Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Itse seurannut tuttava pariskunnan eroa vierestä ja se on jotenkin kummallinen.

Nainen sanoi, että heillä oli kiva suhde 20 vuotta, mutta eihän ole toisen menohalujen esteenä. Menkööt, mutta hän ei vierestä katsele.

Mies sitten taas on harrastanut sivusuhteita vuosia. Yhden mun kaverinkin kanssa. En juorunnut eteenpäin, mutta kaveriin laitoin välit poikki. Tiesi olevansa suhteessa ukkomieheen ja yhteiseen tuttuun.

Tuo pettäjämies itkee yhä vaimonsa perään. Harmittelee ja on häpeissään. Syyllinen. Hän haluaa perheensä takaisin. Lupaa parantaa tapansa.

Vaimohan luulee, että oli vain tuo yksi suhde. Todellisuudessa mies panee kaikkea tarjokasta, tuo yksi meni suhteeksi. Eikä mieskään tajua miksi. Ei se mikään erityinen nainen ollut.

Mies toivoo, että kaikki palautuu ennalleen. Vaimo on ehdoton Ei todellakaan, kerta nöyryytys riittää.

Miten petollinen pettävä on itselleen, kun edes kuvittelee ka

Monilta puuttuu täydelleen itsetuntemus. Oppiakseen sitä edes eron jälkeen kannattaa olla siirtymättä nopeasti uuteen suhteeseen. Se on kuin pikaruokaa. Tuollaiset itkeskelyt jälkeenpäin myös kertoo siitä, ettei edes lähde itsensä tuntemisen prosessiin vaan möyrii nostalgisesti mitään oppimatta. Vuosia sivusuhteita harrastanut tuskin oppii/muuttuu ja kannattaa pitää itsestään kiinni sen, jonka pso paljastuu sellaiseksi.

Itsensä arvostaminen on yksinkertaisuudessaan omien tarpeiden, pelkojen ja halujen ymmärtämistä.

Ensimmäinen vuosi eron jälkeen on se vaikein, nimenomaan jokaisen "juhlapäivän" takia, ensimmäinen pääsiäinen, vappu, juhannus, joulu, syntymäpäivä, isän- äitienpäivä ja lomat jne. Itselleni oli 28 yhteisen vuoden jälkeen pahin se joulu. Olimme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viettäneet kaikki joulut miehen vanhemmilla. Ensimmäisen joulu eron jälkeen toimimme niinkuin ennenkin ja esitimme yhtä perhettä edelleen, exä ei ollut kertonut, että on muuttanut perheensä luota reilu kuukautta aiemmin. Seuraavana jouluna minä ja lapsemme mentiin ex-appivanhemmille ilman eksää, kaunis ja ihana joulu oli. Eksänkin piti tulla, mutta oli peruuttanut tulonsa puolituntia ennen. Tässä vaiheessa olin tiennyt toisesta naisesta noin 3 kk ja "erostamme" oli noin 1,5 vuotta (reilu vuotta aikaisemmin mies muutti pois). Tiedän myös, että exän vanhemmat oli kysyneet pojaltansa voivatko kutsua meidät. Tänä vuonna aion siirtyä kokonaan syrjään ja olen joulun kokonaan pois Suomesta, matka siis jo olemassa. Pahinta viime joulussa oli se, että lapsemme odotti isäänsä ja keskustelivat vielä aatonaattona että isä tulee syömään jne. Että miehellä ei ollut selkärankaa sanoa lapsellensa, että ei tule. 

Miltähän muuten tuntuu siitä joka jää sinne tyhjään isoon kotiin yksinään? Oli hän sitten jättäjä tai jätetty. Varsinkin jos jäävä osapuoli on mies niin luulisi että kolkkoa on, varsinkin jos nainen on vienyt mukanaan kaiken (itsensä lisäksi) mikä niistä neliöistä teki kodin, kuten nyt ap:kin teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ainakin mies tekee kellon ympäri töitä, ihan ilmeisesti paljon viikonloppuisinkin. Ehkä käsittelee asioita sillä tavoin, en tiedä. Luin jostain että suurimmalla osalla miehistä asioiden käsittely ja sulattelu on paljon pitkäkestoisempaa kuin naisilla."

Eihän sellainen ylenmääräinen työnteko ole asioiden käsittelyä vaan juurikin niiden karttamista. Tuollainen yhteydenpito pitkittää eroprosessia. Ei myöskään kohdata sitä, mitä se uusi elämä erossa. Varsinkin alussa se olisi tärkeää.

No niin, totta. Tekee vimmatusti töitä ettei asioita ja omia ajatuksiaan tarvitsisi kohdata! Eikä tyhjää kotia. Näinhän se onkin.

 

Ap

Jos ainoa todiste siintä että tekee paljon töitä on miehen omat sanat niin niihin ei

Eikö noita kuviakin voi ottaa yhtenä päivänä vaikka tusinan?

Pistää sitten tulemaan yhden joka päivä, ns ylityö aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän muuten tuntuu siitä joka jää sinne tyhjään isoon kotiin yksinään? Oli hän sitten jättäjä tai jätetty. Varsinkin jos jäävä osapuoli on mies niin luulisi että kolkkoa on, varsinkin jos nainen on vienyt mukanaan kaiken (itsensä lisäksi) mikä niistä neliöistä teki kodin, kuten nyt ap:kin teki.

Eiks se oo aika useasti jo se uus akka tulossa samalla ovenavauksella kun pääsee vanhasta eroon?

Vähä niiku saluunan ovet?

Tietty ei heti passaa muuttaa yhteen, puol vuotta niin sit ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua tuota "perhejoulukommenttia"/1785, mutta joo...lapset ovat toki aikuisia, mutta joulu on ollut meidän perheessä aina semmonen spesiaali juhla ja kumpikin tykkäisi että isäkin tulisi sitä meidän kanssamme viettämään myös tänä vuonna. Eikä se muakaan haittaa, mikäpä siinä. Mutta kun mies ei vastannut yhtään mitään. Pelkkä hiljaisuus. Alustavasti viestillä kysyin mielipidettä, ei vastausta. Muuten kyllä tosiaan raportoi vaikka mistä.

Ap

No onhan siinä vastaus ja se on, ettei hän halua ajatella koko asiaa. 

Luulenpa että joulunvietto on vielä epäselvä nyxän kanssa.

Ehkäpä hällä lapsia, mitkä ovat äidillään tämän joulun tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän muuten tuntuu siitä joka jää sinne tyhjään isoon kotiin yksinään? Oli hän sitten jättäjä tai jätetty. Varsinkin jos jäävä osapuoli on mies niin luulisi että kolkkoa on, varsinkin jos nainen on vienyt mukanaan kaiken (itsensä lisäksi) mikä niistä neliöistä teki kodin, kuten nyt ap:kin teki.

Olisi mielenkiintoista tietää, mutta täytyy sanoa että sydän murtuneena jätettynä on myös todella vaikea jäädä vanhaan kotiin. Itselläni mies jätti minut ja lapseni vanhaan kotiin ottamatta mitään mukaansa. Tavaraa oli kertynyt yhteisen 28 vuoden aikana kiitettävästi. Mies siis jätti lähes kaiken, myös 90% henkilökohtaisia tavaroita. Meni noin vuosi kunnes pääsin henkilökohtaisista tavaroista eroon mm. vaatteet ja paperit. Nyt erosta kohta 2,5 vuotta ja vieläkin miehen tavaraa löytyy, tosin olen ne yhteen kaappiin kerännyt (voisin heittää ne pois). Alkuun oli todella vaikea ymmärtää, että koti on nyt minun ja lapseni. Kaikki yhteiset muistot oli tässä. Aika tekee tehtävänsä ja nykyään viihdyn tässä, mutta näillä näkymin lapseni muuttaa pois puolen vuoden sisällä ja sitten lähden minäkin. Kun isosta kolmiosta tietää lähtevänsä yksiöön/kaksioon niin sitä tavaraa hävittää tässä kokoajan. Kierrättää/myy ja vie roskiin.

Ap, luin nyt kunnolla alotuksesi.

Miksi kirjotat miehestä kun tämä olisi uhri sille nuorelle naiselle?

Vätys mitä viedään, ilman omaa tahtoa.

Onko toi nuorempi nainen hänen töissään, vai miksi ylityö maistuu?

Vierailija kirjoitti:

Minä petin miestäni, hän ei sitä tiedä. Hän petti minua, minä tiedän ja hän tietää että tiedän. Petin ennenkuin tiesin että mies pettää. Takana 35 vuotta yhteistä matkaa, ei erottu eikä erota. Aikaa tästä 4 vuotta. Pelkkiä hairahduksia molemmat eikä haluttu rikkoa kaikkea sitä mitä oltiin saatu aikaiseksi.

Tietty 35 vuoteen mahtuu kaikenlaista. Harvemmin on kerrasta poikki noin pitkässä suhteessa.

Mutta kun pettämisestä tulee tapa niin parasta päästää pettäjä vapaille laitumille.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaneeko sitten erota, jos se oli hairahdus? Tuolla eroamattomuudella varmistaisit ainakin, ettei liehittelijä ota paikkaasi. Ja miksi sinä olet lähdössä pois, ei mies? Ja kyllä vain nuoremmissakin naisissa on kateellisia tai katkeria sekä onnenonkijoita.  En tiedä miten itse toimisin tilanteessa kun koti on lastenkin koti ja mies olisi asiasta itse vastuussa, joten kertoisiko mitä haluaa?

Mitä järkee tässä neuvossa on?

Ukko saa pitää sidechikinsä ja vaimo vaimon paikan?

Onko sen arvosta vaimonrooli, tietää että miehellä on toinen?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jatkaa seksisuhdetta nuorempaan eikä koe eroa menetyksenä vaan vapautuksena, kuten se lehdissä retostellut savolaismieskin. Miehet katsovat pettämisen oikeutetuksi itselleen, eivätkä tuomitse edes tuttujaan tai siskojensa tai äitiensä pettäjiä. He pitävät maksimaalista siittämistä yhtenä elämän päätarkoituksista, eivätkä ole koskaan välittäneet puolisoidensa tunteista aidosti. Jotkut kauppaavat puolisoitaan, tyttäriään, seksiorjuuteen

Sinuna lakkaisin yrittämästä nähdä miehiä "hyvinä" ja projisoimasta omaa rakkauttasi ja omistautuvuuttasi heihin. Kun pääset eroon miehestäsi ja olet muutaman vuoden ilman, tarkkaile heitä omina itseinään sen sijaan, että projisoit heihin romanttisia fantasioita. Miehet eivät ole sitä, minä naiset heidät haluavat nähdä - millaisia kirjoja heistä kirjoittavat, ja mitä heiltä suhteissa odottavat. Kun pääset eroon romanttisesta fantasiasta ja näet miehet itsenään, heissä ei

Tämä on totta. Oma aviomieheni jäi seksisuhteestaan kiinni. Kun keskustelimme asiasta, mies sanoi että oli itsekkäästi ajatellut että koska hoitaa avioliittoa niin hyvin( kävi aina kaupassa, teki kaikki ruuat, hoiti minun lasta, hoiti asioita jne) hänellä on oikeus sivusuhteeseen, koska meillä seksi väheni. Ja mieheni olikin erittäin Hyvä puoliso jos ei tätä sivusuhdetta oteta huomioon. Eli meillä sille hyvyydelle oli hinta ja oli aika karu kokemus ettei meillä ollutkaan ilmaisia lounaita. Meille tuli avioero ja luulen että näin 45v en enää parisuhdetta tule haluamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse seurannut tuttava pariskunnan eroa vierestä ja se on jotenkin kummallinen.

Nainen sanoi, että heillä oli kiva suhde 20 vuotta, mutta eihän ole toisen menohalujen esteenä. Menkööt, mutta hän ei vierestä katsele.

Mies sitten taas on harrastanut sivusuhteita vuosia. Yhden mun kaverinkin kanssa. En juorunnut eteenpäin, mutta kaveriin laitoin välit poikki. Tiesi olevansa suhteessa ukkomieheen ja yhteiseen tuttuun.

Tuo pettäjämies itkee yhä vaimonsa perään. Harmittelee ja on häpeissään. Syyllinen. Hän haluaa perheensä takaisin. Lupaa parantaa tapansa.

Vaimohan luulee, että oli vain tuo yksi suhde. Todellisuudessa mies panee kaikkea tarjokasta, tuo yksi meni suhteeksi. Eikä mieskään tajua miksi. Ei se mikään erityinen nainen ollut.

Mies toivoo, että kaikki palautuu ennalleen. Vaimo on ehdoton Ei todellakaan, kerta nöyryytys riittää.

Miten petol

Olipa hyvin sanottu. Sopii tuohon mieheen täydellisesti.

Vaimohan siellä on ravannut itsensä tuntemisen kursseilla(leireillä) viimiset kymmenen vuotta ja mies vieraissa.

Jotain palasia loksahti paikoilleen. Kiitos siitä. :)

Tuo edellinen

Vierailija kirjoitti:

Itse seurannut tuttava pariskunnan eroa vierestä ja se on jotenkin kummallinen.

Nainen sanoi, että heillä oli kiva suhde 20 vuotta, mutta eihän ole toisen menohalujen esteenä. Menkööt, mutta hän ei vierestä katsele.

Mies sitten taas on harrastanut sivusuhteita vuosia. Yhden mun kaverinkin kanssa. En juorunnut eteenpäin, mutta kaveriin laitoin välit poikki. Tiesi olevansa suhteessa ukkomieheen ja yhteiseen tuttuun.

Tuo pettäjämies itkee yhä vaimonsa perään. Harmittelee ja on häpeissään. Syyllinen. Hän haluaa perheensä takaisin. Lupaa parantaa tapansa.

Vaimohan luulee, että oli vain tuo yksi suhde. Todellisuudessa mies panee kaikkea tarjokasta, tuo yksi meni suhteeksi. Eikä mieskään tajua miksi. Ei se mikään erityinen nainen ollut.

Mies toivoo, että kaikki palautuu ennalleen. Vaimo on ehdoton Ei todellakaan, kerta nöyryytys riittää.

Miten petollinen pettävä on itselleen, kun edes kuvittelee ka

Todella hyvä kirjoitus. 

Useat miehet ajattelevat pettämisen ja salasuhteet jotenkin oudosti, itse en ymmärrä.

Eräs miespuolinen ystäväni on pettänyt vaimoansa aina. Ovat olleet 30 vuotta yhdessä, nykyinen rakastajatar on miehellä ollut 14 vuotta. Sitä ennenkin aina joku. Ja en tunne vaimoa niin hyvin, että kertoisin, ei ole minun ystäväni. Uskon kyllä myös, että tietää miehensä touhut, mutta nauttii saavutetusta elintasosta (hieman rumasti sanottuna, tiedän). Mies kuulemma rakastaa vaimoansa lastensa äitinä, mutta tämä toinen nainen on tärkeä "muilla tavoin". Olemme keskustelleet asiasta useinkin ja olen oman näkemykseni kertonut moneen kertaan, sillä en vaan ymmärrä. En myöskään ymmärrä kuinka tämä rakastajatar pystyy elämään noin. Ja mies kulkee rakastajattaren kanssa julkisesti, myös muut ystävät siis sellaiset jotka ovat myös vaimon kanssa tekemisessä tietävät naisesta, mutta miehet pitävät salaisuutensa. Olemme siis päälle 50 v ihmisiä.

Tämä kyllä saanut miettimään myös Ap:ta ja hänen miestään, että osa miehistä vaan yksinkertaisesti kuvittelee, että Heillä on oikeus pitää useampaa naista.

Ja ollaan myös ystäväni kanssa keskusteltu aiheesta, että miltä tuntuisi jos nainen tekisi saman tai miksi eivät avaisi suhdetta jne. Ja, juu vastaus on ....... ei, ei, ei, ei. 

Ja lisään vielä tähän, että mies on kymmenen vuotta vaimoansa vanhempi ja rakastajatar on vielä vaimoa useamman vuoden nuorempi. Mietin usein kuinka kaksi naista tuhlaavat parhaat vuotensa noissa suhteissa, mutta rakastajatar tietää vaimosta toki. En vaan ymmärrä.

Olen itse tuntenut miehen ihan lapsuudesta asti, eli noin 40 vuotta. Meillä ei ole ystävyyttä lukuunottamatta ollut ikinä mitään. Tyyppi on todella kiva ystävä, vaikka parisuhteisiin liittyvät arvot ovat meillä kun yö ja päivä.

Eräs suomalainen tunnettu ja tunnustettu psykiatri kertoi haastattelussaan, että avioliiton aikana hänellä oli toinen nainen/rakastettu ollut jotain 14 vuotta. Ei ollut aikonut erota ennen kuin lapset olisivat omillaan, mutta kun vaimo sai tietää tämän suhteen, niin erosivat ja psykiatri meni naimisiin sen rakastettunsa kanssa. Olisi vaimo varmasti eronnut jo aikaisemmin, jos olisi tiennyt. Tuo minua niin kuin suututtaa, että puoliso ei saa valita mitä tekisi, kun tietäisi. Ihan kuin lapselta/vajaavaltaiselta salataan. Hirveetä itsekkyyttä vaikka verhotaan ties mihin. Siinä saattaa tehdä todella isoja ja tulevaisuuteen pitkällekin vaikuttavia asioita ja päätöksiä, kun totuus salataan. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs suomalainen tunnettu ja tunnustettu psykiatri kertoi haastattelussaan, että avioliiton aikana hänellä oli toinen nainen/rakastettu ollut jotain 14 vuotta. Ei ollut aikonut erota ennen kuin lapset olisivat omillaan, mutta kun vaimo sai tietää tämän suhteen, niin erosivat ja psykiatri meni naimisiin sen rakastettunsa kanssa. Olisi vaimo varmasti eronnut jo aikaisemmin, jos olisi tiennyt. Tuo minua niin kuin suututtaa, että puoliso ei saa valita mitä tekisi, kun tietäisi. Ihan kuin lapselta/vajaavaltaiselta salataan. Hirveetä itsekkyyttä vaikka verhotaan ties mihin. Siinä saattaa tehdä todella isoja ja tulevaisuuteen pitkällekin vaikuttavia asioita ja päätöksiä, kun totuus salataan. 

Nimenomaan juuri tuo, että puolison pitäisi saada itse valita mitä tekisi kun tietäisi. On itsekästä pitää sivusuhdetta ja verhota se "lasten parhaaksi" en kerro mitään lapseni äidille - tekosyyksi. Minun itsemääräämisoikeutta loukattaisiin todella pahasti tuossa tilanteessa, enkä voisi antaa ikinä anteeksi sitä.

Mitä kuuluu ap, miten voit? 

Ei pettäjä tunne mitään.

Seuraava katsottuna jo.

Ja sama meno jatkuu, vaikka olis ikää vaikka kuuskymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän muuten tuntuu siitä joka jää sinne tyhjään isoon kotiin yksinään? Oli hän sitten jättäjä tai jätetty. Varsinkin jos jäävä osapuoli on mies niin luulisi että kolkkoa on, varsinkin jos nainen on vienyt mukanaan kaiken (itsensä lisäksi) mikä niistä neliöistä teki kodin, kuten nyt ap:kin teki.

Minut jätettiin lasten kanssa isoon kotiin. Mies otti ja lähti, jätti irtaimiston meille. Miltä tuntuu? No tuntuuhan se oudolta, vuosien saatossa siihenkin sitten tottuu. Poikkeuksellisen tilanteesta tekee sen, että minä omistan koko talon, mies ei. Ja oli avioehtokin.

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäjä tunne mitään.

Seuraava katsottuna jo.

Ja sama meno jatkuu, vaikka olis ikää vaikka kuuskymmentä.