Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Sarjapettäjä. Rinnakkaisia suhteita läpi elämän. Suhteet alkaa ja loppuu pettämällä.

Lennosta vaihto.

Aivovaurio.

Tunteita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuuluu ap, miten voit? 

Moi! Kiitos kun kysyit.

Leijonan osan mun ajasta ja energiasta vie edelleen uusi mielenkiintoinen ja haastava työ. Vaikka vähän pelotti vaihtaa työpaikkaa, niin se oli tähän väliin täysin oikea päätös. Sain parisuhdetilanteen lisäksi muuta ajateltavaa. Musta tuntuu että tämä asumusero on nyt alannut selkeyttämään miehen ajatuksia, toki varma en voi olla. Näihin päiviin saakka on tosiaan tehnyt töitä sen 12 h/vrk joten tuskin ketään naista ainakaan kovin kiihkeästi kuvioon mahtuu. Mies on ehkä hivenen kiihtyvämpään tahtiin soitellut, mutta ei puhu meistä edelleenkään mitään. Kaikesta muusta kylläkin pälättää, en tiedä miksi. Ehkä kaipaa jollain tasolla, mutta ei myönnä, eikä varmasti tule myöntämäänkään. Kysyin että mitenhän mun auton talvirenkaat ja hän sanoi että vaihtaa ne. Joulustakin vastasi nyt oikein innostuneesti että tulisi mielellään sitä mun ja lasten kanssa viettämään. Onpa omituinen tilanne. Erosta sinänsä alan päästä yli, mutta sinkkuna en oikein tykkää olla. En enää juurikaan itkeskele, mutta viikonloput ovat kovia paikkoja kun tuntuu että lähes kaikki ympärillä viettävät niitä puolison kanssa ja siihenhän minäkin totuin. Pala kerrallaan, eihän kaikki voikaan vielä olla hyvin. 

Ap

Tuo työpaikan vaihto tuli todella hyvään saumaan.

Huomaan kyllä kirjoituksestasi, että elät selkeästi ajatuksessa, että kyseessä on "vain väliaikainen asumisero" ja sinänsä ei siinä mitään väärää ole. Olen ihan varma, että mies sinua kaipaa niinkuin Sinäkin häntä, mutta onko mies varmasti valmis muuttumaan tai oletko Sinä valmis hyväksymään toiset naiset. Kunhan, et nyt liikaa kiirehdi. 

Minä tunnistan itseni tuosta kirjoituksesta, sillä oman eron (yhdessä 28v) jälkeen mietin ihan liikaa miehen mielenliikkeitä = pitkiä työpäiviä, yhteydenottoja minuun, kyytitarjouksia jne. Ei niillä teoilla ja soitoilla minulle ollut muuta tarkoitusta enää kuin tottumus, mahdollisesti huono omatunto, yhteinen teini jne. Pitkitti omaa toipumistani kovasti, toipuminen alkoi vasta kun ilmoitin, että erosta selviämiseen meidän pitää lopettaa yhteydenpito, en tarvitse kyytejä jne.

Teillä voi käydä ihan hyvinkin, mutta malttia suosittelen käytettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo työpaikan vaihto tuli todella hyvään saumaan.

Huomaan kyllä kirjoituksestasi, että elät selkeästi ajatuksessa, että kyseessä on "vain väliaikainen asumisero" ja sinänsä ei siinä mitään väärää ole. Olen ihan varma, että mies sinua kaipaa niinkuin Sinäkin häntä, mutta onko mies varmasti valmis muuttumaan tai oletko Sinä valmis hyväksymään toiset naiset. Kunhan, et nyt liikaa kiirehdi. 

Minä tunnistan itseni tuosta kirjoituksesta, sillä oman eron (yhdessä 28v) jälkeen mietin ihan liikaa miehen mielenliikkeitä = pitkiä työpäiviä, yhteydenottoja minuun, kyytitarjouksia jne. Ei niillä teoilla ja soitoilla minulle ollut muuta tarkoitusta enää kuin tottumus, mahdollisesti huono omatunto, yhteinen teini jne. Pitkitti omaa toipumistani kovasti, toipuminen alkoi vasta kun ilmoitin, että erosta selviämiseen meidän pitää lopettaa yhteydenpito, en tarvitse kyytejä jne.

Teillä voi käydä ihan hyvinkin, mutta malt

Tämä oli kuin omilta näppäimiltäni. Kaikkien noiden kyytien, ylitöiden, soittojen yms. lomassa oli kuitenkin jo uusi suhde. Tipuin silloin korkealta ja lujaa, ja se oikeastaan satutti jopa enemmän kuin alkuperäinen pettäminen ja ero. Silloin loppui viimeinenkin toivo ja se toisen epärehellisyys iski päin kasvoja. Kun toinen oli kuitenkin jo kertaalleen nähnyt kuinka paljon minuun sattui, ja silti piti mukana, ja kuitenkin oli jo muuta.

Tottumus ja huono omatunto ehkä syynä? Irrottautuminen vie aikaa ja ei ole jättäjällekään helppoa.

Kiitos kirjoituksesta 1824.

Huh, samaistuttavaa. Minäkään en tiennyt toisesta naisesta, "eromme" oli aikaa kun mieheni halusi selvitellä päätänsä jne. Kokoajan taustalla oli toinen nainen, kysyin kyllä suoraankin asiasta, mutta vastaus oli että "ei ole ketään". Yhdessä 28 vuotta, uskoin miestä. Sitä kuvitteli, että miehen yhteydenpito oli "edelleen rakkautta" ja sydän murtuneena, koko elämä muuttuneena takertui jokaiseen toivonkipinään. Mies oli raukkis, eikä osannut lopullisesti jättää vaan odotti, että minä teen sen. Onneksi tein, vasta sitten myöhemmin selvisi toisen naisen olemassa olo. Epärehellisyys oli pahinta, julkinen media voi yllättää ja minulle selvisi samalla, että vähintään kuukausia pyöritti meitä samaan aikaan (jopa vällyjen välissä).

Mä pääsin sillä tavoin helpolla, että mies jätti puskista pitkän liiton päätteeksi ja häipyi samoin tein. Ei mitään selvittelyjä, ei mitään. Ei puheluita, ei ruinauksia ei tekstiviestejä. Hän ikäänkuin kuoli, niin poissa oli. Jätti toisen naisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kirjoituksesta 1824.

Huh, samaistuttavaa. Minäkään en tiennyt toisesta naisesta, "eromme" oli aikaa kun mieheni halusi selvitellä päätänsä jne. Kokoajan taustalla oli toinen nainen, kysyin kyllä suoraankin asiasta, mutta vastaus oli että "ei ole ketään". Yhdessä 28 vuotta, uskoin miestä. Sitä kuvitteli, että miehen yhteydenpito oli "edelleen rakkautta" ja sydän murtuneena, koko elämä muuttuneena takertui jokaiseen toivonkipinään. Mies oli raukkis, eikä osannut lopullisesti jättää vaan odotti, että minä teen sen. Onneksi tein, vasta sitten myöhemmin selvisi toisen naisen olemassa olo. Epärehellisyys oli pahinta, julkinen media voi yllättää ja minulle selvisi samalla, että vähintään kuukausia pyöritti meitä samaan aikaan (jopa vällyjen välissä).

Olen pahoillani tuosta kokemastasi, mutta onnittelut kuitenkin siitä, että sinä pystyit tekemään ratkaisun tuossa piinassasi. Nämä miehet eivät tunnu olevan perillä itsestään oikein millään tasolla; ei kykyä itsereflektioon? "Pään selvittely" lienee nyt uusi red flag. 

Pettäminen tulee ymmärrettävämmäksi kun pääsee näkemään tarkemmin ihmisten suhteiden sisään. Paljon on törkeääkin petturuutta, mutta tuleehan se ymmärrettävämmäksi täälläkin kuvatuista syistä. Jos toinen hoitaa kotia ja antaa kaikkensa samalla kun toinen alkaa esim vähentämään seksin määrää on vaakakupit hyvinkin epätasapainossa. Tässä kohden voisi kuvitella, että näkisi oman osuutensa kuviossa vaikka pettäjä väärin toimiikin. 

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen tulee ymmärrettävämmäksi kun pääsee näkemään tarkemmin ihmisten suhteiden sisään. Paljon on törkeääkin petturuutta, mutta tuleehan se ymmärrettävämmäksi täälläkin kuvatuista syistä. Jos toinen hoitaa kotia ja antaa kaikkensa samalla kun toinen alkaa esim vähentämään seksin määrää on vaakakupit hyvinkin epätasapainossa. Tässä kohden voisi kuvitella, että näkisi oman osuutensa kuviossa vaikka pettäjä väärin toimiikin. 

Omassa 28v kestäneessa suhteessa oli seksiä ihan loppuun asti, no vielä kaksi päivää ennen kun puskista tuli tieto, että "miehen pää on sekaisin" ja tarvitsee ns. omaa tilaa. Ja kun kyse ei (muka) ollut toisesta naisesta niin seksiä harrastettiin silloin tällöin 8 kk aikana edelleen. Itse ajattelin, että kun kummallakaan ei ole muita niin miksi ei. Jos olisin tiennyt, että miehellä on toinen nainen niin ikimaailmassa en olisi seksiä harrastanut. Minusta mies loukkasi itsemääräämisoikeuttani julmasti. Tuskin uusikaan nainen tiesi, että mies edelleen sekstailee eksän kanssa. Minulle tosiaan toinen nainen selvisi tavallaan Facebookin kautta, en ole itse Facebookissa eikä eksäni siellä mitään ole päivitellyt, mutta uusi nainen oli. Ystävä löysi tiedot sieltä, samalla selvisi monta asiaa kuten miehen "työmatka" jossa mukana oli uusi nainen lapsineen yms. Onneksi se on menneisyyttä. 

Pään selvittely" lienee nyt uusi red flag. 

Kyllä, varsinkin jos 50 v kynnyksellä oleva mies alkaa "kipuilemaan" niin varuillaan kannattaa olla.

Minusta pitkäkään suhde ei saa olla elinkautinen, jos rakkaus todella loppuu niin erota saa ja pitää. Ja ymmärrän sen, että ei se eroa haluavalle ole helppo jättää pitkäaikaista elämänkumppania ja lapsiansa. Silti, ero pitäisi hoitaa toista kunnioittaen, eikä olla raukkis ja pelkuri. Omasta erosta on jo kohta 2,5 vuotta (tässä ajassa 8 kk vielä oltiin vällyjen välissä) ja olen eron kanssa enemmänkin kuin sujut, mutta haluaisin kunnioittaa lapseni isää enemmän. Niin paljon valheita selvisi eron jälkeen, että koko ihminen muuttui silmissäni. 

Mä ajattelen, että kun toinen sanoo joutuvansa selvittelemään päätään (siis muualla), niin hän ei halua paljastaa jotain asioita, joita pimittää. Tämmöinen veruke on valehtelun merkki usein. 

Vierailija kirjoitti:

Pään selvittely" lienee nyt uusi red flag. 

Kyllä, varsinkin jos 50 v kynnyksellä oleva mies alkaa "kipuilemaan" niin varuillaan kannattaa olla.

Minusta pitkäkään suhde ei saa olla elinkautinen, jos rakkaus todella loppuu niin erota saa ja pitää. Ja ymmärrän sen, että ei se eroa haluavalle ole helppo jättää pitkäaikaista elämänkumppania ja lapsiansa. Silti, ero pitäisi hoitaa toista kunnioittaen, eikä olla raukkis ja pelkuri. Omasta erosta on jo kohta 2,5 vuotta (tässä ajassa 8 kk vielä oltiin vällyjen välissä) ja olen eron kanssa enemmänkin kuin sujut, mutta haluaisin kunnioittaa lapseni isää enemmän. Niin paljon valheita selvisi eron jälkeen, että koko ihminen muuttui silmissäni. 

Tämä. Käytännössä olen ollut naimisissa täysin itselleni vieraan ihmisen kanssa, joka on sujuvasti valehdellut vuosikymmeniä, sekä pettänyt luottamukseni mennen tullen. Näytellyt omituista roolia itse kehittämässään hahmossa, jossa ei ollut totuuden häivää. Jos tämä ei traumatisoi, niin sitten ei mikään.

"Tämä. Käytännössä olen ollut naimisissa täysin itselleni vieraan ihmisen kanssa, joka on sujuvasti valehdellut vuosikymmeniä, sekä pettänyt luottamukseni mennen tullen. Näytellyt omituista roolia itse kehittämässään hahmossa, jossa ei ollut totuuden häivää. Jos tämä ei traumatisoi, niin sitten ei mikään."

Miten voi olla vuosikymmeniä ja olette vain jatkaneet suhdetta. Näyttelikö molemmat siis? En ihan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että kun toinen sanoo joutuvansa selvittelemään päätään (siis muualla), niin hän ei halua paljastaa jotain asioita, joita pimittää. Tämmöinen veruke on valehtelun merkki usein. 

Totta, sitä halusi vaan uskoa miehen sanaan, jonka kanssa eletty yhdessä 28 vuotta ja kasvettu yhdessä lähes 50 vuotiaaksi. No, exäni verhosi tämän "pään selvittelyn masennukseksi" ja annoin tilaa. Sopeuduin kaikkeen, oli todella kova paikka jäädä surun keskellä lapsen kanssa kaksisteen. No, meidän soppaan kuului rahan lainaamista minulta, jäin kuluineen lapsen kanssa (en taistellut elatusmaksuista), mies asui asunnossamme virallisesti lähes 1,5 eron jälkeen (en tajunnut ensin sitä) jne. Rahaakin lainasin hätätilannetta varten hieman painostettuna ja myöhemmin selvisi, että tarvitsi sitä matkaan uuden naisystävän kanssa jne. Voi tsiisus sanon sitä ensimmäistä vuotta kun valheita selvisi sieltä täältä. Ero vasta aukaisi silmäni millaisen henkilön kanssa elin. Haluan kyllä sanoa, että lapseni isä oli hyvä isä, osallistui kotitöihin, harrastimme paljon yhdessä jne. Uusi nainen aloitti työpaikassa, edes viisi kaupan päälle tullutta lasta ei pelästyttänyt. Ex-miestäni sitten vietiin, tänä päivänä en tiedä kuinka kauan touhu oli kestänyt selkäni takana.

Nyt näistä on helppo kirjoittaa kun aikaa on kulunut. Itse olen umpirehellinen niin vaikeinta oli ymmärtää valehtelua. Valheita valheiden perään.

Olen tuo 1842 ja kyllä, meilläkin mies halusi erota ollakseen "yksin" ja saadakseen "selvittää päätä". Ekan joulunkin halusi viettää yksin tyyliin erämökissä saadakseen selvyyttä omiin mietteisiinsä (mulle jäi kaipaavat lapset), mutta arvaatte kyllä. Olikin reissussa uuden naisystävänsä kanssa. 

Olen ajatellut, että tuo "selvittää päätä" on just se hähmäinen heti vanhan liiton ja uuden vakiintuneen liiton välillä. Se on silloin, kun ei tartte sitoutua täysin kumpaankaan, voi olla molempien kanssa vähän sinnepäin, voi katsoa rauhassa vakiintuuko uusi suhde vai ei.

Koska silloin, kun mies haluaa olla "yksin", hän ei todellakaan halua jäädä yksin. Pitää varmistella molempiin suuntiin.

Olihan mulla epäilyni, mutta myös vilpitön hali uskoa.

Sinulle 1835 kirjoittaja halua sanoa, että ollaan kyllä aika samantyylinen erosoppa koettu. Ai saamari. Kyllä minullakin varmaan epäilyni oli, kun aloin epäilemään jopa työkeikkoja ja siksi kysyinkin onko toista naista.

Meillä tilanne meni niin, että kun mies "koki, että pää on sekaisin" niin 5 kk asuttiin vielä yhdessä, sitten 5 kk erillään jolloin itse tein sen päätöksen, että nyt riitti. Ja siitä meni vielä 5 kk kun selvisi, että uusi naisystävä on ollut koko ajan. 

Ovat edelleen yhdessä (exä + nyxä) ja onneksi isä on nyt lähentynyt uudestaan oman lapsensa kanssa. Lapsi täytti 18 v ja minun ei tarvitse olla laisinkaan tekemisissä exän kanssa. Tarvittaessa pystyn kyllä.

Sitä niin helposti kuvittelee, että ei voisi osua omalle kohdalle ja minäkin ehkä kuvittelin että suhteen pitää olla huono ja riitaisa tms. että siihen joku väliin mahtuu. Ei se välttämättä niin mene, kyllä siihen mahtuu jos tilaa antaa.

Muualle miettimään lähtemisen ymmärrän silloin, kun kyseessä on jotain väkivaltaa: henkistä, taloudellista, seksuaalista ym. Tai sen uhkaa. Jos kyseessä turvallinen suhde/kumppani, niin asioista pitää kyetä keskustelemaan vaikka ammattiauttajan kanssa, jos ei muuten onnistu. Itse hankkiuduin aikoinaan pariterapiaan oikein vaikean ja dominoivan puolison kanssa ja sain avun eli ymmärsin siellä turvallisessa ilmapiirissä ja asiantuntijan selkeyttämisen avulla, ettei tämä suhde toimi minun hyväkseni. Puoliso ei tahtonut erota; hänellä oli hyvä olla. Ilman ammattilaista en olisi osannut ottaa kaikkea esille enkä ymmärtää, mistä kaikesta oli kyse. Hän ei tahtonut hyväksyä pelkästään minun sanomaani, että voin todella huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo työpaikan vaihto tuli todella hyvään saumaan.

Huomaan kyllä kirjoituksestasi, että elät selkeästi ajatuksessa, että kyseessä on "vain väliaikainen asumisero" ja sinänsä ei siinä mitään väärää ole. Olen ihan varma, että mies sinua kaipaa niinkuin Sinäkin häntä, mutta onko mies varmasti valmis muuttumaan tai oletko Sinä valmis hyväksymään toiset naiset. Kunhan, et nyt liikaa kiirehdi. 

Minä tunnistan itseni tuosta kirjoituksesta, sillä oman eron (yhdessä 28v) jälkeen mietin ihan liikaa miehen mielenliikkeitä = pitkiä työpäiviä, yhteydenottoja minuun, kyytitarjouksia jne. Ei niillä teoilla ja soitoilla minulle ollut muuta tarkoitusta enää kuin tottumus, mahdollisesti huono omatunto, yhteinen teini jne. Pitkitti omaa toipumistani kovasti, toipuminen alkoi vasta kun ilmoitin, että erosta selviämiseen meidän pitää lopettaa yhteydenpito, en tarvitse kyytejä jne.

Kiitos tästä. En kiirehdi, mutta kieltämättä tulee mietittyä miehen mielenliikkeitä. On olevinaan niin monimutkaista ja outoa käytöstä, että en oikein tahdo ymmärtää. Ehkä hänellä joku haiku on siellä yksin....tai tottumuksesta ilmoittelee mulle liikkeistään ja tekemisistään...? Aina sanotaan että naiset ovat vaikeita, mutta kun tätä keskustelua lukee niin miesten käytös se vasta hankalalta onkin vaikuttanut. Miksi ei esim. mun mies tai teidän kaikkien muiden miehet voi suoraan sanoa mitä mielessä liikkuu? Sitten kun kysyy niin sulkeutuu kuin simpukka. Kakkosesta ei sanaakaan eikä siitä onko nyt tyytyväinen. Ihan kaikesta tunnepuolen asioista vaikenee tiukasti. No jaa, katsellaan. Ehkäpä sekin on häneltä jo joku voimanponnistus että soittelee niitä kuulumisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli kuin omilta näppäimiltäni. Kaikkien noiden kyytien, ylitöiden, soittojen yms. lomassa oli kuitenkin jo uusi suhde. Tipuin silloin korkealta ja lujaa, ja se oikeastaan satutti jopa enemmän kuin alkuperäinen pettäminen ja ero. Silloin loppui viimeinenkin toivo ja se toisen epärehellisyys iski päin kasvoja. Kun toinen oli kuitenkin jo kertaalleen nähnyt kuinka paljon minuun sattui, ja silti piti mukana, ja kuitenkin oli jo muuta.

Tottumus ja huono omatunto ehkä syynä? Irrottautuminen vie aikaa ja ei ole jättäjällekään helppoa.

Joo, ehkä irrottautuminen on miehellekin vaikeaa ja siksi soittelee, en tiedä. Mä kuitenkin muutin toiselle paikkakunnalle joten ei nähdä, se on ihan positiivista. Saatiin kunnon hajurako. Toisaalta jos saisin samanlaisen varmuuden kuin sinä, että hänellä tosiaan on toinen (tai kolmas) niin miehen yhteydenpito selittyisi jollain muulla kuin perääni haikailulla. Olenhan mä täälläkin jo sanonut että olisin ollut valmis antamaan miehelle ja liitollemme mahdollisuuden jos hän olisi tullut vastaan. Pettämisestä huolimatta. Tapahtuuhan näitä pitkässä liitossa. Mutta niin, tähän väliin paras ratkaisu oli tämä erilleen muuttaminen ja uusi työ. Antaa kummallekin perspektiiviä asioihin ja miehelle tilaa ajatuksilleen. Ehkä hän oli niin solmussa silloin kun kaikki tuli ilmi. Kunhan spekuloin ja pallottelen eri vaihtoehtoja. Mutta niin tuntuu moni muukin samassa tilanteessa tekevän. Joinain päivinä mietin vähemmän ja joinain enemmän. Nyt taidan olla fyysisesti niin väsynyt uudesta työstä ja sääkin on niin alakuloinen, että olen miettinyt vähän enemmän tätä meidän tilannetta. Niin, ei saisi, mutta minkäs sitä itselleen aina voi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kirjoituksesta 1824.

Huh, samaistuttavaa. Minäkään en tiennyt toisesta naisesta, "eromme" oli aikaa kun mieheni halusi selvitellä päätänsä jne. Kokoajan taustalla oli toinen nainen, kysyin kyllä suoraankin asiasta, mutta vastaus oli että "ei ole ketään". Yhdessä 28 vuotta, uskoin miestä. Sitä kuvitteli, että miehen yhteydenpito oli "edelleen rakkautta" ja sydän murtuneena, koko elämä muuttuneena takertui jokaiseen toivonkipinään. Mies oli raukkis, eikä osannut lopullisesti jättää vaan odotti, että minä teen sen. Onneksi tein, vasta sitten myöhemmin selvisi toisen naisen olemassa olo. Epärehellisyys oli pahinta, julkinen media voi yllättää ja minulle selvisi samalla, että vähintään kuukausia pyöritti meitä samaan aikaan (jopa vällyjen välissä)

Pitkässä suhteessa, jos mies "haluaa selvitellä päätään", taustalla on noin 99/100 toinen nainen. Ei miestä huvita hypätä tyhjän päälle yksinäisyyteen käsittelemään eroa.

Ps. Ja noin 1/100 taustalla on toinen mies.

Pss. Ja muista tapauksista puhutaan promilleissa