Lue keskustelun säännöt.
Onkos täällä oikeita kartanonrouvia?
29.08.2024 |
Mieheni sanoo, että olen synnynnäinen kartanonrouva, millaisia he sitten oikeasti ovat?
Meillä on vain hyvin vanha maatila ja iso, yli satavuotias talo, ei kartanoa. Tila on kyllä ollut samalla suvulla 400 vuotta (ihan tavallista täällä Uudellamaalla).
Kommentit (102)
81/102
|
30.08.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Enpä ole mitään erityisempää roolia ajatellut. Kunhan pakerran menemään joka päivä ja koetan pitää huolta että illalla asiat on vähän paremmin kuin aamulla. Onko kyse siitä, että pitää olla valmis tekemään vähän kaikenlaisia hommia vai jostain muusta? Ehkäpä se miehesi viittaa joihinkin vanhojen suomi-filmien kuvauksiin kartanoelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole mitään erityisempää roolia ajatellut. Kunhan pakerran menemään joka päivä ja koetan pitää huolta että illalla asiat on vähän paremmin kuin aamulla. Onko kyse siitä, että pitää olla valmis tekemään vähän kaikenlaisia hommia vai jostain muusta? Ehkäpä se miehesi viittaa joihinkin vanhojen suomi-filmien kuvauksiin kartanoelämästä.
Nuo sinun kuvauksesihan kuulostavat varsin järkeviltä ja maanläheisiltä. Siinäkin korostuu ahkeruus, joka taitaa olla sellainen yleissuomalainen hyve.
Me emme mieheni kanssa ole erityisesti Suomi-filmien ystäviä ja katsojia (en ole Niskavuori-leffojakaan katsonut, teatterissa olen jonkun näytelmän nähnyt), joten en varsinaisesti tiedä mitä kartanonrouvista siellä sanotaan. Mutta miehelläni tuntuu olevan asiasta selkeä käsitys ja minä olen kuulemma juuri sellainen :) Yhden ominaisuuden jo mainitsin (hyvä pitämään etäisyyttä), mutta muista ei ole vielä kukaan hiiskunutkaan.
Kaikki tähän mennessä osallistuneet kartanonrouvat ovat sanoneet olevansa ahkeria, mutta en miellä kyllä itseäni erikoisen ahkeraksi, olen siinä suhteessa aika tavallinen, ellei ahkeruudeksi lasketa, että olen lukutoukka. Tähän ikään olen tosiaan ehtinyt lukea aika paljon kaikenlaista, turhaa ja tarpeellista, niin että minua voisi kyllä lukeneeksi sanoa. Mutta sitä mieheni ei liitä kartanonrouvien ominaisuuksiin.
Tai ehkä tuon ihan ensimmäisen kartanonrouvan hyvä organisointikyky osuu melko lähelle. Eli olen aika hyvä saamaan ihmiset tekemään mitä haluan. Vaikka he ensin olisivat vastahankaisia, kuten kävi ihan pari viikkoakin sitten. Yksi työmies ensin kieltäytyi eräästä hommasta, mutta ehdotti sitten muutaman viikon kuluttua sitten kuitenkin, että hän voisi sen kuitenkin tehdä, ikään kuin omana keksintönään. Tunnistatko tällaista itsestäsi myös? Ap
Siis tässä ne tähän mennessä ilmi tulleet yhteneväisyydet: hyvä pitämään etäisyyttä (tosin sanottiin syyksi kiireisyys) ja toisena hyvä organisointikyky, jolla mieheni tarkoittaa, että ihmiset tahtovat tehdä miten minä haluan, siis haluavat miellyttää. Minusta nuo muutkin kartanonrouvat kyllä ovat aika samanlaisia tuossa. He ovat tottuneet, että heitä totellaan, mikä on sitten aivan eri asiaa kuin jokin niskavuorimainen komentelu ja styrankisoiminen. Komentelijalle syntyy aina vastarintaa ja kaikki muuttuu hankalaksi, koska häntä pidetään inhottavana tyyppinä. Pakottamalla ei oikein saa mitään hyvää aikaan, ei edes itseään pakottamalla.
Ehkä ne muut ominaisuudet ovat vähän sellaisia, ettei niitä itsestään niin herkästi myönnä. Ap
"Mikä sitten on poroja omistavan ja niistä elantonsa saavan titteli? Porotilallinen? Minkä suuruisia heidän tilansa ovat keskimäärin?Ap"
Tämänhän ei pitäis nykypäivänä olla mahdollista, mutta se on poromies... porotilallista tai poronhoitajaa luulisin kyll nykyään yleisesti käytettävän, ei "poronainen" tai "porohenkilö" :-)
En sinänsä alaa tunne, jonkun verran oppinut kun kaverista tuli poromiehen heila aikoinaan, en tiedä millaisista poromääristä tai maapinta-aloista puhutaan.
Ehdotan kääntymistä historiallisen fiktion puoleen, jos etsit päivänvarjoa ja valkoista mekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaa kyllä Suomen kartanot. Historia niissä herää eloon, täällä kun on niin vähän muita vanhoja rakennuksia jäljellä.
Varmaan nyt voisi kysyä että minkä vuosisadan/-kymmenen kartanonrouva? Eri aikakausilla on erilaiset odotukset ja olemisen säännöt. Nykyaikanen kartanonrouva taitaa nykyisin olla ihan samanlainen työjuhta kuin kuka muukin, ainakin ne jotka tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mikä sitten on poroja omistavan ja niistä elantonsa saavan titteli? Porotilallinen? Minkä suuruisia heidän tilansa ovat keskimäärin?Ap"
Tämänhän ei pitäis nykypäivänä olla mahdollista, mutta se on poromies... porotilallista tai poronhoitajaa luulisin kyll nykyään yleisesti käytettävän, ei "poronainen" tai "porohenkilö" :-)
En sinänsä alaa tunne, jonkun verran oppinut kun kaverista tuli poromiehen heila aikoinaan, en tiedä millaisista poromääristä tai maapinta-aloista puhutaan.
Katsoin MELAn sivuilta, sinnehän he maksavat eläkkeitään, titteli siellä on poronhoitaja. Eli sukupuolineutraali on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan kääntymistä historiallisen fiktion puoleen, jos etsit päivänvarjoa ja valkoista mekkoa.
Vielä mun lapsuudessa eräällä todella suurella tilalla vanha isäntä kulki kesäisin valkoisessa puvussa, lierihatussa ja kävelykepin kanssa valvomassa töitä, siis ihan täällä Suomessa. Se suku on Tanskasta kotoisin, päärakennus on tanskalaistyylinen myös. Vietin siellä kesää lapsena, siellä oli pehtoori myös ja hevosia, joiden perässä tietty siellä olin. Ovat kaukaisempia sukulaisia minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan kääntymistä historiallisen fiktion puoleen, jos etsit päivänvarjoa ja valkoista mekkoa.
Vielä mun lapsuudessa eräällä todella suurella tilalla vanha isäntä kulki kesäisin valkoisessa puvussa, lierihatussa ja kävelykepin kanssa valvomassa töitä, siis ihan täällä Suomessa. Se suku on Tanskasta kotoisin, päärakennus on tanskalaistyylinen myös. Vietin siellä kesää lapsena, siellä oli pehtoori myös ja hevosia, joiden perässä tietty siellä olin. Ovat kaukaisempia sukulaisia minulle. Ap
Ihanan tsehovilaista.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa kyllä Suomen kartanot. Historia niissä herää eloon, täällä kun on niin vähän muita vanhoja rakennuksia jäljellä.
Niin, eipä täällä ole keskiaikaisia linnoja ja kartanoja kovin monta, lieneekö ainuttakaan, jonka vanhimmat osat olisivat keskiajalta. Muualla Euroopassa tuollaisia on paljon, haluan aina mennä vanhaan kartanoon tai linnaan, jos vain sellainen on tarjolla. Kerran olen nukkunut 1400-luvulta olevassa linnan tornissa Ranskassa, muut sitten uudempia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nyt voisi kysyä että minkä vuosisadan/-kymmenen kartanonrouva? Eri aikakausilla on erilaiset odotukset ja olemisen säännöt. Nykyaikanen kartanonrouva taitaa nykyisin olla ihan samanlainen työjuhta kuin kuka muukin, ainakin ne jotka tunnen.
Hyvä tarkennus. Tarkoitin tämän ajan kartanonrouvia laskien mukaan myös ne, jotka on mahdollisesti lapsena ja nuorena tuntenut, mutta jo ovat menehtyneet. Kun itse olen 50+ niin minun ikäiselläni on ollut mahdollisuus tuntea 1800-luvun puolella syntyneitä ihmisiä. Heidän nuoruudessaan moni asia oli toisin ja hyvin erilaista, jo 1900-luvun alussakin syntyneiden kohdalla. Vanhin hyvin tuntemani ihminen oli syntynyt 1880-luvulla ja eli melkein satavuotiaaksi täysin terävänä ja ajastaan perillä olevana.
Fiktio on aina tyyliteltyä jonkun genren mukaisesti. Historiallisissa tiedekirjoissa tai monografioissa on sitten realistisempaa kuvausta kartanoiden väestä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan kääntymistä historiallisen fiktion puoleen, jos etsit päivänvarjoa ja valkoista mekkoa.
Vielä mun lapsuudessa eräällä todella suurella tilalla vanha isäntä kulki kesäisin valkoisessa puvussa, lierihatussa ja kävelykepin kanssa valvomassa töitä, siis ihan täällä Suomessa. Se suku on Tanskasta kotoisin, päärakennus on tanskalaistyylinen myös. Vietin siellä kesää lapsena, siellä oli pehtoori myös ja hevosia, joiden perässä tietty siellä olin. Ovat kaukaisempia sukulaisia minulle. Ap
Ihanan tsehovilaista.
Kyllä, sitä juuri, mutta en missään muualla ole tuollaiseen törmännyt, että valkoisissa (mutta en tiedä oliko tuo maalla tapana muuallakin, minä kun olen elänyt kaupungissa lapsuuteni). Nämä nykyisen elämäni lähikartanoiden vanhat isännät pukeutuivat hyvin brittityylisesti ja autotkin samanlaisia, jeeppejä jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on siis vain kaksi kartanonrouvaa tai alle viisi korkeintaan, jos oletamme, että kaikki eivät olleet täällä eilen tai eivät avanneet ketjua. Luulin, että olisi ollut enemmän, koska luin kerran sellaista ketjua, jossa heitä ilmoittautui enemmän.
No, onhan noita tutkimustuloksia tässäkin sen suhteen millaisia kartanonrouvat tänä päivänä ovat. Ahkeria työjuhtia, jotka tarttuvat monenlaisiin töihin ja omassa perhe- ja ystäväpiirissä pysyviä.
Se mistä mieheni mua useimmiten pilkkaa, on tietty kädenliike, "voisitko hoitaa" ja pari muuta vastaavaa pikkujuttua, mutta eivät muutkaan kartanonrouvat sitä varmaan itse huomaa, kun minäkään en ole huomannut.
Yksityisyyden arvostaminen on aika monella kartanolla tässä lähellä sillä tolalla, että haluaisin samaa eli haluaisin sähkoisen korkean portin sisääntuloon, josta ei pääse eteenpäin kuin soittamalla.
En yhtään pidä siitä, että pihojemme läpi ajetaan liikennemerkistä piittaamatta usein vielä kovaa autolla metsään, siitä on koitunut monta vaaratilannetta ja hankaluuksia, kun marjastavat tukkivat tien syksyllä ja eläimet ovat melkein jääneet alle. Se on meidän ihan oma peltotiemme ja siltamme, jota varten ei ole koskaan saatu mitään rahoitusta muualta eli kieltomerkki on täysin laillinen. Kivisilta joen yli on rakennettu 20-luvulla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole mitään erityisempää roolia ajatellut. Kunhan pakerran menemään joka päivä ja koetan pitää huolta että illalla asiat on vähän paremmin kuin aamulla. Onko kyse siitä, että pitää olla valmis tekemään vähän kaikenlaisia hommia vai jostain muusta? Ehkäpä se miehesi viittaa joihinkin vanhojen suomi-filmien kuvauksiin kartanoelämästä.
Nuo sinun kuvauksesihan kuulostavat varsin järkeviltä ja maanläheisiltä. Siinäkin korostuu ahkeruus, joka taitaa olla sellainen yleissuomalainen hyve.
Me emme mieheni kanssa ole erityisesti Suomi-filmien ystäviä ja katsojia (en ole Niskavuori-leffojakaan katsonut, teatterissa olen jonkun näytelmän nähnyt), joten en varsinaisesti tiedä mitä kartanonrouvista siellä sanotaan. Mutta miehelläni tuntuu olevan asiasta selkeä käsitys ja minä olen kuulemma juuri sellainen :) Yhden ominaisuuden jo mainitsin (hyvä pitä
Niskavuori EI ollut kartano!
Vierailija kirjoitti:
Täällä on siis vain kaksi kartanonrouvaa tai alle viisi korkeintaan, jos oletamme, että kaikki eivät olleet täällä eilen tai eivät avanneet ketjua. Luulin, että olisi ollut enemmän, koska luin kerran sellaista ketjua, jossa heitä ilmoittautui enemmän.
No, onhan noita tutkimustuloksia tässäkin sen suhteen millaisia kartanonrouvat tänä päivänä ovat. Ahkeria työjuhtia, jotka tarttuvat monenlaisiin töihin ja omassa perhe- ja ystäväpiirissä pysyviä.
Se mistä mieheni mua useimmiten pilkkaa, on tietty kädenliike, "voisitko hoitaa" ja pari muuta vastaavaa pikkujuttua, mutta eivät muutkaan kartanonrouvat sitä varmaan itse huomaa, kun minäkään en ole huomannut.
Yksityisyyden arvostaminen on aika monella kartanolla tässä lähellä sillä tolalla, että haluaisin samaa eli haluaisin sähkoisen korkean portin sisääntuloon, josta ei pääse eteenpäin kuin soittamalla.
En yhtään pidä siitä, että pihojemm
Silta - tuo ikuinen riidanaihe! Niin kovin harva ymmärtää, että yksityismaalla silta on sama asia kuin rakennelma, verrattavissa autotalliin tai rehuvarastoon, kumpaankaan ei luvatta mennä. Jostain syystä siltaa pidetään yhteisenä omaisuutena, siihen saa tulla kalaan, siihen saa parkittaa autonsa, koska "pääsettehän te talolle kiertämälläkin".
Meillä on portit ja puomit monessa paikassa ja säännöllisesti tullaan valittamaan, että ne ovat laittomia. Ensin intin vastaan, nyt tyydyn kohauttamaan olkapäitäni ja sanon, että tee rikosilmoitus. Moni tulkitsee kartanon maat jonkinlaiseksi yhteisomaisuudeksi, koska saamme maataloustukea, niin saa jokainen ehdot täyttävä ja tukea hakeva maatilakin. Traktoreiden määrää kauhistellaan, jolloin tapanani on kysyä, että onko teillä töissä jokaisella oma tietokone vai vuorotteletteko yhden koneen kanssa koko porukka.
--- se ensimmäinen kartanonrouvaksi ilmoittautunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällainen paikalle toivottu kartanonrouva. On keltainen päärakennus, koivukuja, tammia pihassa, yhteensä muistaakseni 27 erilaista rakennusta (erilaisia latoja pääosin, asuinrakennuksia on 5 kpl). Navettojakin löytyy, itse en niissä käy kuin korkeintaan esittelemässä satunnaisille uteliaille.
Millainen olen? Ainakin ahkera, koska töitä riittää koko ajan. Nyt on puinnit menossa, niihin osallistun, kun palkkatyöltä ehdin. Hyvä organisoimaan, pitkäpinnainen ja vähäuninen. Ja tottunut olemaan yksin ja tekemään päätöksiä yksin, yli 1000 ha tilaa ei hoideta rupattelemalla kanssani sohvalla.
Niskavuoren Emäntä. Pahimmillaan.
Joku jo totesi, että Niskavuori ei ollut kartano.
Missä tahansa liikeyrityksessä on pakko tehdä päätöksiä, pakko ottaa kantaa ja pakko saada asiat rullaamaan. Jos ei tuossa onnistu, menettää sen yrityksen. Siksi kartanossa on opittava ottamaan ohjat käsiin, ei siellä neuvotella, että noinko vai näinkö, koska ei ole ketään, kenen kanssa neuvotella, itse maksaa ja itse vastaa. Puolison kanssa voi tehdä isoja linjoja, mutta ei käy edes mielessä, että kysyisin mielipidettä kukkapenkeistä tai ensi vuoden maksikkamaan paikasta.
"Niskavuori EI ollut kartano!"
Ei ollut, joku kommentoija taisi vain verrata aikaisemmin ketjun kartanonrouvaa Niskavuoren emäntään - ei kuitenkaan maininnut vanhaan vai uuteen emäntään :) Wuolijoki oli kartanonrouva, hänen suvullaan oli kartano ja hän osti sellaisen myöhemmin. Mutta oikein mikään muu hänen urallaan ei tuottanut hedelmää kuin kirjoitustyö, jos sitä näin jälkiviisaana katselee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällainen paikalle toivottu kartanonrouva. On keltainen päärakennus, koivukuja, tammia pihassa, yhteensä muistaakseni 27 erilaista rakennusta (erilaisia latoja pääosin, asuinrakennuksia on 5 kpl). Navettojakin löytyy, itse en niissä käy kuin korkeintaan esittelemässä satunnaisille uteliaille.
Millainen olen? Ainakin ahkera, koska töitä riittää koko ajan. Nyt on puinnit menossa, niihin osallistun, kun palkkatyöltä ehdin. Hyvä organisoimaan, pitkäpinnainen ja vähäuninen. Ja tottunut olemaan yksin ja tekemään päätöksiä yksin, yli 1000 ha tilaa ei hoideta rupattelemalla kanssani sohvalla.
Niskavuoren Emäntä. Pahimmillaan.
Joku jo totesi, että Niskavuori ei ollut kartano.
Missä tahansa liikeyrityksessä on pakko tehdä päätöksiä, pakko ottaa kantaa ja pakko saada asiat rullaama
Aivan. Kartano on aivan normaali yritys kuten on isompi maatilakin.
Ammattitaitoiset työntekijät ja urakoitsijat ovat kyllä minun kokemukseni mukaan nykyisin vaikeasti saatavia, että sellaisen löydettyään heistä haluaa pitää erityisen hyvää huolta, kuunnella toiveita ja pyrkiä saamaan heille sellainen työpaikka tai urakka, jossa viihdytään ja jota vielä mielellään jälkikäteenkin muistellaan hyvällä. Meillä on onneksi tällaisia työmiehiä ja urakoitsijoita ollut, olemme heistä ja heille hyvin kiitollisia. Jokainen on ollut rakentamassa tätä kokonaisuutta jo vuosikymmenet eli osa on ylittänyt eläkeiän, silti haluavat jatkaa meillä töiden tekemistä. Ei siis ole voinut ihan kauhean huonosti mennä. Ap