Mies ei osallistu kotona mihinkään

Eron saa hakemuksesta ja hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Huonon kumppanivalinnan - tai kumppanin muuttumisen hyvästä huonoksi äkkiarvaamatta ja yllättäen - ei tarvitse pilata sinun elämääsi yhtään sekuntia pidempään kuin sinä itse annat niin tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Eron saa hakemuksesta ja hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Huonon kumppanivalinnan - tai kumppanin muuttumisen hyvästä huonoksi äkkiarvaamatta ja yllättäen - ei tarvitse pilata sinun elämääsi yhtään sekuntia pidempään kuin sinä itse annat niin tapahtua.

Näin se on periaatteessa, ja jos olisin lapseton omisin ottanut eron jo kauan sitten. Mutta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin asia ei ole noin mustanvalkoinen. Joudun miettimään eron seurauksia lapsille. En voi vain itsekkäästi erota, koska haluan erota. Joudun tekemään sen ratkaisun, joka on lapsille paras. Ainakin tähän mennessä se on ollut jatkaa tässä avioliitossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron saa hakemuksesta ja hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Huonon kumppanivalinnan - tai kumppanin muuttumisen hyvästä huonoksi äkkiarvaamatta ja yllättäen - ei tarvitse pilata sinun elämääsi yhtään sekuntia pidempään kuin sinä itse annat niin tapahtua.

Näin se on periaatteessa, ja jos olisin lapseton omisin ottanut eron jo kauan sitten. Mutta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin asia ei ole noin mustanvalkoinen. Joudun miettimään eron seurauksia lapsille. En voi vain itsekkäästi erota, koska haluan erota. Joudun tekemään sen ratkaisun, joka on lapsille paras. Ainakin tähän mennessä se on ollut jatkaa tässä avioliitossa. Ap

No siinähän jatkat sitten. Kertomasi perusteella olen melko varma, että arviosi tilanteesta on väärä, mutta sehän ei ole minun asiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron saa hakemuksesta ja hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Huonon kumppanivalinnan - tai kumppanin muuttumisen hyvästä huonoksi äkkiarvaamatta ja yllättäen - ei tarvitse pilata sinun elämääsi yhtään sekuntia pidempään kuin sinä itse annat niin tapahtua.

Näin se on periaatteessa, ja jos olisin lapseton omisin ottanut eron jo kauan sitten. Mutta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin asia ei ole noin mustanvalkoinen. Joudun miettimään eron seurauksia lapsille. En voi vain itsekkäästi erota, koska haluan erota. Joudun tekemään sen ratkaisun, joka on lapsille paras. Ainakin tähän mennessä se on ollut jatkaa tässä avioliitossa. Ap

No siinähän jatkat sitten. Kertomasi perusteella olen melko varma, että arviosi tilanteesta on väärä, mutta sehän ei ole minun asiani.

Millä perusteella ajattelet, että ero olisi lapsille paras? Kun heillä on isä, joka ei nyt osallistu heidän arkeen käytännössä yhtään eikä ole muutenkaan heille siksi läheinen. Miten lapsille olisi hyvä olla esim joka toinen viikonloppu tällaisen isän kanssa? Joka ei lasten asioista ja lapsista huolehdi. Ap

Ovatko teidän välit muuten hyvät? Onko teillä puhuttavaa ja läheinen yhteys? 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko teidän välit muuten hyvät? Onko teillä puhuttavaa ja läheinen yhteys? 

Eipä ne enää niin läheiset ole, kun olen niin pettynyt tähän tilanteeseen, varmaan katkeroitunutkin jo. Ja toisaalta mies kulkee omissa menoissaan ja on aika vähän töiden jälkeen kotona. Minä hoidan yksin lasten päiväkodit ja kaikki. En enää niin tunne halua jakaa omia asioitani hänelle. Olen kyllä kertonut eroajatuksistani joskus. Hän ei halua erota. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron saa hakemuksesta ja hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Huonon kumppanivalinnan - tai kumppanin muuttumisen hyvästä huonoksi äkkiarvaamatta ja yllättäen - ei tarvitse pilata sinun elämääsi yhtään sekuntia pidempään kuin sinä itse annat niin tapahtua.

Näin se on periaatteessa, ja jos olisin lapseton omisin ottanut eron jo kauan sitten. Mutta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin asia ei ole noin mustanvalkoinen. Joudun miettimään eron seurauksia lapsille. En voi vain itsekkäästi erota, koska haluan erota. Joudun tekemään sen ratkaisun, joka on lapsille paras. Ainakin tähän mennessä se on ollut jatkaa tässä avioliitossa. Ap

No siinähän jatkat sitten. Kertomasi perusteella olen melko varma, että arviosi tilanteesta on väärä, mutta sehän ei

 

Sä et voi tietää, minkälainen isä puolisosi olisi lapsillenne, jos hän olisi eksänne, koska et tiedä syytä tähän nykyiseen käytökseen. Hän voisi ehkä olla eron jälkeen hyvä, rakastava ja huolehtiva isä, mutta se iso kysymysmerkki tässä on se, miksi hän käyttäytyy nyt kuten käyttäytyy.

Mun puolison käytös ei muuttunut eron jälkeen. Hän oli edelleen yhtä välinpitämätön. Kulissit toki pysyivät. Lapset olivat niin rakkaita puheissa, mutta käytäntö sakkasi pahasti. Me muut edelleen paikkaillaan näitä jälkiä - lapsissa ja muissa läheisissä.

Mutta sun tulee ymmärtää, että myös toi tilanne vahingoittaa sun lapsia. Lapset on tosi fiksuja. Ja ne imee kuin sienet kaiken, mitä me vanhemmat tehdään, ollaan tekemättä ja mikä meidän tunneilmasto kotona on...

Ymmärrän kyllä hyvin, että nykyinen tilanne ei ole lapsille hyvä. En ollenkaan yritä väittää, että olisi. Mutta pelkään, että tilanne eron jälkeen olisi lapsille vielä huonompi. Koska en ymmärrä miten mies yhtäkkiä voisi alkaa olemaan hyvä ja aktiivinen isä, kun eihän hänellä ole juuri mitään kokemusta lapsista eikä hän edes tunne lapsiamme niin hyvin kuin isät yleensä lapsensa tuntee. Ap

En voi erotakkaan koska mies maksaa  asumisen ja kaikki  muut laskut.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron saa hakemuksesta ja hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Huonon kumppanivalinnan - tai kumppanin muuttumisen hyvästä huonoksi äkkiarvaamatta ja yllättäen - ei tarvitse pilata sinun elämääsi yhtään sekuntia pidempään kuin sinä itse annat niin tapahtua.

Näin se on periaatteessa, ja jos olisin lapseton omisin ottanut eron jo kauan sitten. Mutta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin asia ei ole noin mustanvalkoinen. Joudun miettimään eron seurauksia lapsille. En voi vain itsekkäästi erota, koska haluan erota. Joudun tekemään sen ratkaisun, joka on lapsille paras. Ainakin tähän mennessä se on ollut jatkaa tässä avioliitossa. Ap

No sitten voit ruveta laskeskelemaan montako päivää on siihen kun molemmat opiskelee yliopistossa ja voit sanoa nyhjäkemiehelle HYVÄSTI: Siihen saakka vain raadat ja hoivaat aikuista mieslasta. Nämä on valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

Kun nainen synnyttää lapsen, hänestä tulee äiti. Miehille äiti on äiti eli se joka huolehtii kaikesta. Ei enää vaimo tai tyttökaveri, avopuoliso tai kumppani. Äiti on myös hänen äitinsä. Joten hän on vapaa kuin pikkulapsi. Kyllä äiti hoitaa kaiken muun hänen elämässään myös. 

Vierailija kirjoitti:

En voi erotakkaan koska mies maksaa  asumisen ja kaikki  muut laskut.

ap.

Miksi trollaat aloitustani? Me maksamme lähes puoliksi kaiken. Itse teen 80 % työaikaa, niin maksan hieman vähemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä hyvin, että nykyinen tilanne ei ole lapsille hyvä. En ollenkaan yritä väittää, että olisi. Mutta pelkään, että tilanne eron jälkeen olisi lapsille vielä huonompi. Koska en ymmärrä miten mies yhtäkkiä voisi alkaa olemaan hyvä ja aktiivinen isä, kun eihän hänellä ole juuri mitään kokemusta lapsista eikä hän edes tunne lapsiamme niin hyvin kuin isät yleensä lapsensa tuntee. Ap

Koska tunnistat tilanteen, ja sulla on huolia sekä nykyisen tilanteen suhteen, että mahdollisesti tulevan tilanteen suhteen, niin suosittelen - ensimmäiseksi avaa keskustelu siellä kotona. Jos mies ei suostu keskustelemaan, niin ok. Sitten ilmoitat, että joudut ottamaan yhteyttä esim. HVAn perheneuvolaan/neuvolaan/koulun kuraattoriin/terkkariin eli riippuen siitä, minkä ikäisiä lapsia, niin mistä arvelet, että apua saat. Ja sitten oikeasti haet sitä apua. Ensin keskusteluapua. Sitten ehkä muutakin apua.

Joillain kunnilla ja seurakunnilla on myös perheneuvontaa eli sellaistakin kannattaa etsiä, jos mies on valmis lähtemään muualle puimaan tilannetta.

Älä jää itseksi pohtimaan asiaa, vaan avaa asia ensin kotona, ja jos et sitä pysty tekemään, niin hae sitten suoraan apua muualta. Apua on saatavissa. Et ole asian kanssa yksin. Äläkä tee itsellesi sitä, että jäät asiassa yksin. Puhu ja kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

Kun nainen synnyttää lapsen, hänestä tulee äiti. Miehille äiti on äiti eli se joka huolehtii kaikesta. Ei enää vaimo tai tyttökaveri, avopuoliso tai kumppani. Äiti on myös hänen äitinsä. Joten hän on vapaa kuin pikkulapsi. Kyllä äiti hoitaa kaiken muun hänen elämässään myös. 

Voi olla kyse tästä. Mutta miten minä olisin voinut tämän ennalta arvata, että juuri tämä mies toimii näin? En minä edes ole luonteeltani mikään äitimamma tai pehmeä kiltti kodinhengetär. Ap

Onnellinen nainen ymmärtää olevansa seksiä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko teidän välit muuten hyvät? Onko teillä puhuttavaa ja läheinen yhteys? 

Eipä ne enää niin läheiset ole, kun olen niin pettynyt tähän tilanteeseen, varmaan katkeroitunutkin jo. Ja toisaalta mies kulkee omissa menoissaan ja on aika vähän töiden jälkeen kotona. Minä hoidan yksin lasten päiväkodit ja kaikki. En enää niin tunne halua jakaa omia asioitani hänelle. Olen kyllä kertonut eroajatuksistani joskus. Hän ei halua erota. Ap

Ei tietenkään halua erota mutta taatusti ei myöskään mitään muutosta koska hänhän joutuisi luopumaan poikamiehen elämäntyylistä jonka on just saanut juonittua itselleen takaisin. Tuon takia miehet yleensä haluaa lapsen että pääsevät takaisin poikamieselämään. Kyllä äiti hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko teidän välit muuten hyvät? Onko teillä puhuttavaa ja läheinen yhteys? 

Eipä ne enää niin läheiset ole, kun olen niin pettynyt tähän tilanteeseen, varmaan katkeroitunutkin jo. Ja toisaalta mies kulkee omissa menoissaan ja on aika vähän töiden jälkeen kotona. Minä hoidan yksin lasten päiväkodit ja kaikki. En enää niin tunne halua jakaa omia asioitani hänelle. Olen kyllä kertonut eroajatuksistani joskus. Hän ei halua erota. Ap

Ei tietenkään halua erota mutta taatusti ei myöskään mitään muutosta koska hänhän joutuisi luopumaan poikamiehen elämäntyylistä jonka on just saanut juonittua itselleen takaisin. Tuon takia miehet yleensä haluaa lapsen että pääsevät takaisin poikamieselämään. Kyllä äiti hoitaa.

En kuitenkaan usko, että hän olisi onnellinen tässä nykyisessä tilanteessa ja kanssani. Tämä voi olla hänelle helppo tilanne mutta ei varmasti kovin onnellinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä minun pitäsi tehdä, että voisin välttyäa vastaavalta kohtalolta?"

Katso että mies on tasapuolisesti mukana lapsiarjessa ensimmäisestä päivästä lähtien. Älä putoa siihen ansaan jossa äiti hoitaa lasta pääasiassa sen ensimmäisen vuoden aikana ja sitten se mies tulee vähän enemmän mukaan. Silloin mies on vain jo tottunut siihen että sinä hoidat.

Vauva siis miehelle syliin heti ja vaihtamaan vaippoja, kylvettämään, leikittämään, ulkoilemaan jne. Ja anna miehen oppia se oma tapansa olla isä.

Näin on meillä kolmen lapsen kokemuksella saatu aikaan mies ja isä joka hoitaan luontevasti ihan kaikkea, monet asiat paremmin kuin minä.

Meillä mies valitti ettei työnteosta tule mitään jos joutuu yöllä syöttämään ja vaihtamaan vaippoja. Kaikki miehet eivät ota vastuuta vaikka sitä miten yrittää tyrkyttää. 

Onhan niitä öitä myös viikonloppuisin. Ei minunkaan mies rutiinisti hoitanut öitä vaan silloin tällöin että minäkin sain välillä nukuttua. Usein tyrkyttäminen ei riitä, pitää vaatia. Usein ne lapset on kuitenkin yhteistuumin hankittu. Jos toinen ei sittenkään suostu niin lusikat jakoon tai ainakaan ei pidä tehdä lisää lapsia. Itse en olisi kenellekään alkanut kotiorjaksi, synnytyskoneeksi ja lastenhoitajaksi. Mielummin olisin asunut lapsieni kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron saa hakemuksesta ja hakemuksen voi tehdä milloin tahansa. Huonon kumppanivalinnan - tai kumppanin muuttumisen hyvästä huonoksi äkkiarvaamatta ja yllättäen - ei tarvitse pilata sinun elämääsi yhtään sekuntia pidempään kuin sinä itse annat niin tapahtua.

Näin se on periaatteessa, ja jos olisin lapseton omisin ottanut eron jo kauan sitten. Mutta koska meillä on kaksi pientä lasta, niin asia ei ole noin mustanvalkoinen. Joudun miettimään eron seurauksia lapsille. En voi vain itsekkäästi erota, koska haluan erota. Joudun tekemään sen ratkaisun, joka on lapsille paras. Ainakin tähän mennessä se on ollut jatkaa tässä avioliitossa. Ap

Sinun mielestäsi avioliitossa jatkaminen on parasta vaikka lapsetkin ovat sitä mieltä että heidän isä on vain joku mies joka asuu teillä. Toivottavasti sinulla ei ole poikia, he oppivat isänsä mallin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

Kun nainen synnyttää lapsen, hänestä tulee äiti. Miehille äiti on äiti eli se joka huolehtii kaikesta. Ei enää vaimo tai tyttökaveri, avopuoliso tai kumppani. Äiti on myös hänen äitinsä. Joten hän on vapaa kuin pikkulapsi. Kyllä äiti hoitaa kaiken muun hänen elämässään myös. 

Voi olla kyse tästä. Mutta miten minä olisin voinut tämän ennalta arvata, että juuri tämä mies toimii näin? En minä edes o

Et tietysti mitenkään olisi voinut huomata. En sinua syyllistä ollenkaan, olen saman kokenut ja olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen jos joku olisi varoittanut että näin voi käydä. Ei kenestäkään ihmisestä voi nähdä kaikkea päällepäin. Ihmiset muuttuu, toiset kasvaa aikuiseksi ja toiset taantuu perheen perustamisen jälkeen (yleensä miehet).  Nyt vaan voit aloittaa pitkän rauhallisen uuvutustaistelun että saat miehen takaisin perhe-elämään ja auttamaan kotitöissä. Vastustus on kovaa, sen voin luvata. Tai voit erota kuten minä tein. Lapset kärsivät silloin rajusti, edelleenkin vielä minä olen syyllinen. Mutta he eivät näe sitä lopputulosta jonka minä näin kun jos ei olisi erottu. Olisin katkera stressaantunut äitiparka, ehkä lääkitty ja kaltoinkohdeltu, luultavasti tuomittu henkirikoksen tekijä, lapset huostaan otettu. Ehkä jonain päivänä ymmärtävät ehkä eivät koskaan. Elämäni paras päätös kuitenkin erota. Tsemppiä, olen pahoillani että näin on sinullekin käynyt.