Mies ei osallistu kotona mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen"

Myös silloin kun oli väsynyt, stressaantunut ja kiireinen? Eli oliko mies ihan oikeasti silloin velvollisuudentuntoinen ja hoiti sovitut hommat aina ja kaikkialla oli tilanne mikä vain? Eikä niin että hoiti kyllä silloin kun oli hyvin aikaa ja huvitti?

Olimme neljä vuotta ennen lapsia yhdessä. Kyllä hän hoiti sovitut hommat silloin. Tosin silloin niitä hommia oli varsin vähän kummallekaan. Ja tuohon neljään vuoteen ei ollut kummallakaan mitään pahoja väsymyksiä tai kamalia kiirejaksoja. Elimme silloin aika helppoa ja kevyttä elämää, terveinä pysyen. Niin se vain meni. Työssään on aina tehnyt sovitut hommat ja ollut velvollisuudentuntoinen. Ap

Sovitut hommat? Sinä määrittelit hänelle mitä hänen pitää tehdä ja annoit hänen mennä alle riman sovitun mukaisesti? 

Ap, miten raha-asiat? Osallistuuko ukko vai hoitaako kaiken? Entä omaisuus, onko avioehtoa?

Näissä asioissa voi ukkoa näkertää pahastikin, jos kokee tulleensa kohdelluksi väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

Ööhh...no, mulla on kokemusta vain miehestä, joko ei alun alkaenkaan tehnyt kotona oikein mitään, eikä (ylläri, ylläri) muuttanut tapojaan lasten tultua eikä oikein eronkaan jälkeen. Erottuaan suosii ruokailussa eineksiä, kaupan kotiinkuljetusta ja käyttää paljon woltia. Lasten "hoito" sujuu telkkari päälle napsauttamalla. Töissä käy kyllä, mut kotonansa enimmäkseen makaa ruudun äärellä. Tässä tilanteessa osallistuu sitten perhevastuisiin eniten elareiden kautta. Vinkki: kissa pöydälle ja asia hoitoon asap. Jos ei tilanne kohene, tee itsesi ja lastesi elämästä niin hyvää kuin noilla edellytyksillä voit.

"Mitä minun pitäsi tehdä, että voisin välttyäa vastaavalta kohtalolta?"

Katso että mies on tasapuolisesti mukana lapsiarjessa ensimmäisestä päivästä lähtien. Älä putoa siihen ansaan jossa äiti hoitaa lasta pääasiassa sen ensimmäisen vuoden aikana ja sitten se mies tulee vähän enemmän mukaan. Silloin mies on vain jo tottunut siihen että sinä hoidat.

Vauva siis miehelle syliin heti ja vaihtamaan vaippoja, kylvettämään, leikittämään, ulkoilemaan jne. Ja anna miehen oppia se oma tapansa olla isä.

Näin on meillä kolmen lapsen kokemuksella saatu aikaan mies ja isä joka hoitaan luontevasti ihan kaikkea, monet asiat paremmin kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, kun olimme vain kahden niin kotitöitä ei ollut tosiaan paljoa, etenkään kun kerrostalossa asuimme silloin. Silloin teki puolet, myös ruoanlaitosta ym, myös väsyneenä. En kyllä jaa tuota väitettäsi siitä, että tämän voisi aina jostain ennustaa. Ap"

Varmasti on niin että varsinkin siinä kaksin asuessa ne merkit eivät ole niin selviä ja voivat helposti jäädä huomaamatta.

Mutta on edelleen vain fakta että ei tuollainen muutos käytöksessä tapahdu niin että se ei olisi ollut joku osa miehen perusluonnetta myös aikaisemmin.

Eli mielestäsi ap on syyllinen. Ei mies tietenkään. Ap:n olisi pitänyt olla joku meedio, että olisi tällaisen voinut ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Keksi parempia provoja ja opi käyttämään hakua. Täsmälleen samanlaisia aloituksia on satoja. 

Kuka nyt vanhoihin ketjuihin kirjoittelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

Ööhh...no, mulla on kokemusta vain miehestä, joko ei alun alkaenkaan tehnyt kotona oikein mitään, eikä (ylläri, ylläri) muuttanut tapojaan lasten tultua eikä oikein eronkaan jälkeen. Erottuaan suosii ruokailussa eineksiä, kaupan kotiinkuljetusta ja käyttää paljon woltia. Lasten "hoito" sujuu telkkari päälle napsauttamalla. Töissä käy kyllä, mut kotonansa enimmäkseen makaa ruudun äärellä. Tässä tilanteessa osallistuu sitten perhevastuisiin eniten elareiden kautta. Vinkki: kissa pöydä

Mulla on sama tilanne kuin AP:lla. Pelkään että jos eroan, niin tilanne on sitten tämänlainen. Silloin ei voi enää vaikuttaa lasten hoitoon isäviikolla. 

 

Vierailija kirjoitti:

"Mitä minun pitäsi tehdä, että voisin välttyäa vastaavalta kohtalolta?"

Katso että mies on tasapuolisesti mukana lapsiarjessa ensimmäisestä päivästä lähtien. Älä putoa siihen ansaan jossa äiti hoitaa lasta pääasiassa sen ensimmäisen vuoden aikana ja sitten se mies tulee vähän enemmän mukaan. Silloin mies on vain jo tottunut siihen että sinä hoidat.

Vauva siis miehelle syliin heti ja vaihtamaan vaippoja, kylvettämään, leikittämään, ulkoilemaan jne. Ja anna miehen oppia se oma tapansa olla isä.

Näin on meillä kolmen lapsen kokemuksella saatu aikaan mies ja isä joka hoitaan luontevasti ihan kaikkea, monet asiat paremmin kuin minä.

Se isyys alkaa siitä kun se napanuora katkeaa ja silloin myös äidin on syytä irroittaa ote, eikä omia lasta kokonaan itselleen. Ei me äiditkään automaattisesti osata ja se vanhemmuus opetellaan yh-des-sä. Lapsi ei ole äidin oman egon jatke. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

No sen valinnan voi tehdä joka hetki uudestaan.

Naiset eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Ennen nainen valitti etten tee mitään katson vain telkkaria. Vaihdoinhan minä kanavia ja huolehdin ettei jouduta näkemään mainoksia. Nykyään kun roikun netissä niin sekään ei ole hyvä. Aina valittaa jostakin ja vielä luulee että kuuntelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

Ööhh...no, mulla on kokemusta vain miehestä, joko ei alun alkaenkaan tehnyt kotona oikein mitään, eikä (ylläri, ylläri) muuttanut tapojaan lasten tultua eikä oikein eronkaan jälkeen. Erottuaan suosii ruokailussa eineksiä, kaupan kotiinkuljetusta ja käyttää paljon woltia. Lasten "hoito" sujuu telkkari päälle napsauttamalla. Töissä käy kyllä, mut kotonansa enimmäkseen makaa ruudun äärellä. Tässä tilanteessa osallistuu sitten perhevastuisiin eniten elareiden kautta. Vinkki: kissa pöydä

Olisko miehille vinkkisi myös, että kannatttaa alusta asti perseillä ja kohdella naista huonosti ja tai ainakin olla osallistumatta kotoaskaresiin, niin saattaa joku nainen oikeasti kiinnostua ilm vakavastikin kun on halunnut tällasen miehen kanssa myös lapsia. - Koska ei naisen saamist aole ainakaan helpottanut se, että huolehdin niin itsestäni kuin läheisistani ja luonnollisesti myös kotiaskareista mutta en toisaalta osaa pitää niistä ääntäkään, sillä eivät ne mitään ansioita tai meriittejä ole. Mutta sitä vain tosinaan mietti, että mitä tekee väärin, kun tuntuu niin yleistä olevan, että naiset asettuvat parisuhteeseen näiden osallistumattomien ja vastuuta välttelevien meisten kanssa, Pitäsikö seuraavaksi harkita vaikka uhriutumista kun sekään ei ole ollut vielä tapanani. Kun en oikein usko siihenkään, että kumppanin saamine helpottusi silläkään, että alkaisin seuraavaksi syyllsitämään yhtäkään naista tai miestä sinkkuudestani. Vaan mitä sitten? - No sitä yrittää nauttia ja iloita sinkkuudestaan koska siitä olen varma, että katkeroitumisella en ainakaan voita tai saavuta mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Nosta miehen tavarat pihalle, passuuttakoon itseään jollain toisella naisella. Panet vahingon kiertämään.

Tai sitten voi erota ihan lain mukaisella tavalla. Miksi nämä ehdotukset täällä on aina tällaista lapsellista fantasiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, kun olimme vain kahden niin kotitöitä ei ollut tosiaan paljoa, etenkään kun kerrostalossa asuimme silloin. Silloin teki puolet, myös ruoanlaitosta ym, myös väsyneenä. En kyllä jaa tuota väitettäsi siitä, että tämän voisi aina jostain ennustaa. Ap"

Varmasti on niin että varsinkin siinä kaksin asuessa ne merkit eivät ole niin selviä ja voivat helposti jäädä huomaamatta.

Mutta on edelleen vain fakta että ei tuollainen muutos käytöksessä tapahdu niin että se ei olisi ollut joku osa miehen perusluonnetta myös aikaisemmin.

Eli mielestäsi ap on syyllinen. Ei mies tietenkään. Ap:n olisi pitänyt olla joku meedio, että olisi tällaisen voinut ennustaa.

Tietenkään ap ei ole syyllinen. Kuitenkin se että ap tekee itsestään pelkän uhrin joka ei olisi voinut koskaan missään tehdä mitään toisin ei ratkaise tilannetta mitenkään. Sellainen asenne itse asiassa vain sementoi nykytilanteen koska se tekee Ap:sta ihan keinottoman vaikuttamaan mihinkään.

Se taas että Ap miettisi että mistä tämä miehen käytös oikein kumpuaa ja mitkä ovat niitä asioita jotka ovat laukaiseeet tämän puolen hänen luonteestaan voisi antaa jotain työkaluja siihen että päästäisiin myös johonkin muutokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppaninkin saa ihan itse valita.

Niinpä. En tosin valinnut tällaista kumppania, vaan valitsin aikoinaan sellaisen, joka osallistui tasapuolisesti kotona kaikkeen. En vain arvannut, että lasten synnyttyä hän lopettaa osallistumisen. Enkä kyllä tiedä mistä sen olisi voinut arvatakaan. Ap

Ööhh...no, mulla on kokemusta vain miehestä, joko ei alun alkaenkaan tehnyt kotona oikein mitään, eikä (ylläri, ylläri) muuttanut tapojaan lasten tultua eikä oikein eronkaan jälkeen. Erottuaan suosii ruokailussa eineksiä, kaupan kotiinkuljetusta ja käyttää paljon woltia. Lasten "hoito" sujuu telkkari päälle napsauttamalla. Töissä käy kyllä, mut kotonansa enimmäkseen makaa ruudun äärellä. Tässä tilanteessa osallistuu sitten perhevastu

Et tietenkään voi vaikuttaa, mutta et voi vaikuttaa siihen eroonkaan, jos mies sitä lopulta hakee.

Meillä lapsilla oli lukuisia vaaratilanteita sen jälkeen, kun mies sai tapaamisoikeuden ja lapset hänelle. Hukkasi ulkomailla, jätti heitteille, kun kännäsi... Näitä on sitten puitu lastensuojelussa ja oikeudessa...

Vierailija kirjoitti:

"Mitä minun pitäsi tehdä, että voisin välttyäa vastaavalta kohtalolta?"

Katso että mies on tasapuolisesti mukana lapsiarjessa ensimmäisestä päivästä lähtien. Älä putoa siihen ansaan jossa äiti hoitaa lasta pääasiassa sen ensimmäisen vuoden aikana ja sitten se mies tulee vähän enemmän mukaan. Silloin mies on vain jo tottunut siihen että sinä hoidat.

Vauva siis miehelle syliin heti ja vaihtamaan vaippoja, kylvettämään, leikittämään, ulkoilemaan jne. Ja anna miehen oppia se oma tapansa olla isä.

Näin on meillä kolmen lapsen kokemuksella saatu aikaan mies ja isä joka hoitaan luontevasti ihan kaikkea, monet asiat paremmin kuin minä.

Juurikin näin. Mies vaihtamaan vaippoja jo synnytyslaitoksella. Kannattaa myös ostaa rintapumppu ja totuttaa vauva heti myös pulloon. Näin mies voi osallistua välillä myös yöruokintaan. Kun mies tulee kotiin töistä niin toinen hoitaa vauvaa ja toinen laittaa ruokaa. Miehelle kannattaa myös korvamerkitä hommia. Minun mies hoiti heti alusta alkaen molempien vauvojen navat ja kylvetykset. Vaipatkin hän vaihtoi yleensä aina kun oli paikalla. Kun lapset sairastivat niin olimme kunpikin yhtä usein kotona hoitamassa heitä. Kun lapset menivät kouluun tuli miehestäni Wilma vastaava. Jos lapset ovat sairaana tai on muuta ilmoitettavaa niin hän hoitaa sen. Minulla ei pariin ensimmäiseen vuoteen ollut Wilma-tunnukset käytössä ollenkaa. Nämä ovat tietysti vain yksittäisiä esimerkkejä. Minun mieheni on osallistunut kotitöihin ja lasten hoitoon alusta asti siinä missä minäkin. Meillä on yhteinen koti ja yhteiset lapset.

Paneeko se sinua vai onko se tehnyt Ralf Schumacherit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, kun olimme vain kahden niin kotitöitä ei ollut tosiaan paljoa, etenkään kun kerrostalossa asuimme silloin. Silloin teki puolet, myös ruoanlaitosta ym, myös väsyneenä. En kyllä jaa tuota väitettäsi siitä, että tämän voisi aina jostain ennustaa. Ap"

Varmasti on niin että varsinkin siinä kaksin asuessa ne merkit eivät ole niin selviä ja voivat helposti jäädä huomaamatta.

Mutta on edelleen vain fakta että ei tuollainen muutos käytöksessä tapahdu niin että se ei olisi ollut joku osa miehen perusluonnetta myös aikaisemmin.

Eli mielestäsi ap on syyllinen. Ei mies tietenkään. Ap:n olisi pitänyt olla joku meedio, että olisi tällaisen voinut ennustaa.

Ei toisen syyllisyys poista toisen huonoja valintoja. Jos AP:n kertomus pitää paikkansa, niin mies on syyllinen siihen, että on mulkku, ja AP on syyllinen siihen, että on tehnyt itsensä kannalta huonoja valintoja. Katsos kun maailmaan mahtuu samaan aikaan monta huonoa päätöstä.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä minun pitäsi tehdä, että voisin välttyäa vastaavalta kohtalolta?"

Katso että mies on tasapuolisesti mukana lapsiarjessa ensimmäisestä päivästä lähtien. Älä putoa siihen ansaan jossa äiti hoitaa lasta pääasiassa sen ensimmäisen vuoden aikana ja sitten se mies tulee vähän enemmän mukaan. Silloin mies on vain jo tottunut siihen että sinä hoidat.

Vauva siis miehelle syliin heti ja vaihtamaan vaippoja, kylvettämään, leikittämään, ulkoilemaan jne. Ja anna miehen oppia se oma tapansa olla isä.

Näin on meillä kolmen lapsen kokemuksella saatu aikaan mies ja isä joka hoitaan luontevasti ihan kaikkea, monet asiat paremmin kuin minä.

Juurikin näin. Mies vaihtamaan vaippoja jo synnytyslaitoksella. Kannattaa myös ostaa rintapumppu ja totuttaa vauva heti myös pulloon. Näin mies voi osallistua välillä myös yöruokintaan. Kun mies tulee kotiin tö

Meillä mies valitti ettei työnteosta tule mitään jos joutuu yöllä syöttämään ja vaihtamaan vaippoja. Kaikki miehet eivät ota vastuuta vaikka sitä miten yrittää tyrkyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä minun pitäsi tehdä, että voisin välttyäa vastaavalta kohtalolta?"

Katso että mies on tasapuolisesti mukana lapsiarjessa ensimmäisestä päivästä lähtien. Älä putoa siihen ansaan jossa äiti hoitaa lasta pääasiassa sen ensimmäisen vuoden aikana ja sitten se mies tulee vähän enemmän mukaan. Silloin mies on vain jo tottunut siihen että sinä hoidat.

Vauva siis miehelle syliin heti ja vaihtamaan vaippoja, kylvettämään, leikittämään, ulkoilemaan jne. Ja anna miehen oppia se oma tapansa olla isä.

Näin on meillä kolmen lapsen kokemuksella saatu aikaan mies ja isä joka hoitaan luontevasti ihan kaikkea, monet asiat paremmin kuin minä.

Juurikin näin. Mies vaihtamaan vaippoja jo synnytyslaitoksella. Kannattaa myös ostaa rintapumppu ja totuttaa vauva heti myös pulloon. Näin mies voi osallistua välillä myös yöruokintaan. Kun mies tulee kotiin tö

Ihan ok neuvoja, jotka toimii hyviin ja vastuullisiin miehiin. Mutta laiskoihin ja itsekkäisiin ei toimi. Kokemuksesta voin sanoa. Lapsi nimittäin kärsi liikaa siitä, että mies ei vain hoitanut niitä hänelle nimettyjä vastuita. Jätti vain yksinkertaisesti tekemättä. 

Jep. Ei kaikki miehet vain ota vastuuta mistään, vaikka sen niille kuinka tyrkyttäisi.

Aivan samoin, kaikkia naisia ei ole tarkoitettu äideiksi. Oma äitini mukaan lukien...