Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista aplle tilanteeseen.

Vähän ohi aiheen, mutta itselle musiikinkuuntelu ollut tärkeää parissa vaikeassa erotilanteessa selviytymisessä. Tässä esim yksi mun mielestä hyvän mielen erokappale. 

Kiitos sulle ja tsemppiä itsellesikin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko käydä testeissä? Et voi varmana tietää ketä on vedelty pitkin kyliä. Ethän sinä osannut odottaa tätäkään pommia?

Ehkä joo, mutta ei mitään sp-tauteihin viittaavia oireita ole. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon jos ajattelee miehestään, ettei se kellekään muulle kelpaa kuin statuksen vuoksi. Ilmeisesti ei pidä miestään erikoisen hauskana seurana, älykkäänä tai sympaattisena. Mun mies ei ole erikoisen rikas, eikä sillä tavalla edes hyvännäköinen (sliipattu), että houkuttelisi sillä naisia, mutta onpahan vaan niin huippu tyyppi, että kaikkihan siitä tykkää!

Kerroin vain mielipiteeni/arvioni siitä mihin ominaisuuksiin kakkonen miehessäni ihastui. Sen täytyi olla nuo kaikki mainitsemani, koska ei edes tuntenut miestäni sen kummemmin kun jo alkoi ihastuneita katseitaan hänen suuntaansa luomaan. Voin kertoa että hän todellakin on äärimmäisen komea mies, jopa toiset miehet ovat mulle tulleet monesti niin sanomaan. Yksikin h omomies eräässä illanvietossa tuli mulle sanomaan että sulla on sitten komea mies! Niinpä, I know. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kannattaako sen kummemmin vaivata päätään miettimällä miksi petti. Se ihastumisen huuma on sellainen, että siinä saa ihan tosissaan hillitä itsensä jos toinen vielä tyrkyttää. Kaikilla ei sitä itsehillintää ole. Mies nyt vain meni tunteidensa mukaan sen kummemmin miettimättä. Järkevä minimoi kaikki tilanteet joissa voisi itsellä tai toisella jotain tunteita herätä. Tietty sitä voi ensikatseellakin rakastua, mutta mitään järkevää syytä ei ole viettää aikaa kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tähän voi joku huutaa että kyllä miehet ja naiset voi olla kavereita, mutta rohkenen olla eri mieltä. Pinnallisella tasolla ehkä ja porukassa. Siinä kohtaa kun aletaan viettää aikaa kahdestaan niin metsään menee.

Nainen ja mies voi hyvinkin olla kavereita kahdestaankin.

Se on itseasiassa aika kivaa.

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta jos se toinen nainen tietää, että miehellä on vaimo niin luulisi, että sillä naisellakin on jotain omatunnontuskia asiasta. Tietää että joku jossain kärsii tästä ja tämä on väärin. En myöskään ymmärrä miksi kukaan haluaa tuommoisen miehen kanssa olla minkäänlaisessa suhteessa tietäen tilanteen ja sen kautta että mies on oikeasti täysi kusipää pettäjä

Tämäpä tämä. Miten kakkonen voisi ikinä luottaa mieheen joka noinkin härskisti pettää jopa pitkäaikaista vaimoaan? Mutta jos hän on mukaan tuohon leikkiin lähtenyt, tietäen että mä olen olemassa, niin tuskin tuntee mitään omantunnon tuskia kun ei tähänkään saakka niitä ole tuntenut. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös mies jäi kiinni sutinoinnista työkavereiden kanssa. Yksi näistä oli varmuudella pidempään kestänyt kunnon salasuhde ja toinen jäi epäselväksi mutta vähintään jotain herutusviestejä oli vaihdeltu. Lopputulos aivan sama kuin ap:llä eli mies suuttui, kun jäi kiinni, eikä ole pystynyt rakentavaan keskusteluun. Eroa hain yksin. Meillä ikävä kyllä lapsiakin, joiden asioissa joudutaan vielä vuosia olla yhteydessä.

 

Edelleen mua vaivaa, miksi ne suuttuu? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksoin lukea kolme riviä ja totean, että hohhoijaa. Se kolmas osapuoli on ihan yhtä tietoisesti lähtenyt soppaan mukaan, joten hän ei ole mikään viaton osapuoli.

Ei todellakaan ole. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole pettäjä enkä jättäjä, mutta mulla tulee mieleen, että jos mies on ihastunut, niin siksi ei halua puhua siitä pettämisestä enempää. Ja se anteeksi pyytämättömyys on myös kova viesti. Että jos bisnes retoriikalla mennään, niin joutuisi investoimaan aivan hel*etisti, jos sitoutuisi vaimoon ja milloin luottamus ym. saataisiin taas takaisin. Voisi mennä vuosia. Sen sijaan hänellä on myös uusi nainen, jolle ei tarvitse mitään enempää kuin jo on ja suhteessa kenties vielä ihan liekit. Ja oikeesti ihastuminen/rakastuminen kestää korkeimmillaan jopa kolme vuotta.



Voimia ap:lle!

Kiitos tsemppauksesta!

Kuten olen tuolla edellä jo moneen otteeseen todennut, mä en tiedä miehen ja kakkosen nykytilanteesta oikeastaan yhtään mitään. Oliko se suurta rakkautta, jännityksen hakua....mitä se oli ja miksi sitä suhdetta pidettiin yllä kun kuitenkin se ainakin jollain tapaa on tässä syksyn tullen hiipunut. Ei ainakaan yhtä mittaa enää siellä hyppää ja hänen kanssa reissaile kuten kesällä teki.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tajua tätä narratiivia, että puolisolla on joku yhdentekevä ihastus ja sutinaa, sitten ITSE haetaan heti paikalla eroa, ja lopuksi taivastellaan, miten se puoliso niinku rikkoi kodin. Itsehän sen kodin siinä rikkoo, kun lähtee ovet paukkuen ja hakee eron.

Jos on niin herkkä, että järkytys tuohon pakottaa ilman enempää harkintaa, niin ehkä ratkaisu on sitten hyvä. Mene ja tiedä. Mutta kyllä se silti ihan oma ratkaisu on, jos itse hakee eroa, vaikka toinen ei sitä halua.

Lue koko ketju, niin ymmärrät.

Ap

Sen tajuan oikein hyvin, että kyltymätön polyamorinen häntäheikki on nounou. Siltähän saa tautejakin. Mutta tuommoinen yksi sivusuhde, se ei vuosikymmenten liitossa ole minusta mikään NOIN iso katastrofi. Varmaan useimmilla on pitkässä liitossa joskus joku tuollainen vaihe.

Jos on kiian perfektionistinen, mikään ei kestä. Sitä tässä mietin. Aloittajan mieskään ei enää ole tuon kakkosen kanssa, mutta täällä vaan haudotaan kostonhimoisia ajatuksia. 

Taas on jäänyt ketjun viestit lukematta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

On kuule nyt ehkä 149 kertaa sanottu, että kyse ei ole siitä pettämisestä, vaan sen paljastumisen jälkeisestä käytöksestä. Kun pettäminen paljastuu, pettäjä aloittaa syyttelyn, huutamisen, räyhäämisen, vttuilun. Välipalaksi pidetään mykkäkoulua ja kysymyksiin vastataan ilkeyksillä. Tehdään mitä muuta hyvänsä kuin keskustellaan siitä, että sä nyt tässä pitkässä liitossa sitten tulit valehdelleeksi silmät korvat täyteen, kusettaneeksi, Kysymys miksi aiheuttaa suorastaan psykoosin, jossa silmät toljottaen huudetaan. Tuupitaan. Käydään rinnuksiin kiinni, vaikka muutoin suhteessa ei väkivaltaa ole ollut.

Ja tämä on yllättävän yleistä, itse asiassa yleisempää kuin se, että asiasta voitaisiin keskustella.

Sulle voi olla ok, että koska pitkä suhde, sua kohdellaan näin. Mä ajattelisin, että jaahan tuota pskaa mulle tarjoat siis illalliseksi.

Juuri näin. Tilanne eskaloitui todellakin suorastaan liki psykoottistasoiseksi. Kuvailit sitä hyvin. Silmät toljottaen todellakin huudettiin, varsinkin miehellä oli sellainen vauhko hullunkatse silmissään ja hän tuuppi minua kun kyseenalaistin hänet ja hänen tekonsa. Ja myönnän että mäkin kävin ylikierroksilla ja vedin välillä aivan täysin överiksi miehen sättimisen. Pyysin kuitenkin joka kerta anteeksi kun huomasin että nyt meni liiallisuuksiin. Eikä mun olisi tarvinnut pyydellä anteeksi yhtään mitään, mutta mun tapoihin sellainen kuuluu. 

Harmittaa vieläkin kun mies ei voinut keskustella. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on miehesi syytä ja olen pahoillani että suhun sattuu. Miksi hän teki mitä teki? Tottakai siihen haluaisit vastauksen, mutta ei sillä syyllä lopulta ole väliä. On jo tapahtunut peruuttamattomia asioita ja luottamus rikottu.

Ja vika on todellakin MYÖS toisen naisen, täällä jotka muuta väittää on varmaan ollut myös pettäjänaisia ja siksi kielto on noin vahva kun ei pystytä näkemään itsessä vikaa.

Nyt keskityt omaan elämääsi, ota tukea ystävistä ja aloita nyrkkeily että saat purettua vihaa ulos. 

Itseä on kerran petetty paljon lyhyemmässä suhteessa ja silloin mies itse tunnusti minulle että on tehnyt suuren virheen (myös toinen nainenkin oli silloin varattu). Vitutti vielä extraa kun toinen nainen oli reippaasti vanhempi, ylipainoinen ja vähemmän koulutettu kuin mitä minä olin. Lisäksi olin aivan älyttömän rakastunut exään ja tein kaiken sen miehen eteen. Toisen naisen mies ei tiedä vieläkään

Kiitos että kommentoit. Ja kiitos tsempeistä. 

Ja kyllä mä edelleen syytän osin myös sitä toista naista joka tiesi tarkalleen mihin hän sekaantuu ja mitä mulle on aiheuttamassa. Toivottavasti tietää myös mitä yhdessä mieheni kanssa lopulta aiheuttikaan. Toivon ettei hänelle valehdella kuten minulle tehtiin.

Mutta ajatelkaa jos se nainenkin olisi ollut parisuhteessa, siinä olisi sitten rikottu kaksi perhettä. Nyt meni vain yksi perhe, liikaa sekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole pettäjänainen, vaan petetty nainen. Silti en ymmärrä, että minkäänlainen viha kohdistuu siihen toiseen naiseen. Itselleni hän oli aivan yhdentekevä hahmo, ei kiinnostanut vertailla itseäni häneen, koska eihän siinä ollut mitään järkeä.

Ei järkeä senkään vuoksi, että totta kai mä itsekin tiedän, että erilaiset ihmiset voi viehättää tai ainakin jossakin tilanteessa aiheuttaa hetken huuman. Jos pettäisin itse, en tuskin se minullakaan tapahtuisi ainoastaan jared padaleckin kanssa, vaan aivan muut tekijät vaikuttaisivat tapahtumaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi, että varattuihin sekaantuminen on väärin. Kyllä se on, mutta ihmiset tekevät vääriä tekoja ja virheitä koko ajan, olen niitä tehnyt minäkin. Sen vuoksi ainut asia, mikä minua kiinnosti, on meidän välinen suhde ja sen tulevaisuus. 

Ja jos mies olisi vetänyt tuon linjan, mitä täällä monet ovat kertoneet ja kuvailleet, niin ei sitä tulevaisuutta todellakaan olisi ollut. Nyt oli, koska pystyimme menemään siihen, mikä omassa suhteessa kiikastaa. Syyt nyt olivat tylsän tavanomaisia, ei niistä, mutta ratkaisut olivat monen mielestä varmaan aika radikaaleja. Me muutimme erillemme, minä toiseen kaupunkiin töiden perässä. Moni veikkasi, että nyt vasta alkaakin pettäminen, mutta en ainakaan usko. Me totesimme, että roikumme aivan liikaa yhdessä ja minä olen laittanut uratoiveita narikkaan, mikä on tuonut kitkaa suhteeseemme. Näin lyhyesti.

Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja kaikkien tapa reagoida sen mukainen. En tietenkään syytä toista naista kuin siksi että hän oli hyvin tietoinen mihin ryhtyy. Mä kysyin mieheltä että tiesikö kakkonen että olet naimisissa ja että sulla on vilkas s eksielämä? Mies vastasi: "Kyllä se tietää että mä olen parisuhteessa." Ei muuta. Eli jotain kakkoselle on sepitetty myös. 

Hienoa että te pystyitte käymään tapahtunutta läpi, meiltä se ei onnistunut ja tuskin onnistuukaan kun mies ei tule tuumaakaan vastaan missään. Eri kaupungeissahan mekin nyt asustelemme.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailit tuota kehollista shokkia oikein osuvasti. Ja se tosiaan jää kehoon, jollain tavalla vuosiksikin. Sain tuolloin myös elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. Laihduin hetkessä 10 kiloa, mutta myöhemmin lihoin sen 10+10 kiloa. Painoni ei ollut ennen tätä kokemusta jojoillut. Mielestäni kroppani ei ole koskaan palautunut entisilleen.

Minulla on itse asiassa tuttu, jonka sydän lopulta petti. Hän kuoli. Hänen miehensä lähti työkaverin perään, kotiin jäi useampi lapsi. Koko tarina oli äärimmäisen surullinen, mutta siitä miehestä ei olisi ikinä uskonut. Ei todellakaan ollut tämän ketjun kuvailtu ns. alfa vaan todella perheelleen omistautunut nörttimäinen mies. Muistan perheen ja tuon naisen aivan ihanana ja lämpimänä. Ennen kuolemaansa viestitteli minulle kokemastaan järkytyksestä. 

Kuten sanottua, mullekin tuli tuo kehollinen shokkitila. Tuolla edellä kuvailin että tosiaan vapisin, sydän hakkasi, rytmihäiriöitä esiintyi, unettomuutta, ruokahaluttomuutta. Mä en tiedä miten paljon mä olen laihtunut tässä stressissä, mutta paljon. Jos järkytyksestä seuraa pahoja rytmihäiriöitä, niin miksei siihen kuollakin voi.

Näitä tuntemuksia on kenenkään turha vähätellä, todella iso osa näitä elämänkriisissä kokee. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pikkuisen huolestuttava on kyllä sellainenkin ajatus, että aikuinen ihminen on toisesta niin riippuvainen, että oikeasti kuolee, jos toinen tekee itselle epämieluisan ratkaisun. 

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kun shokkitila/kriisi iskee, niin siihen ei millään tavoin voi varautua etukäteen ja sen voima yllättää, ainakin mut yllätti aivan totaalisesti.

Ap

Jos mies olisi toiminut avoimesti ja kertonut vaimolle, että on ihastunut/rakastunut, niin tilanne olisi toisenlainen. Ystäväni ex-mies teki aikoinaan niin, että kertoi vaimolleen ja sanoi, ettei mitään ole vielä kuitenkaan tapahtunut. Tämä vaimo keskusteli ystäviensä kanssa tilanteestaan, kun pohti, miten suhtautua ja toimia. Hän tuli nopeasti siihen tulokseen, että olisi liian kivuliasta jäädä odottamaan, että ihastus menisi ohitse ja hän myös muutti yhteisestä kodista pois. Kyseessä oli myös pitkä liitto. Nainen oli tosi raiteiltaan pitkään, mutta ei syytellyt miestään eikä sitä naista. Sai uusia ystäviä, joiden kanssa jakaa kokemuksia ja tavallaan koko hänen elämänsä muuttuikin lopulta mielenkiintoisemmaksi. Miehen uusi suhde on edelleen voimassa. Ja siis myös se nainen erosi omasta liitostaan silloin. Nykyisin tämä ystävänikin on uudessa rennossa liitossa ja voi hyvin.

Heidän liki aikuiset lapset suhtautuivat ihan hyvin eroon ja uuteen tilanteeseen. Tosin he eivät olleet mistään bisnespiireistä, vaan taiteilija- ja yliopistopiireistä, että ehkäpä sellaista boheemiutta eikä konservatiivisuutta. Ja nykyisinhän ei erot ja uudet suhteet ole lapsille mitään niin ihmeellistä, kun niitä on kaveripiireissäkin.

Varmaankin tuon pettäjien suuttumuksen takana on häpeä kiinnijäämisestä, näin ainakin itse ajattelen. Ja kyvyttömyys kohdata tai kunnolla edes myöntää omia toimiaan ja niiden merkitystä. Itse olin yhteydessä mieheni salasuhdenaiseen, kun mieheltä en saanut mitään vastauksia, ja tästäkin mies myös hermostui ja jopa syytti minua muiden sekoittamisesta meidän välisiin asioihin. Kätevästi unohti siis, että hänhän ne muut ihmiset toi meidän elämään. Ilmeisesti hän myös jollain tavalla lokeroi nuo muut suhteet jotenkin erilliseksi asiaksi mielessään kuten joku aiempikin kommentoija kirjoitti.

Siinä mielessä meillä eri tilanne, että mies ei ole mikään suosittu alfa ollut ainakaan ennen, mutta uuden työpaikan myötä muuttui kaverit, tyyli, ulkoinen olemus salilla ramppaamisen myötä ja ilmeisesti uudella työpaikalla sai ihailua ja oli pidetty ns kaikkien kaveri. Tämä kaikki sitten näemmä tavallaan nousi päähän ja koki oikeutetuksi useamman vuoden salasuhteilun ja pian työpaikan vaihtumisen jälkeen alkaneen todella ala-arvoisen käytöksen kotona, millä tietysti sai riitaa haastettua ja lisää oikeutuksen tunnetta sen myötä.

Työpaikkasutinoijan vaimo 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olisi toiminut avoimesti ja kertonut vaimolle, että on ihastunut/rakastunut, niin tilanne olisi toisenlainen. Ystäväni ex-mies teki aikoinaan niin, että kertoi vaimolleen ja sanoi, ettei mitään ole vielä kuitenkaan tapahtunut. Tämä vaimo keskusteli ystäviensä kanssa tilanteestaan, kun pohti, miten suhtautua ja toimia. Hän tuli nopeasti siihen tulokseen, että olisi liian kivuliasta jäädä odottamaan, että ihastus menisi ohitse ja hän myös muutti yhteisestä kodista pois. Kyseessä oli myös pitkä liitto.

Niin, mikä tilanne mahtaisi olla jos näin olisi meilläkin tapahtunut. Kivuliasta sekin, mutta ei ainakaan olisi selän takana "pidetty pilkkanaan". Aina kannattaisi hoitaa vanha suhde alta pois ennen kuin aloittaa uutta, pienempi paha näin. 

Ap

Onko kukaan ollut yhteydessä siihen toiseen naiseen ja kysynyt hänen näkökulmaa asiaan ja millaisia vastaanottoja olette saaneet? Jotenkin tekisi tosi kovasti ottaa mieheni maksulliseen naiseen yhteyttä ja kysyä hänen kanta. Pelkään vaan etten saa mitään rehellistä sieltäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin tuon pettäjien suuttumuksen takana on häpeä kiinnijäämisestä, näin ainakin itse ajattelen. Ja kyvyttömyys kohdata tai kunnolla edes myöntää omia toimiaan ja niiden merkitystä. Itse olin yhteydessä mieheni salasuhdenaiseen, kun mieheltä en saanut mitään vastauksia, ja tästäkin mies myös hermostui ja jopa syytti minua muiden sekoittamisesta meidän välisiin asioihin. Kätevästi unohti siis, että hänhän ne muut ihmiset toi meidän elämään. Ilmeisesti hän myös jollain tavalla lokeroi nuo muut suhteet jotenkin erilliseksi asiaksi mielessään kuten joku aiempikin kommentoija kirjoitti.

Siinä mielessä meillä eri tilanne, että mies ei ole mikään suosittu alfa ollut ainakaan ennen, mutta uuden työpaikan myötä muuttui kaverit, tyyli, ulkoinen olemus salilla ramppaamisen myötä ja ilmeisesti uudella työpaikalla sai ihailua ja oli pidetty ns kaikkien kaveri. Tämä kaikki sitten näemmä tavallaan nousi päähän ja koki oikeutetuksi

Olisko se tosiaan tuota?

Ap