, ja koska miehen sanat on se joka mut on saanut itkemään niin en halua myöskään minkäänlaista lohdutusta mieheltä siinä tilanteessa. 

Antee

 

Nyt teit kyllä melkoisen oletuksen minusta. En ole koskaan valittanut miehestäni täällä ja nimenomaan en kaipaa häneltä mitään vinkkiä siihen kuinka minun pitäisi hänen mielestään tuntea. 

Mieheni pyytää anteeksi sitä että hänen sanansa saivat minut itkemään. Kyllä minäkin pyytäisin anteeksi jos minun sanani saisivat mieheni loukkaantumaan. 

Lohduttaa, kysyy miksi itken, halaa. 

 

"oisaalta hän on tehnyt asian, jota minun ei pitäisi antaa anteeksi vaikka hän pyytelisi anteeksi miten hyvänsä."

Tuolla tavalla ihmiset päätyvät elämään hyvinkin sairaissa suhteissa. Annetaan anteeksi yksi asia, vaikkei välttämättä ole pyydetty eikä kaduttu, sen jälkeen piittaamattomat teot jatkuvat, koska ne ovat normalisoituneet. Ollaan kuin rapu kiehuvassa vedessä ja lopuksi suhde on melkoista sadismia. 

Pitäisi lähteä jo sen ensimmäisen loukkaavan teon jälkeen. Sitten niitä ei tule lisää eikä tule lisää traumoja entisen päälle. Mutta yleensä tällaisissa suhteissa ihmisellä on hämärtynyt normaalin parisuhteen piirteet kokonaan. Sitten toinen osapuoli päätyy käsitykseen, että tuotahan voi näköjään kohdella miten vain. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tärkeämpää olisi miettiä, haluatko tosiaan olla parisuhteessa miehen kanssa, joka sanoo riidellessään niin rumasti, että saa sinut itkemään. Minusta sellainen ei ole normaalia. Lisäksi tuo miehen kommentti siitä, että sinun pitäisi tehdä asialle jotain (eli ilmeisesti lähteä suhteesta) kertoo siitä, että hän ei ole kovinkaan motivoitunut pitämään sinua elämässään. 

Vastauksena otsikon kysymykseen: jos itken, mieheni jättää kaiken muun sivuun ja lohduttaa minua. Hän kysyy, mitä tarvitsen siinä hetkessä, ja tekee sen. Joskus haluan olla yksin, joskus haluan halata, joskus puhua ja joskus vain itkeä kaiken ulos. Missään tapauksessa hän ei antaisi minun vaan itkeä reagoimatta asiaan mitenkään. 

Samaa mieltä. Ei kuulosta siltä, että mies haluaisi ymmärtää ja olla turvallinen kumppani, suhteessa on epäterveitä piirteitä, joten ap:n pitäisi kuunnella sisäistä ääntään. Sehän kertoo, ettei hän tässä suhteessa voi hyvin. 

Keskustelukaan ei auta, jos toista osapuolta ei kiinnosta, silloin keskustelukin vain pahentaa tilannetta. Ehkä mies ei vain yksinkertaisesti kunnioita sinua tarpeeksi eikä rakasta. Rakastava mies on aina huolissaan, jos rakastetulla on paha mieli. Mutta ihminen, jota on vain moitittu, kun hän on ollut surullinen ja tarvinnut apua lapsena, ei osaa luottaa tunteeseen siitä, että mikä on normaalia parisuhteessa, kuten ap kuitenkin aloituksessa tuo ilmi. Hän ymmärtää järjen tasolla, että tämä suhde ei toimi normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tärkeämpää olisi miettiä, haluatko tosiaan olla parisuhteessa miehen kanssa, joka sanoo riidellessään niin rumasti, että saa sinut itkemään. Minusta sellainen ei ole normaalia. Lisäksi tuo miehen kommentti siitä, että sinun pitäisi tehdä asialle jotain (eli ilmeisesti lähteä suhteesta) kertoo siitä, että hän ei ole kovinkaan motivoitunut pitämään sinua elämässään. 

Vastauksena otsikon kysymykseen: jos itken, mieheni jättää kaiken muun sivuun ja lohduttaa minua. Hän kysyy, mitä tarvitsen siinä hetkessä, ja tekee sen. Joskus haluan olla yksin, joskus haluan halata, joskus puhua ja joskus vain itkeä kaiken ulos. Missään tapauksessa hän ei antaisi minun vaan itkeä reagoimatta asiaan mitenkään. 

Samaa mieltä. Ei kuulosta siltä, että mies haluaisi ymmärtää ja olla turvallinen kumppani, suhteessa on epäterveitä piirteitä, joten ap:n pitäisi

Ehkei sillä ole merkitystä ja/tai en varmaan koskaan ymmärrä. Itse koen olevani niin vilpitön tunteiden ja tekojeni kanssa vaikka en minä mikään pyhimys olekaan. Mutta miten kukaan jatkaa suhdetta jos ei kunnioita ja rakasta toista? En vaan tajua! Ehkä siksi minun on osin vaikea irtautua näistä satuttavista suhteista, että odotan ja kaipaan jotain ymmärrystä tilanteeseen, jota todennäköisesti en koskaan tule saamaan?