Lue keskustelun säännöt.
Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
28.08.2024 |
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (1940)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tuosta kokemastasi, mutta onnittelut kuitenkin siitä, että sinä pystyit tekemään ratkaisun tuossa piinassasi. Nämä miehet eivät tunnu olevan perillä itsestään oikein millään tasolla; ei kykyä itsereflektioon? "Pään selvittely" lienee nyt uusi red flag.
Hyvin sanottu! Se on juuri näin! Sekaisin ovat päästään, saisipa sinne jonkun mikrosirun asennettua. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo 1842 ja kyllä, meilläkin mies halusi erota ollakseen "yksin" ja saadakseen "selvittää päätä". Ekan joulunkin halusi viettää yksin tyyliin erämökissä saadakseen selvyyttä omiin mietteisiinsä (mulle jäi kaipaavat lapset), mutta arvaatte kyllä. Olikin reissussa uuden naisystävänsä kanssa.
Olen ajatellut, että tuo "selvittää päätä" on just se hähmäinen heti vanhan liiton ja uuden vakiintuneen liiton välillä. Se on silloin, kun ei tartte sitoutua täysin kumpaankaan, voi olla molempien kanssa vähän sinnepäin, voi katsoa rauhassa vakiintuuko uusi suhde vai ei.
Koska silloin, kun mies haluaa olla "yksin", hän ei todellakaan halua jäädä yksin. Pitää varmistella molempiin suuntiin.
Olihan mulla epäilyni, mutta myös vilpitön hali uskoa.
Hei tää oli hyvä! Ehkä munkin mies häilyy jossain mun, kakkosen ja oman päänsä välisessä sekamelskassa. Miksi yleensä täytyy lähteä seikkailemaan oman liittonsa ulkopuolelle kun se tekee elämästä näin hemmetin vaikeaa?!
Ap
Se harmittelee että olis ollut varovaisempi eikä ei olis jäänyt kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli kuin omilta näppäimiltäni. Kaikkien noiden kyytien, ylitöiden, soittojen yms. lomassa oli kuitenkin jo uusi suhde. Tipuin silloin korkealta ja lujaa, ja se oikeastaan satutti jopa enemmän kuin alkuperäinen pettäminen ja ero. Silloin loppui viimeinenkin toivo ja se toisen epärehellisyys iski päin kasvoja. Kun toinen oli kuitenkin jo kertaalleen nähnyt kuinka paljon minuun sattui, ja silti piti mukana, ja kuitenkin oli jo muuta.
Tottumus ja huono omatunto ehkä syynä? Irrottautuminen vie aikaa ja ei ole jättäjällekään helppoa.
Joo, ehkä irrottautuminen on miehellekin vaikeaa ja siksi soittelee, en tiedä. Mä kuitenkin muutin toiselle paikkakunnalle joten ei nähdä, se on ihan positiivista. Saatiin kunnon hajurako. Toisaalta jos saisin samanlaisen varmuuden kuin sinä, että hänellä tosiaan on toinen (t
Ymmärrän. Ei minullakaan ollut tuolloin mitään varmuutta, samanlaisessa epävarmuudessa minäkin silloin tarvoin kuin sokeana. Vasta aika on tuonut perspektiiviä ja ymmärrystä. Minulle ei ole vieläkään vuosien jälkeen tunnustettu minkäänlaista pettämistä tai päällekkäisyyksiä. Ne on vaan joutunut päättelemään. Uusi avopuoliso vain yhtäkkiä ilmestyi siihen. Sitten myöhemmin kuullut asioita ja yhdistänyt asioita. Kuten vaikka sen jouluisen reissun samaan kohteeseen, jonne ovat avoimesti myöhemmin yhdessä matkanneet useamman kerran. Kyllä sen vaan sitten lopulta tajuaa.
Aivothan ei vastaanota kerralla kaikkea tietoa, ne suodattaa ja suojelee. Minäkin vissiin pitkään suhtauduin eroon väliaikaisratkaisuna, asumiserona. En olisi kerralla pystynyt hyväksymään asian lopullisuutta, olisin menettänyt toimintakykyni. Kyllä se kuitenkin lopullista oli, vaikka irrottautumisvaihe kesti pitkään ja oli tuskainen. Mitä vähemmän olette tekemisessä, sen nopeammin toivut. Mutta tottakai niin kauan kuin on toivoa, kyllähän sitä pitää oven auki, edes raollaan. Toivoo jotain konkreettista, joka olisi joko ehdoton kyllä tai ehdoton ei. Se välivaihe syö naista. Halaus sinulle.
Meillä muuten ex otti lopulta sen kunnon pesäeron. Se alkoi silloin, kun uusi muutti meidän entiseen yhteiseen kotiin. Siihen asti mulle soiteltiin kuulumisia yms. Sitten loppui kuin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Se harmittelee että olis ollut varovaisempi eikä ei olis jäänyt kiinni.
No aivan varmasti harmittelee, siitä ainakin olen varma! Olihan se nyt noloa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle taas kävi niin että meillä mies muuttui kummallisen poissaolevaksi n. vuosi ennenkuin täytti 50 vuotta. Meillä oli kaikki kuten ennenkin, mutta kuitenkaan ei ollut. Pitkin hampain sain hänet lähtemään kanssani mihinkään, mutta yksin kyllä luuhasi. Seksiä meillä oli, mutta halaukset torjui eikä ottanut enää kainaloon eikä koskettanut spontaanisti. Muuten hän jutteli ihan kuin ennenkin, oli vain sellainen levoton...Kyselin mahdollisesta toisesta naisesta, tämän jyrkästi kielsi ja kielsi kyselemästä mitään ja pyysi luottamaan. Ohitin epäilyni ja ajattelin että hänellä on jokin henk.koht kriisi ehkä. Mutta siltikin jotain toiseen naiseen viittaavaa puski alitajunnasta koko ajan esille, siitäkin huolimatta että yritin luottaa. Ja niin vain kävi että toinen nainenhan siellä käytöksen takana oli kuin olikin. Jäi kiinni myöskin somejulkaisusta, oli merkitty erääseen kuvaan, ilmeisesti vahingossa toisen ihmisen toimesta ja kainalossa oli toinen nainen! Mä menin täysin shokkiin! No enää mies ei voinut kieltää mitään, todisteet oli olemassa!
Mutta meidän tapauksessa mieskin meni shokkiin! Hän mumisi vain: "meidän täytyy erota, meidän täytyy erota, ei mitään mahdollisuuksia enää jatkaa mun teon jälkeen, ei oo muita vaihtoehtoja." Hän puhui aivan kummallisia, puheet eivät olleet yhtään loogisia, ei suostunut myöskään puhumaan asiasta. Sitten sanoi vain että sun täytyy lähteä, meidän välillä ei oo enää yhtään mitään! Usko, meidän välillä ei oo enää yhtään mitään, päästä irti!
Eipä mun auttanut kuin katsella uusi asunto kun vaihtoehtoja ei annettu. Mies oli aivan shokissa ja hoki jotain että nyt en pysty jatkamaan, en pysty kun mä sulle näin tein ja sulla on noin paha olla! Voidaan katsella ehkä myöhemmin, mutta nyt tehdään näin!
Tämä tapahtui toukokuussa ja kyllähän mä ihan äimänä olen. Yksin kökötän uudessa asunnossani ja mies siellä meidän vanhassa asunnossa. Nyt hänkin on taas ottanut yhteyttä kovasti, mutta sanallakaan ei puhu tunteista, aivan kuin ei ap:n mieskään. Mäkin olisin valmis miehen kanssa puhumaan asioista, mutta mies ei. Mut jätettiin yhtäkkiä kuin nalli kalliolle kun miestä niin hävetti tekonsa. Eikä suostu puhumaan siitä mitään, silti pitää yhteyttä. Oon yhtä hämilläni kuin ap ja monet muutkin täällä. Voisiko joku mies ehkä kertoa mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas kävi niin että meillä mies muuttui kummallisen poissaolevaksi n. vuosi ennenkuin täytti 50 vuotta. Meillä oli kaikki kuten ennenkin, mutta kuitenkaan ei ollut. Pitkin hampain sain hänet lähtemään kanssani mihinkään, mutta yksin kyllä luuhasi. Seksiä meillä oli, mutta halaukset torjui eikä ottanut enää kainaloon eikä koskettanut spontaanisti. Muuten hän jutteli ihan kuin ennenkin, oli vain sellainen levoton...Kyselin mahdollisesta toisesta naisesta, tämän jyrkästi kielsi ja kielsi kyselemästä mitään ja pyysi luottamaan. Ohitin epäilyni ja ajattelin että hänellä on jokin henk.koht kriisi ehkä. Mutta siltikin jotain toiseen naiseen viittaavaa puski alitajunnasta koko ajan esille, siitäkin huolimatta että yritin luottaa. Ja niin vain kävi että toinen nainenhan siellä käytöksen takana oli kuin olikin. Jäi kiinni myöskin somejulkaisusta, oli merkitty erääseen kuvaan, ilmeisesti vahingossa toisen ihmisen toimesta ja kainalossa oli toinen
Aivan kuin olisi jossain psykoosissa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, olkaa itse aktiivisia ja tehkää ratkaisuja. Ap kertoi, ettei mies halunnut eroa, vaan itse muutti pois. Onko avioero vireillä, siinähän on harkinta-aika. Kysy suoraan, että laitetaanko ero vireille ja anna joku aika, johon mennessä päätös oltava. Toimikaa niin kuin työelämässä/politiikassa eli ei jäädä hähmäilemään. Strategiaa kehiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kirjoituksesta 1824.
Huh, samaistuttavaa. Minäkään en tiennyt toisesta naisesta, "eromme" oli aikaa kun mieheni halusi selvitellä päätänsä jne. Kokoajan taustalla oli toinen nainen, kysyin kyllä suoraankin asiasta, mutta vastaus oli että "ei ole ketään". Yhdessä 28 vuotta, uskoin miestä. Sitä kuvitteli, että miehen yhteydenpito oli "edelleen rakkautta" ja sydän murtuneena, koko elämä muuttuneena takertui jokaiseen toivonkipinään. Mies oli raukkis, eikä osannut lopullisesti jättää vaan odotti, että minä teen sen. Onneksi tein, vasta sitten myöhemmin selvisi toisen naisen olemassa olo. Epärehellisyys oli pahinta, julkinen media voi yllättää ja minulle selvisi samalla, että vähintään kuukausia pyöritti meitä samaan aikaan (jopa vällyjen välissä)
Pitkässä suhteessa, jos mies "haluaa selvitellä päätään", taustalla on noin 99/100 toinen nainen.
Jep!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pääsin sillä tavoin helpolla, että mies jätti puskista pitkän liiton päätteeksi ja häipyi samoin tein. Ei mitään selvittelyjä, ei mitään. Ei puheluita, ei ruinauksia ei tekstiviestejä. Hän ikäänkuin kuoli, niin poissa oli. Jätti toisen naisen takia.
Näin kai sen pitäisikin mennä. Kerrasta poikki. Mutta kuten mä olen sanonut, että vaikka mies petti ja oli sika, niin ei meidän väliltämme rakkaus ja kiintymys koskaan kuollut. Tiedän että kuulostaa hullulta. Sepä se ehkä laittaakin kummatkin roikkumaan vielä toisessa. Joinakin päivinä enemmän ja joinakin vähemmän. Ehkä jos jompi kumpi rakastuisi hullun lailla niin siinä kyllä eksä unohtuisi äkkiä! :)
Ap
Anteeksi suoruuteni, mutta kalskahtaa niin kovin korvaan kun olet usein puhunut että teidän välillä oli yhä rakkautta. Mieshän ei kuitenkaan ole sinua rakastanut, jotenkin tuntuu että sinun on vieläkin vaikea hyväksyä sitä. Rakastamaansa ihmistä ei kukaan pysty tuolla tavalla satuttamaan, ei kukaan. Sinä varmasti rakastit, se on tullut hyvin esiin, ja sen voima on saanut sinut ajattelemaan että tunne olisi ollut molemminpuolinen. Tiedän kokemuksesta, että on hirveää tajuta tunteiden olleen yksipuolisia, niin hirveää että haluaa ummistaa silmänsä tosiasioilta. Mutta tosiasioiden hyväksyminen on kuitenkin tie eteenpäin.
Lainaus "Mulle taas kävi niin että meillä mies muuttui kummallisen poissaolevaksi n. vuosi ennenkuin täytti 50 vuotta."
Ai että, minun erotarinassa (28 v yhdessä) mies oli täyttänyt juuri 49 vuotta. Paha ikä.
Lainaus "Jäi kiinni myöskin somejulkaisusta, oli merkitty erääseen kuvaan, ilmeisesti vahingossa toisen ihmisen toimesta ja kainalossa oli toinen nainen."
Ap:n, Sinun ja minun tapauksessa totuus on selvinnyt somejulkaisujen maailmasta. Se on järkyttävä tunne kun verkkokalvoille lävähtää jotain järkyttävää. Itselläni vielä kun ensimmäinen kuva tuli tietooni, kiitos ystäväni miehen, niin sitten osattiin tutkia lisää ja mitä pitemmälle katseltiin niin sitä pidemmältä ajalta selvisi valheita. Oli kova hetki silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muistaakseni tutkittu juttu, että ikäkriisit alkaa yleensä vuotta ennen tasalukua. 29, 39, 49... Joillekin se tulee pahana jo 39, monella muulla sitten 49, ehkä vielä 59.
Joo, munkin ex oli x9, kun alkoi käytös muuttumaan. Ero oli lopullinen, kun ikä oli x1. Riuhtaudutaan irti kaikesta tutusta. Tai ainakin siitä tutusta parisuhteesta.
En menisi kuitenkaan sanomaan kenellekään petetylle ja jätetylle, etteikö toinen olisi koskaan rakastanut. Ihmisen ja suhteiden psykologia on paljon monitahoisempaa, tuo on asioiden yksinkertaistamista. Eri asia on havahtua myöhemmin siihen, että rakkaus merkitsee eri ihmisille eri asioita. Ne voi merkitä myös eri elämänvaiheissa eri asioita. Ja toki erovaiheessa se petetty voi hyvin projisoida niitä omia rakkauden ja ikävän tunteita toisen tunteiksi, vaikkei niitä siellä enää samalla tavalla ole, onko edes ollut pitkään aikaan.
Se nyt kuitenkin tämän ketjun perusteella on aika selvää, ettei ap:n ex käyttäydy siten, että rakastaisi ja todella haluaisi ap:n takaisin. Tuo kuulostaa edelleen sellaiselta vastuuta pakoilevalta tyypiltä, joka pitää ovia auki molempiin suuntiin. Jättää kaiken tulkintavastuun ap:lle.
Mikä on hyvän suhteen perusedellytys? Hyvä kommunikaatio, eikö?
Paluuta vanhaan ei ole. Suhdetta voidaan rakentaa uudelleen vain luomalla se uudelleen, aloittamalla tavallaan alusta. Ja se edellyttäisi sitä molemmin puoleista tahtoa, panostusta, toiseen uudelleen tutustumista, avoimuutta, rehellisyyttä, priorisointia. Ei silloin priorisoida töitä!
Vierailija kirjoitti:
Se on muistaakseni tutkittu juttu, että ikäkriisit alkaa yleensä vuotta ennen tasalukua. 29, 39, 49... Joillekin se tulee pahana jo 39, monella muulla sitten 49, ehkä vielä 59.
Joo, munkin ex oli x9, kun alkoi käytös muuttumaan. Ero oli lopullinen, kun ikä oli x1. Riuhtaudutaan irti kaikesta tutusta. Tai ainakin siitä tutusta parisuhteesta.
En menisi kuitenkaan sanomaan kenellekään petetylle ja jätetylle, etteikö toinen olisi koskaan rakastanut. Ihmisen ja suhteiden psykologia on paljon monitahoisempaa, tuo on asioiden yksinkertaistamista. Eri asia on havahtua myöhemmin siihen, että rakkaus merkitsee eri ihmisille eri asioita. Ne voi merkitä myös eri elämänvaiheissa eri asioita. Ja toki erovaiheessa se petetty voi hyvin projisoida niitä omia rakkauden ja ikävän tunteita toisen tunteiksi, vaikkei niitä siellä enää samalla tavalla ole, onko edes ollut pitkään aikaan.
Se nyt kuitenkin tämän ketjun perusteella on aika selvää,
Minä ajattelen toisin. Eivät ihmiset ja suhteet ole monimutkaisia - ne vain ovat. Asioiden yksinkertaistamista on tuo nykyaikana trendaava lohtupsykologia kaikkine kommervenkkeineen. Eiköhän tuo rakkauskäsitekin olla läpi puhuttu pitkissä liitoissa; asia sitten erikseen, että toinen on _valehdellut_ omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin."
Palsta logiikan mukaan (vrt. "kaikkihan oikeasti hyvää seksiä haluavat") kaikkihan oikeasti hyvässä parisuhteessa haluavat pysyä eivätkä sitä riskeeraa. Eli hyvä ja säilyttämisen arvoinen parisuhde oli vain sinun päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
"Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin."
Palsta logiikan mukaan (vrt. "kaikkihan oikeasti hyvää seksiä haluavat") kaikkihan oikeasti hyvässä parisuhteessa haluavat pysyä eivätkä sitä riskeeraa. Eli hyvä ja säilyttämisen arvoinen parisuhde oli vain sinun päässäsi.
Jotakin säästämistä siinä oli huoripukinkin mielestä: muussa tapauksessa hän olisi avoimesti kertonut, että arsestahan tämä on - kiitos ja hei. Sen sijaan halusi säästää ja syödä kakun, viimeisenä - ja kaikkein karuimpana - vaihtoehtona, että nautti luottamuksen pettämisestä, jännityksestä ja muuta psykoa/sadistista. Ihmisyys on kaikkinensa aika kuvottavaa, eikä kehenkään tule pyyteettömästi luottaa. Pyyteettömyys ei ole ihmisyyden ominaisuus.
TLDR kuin ketjun alkusivut. Hyvä provo, kun kohta kirvoittanut pari tuhatta kommenttia. Provoksi tunnistaa siitä että Ap, jonka elämä on romuna, jaksaa päivittää ja kirjoittaa lyhyen ajan sisällä kymmeniä vastauksia ja juuttuu vänkäämään naisen syyllisyydestä.
Kun elämä oikeasti on aloituksessa kuvatulla tavalla romuna, niin ehkä jaksetaan tehdä jonkinlainen tunneryöpyn purkaus anonyyminä nettiin. Sitten todetaan, ettei se mitään auttanut. Ei kukaan jaksa tälläistä kirjelmöintiä tosielämässä, kun on hätä.
"Ruotsalainen avioero vääntää vähän jopa rautalangasta, kuinka erilaisia sisäiset maailmamme ovatkaan, mutta tekee sen taitavasti ja viihdyttävästi. Se näyttää, että syyllisten etsiminen on usein turhaa. Vaikka Niklas ja Bea ovat hölmöjä ja ärsyttäviä, heitä molempia on mahdollista ymmärtää."
Vierailija kirjoitti:
"Ruotsalainen avioero vääntää vähän jopa rautalangasta, kuinka erilaisia sisäiset maailmamme ovatkaan, mutta tekee sen taitavasti ja viihdyttävästi. Se näyttää, että syyllisten etsiminen on usein turhaa. Vaikka Niklas ja Bea ovat hölmöjä ja ärsyttäviä, heitä molempia on mahdollista ymmärtää."
Tuo oli ehkä paskin kirja mitä olen koskaan lukenut. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
"Ruotsalainen avioero vääntää vähän jopa rautalangasta, kuinka erilaisia sisäiset maailmamme ovatkaan, mutta tekee sen taitavasti ja viihdyttävästi. Se näyttää, että syyllisten etsiminen on usein turhaa. Vaikka Niklas ja Bea ovat hölmöjä ja ärsyttäviä, heitä molempia on mahdollista ymmärtää."
Meinasitko todella, että pettäjää ei kannata leimata pettäjäksi, koska sisäisen maailman erilaisuus ja syyllisen etsimisen turhuus? Joo ei.
Näin kai sen pitäisikin mennä. Kerrasta poikki. Mutta kuten mä olen sanonut, että vaikka mies petti ja oli sika, niin ei meidän väliltämme rakkaus ja kiintymys koskaan kuollut. Tiedän että kuulostaa hullulta. Sepä se ehkä laittaakin kummatkin roikkumaan vielä toisessa. Joinakin päivinä enemmän ja joinakin vähemmän. Ehkä jos jompi kumpi rakastuisi hullun lailla niin siinä kyllä eksä unohtuisi äkkiä! :)
Ap