Miten jaksaa lapsen kanssa joka ei halua kouluun

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

 

Sen sijaan että vetää jotkut turbo juntti uhkailu sessiot, kannattaa mielummin selvittää mikä siinä koulussa oikeasti vaivaa. Vanhemmat on keskimäärin todella pihalla lasten ongelmista, eikä niitä nyt tällä tapaa kannata lähteä lisäämäänkään 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

TÄTÄ ehdotin mutta "sitten ihmetellään kun lapsi ei käy" Raatorehellinen tulevaisuuden kuva! Ei siinä muu auta! Joko käyt, tai itket ja köyt, ei ole vaihtoehtoja. Vanhempien rahoilla ei jää loisimaan, kun on myös oppivelvollisuus! Joko lukee kotona, tai sitte kouluun!

 

Valitse sotasi. Et sinä sitä rangaista kärsi vaan hän ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

 

Sen sijaan että vetää jotkut turbo juntti uhkailu sessiot, kannattaa mielummin selvittää mikä siinä koulussa oikeasti vaivaa. Va

Kautta aikojen on ollut lapsia ja nuoria joita se koulu ei voisi vähempää kiinnostaa. Suurin osa löytää sen paikkansa enemmin tai myöhemmin. Ja kaikkia ei voi ns pelastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

Ihan turhaa uhkailua. Peruskoulun voi käydä vaikka vankilassa. Se, että peruskoulu menee nyt huonosti ei ole mikään lopullinen tuomio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

Ihan turhaa uhkailua. Peruskoulun voi käydä vaikka vankilassa. Se, että peruskoulu menee nyt huonosti ei ole mikään lopullinen tuomio. 

Niin, työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. 

Mä kyllä uhkailin ja välillä vein väkisin sinne kouluun. Ei siinä auttanut keskustelut tai koulun kuraattorit höpö höpö keskusteluineen. Tänä päivänä erittäin reipas nuori mies ja opiskelee mielellään yliopistossa.

Asiasta yhtenä päivänä keskusteltiin ja häntä itseäänkin nauratti kun välillä repusta kiinnipitäen vein kouluun. Ei osannut sanoa mikä mätti, ei vaan huvittanut.

Lasken vuosia, vielä toiset 6 edessä

Ja lapsi tietää tämän. Kaikki, mitä teet tekee hänelle selväksi, että hän on sinulle vain taakka.

Eipä ne keskustelut aina auta, olipa vaikka kuinka raatorehellisiä. Monenlaista on kokeiltu, eka luokasta lähtien taisteltu. Nyt tyttö on jo 16 ja sama taistelu jatkuu. Uudessa koulussa kävi pari viikkoa hienosti ja sitten tökkäsi siihen. Parina aamupäivänä on taas keskusteltu tuntikausia. Ei vaan lähde. Ei ilmaise minkäänlaista syytä, ei vaan lähde. Stressaa jo etukäteen että vielä pitää kestää kolmas kierros lastensuojelun "apua" ja sitten kuitenkin tyttö tulee aikuistuttuaan kotiin vötkyilemään.

Kerro, mitä seurauksia tulee sinulle siitä, jos lapsi ei kävisi koulua. Joillain lapsilla nyt vain on tuollainen vaihe. Pidä huolta omasta hyvinvoinnista.

Kotona on kivempaa. On kännykkä, kaapeissa ruokaa, pehmeä peti ja pelikoneet.

Miksi lapsesi on pienluokalla? Eiköhän sieltä löydy myös juurisyy tuolle asenteelle. 

En tiedä, mikä auttaisi. Omien lasteni kohdalla totesin aikoinaan,  ettei lapsilta kannata kysyä, mitä haluaisivat. Kouluun mentiin, se mitä oli ruoaksi syötiin tai oltiin syömättä, ulos mentiin leikkimään, kaverit kotiin vain tiettyinä päivinä. Jos lapsilta kysyi, tv, kaverit ja makeiset olisivat olleet ainoat elämän sisältö. Aikuisina suorittavat ensin velvollisuudet ja vapaa-ajalla nauttivat lapsena menetyistä nautinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Kotona on kivempaa. On kännykkä, kaapeissa ruokaa, pehmeä peti ja pelikoneet.

Koulussa taas on kauhea meteli, saat päivät pitkät kuunnella kun apinalauma huutaa (etenkin ruokalassa). Mieluummin minäkin olisin kotona.

En osaa auttaa, mutta tunnen suurta myötätuntoa. Ei noihin taida auttaa kuin aika. Joskus lapselle kirkastuu se koulunkäynnin merkitys ihan sisäsyntyisesti, tai sitten ei. Ehkä kannattaisi jutella lapsen kanssa tulevaisuuden suunnitelmista. No, joo, ehkä ne tuon ikäisenä eivät ole vielä kovin kristallinkirkkaina mielessä, mutta kuitenkin. Ylipäätään keskustelu elämästä, työstä, yhteiskunnan toiminnasta ja asioista ylipäätään voi auttaa lasta hahmottamaan omia toiveitaan. Ja tuon ikäinen luultavasti arvostaa sitä, että hänelle puhutaan kuin vertaiselle, koska pikkulapsi hän ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaihtoehdot, kouluun on mentävä joko kotoa käsin tai sosiaalihuollon laitoksista, oppivelvollisuus on kaikilla. 

Juu pelottelu ja uhkailu varmasri korjaa tilanteen 🙄

Voi korjata. Lapsilla on harvoin minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tietoja ja taitoja aikuisen elämässä tarvitaan. Tai sitten heidän käsityksensä on täysin vääristynyt. Lapset ja nuoret usein kuvittelevat aikuisen elämän olevan paljon helpompaa kuin se todellisuudessa on.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Minä taas sanoisin toisinpäin. Aikuisilla on harvoin minkäänlaista käsitystä, minkälaisia tietoja tai taitoja heidän omien lastensa elämässä tarvitaan, tai sitten se käsitys on vääristynyt.

Ap voisi viettää vaikka viikon lapsensa koulussa katsomassa, millaista se koulunkäynti on, ja sitten sen jälkeen miettiä, miksi lapsi ei viihdy. Kouluviihtyvyys on yhdistelmä onnistumisen kokemuksia ja kavereita. Jos on yksikin luotettava kaveri ja jokin aine jossa on hyvä, päästään alkuun.

Jos perheessä on muita lapsia monikossa, on lapsiluku vähintään 3. Silloin on arki jo sellaista hurlumheitä, että se luonteeltaan sulkeutunut lapsi jää syrjään jos ei häntä puoliväkisin ota mukaan kahdenkeskisiin menoihin. 

Eli minä neuvoisin selvittämään, mitä lapselle oikeasti kuuluu.

Jos 12-vuotiaan lapsen toimintakyky on sitä luokkaa, että hänet on siirretty pienryhmäopetukseen alakoulussa, saattaa teatraalinen julmistelu ja tulevaisuuden uhkakuvien maalailu olla hippusen turhaa.

Kyllä hänet varmaankin saa itkemään pelottelemalla kaiken maailman yömajoilla, mutta siihen se sitten jääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä käydä lapsen kanssa vakavamielinen ja raatorehellinen keskustelu hänen tulevaisuudestaan eri skenaarioiden toteutuessa. Ja sitten kysyä häneltä että haluaako hän tosiaan syrjäytyä tms. mitä niitä huonompia vaihtoehtoja nyt onkaan jos ei asiat ala sujumaan jatkossa. Rautalangasta vääntää syy-seurausketjut hänelle. Ei ollenkaan haittaa vaikka äänensävysi olisi vähän ylimitoitetun kireä, turhautunut ja kyllästynyt tai että lapsi alkaa itkemään koska tajuaa että sinä olet oikeassa. Tuon ikäinen jo ymmärtää asiat kun niistä hänelle suoraan puhuu elämän realiteeteista. Ehkä tuo taktiikka läpäisisi hänen muurinsa asian suhteen ja tajuaisi että nyt on tosi kyseessä ja toimittava jatkossa eritavalla. 

Ihan turhaa uhkailua. Peruskoulun voi käydä vaikka vankilassa. Se, että peruskoulu menee nyt huonosti ei ole mikään lopullinen tuomio. 

Mutta vaikka olisi vankilassa peruskoulunsa käynyt kympinpoika, ei sieltä helposti työelämään nousta. Ensisijaisesti kuitenkin koulussa kasvetaan yhteiskunnan jäseneksi.

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaihtoehdot, kouluun on mentävä joko kotoa käsin tai sosiaalihuollon laitoksista, oppivelvollisuus on kaikilla. 

On kerrottu. Kyllä hän sitä koulua käy, mutta ei helpolla.