Miten jaksaa lapsen kanssa joka ei halua kouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

 

Sen sijaan että vetää jotkut turbo juntti uhkailu sessiot, kannattaa mielummin selvittää mikä siinä koulussa oikeasti vaivaa. Va

On selvitetty. Siinä vaivaa se, että se ei kiinnosta. Hän ei mielestään opi siellä mitään kiinnostavaa, eikä siellä tehdä mitään mielekästä. Poislukien ehkä liikunta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsesi on pienluokalla? Eiköhän sieltä löydy myös juurisyy tuolle asenteelle. 

Siksi että normaalikoulussa ei tehnyt sitä vähääkään mitä nyt tuolla. Ei ole diagnoosia vaikka olen sen tarpeellisuutta kysellyt vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sano, että sahalla on työpaikka, kuusi tuntia päivä, ja 20min ruokatauko. Pääsee erityisluvalla koska lapset ei saa tehdä töitä, koska pitää käydä koulua x-vuotiaaksi asti. Palkasta kuuluu maksaa vuokraa ja ruokarahat. Nukkumaan kasilta että jaksaa lähteä töihin. Toinen paikka on sitten illaksi, kaupan varastoon...Vakavalla naamalla koeta...

Ei tuo häntä pelota tai kiinnosta... Aamun heräämiset ei ole ongelma, herää kuudelta pirteänä kuin peipponen mutta ei halua sinne kouluun. 

Otetta nyt!

Onko sillä isää kotona?  Jospa puhuttais.

Onko löytänyt jo pornon ja valvomisen öisin?

Niin ja välitunneista tykkää. Koska on kavereita. Nekään ei kuitenkaan vissiin ole niin tärkeitä, että ne sinne kouluun hirveästi toisi imua. Ihan myös opettajan silmin lapsella on paljon kavereita ja on luokallaan ns. suosittu kaveri. 

Meillä syynä oli bipolaarisuus joka diagnisoitiin vasta 18-vuotiaana. Puolisen vuotta meni aina hyvin ja sitten puoli vuotta oli kaikenlaista ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsesi on pienluokalla? Eiköhän sieltä löydy myös juurisyy tuolle asenteelle. 

Siksi että normaalikoulussa ei tehnyt sitä vähääkään mitä nyt tuolla. Ei ole diagnoosia vaikka olen sen tarpeellisuutta kysellyt vuosia. 

Kiinnostuksen puute ei ole diagnosoitava tila.

 

Oletko kysynyt lapseltasi, miten koulun löpsö käyminen vaikuttaa hänen mielestään tulevaisuuteen? Osa lapsista ihan aidosti kuvittelee kaiken menevän kivasti, vaikka he jättäisivät oman osuutensa tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsesi on pienluokalla? Eiköhän sieltä löydy myös juurisyy tuolle asenteelle. 

Siksi että normaalikoulussa ei tehnyt sitä vähääkään mitä nyt tuolla. Ei ole diagnoosia vaikka olen sen tarpeellisuutta kysellyt vuosia. 

Kiinnostuksen puute ei ole diagnosoitava tila.

 

Oletko kysynyt lapseltasi, miten koulun löpsö käyminen vaikuttaa hänen mielestään tulevaisuuteen? Osa lapsista ihan aidosti kuvittelee kaiken menevän kivasti, vaikka he jättäisivät oman osuutensa tekemättä.

Olen. Ei hän vielä sillä tapaa tulevaisuutta hahmota, vaikka tottakai ollaan puhuttu ja puhuttu miksi koulua kannattaa käydä. Jos alkaa liikaa kiristää tulevaisuuden uhkakuvilla, niin siitä menee ekana keskusteluyhteys ja seuraavaksi saattaa sanoa esim. että no se elämä on siinä sitten. Että eipä häntä sillä sen enempää motivoida.. ongelma on nimenomaan se, miten lapsen sisäisen motivaation saisi heräämään koulunkäyntiä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen. Ei hän vielä sillä tapaa tulevaisuutta hahmota, vaikka tottakai ollaan puhuttu ja puhuttu miksi koulua kannattaa käydä. Jos alkaa liikaa kiristää tulevaisuuden uhkakuvilla, niin siitä menee ekana keskusteluyhteys ja seuraavaksi saattaa sanoa esim. että no se elämä on siinä sitten. Että eipä häntä sillä sen enempää motivoida.. ongelma on nimenomaan se, miten lapsen sisäisen motivaation saisi heräämään koulunkäyntiä kohtaan.

Osalla lapsista ei koskaan tule olemaan sisäistä motivaatiota ilman ulkoista pakkoa. Jos elettäisiin maailmassa 1000v sitten, olisiko lapsesi ihan vapaehtoisesti kuollut nälkään, kun peltotyöt tai metsästyshommat olivat niin tylsiä? Sinun on huoltajana osoitettava lapsellesi mikä on koulunkäynnin välinearvo hänen tulevassa elämässään. Muuten hän ei tule pitämään koulunkäyntiä välttämättömänä. Älä kiristä vaan näytä ihan konkreettisesti tulevaisuuden vaihtoehdot.

Sisäinen motivaatio ei synny tyhjästä, eikä ilmaannu itsestään. Sen syntymiseen tarvitaan tietoa ja kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Ei hän vielä sillä tapaa tulevaisuutta hahmota, vaikka tottakai ollaan puhuttu ja puhuttu miksi koulua kannattaa käydä. Jos alkaa liikaa kiristää tulevaisuuden uhkakuvilla, niin siitä menee ekana keskusteluyhteys ja seuraavaksi saattaa sanoa esim. että no se elämä on siinä sitten. Että eipä häntä sillä sen enempää motivoida.. ongelma on nimenomaan se, miten lapsen sisäisen motivaation saisi heräämään koulunkäyntiä kohtaan.

 

Osalla lapsista ei koskaan tule olemaan sisäistä motivaatiota ilman ulkoista pakkoa. Jos elettäisiin maailmassa 1000v sitten, olisiko lapsesi ihan vapaehtoisesti kuollut nälkään, kun peltotyöt tai metsästyshommat olivat niin tylsiä? Sinun on huoltajana osoitettava lapsellesi mikä on koulunkäynnin välinearvo hänen tulevassa elämässään. Muuten hän ei tule pitämään koulunkäynti

Niinkuin miten näytä konkreettisesti? Kyllä hänelle on kerrottu ja näytetty millaista elämä voi olla, jos ei käy kouluja 😂

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen motivaatio ei synny tyhjästä, eikä ilmaannu itsestään. Sen syntymiseen tarvitaan tietoa ja kokemuksia.

Niin, vinkkejä mitä tietoa ja kokemuksia lapselle voisi vielä antaa? Myös koulu on tehnyt kaikkensa, jotta koulunkäynti olisi myönteinen kokemus lapselle. 

Miten olette näyttäneet tuon elämän? Onko nuori päässyt ihan itse kokemaan millaista elämä voi olla työttömänä ja rahattomana?

Tulevaisuudessahan jakovaraa on taloudessa entistä vähemmän ja kaikenlaiset rahalliset tuet ovat nykyiseen verrattuna todella paljon pienemmät.

Veisin lapsen Intiaan juttelemaan sellaisten lasten kanssa, joille kouluun ja hyvään työhön pääseminen olisi ihana unelma. Viikko vapaehtoistöissä vaikkapa orpokodissa voisi kivasti avata silmiä.

Asunnottomien asuntolassakin voisi löytyä iso joukko aikuisia, jotka harmittelevat kun ei tullut koulua käytyä kunnolla. He voisivat kertoa ihan aitoja esimerkkejä siitä, miten kouluttamattomuus on heitä haitannut.

Onko kotona jotakin, jonka kokee mielenkiintoisemmaksi kuin koulun? Pelikoneet, Aku Ankat, herkut, jotakin? Nämä kannattaa karsia minimiin, ja tehdä selväksi esim. myös oikeina sairaspäivinä, että kotona ei ole päivisin (eikä tarvitsisi niin olla iltaisinkaan) mitään kiinnostavaa tekemistä. 

Vanhemman tehtävä vaan on punnertaa lapsen edun mukaisesti, jos lapsi ei itse tajua tehdä sitä. Pahinta, mitä voit tehdä, on antaa yhtenäkään päivänä periksi lapsen halulle jäädä kotiin. Joko saatat hänet, tai viet autolla, työnnät ja vedät. Koulussa ei kertomasi mukaan ole mitään pelättävää, on kavereita ja koulukin sujuu, joten sinne on mentävä, halusi tai ei.

Poissa oloja kun kertyy tarpeeksi perhetyö alkaa kylästellä.

Ongelmaa yritetään ratkoa sitten jonkin aikaa. Käydään herättelemässä, jutellaan lapsen kanssa. Ja jos kikat eivät tehoa seuraava porras on avohuollon sijoitus.

Näin vielä viimevuosina. Sote säästöt koskevat myös sosiaalipalveluja. Mikä vähentää sosiaalihuollon palveluja. Vähä ongelmaiset pumpataan järjestelmästä pois. Eikä syrjäytymisen ehkäisevää työtä voida tarjota. Vaan kaikki resurssit menevät moniongelmaisille.

Vierailija kirjoitti:

Poissa oloja kun kertyy tarpeeksi perhetyö alkaa kylästellä.

Ongelmaa yritetään ratkoa sitten jonkin aikaa. Käydään herättelemässä, jutellaan lapsen kanssa. Ja jos kikat eivät tehoa seuraava porras on avohuollon sijoitus.

Näin vielä viimevuosina. Sote säästöt koskevat myös sosiaalipalveluja. Mikä vähentää sosiaalihuollon palveluja. Vähä ongelmaiset pumpataan järjestelmästä pois. Eikä syrjäytymisen ehkäisevää työtä voida tarjota. Vaan kaikki resurssit menevät moniongelmaisille.

Juuri näin. Motivoitumattomille ei tule olemaan tulevaisuudessa palveluja ja tukia.

Eikös lasten pitänyt olla Ilo ja se suurin saavutus elämässä? Siis mikäli olen lukenut tätä vauvapalstaa oikein niin lapsettomia ollaan surutta haukuttu ja solvattu ja sanottu että emme ymmärrä sitä suurinta rakkautta jota vanhempi tuntee lastansa kohtaan :D että nauti nyt rakkauden hedelmästäs ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sano, että sahalla on työpaikka, kuusi tuntia päivä, ja 20min ruokatauko. Pääsee erityisluvalla koska lapset ei saa tehdä töitä, koska pitää käydä koulua x-vuotiaaksi asti. Palkasta kuuluu maksaa vuokraa ja ruokarahat. Nukkumaan kasilta että jaksaa lähteä töihin. Toinen paikka on sitten illaksi, kaupan varastoon...Vakavalla naamalla koeta...

Ei tuo häntä pelota tai kiinnosta... Aamun heräämiset ei ole ongelma, herää kuudelta pirteänä kuin peipponen mutta ei halua sinne kouluun. 

Ei sen tarvitse pelottaa, se on vaihtoehto! Joko menet kouluun tai sahalle, muuta ei ole. Hanki oma asunto jne...

Älä ole lapsellinen. Ei mihinkään sahalle pääse töihin kakarat ja nykyisin eivät edes aikuiset. Ei ole enää olemassakaan töitä, joihin voisi vain kävellä sisään ja ruveta töihin.

 

Vierailija kirjoitti:

Eikös lasten pitänyt olla Ilo ja se suurin saavutus elämässä? Siis mikäli olen lukenut tätä vauvapalstaa oikein niin lapsettomia ollaan surutta haukuttu ja solvattu ja sanottu että emme ymmärrä sitä suurinta rakkautta jota vanhempi tuntee lastansa kohtaan :D että nauti nyt rakkauden hedelmästäs ap.

Ei kovin rakentava neuvo.

Mitä hän sitten tekisi kotona, jos saisi jäädä päiväksi kotiin? Ottakaa nyt ainakin ilmiselvät vaihtoehtoiset tekemiset pois, kuten pelikoneet ja tv. Viihtyisikö kotona koko päivän ilman näitä, keksiikö tekemistä? Harrastaako lukemista?