Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

 "Mä en uskalla enää luottaa kehenkään." 

Mullakin meni aikoinaan luottamus, kun se rikottiin niin häikäilemättömällä tavalla, mutta joitakin vuosia sen jälkeen tapasin tosi hyvän tyypin yhteisten ystävien tiimoilta. Vietettiin hauska ilta ja yö. Jäi vielä aamupäiväksikin. Illalla treffattiin taas ja vietettiin yökin yhdessä. Sitten hän läksi kotiinsa lapsensa kanssa naapurimaahamme länteen. Ja soitti heti, kun oli päässyt kotiinsa ja sanoi, että hän haluaa kanssani vakavissaan. Soiteltiin joka päivä pitkiä puheluja, kun olimme saaneet lapsemme nukkumaan. Ja parasta kaikessa oli kerta, kun hän olevinaan soitti sieltä kotoaan ja sanoi sitten oudosti, että sulla taitaa kohta soida ovikello. Ja mä että mitä sekoilet. Sitten ovikelloni soi ja se oli hän! Kannattaa luottaa, uskaltaa ja unohtaa ne shittipäät. Se oli elämäni paras ja hauskin juttu ja opetti minulle niiiin paljon.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmisiä joille kaikenlainen tunteiden sanoittaminen on hirvittävän vaikeaa. Vaikka ap sulle ei ookaan, niin miehesi tuntuu sellainen ihminen olevan. Hän on itsekin sekaisin ja siihen päälle se että ei osaa tuoda tunteitaan sulle esille. Toiset vaan on sellaisia. Ei ole kykyä. Ensin täytyy itsekin ns pureskella ennen kuin voi toiselle sanoittaa yhtään mitään, jos sittenkään. 

Voi kertoa ajatuksistaan vai onko siinäkin ongelmia. Ja siitä, mitä tahtoo. Ja mitä toivoo. 

Kirjoitat miehe-ni. Ex-miehe-ni. 

Eli ajatuksissasi on muka sinun. 

Ei se ole ollut.

Oliko koskaan.

Hyvät välit. Älä ole tyhmä.

Valhetta kaikki.

Et merkinnyt mitään sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmisiä joille kaikenlainen tunteiden sanoittaminen on hirvittävän vaikeaa. Vaikka ap sulle ei ookaan, niin miehesi tuntuu sellainen ihminen olevan. Hän on itsekin sekaisin ja siihen päälle se että ei osaa tuoda tunteitaan sulle esille. Toiset vaan on sellaisia. Ei ole kykyä. Ensin täytyy itsekin ns pureskella ennen kuin voi toiselle sanoittaa yhtään mitään, jos sittenkään. 

Voi kertoa ajatuksistaan vai onko siinäkin ongelmia. Ja siitä, mitä tahtoo. Ja mitä toivoo. 

 

Tämähän on aivan tekosyy ettei aikuinen ihminen muka osaa. Ihan höpö höpöä.

Tuollaisia hairahduksia nyt sattuu kenelle vaan. Onko satunnainen pano oikeasti syy erota pitkästä hyvästä suhteesta? Nauttikaa vaan elämän kaikista vivahteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmisiä joille kaikenlainen tunteiden sanoittaminen on hirvittävän vaikeaa. Vaikka ap sulle ei ookaan, niin miehesi tuntuu sellainen ihminen olevan. Hän on itsekin sekaisin ja siihen päälle se että ei osaa tuoda tunteitaan sulle esille. Toiset vaan on sellaisia. Ei ole kykyä. Ensin täytyy itsekin ns pureskella ennen kuin voi toiselle sanoittaa yhtään mitään, jos sittenkään. 

Voi kertoa ajatuksistaan vai onko siinäkin ongelmia. Ja siitä, mitä tahtoo. Ja mitä toivoo. 

 

Just näin se on. 

JOS halua on AJOISSA SELVITELLÄ, voi kirjoittaa vaikka paperikirjeen. Esim tikkukirjaimilla.

Tai sähköpostiin.

Se toinen lukee sen ja tulee vastaan. Keskustelemaan.

Kyllä se pettäjä on aivan tietoisesti valintojaan tehnyt. Aivan tietoisesti valinnut. Aivan tietoisesti toiminut. Aivan tietoisesti lakannut arvostamasta ja rakastamasta. Aivan tietoisesti ottanut riskin menettämisestä ja kaiken pilaamisesta.

Eli halunnut lopettaa suhteen.

Suhteen olisi voinut lopettaa ensin, erota ja edetä sitten umpityhjään tulevaan, kuten jätettykin joutuu tekemään.

Mutta ei. On äitiä tarvotseva tissipoika. Ei hetkeäkään yksin osaa olla.

Silkkaa pahuutta.

MI-NÄ TAH-DON NYT TO-TEUT-TAA O-MI-A MIE-LI-HA-LU-JA-NI PIS-TE

Vierailija kirjoitti:

 "Mä en uskalla enää luottaa kehenkään." 

Mullakin meni aikoinaan luottamus, kun se rikottiin niin häikäilemättömällä tavalla, mutta joitakin vuosia sen jälkeen tapasin tosi hyvän tyypin yhteisten ystävien tiimoilta. Vietettiin hauska ilta ja yö. Jäi vielä aamupäiväksikin. Illalla treffattiin taas ja vietettiin yökin yhdessä. Sitten hän läksi kotiinsa lapsensa kanssa naapurimaahamme länteen. Ja soitti heti, kun oli päässyt kotiinsa ja sanoi, että hän haluaa kanssani vakavissaan. Soiteltiin joka päivä pitkiä puheluja, kun olimme saaneet lapsemme nukkumaan. Ja parasta kaikessa oli kerta, kun hän olevinaan soitti sieltä kotoaan ja sanoi sitten oudosti, että sulla taitaa kohta soida ovikello. Ja mä että mitä sekoilet. Sitten ovikelloni soi ja se oli hän! Kannattaa luottaa, uskaltaa ja unohtaa ne shittipäät. Se oli elämäni paras ja hauskin juttu ja opetti minulle niiiin paljon.

Ihana rakkaustarina

Kun minun ja ex-mieheni ero tapahtui yhteisen 28 vuoden jälkeen sanotaanko rumahkosti ja taustalla oli tietämättäni kokoajan se toinen nainen niin suremisen lisäksi tein kaikkeni, että en katkeroidu. Lähellä se oli, mutta näen että katkeroituminen syö sisintä niin perkuleesti.  Surra saa ja olla aiheesta vihainenkin. Ajattelin, että olen loppuelämän yksin.

Tapasin ystäväni mökillä odottamattomasti mielenkiintoisen miehen. Mentiin siis ystäväni kanssa kaksisteen Heidän mökille, mökkirötkyt päällä, ilman meikkiä jne. Naapurin mökin isäntä kävi ystävääni talvitauon jälkeen tervehtimässä kun luuli, että ystäväni on mökillä miehensä kanssa. Siitä se lähti, vietin seuraavat kolme yötä mökkinaapurissa. Kuvittelin, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen "yhden yön juttu" (= 3 yötä). Mutta siitä se lähti, ensimmäiset treffit heti seuraavana viikonloppuna. Alkuun kyllä vähän yritin järkeillä sitä kaikkea, että esim. liian nopeasti tapahtuu jne, mutta olen todella onnellinen että en juossut karkuun. Ajattelin kuitenkin, että pelon en anna estää "suhdetta", ajattelin, että otan "tunnepuolella turpaan mieluummin kuin jätän tuntematta". Nyt olemme 1,5 vuotta olleet yhdessä ja kaikki on todella hyvin. Elämä on yllätyksiä täynnä, niin pahassa kuin hyvässä. 

Mitä pettäjän päässä liikkuu, oli alkuperäinen kysymys.

Raastavaa ristiriitaa, maanisuutta, häpeää ja kaikkein eniten syyllisyyttä. Kun asiat menevät tarpeeksi pitkälle, mitään ei enää ole tehtävissä. Kun on kuin psykoosissa, ei enää pysty ajattelemaan järkevästi. Niin sitä sitten särkee perheensä, on itsekäs ja haluaa itselleen jotain uutta, ihanaa, romanttista. 

Näin minulle tapahtui, ja rikoin oman perheeni. Sitä olen katunut ja tunnen syyllisyyttä yhä, vaikka tapahtuneesta on jo yli 10  vuotta. 

Nykyinen puolisoni, se jonka kanssa petin, vastaisi jotain muuta. Aitopaikalta seuranneena voin sanoa että hänelläkin oli varmasti nämä kaikki tunteet, häpeä ja syyllisyys, mutta täysin eri mittakaavassa kuin minulla. Hän on jättänyt asiat jo taakseen. Ehkä hänellä oli tilanne eri, koska (ainakin hänen sanojensa mukaan) hän ei koskaan rakastanut ex-vaimoaan. Hän ikään kuin oikeutti eron sillä.

Minä sen sijaan kadun, ja tunnen syyllisyyttä, koko loppu elämäni. Olen kiitollinen ex-miehelleni siitä että meillä on kaikista huolimatta hyvät välit ja hän tuntuu antaneen anteeksi minulle. Itse en pysty antamaan anteeksi, ainakaan vielä, en ehkä koskaan.

"Minä sen sijaan kadun, ja tunnen syyllisyyttä, koko loppu elämäni. Olen kiitollinen ex-miehelleni siitä että meillä on kaikista huolimatta hyvät välit ja hän tuntuu antaneen anteeksi minulle. Itse en pysty antamaan anteeksi, ainakaan vielä, en ehkä koskaan."

Jos rakastuu ja eroaa ja menee sen uuden rakkaan kanssa yhteen, niin mitä ihmeen katumista siinä on yli 10 vuoden päästä. Katua voi aikansa sitä, kun on ollut petollinen toiselle ja oppia siitä toimimaan toisin. Tuommoinen kovuus on turhaa ja aika ikävää nykyiselle puolisollesikin. Mikset ole voinut antaa itsellesi anteeksi kerta rakkaus. Ihminen voi erehtyä, tehdä virheitä, mutta se on inhimillistä. Sinuna hakeutuisin ammattiavun piiriin. "Anna meille anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme..."

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia hairahduksia nyt sattuu kenelle vaan. Onko satunnainen pano oikeasti syy erota pitkästä hyvästä suhteesta? Nauttikaa vaan elämän kaikista vivahteista.

Normaalisti ihmisen on vaikea nauttia vivahteista, jotka satuttavat ja rikkovat omia rakkaita. Jos tähän pystyy, rakkaus on jo mennyt ja on sama erota.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pettäjän päässä liikkuu, oli alkuperäinen kysymys.

Raastavaa ristiriitaa, maanisuutta, häpeää ja kaikkein eniten syyllisyyttä. Kun asiat menevät tarpeeksi pitkälle, mitään ei enää ole tehtävissä. Kun on kuin psykoosissa, ei enää pysty ajattelemaan järkevästi. Niin sitä sitten särkee perheensä, on itsekäs ja haluaa itselleen jotain uutta, ihanaa, romanttista. 

Näin minulle tapahtui, ja rikoin oman perheeni. Sitä olen katunut ja tunnen syyllisyyttä yhä, vaikka tapahtuneesta on jo yli 10  vuotta. 

Nykyinen puolisoni, se jonka kanssa petin, vastaisi jotain muuta. Aitopaikalta seuranneena voin sanoa että hänelläkin oli varmasti nämä kaikki tunteet, häpeä ja syyllisyys, mutta täysin eri mittakaavassa kuin minulla. Hän on jättänyt asiat jo taakseen. Ehkä hänellä oli tilanne eri, koska (ainakin hänen sanojensa mukaan) hän ei koskaan rakastanut ex-vaimoaan. Hän ikään kuin oikeutti eron sillä.

Minusta on ihana näin petettynä ja jätettynä tavallaan lukea näistä tuntemuksista. Ex-mieheni toimi todella törkeästi, mutta kun aikaa kului niin olen kyllä oppinut ymmärtämään myös miehen tuskan. Mies rakastui työkaveriinsa ja ovat edelleen yhdessä. Olen antanut anteeksi kuukausien valheet, pettämisen, perheen rikkomisen, mutta koskaan niitä en voi unohtaa. Ero valheineen jätti minuun ja lapsiin jälkensä. Silti elämässä pitää mennä eteenpäin ja olen onnellinen nykyään.

Sanon sulle nyt ihan tosissani, että ei Sinulla ole syytä katua ja tuntea syyllisyyttä enää. Ei pitkäkään suhde saa olla elinkautinen, rakastuit toiseen ihmiseen ja sitä sattuu. Minua varsinkin tuo katua sana ihmetyttää, antaa kuvan kun rakastaisit exää edelleen ja näkisit nykyisen suhteen huonona. 

Kaikkea hyvää Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia hairahduksia nyt sattuu kenelle vaan. Onko satunnainen pano oikeasti syy erota pitkästä hyvästä suhteesta? Nauttikaa vaan elämän kaikista vivahteista.

Normaalisti ihmisen on vaikea nauttia vivahteista, jotka satuttavat ja rikkovat omia rakkaita. Jos tähän pystyy, rakkaus on jo mennyt ja on sama erota.

Ei se ihan noin mustavalkoista aina ole 

Aina sanotaan ettei exään saisi pitää yhteyttä vaan antaa olla. En ihan ymmärrä miksi ap:n (ex?-)mies soittelee ap:lle vaikka ei suostunut pettämisen tultua ilmi keskustelemaan asiasta? Mikä homma ja mikä sitä miestä vaivaa? 

Vierailija kirjoitti:

 "Mä en uskalla enää luottaa kehenkään." 

Mullakin meni aikoinaan luottamus, kun se rikottiin niin häikäilemättömällä tavalla, mutta joitakin vuosia sen jälkeen tapasin tosi hyvän tyypin yhteisten ystävien tiimoilta. Vietettiin hauska ilta ja yö. Jäi vielä aamupäiväksikin. Illalla treffattiin taas ja vietettiin yökin yhdessä. Sitten hän läksi kotiinsa lapsensa kanssa naapurimaahamme länteen. Ja soitti heti, kun oli päässyt kotiinsa ja sanoi, että hän haluaa kanssani vakavissaan. Soiteltiin joka päivä pitkiä puheluja, kun olimme saaneet lapsemme nukkumaan. Ja parasta kaikessa oli kerta, kun hän olevinaan soitti sieltä kotoaan ja sanoi sitten oudosti, että sulla taitaa kohta soida ovikello. Ja mä että mitä sekoilet. Sitten ovikelloni soi ja se oli hän! Kannattaa luottaa, uskaltaa ja unohtaa ne shittipäät. Se oli elämäni paras ja hauskin juttu ja opetti minulle niiiin paljon.

Tää muoto on monille niin hankala käyttää. Sun pitäis sanoa "kun hän oli soittavinaan kotoaan".

Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia hairahduksia nyt sattuu kenelle vaan. Onko satunnainen pano oikeasti syy erota pitkästä hyvästä suhteesta? Nauttikaa vaan elämän kaikista vivahteista.

Normaalisti ihmisen on vaikea nauttia vivahteista, jotka satuttavat ja rikkovat omia rakkaita. Jos tähän pystyy, rakkaus on jo mennyt ja on sama erota.

Ei se ihan noin mustavalkoista aina ole 

Olen eri mutta en mäkään löydä sellaista harmaan sävyä millä pystyisin satuttamaan näinkin raa'asti ihmistä jota aidosti rakastan. Kyllä siinä olisi pakko olla omat tunteet kuolleet, tai sitten varma tieto siitä että toinen ei välitä, käytännössä siis esim sopimus avoimesta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 "Mä en uskalla enää luottaa kehenkään." 

Mullakin meni aikoinaan luottamus, kun se rikottiin niin häikäilemättömällä tavalla, mutta joitakin vuosia sen jälkeen tapasin tosi hyvän tyypin yhteisten ystävien tiimoilta. Vietettiin hauska ilta ja yö. Jäi vielä aamupäiväksikin. Illalla treffattiin taas ja vietettiin yökin yhdessä. Sitten hän läksi kotiinsa lapsensa kanssa naapurimaahamme länteen. Ja soitti heti, kun oli päässyt kotiinsa ja sanoi, että hän haluaa kanssani vakavissaan. Soiteltiin joka päivä pitkiä puheluja, kun olimme saaneet lapsemme nukkumaan. Ja parasta kaikessa oli kerta, kun hän olevinaan soitti sieltä kotoaan ja sanoi sitten oudosti, että sulla taitaa kohta soida ovikello. Ja mä että mitä sekoilet. Sitten ovikelloni soi ja se oli hän! Kannattaa luottaa, uskaltaa ja unohtaa ne shittipäät. Se oli elämäni paras ja hauskin juttu ja o

"Kohtuullinen viinan nautinto on myös esimerkin kautta vahingollinen, sillä niin kauvan, kuin virkamiehet ja muut yhteistä kansaa ymmärtäväisemmät olevinaan nauttivat viinaa kohtuullisestiki luulee kansa parhaaksi seurata heitä, ja unhoittaa pian koko kohtuullisuuden, viinan sitä paremmin muistossansa pitäen." Elias Lönnrot

 

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan ettei exään saisi pitää yhteyttä vaan antaa olla. En ihan ymmärrä miksi ap:n (ex?-)mies soittelee ap:lle vaikka ei suostunut pettämisen tultua ilmi keskustelemaan asiasta? Mikä homma ja mikä sitä miestä vaivaa? 

Tuntuu aika tuuliviiriltä koko ukko! Tai ei vaan tiedä itsekään mitä tahtoo. Ei ihme että ap on hämillään. Ärsyttää tuommonen. Ehkä ikävöi, ehkä tottumuksesta soittelee, kuka tietää

"Aina sanotaan ettei exään saisi pitää yhteyttä vaan antaa olla. En ihan ymmärrä miksi ap:n (ex?-)mies soittelee ap:lle vaikka ei suostunut pettämisen tultua ilmi keskustelemaan asiasta? Mikä homma ja mikä sitä miestä vaivaa?"

Pitänyt ap:a itsestään selvyytenä ja nyt ihmettelee, ett ai mut jätät. Kuvittelee olevansa joku lahja naisille. Näitä on. Jos ap olisi yhtään strateginen, niin ei vastailisi eikä pitäisi yhteyttä, jolloin mies joutuisi konkreettisesti olemaan ilman yhteyttä ja hänessä saattaisi joku prosessi käynnistyäkin. Nyt ei, koska lätisevät eli ovat yhteydessä. Kohta varmaan on jo sexiäkin tuolla menolla. Tuttu p*no. Ja vieläkö kelpaan? Voitko muka olla ilman mua?

Vierailija kirjoitti:

"Aina sanotaan ettei exään saisi pitää yhteyttä vaan antaa olla. En ihan ymmärrä miksi ap:n (ex?-)mies soittelee ap:lle vaikka ei suostunut pettämisen tultua ilmi keskustelemaan asiasta? Mikä homma ja mikä sitä miestä vaivaa?"

Pitänyt ap:a itsestään selvyytenä ja nyt ihmettelee, ett ai mut jätät. Kuvittelee olevansa joku lahja naisille. Näitä on. Jos ap olisi yhtään strateginen, niin ei vastailisi eikä pitäisi yhteyttä, jolloin mies joutuisi konkreettisesti olemaan ilman yhteyttä ja hänessä saattaisi joku prosessi käynnistyäkin. Nyt ei, koska lätisevät eli ovat yhteydessä. Kohta varmaan on jo sexiäkin tuolla menolla. Tuttu p*no. Ja vieläkö kelpaan? Voitko muka olla ilman mua?

"Lätisevät." Heh. 😂 Tuommosen kuvan mäkin oon siitä miehestä saanut, itserakas ja jotenkin tunnevammainen tyyppi! Ap: Tuossa on ideaa! Älä vastaa sille ukolle mitään!!!!! Sitten sen vasta näkee että kaipaako se oikeasti kun joutuu ikävöimään ja funtsimaan asioita kun et olekaan saatavilla!!!