Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, tai no mistä kukakin tykkää. Monet pariskunnat pitävät siitä ennalta arvattavastakin elämästä ja ainakin nuo petetyt ovat kokeneet ikävän yllätyksen.

Miesten kanssa se usein onkin sellaista, että paljon et vaadi mutta sitäkään heillä ei ole antaa.

Mä luulen että toisaalta mies rakasti meidän tasaista elämäämme jossa kaikki toimi, mutta samalla kaipasi sitä säpinää ja nostetta elämäänsä. Päätti sitten lähteä sitä hakemaan, karuin seurauksin.

Ap

 

Käsi sydämelle, AP: Rakastitko miestäsi? 

On alkanut tulla olo, että sinäkin rakastit tasaista elämääsi, mutta et puolisoasi. Ehkä sitten ei ollutkaan niin paha juttu, että se suhde päättyi. Olette molemmat vapaita etsimään jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, tai no mistä kukakin tykkää. Monet pariskunnat pitävät siitä ennalta arvattavastakin elämästä ja ainakin nuo petetyt ovat kokeneet ikävän yllätyksen.

Miesten kanssa se usein onkin sellaista, että paljon et vaadi mutta sitäkään heillä ei ole antaa.

Mä luulen että toisaalta mies rakasti meidän tasaista elämäämme jossa kaikki toimi, mutta samalla kaipasi sitä säpinää ja nostetta elämäänsä. Päätti sitten lähteä sitä hakemaan, karuin seurauksin.

Ap

 

Käsi sydämelle, AP: Rakastitko miestäsi? 

On alkanut tulla olo, että sinäkin rakastit tasaista elämääsi, mutta et puolisoasi. Ehkä sitten ei ollutkaan niin paha juttu, että se suhde päättyi.

Rakastin. Koko sydämestäni.

Ap

"Sen verran mies sanoi että "ei luota enää itseensä että eikö pettäisi". En täysin ymmärrä tätä, miksi olisi niin vaikeaa pitää housut jalassaan vieraan naisen kanssa, joku häiriö?"

Minä tulkitsen tuon miehen rehelliseksi vastaukseksi. Ketjussa ihmeteltiin, ettet tunne vihaa, mutta tunnethan sinä, mutta se kohdistuu koviten siihen uuteen naiseen. Se voi olla se takaportti; "Ja ISO JOS me palattaisiin vielä joskus yhteen niin mikäänhän ei voisi jatkua kuten ennen, miehen olisi tehtävä suuri työ itsensä kanssa ja sitouduttava vain minuun. Kohdeltava minua paremmin, ottaa pää pois omasta hanuristaan jne."

En ole pettäjä enkä jättäjä, mutta mulla tulee mieleen, että jos mies on ihastunut, niin siksi ei halua puhua siitä pettämisestä enempää. Ja se anteeksi pyytämättömyys on myös kova viesti. Että jos bisnes retoriikalla mennään, niin joutuisi investoimaan aivan hel*etisti, jos sitoutuisi vaimoon ja milloin luottamus ym. saataisiin taas takaisin. Voisi mennä vuosia. Sen sijaan hänellä on myös uusi nainen, jolle ei tarvitse mitään enempää kuin jo on ja suhteessa kenties vielä ihan liekit. Ja oikeesti ihastuminen/rakastuminen kestää korkeimmillaan jopa kolme vuotta.

Voimia ap:lle!

En edelleenkään tajua tätä narratiivia, että puolisolla on joku yhdentekevä ihastus ja sutinaa, sitten ITSE haetaan heti paikalla eroa, ja lopuksi taivastellaan, miten se puoliso niinku rikkoi kodin. Itsehän sen kodin siinä rikkoo, kun lähtee ovet paukkuen ja hakee eron.

Jos on niin herkkä, että järkytys tuohon pakottaa ilman enempää harkintaa, niin ehkä ratkaisu on sitten hyvä. Mene ja tiedä. Mutta kyllä se silti ihan oma ratkaisu on, jos itse hakee eroa, vaikka toinen ei sitä halua.

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tajua tätä narratiivia, että puolisolla on joku yhdentekevä ihastus ja sutinaa, sitten ITSE haetaan heti paikalla eroa, ja lopuksi taivastellaan, miten se puoliso niinku rikkoi kodin. Itsehän sen kodin siinä rikkoo, kun lähtee ovet paukkuen ja hakee eron.

Jos on niin herkkä, että järkytys tuohon pakottaa ilman enempää harkintaa, niin ehkä ratkaisu on sitten hyvä. Mene ja tiedä. Mutta kyllä se silti ihan oma ratkaisu on, jos itse hakee eroa, vaikka toinen ei sitä halua.

On kyllä tässä ihan jäätävän p... stä jäädä yksiavioisena demiseksuaalina yksipuoliseen avoimeen suhteeseen kolmenkymmenen vuoden jälkeen, kun miehestä paljastuu täysi häntäheikki tai mikä lienee polyamorinen kyltymätön sivusuhteilija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tajua tätä narratiivia, että puolisolla on joku yhdentekevä ihastus ja sutinaa, sitten ITSE haetaan heti paikalla eroa, ja lopuksi taivastellaan, miten se puoliso niinku rikkoi kodin. Itsehän sen kodin siinä rikkoo, kun lähtee ovet paukkuen ja hakee eron.

Jos on niin herkkä, että järkytys tuohon pakottaa ilman enempää harkintaa, niin ehkä ratkaisu on sitten hyvä. Mene ja tiedä. Mutta kyllä se silti ihan oma ratkaisu on, jos itse hakee eroa, vaikka toinen ei sitä halua.

On kyllä tässä ihan jäätävän p... stä jäädä yksiavioisena demiseksuaalina yksipuoliseen avoimeen suhteeseen kolmenkymmenen vuoden jälkeen, kun miehestä paljastuu täysi häntäheikki tai mikä lienee polyamorinen kyltymätön sivusuhteilija. 

Sen tajuan oikein hyvin, että kyltymätön polyamorinen häntäheikki on nounou. Siltähän saa tautejakin. Mutta tuommoinen yksi sivusuhde, se ei vuosikymmenten liitossa ole minusta mikään NOIN iso katastrofi. Varmaan useimmilla on pitkässä liitossa joskus joku tuollainen vaihe.

Jos on kiian perfektionistinen, mikään ei kestä. Sitä tässä mietin. Aloittajan mieskään ei enää ole tuon kakkosen kanssa, mutta täällä vaan haudotaan kostonhimoisia ajatuksia. 

Ihailtavaa jos ihan oikeasti pystyy antamaan pettämisen anteeksi ja vielä unohtamaan sen niin että liitto jatkuu kuten ennen. Minä en siihen pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihailtavaa jos ihan oikeasti pystyy antamaan pettämisen anteeksi ja vielä unohtamaan sen niin että liitto jatkuu kuten ennen. Minä en siihen pystyisi.

Ei sitä varmasti unohda, ainoastaan käsittelee ja menee eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä naista hyvä ihminen. Häntä on turha miettiä. Sun miehesi on ihan itse valinnut tiensä, hän on järkevä aikuinen joka on tehnyt päätökset pettää. Unohda se nainen, miehesi on yksin syyllinen. 

mene terapiaan, jotta saat apua. Katkeruus on paha vaiva jos se tarttuu. Sun pitää päästä jatkamaan elämääsi.

Kyllä se on niin että varattuun ei kosketa! Typerää ja itsekästä olla varatun kanssa. Turpaan vaan molempia.

Vierailija kirjoitti:

Ihailtavaa jos ihan oikeasti pystyy antamaan pettämisen anteeksi ja vielä unohtamaan sen niin että liitto jatkuu kuten ennen. Minä en siihen pystyisi.

Samixii. Kyllä saa aika erikoinen viritys pääkopassa olla, että tuohon pystyy. Itse en pysty edes uskomaan, että jos joku on pettänyt ihastuksen kanssa, niin olisi yhtäkkiä valmis alkaa tekemään urakalla duunia saadakseen pitää sen, jonka kanssa ihastusvaihe on mennyt jo kauan sitten ohi. Ei tunnu luontevalta täyskäännökseltä. Ehkä niin, että kitkuttelee aikansa, kunnes on jollekin aiemmalle uralle löydetty takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihailtavaa jos ihan oikeasti pystyy antamaan pettämisen anteeksi ja vielä unohtamaan sen niin että liitto jatkuu kuten ennen. Minä en siihen pystyisi.

Samixii. Kyllä saa aika erikoinen viritys pääkopassa olla, että tuohon pystyy. Itse en pysty edes uskomaan, että jos joku on pettänyt ihastuksen kanssa, niin olisi yhtäkkiä valmis alkaa tekemään urakalla duunia saadakseen pitää sen, jonka kanssa ihastusvaihe on mennyt jo kauan sitten ohi. Ei tunnu luontevalta täyskäännökseltä. Ehkä niin, että kitkuttelee aikansa, kunnes on jollekin aiemmalle uralle löydetty takaisin.

Kysymys on siitä, että päättää, ettei anna jonkun kolmannen osapuolen voittaa. Mieshän ottaa itse eron, jos todella haluaa erota. Usein näin ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihailtavaa jos ihan oikeasti pystyy antamaan pettämisen anteeksi ja vielä unohtamaan sen niin että liitto jatkuu kuten ennen. Minä en siihen pystyisi.

Samixii. Kyllä saa aika erikoinen viritys pääkopassa olla, että tuohon pystyy. Itse en pysty edes uskomaan, että jos joku on pettänyt ihastuksen kanssa, niin olisi yhtäkkiä valmis alkaa tekemään urakalla duunia saadakseen pitää sen, jonka kanssa ihastusvaihe on mennyt jo kauan sitten ohi. Ei tunnu luontevalta täyskäännökseltä. Ehkä niin, että kitkuttelee aikansa, kunnes on jollekin aiemmalle uralle löydetty takaisin.

Kysymys on siitä, että päättää, ettei anna jonkun kolmannen osapuolen voittaa. Mieshän ottaa itse eron, jos todella haluaa erota. Usein näin ei tapahdu.

Virkistävää että joku sanoo tuon tosiasian ääneen. Moni liitto on jo aivan loppumetreillä ja puoliskoilla aika vähän kiinnostusta toistensa tekemisiä kohtaan. Mutta ans olla jos kuvioon ilmestyy ulkopuolinen kilpailija! Alkaa kauhea vääntö suhteen "pelastamiseksi". Ts. oman egonsa pelastamiseksi. Onneksi oma ex-kumppanini oli fiksumpi. Tiesi koko ajan missä suhteessa mennään, oli itse ihan täysivaltainen osapuoli, ja kun ihastuin kolmanteen osapuoleen teki päässään ns tappiokirjanpidon ja totesi, että fiksuinta tässä kohtaa on sopuisa ero.

Sen tajuan oikein hyvin, että kyltymätön polyamorinen häntäheikki on nounou. Siltähän saa tautejakin. Mutta tuommoinen yksi sivusuhde, se ei vuosikymmenten liitossa ole minusta mikään NOIN iso katastrofi. Varmaan useimmilla on pitkässä liitossa joskus joku tuollainen vaihe.

On kuule nyt ehkä 149 kertaa sanottu, että kyse ei ole siitä pettämisestä, vaan sen paljastumisen jälkeisestä käytöksestä. Kun pettäminen paljastuu, pettäjä aloittaa syyttelyn, huutamisen, räyhäämisen, vttuilun. Välipalaksi pidetään mykkäkoulua ja kysymyksiin vastataan ilkeyksillä. Tehdään mitä muuta hyvänsä kuin keskustellaan siitä, että sä nyt tässä pitkässä liitossa sitten tulit valehdelleeksi silmät korvat täyteen, kusettaneeksi, Kysymys miksi aiheuttaa suorastaan psykoosin, jossa silmät toljottaen huudetaan. Tuupitaan. Käydään rinnuksiin kiinni, vaikka muutoin suhteessa ei väkivaltaa ole ollut.

Ja tämä on yllättävän yleistä, itse asiassa yleisempää kuin se, että asiasta voitaisiin keskustella.

Sulle voi olla ok, että koska pitkä suhde, sua kohdellaan näin. Mä ajattelisin, että jaahan tuota pskaa mulle tarjoat siis illalliseksi.

Todellakin on miehesi syytä ja olen pahoillani että suhun sattuu. Miksi hän teki mitä teki? Tottakai siihen haluaisit vastauksen, mutta ei sillä syyllä lopulta ole väliä. On jo tapahtunut peruuttamattomia asioita ja luottamus rikottu.

Ja vika on todellakin MYÖS toisen naisen, täällä jotka muuta väittää on varmaan ollut myös pettäjänaisia ja siksi kielto on noin vahva kun ei pystytä näkemään itsessä vikaa.

Nyt keskityt omaan elämääsi, ota tukea ystävistä ja aloita nyrkkeily että saat purettua vihaa ulos. 

Itseä on kerran petetty paljon lyhyemmässä suhteessa ja silloin mies itse tunnusti minulle että on tehnyt suuren virheen (myös toinen nainenkin oli silloin varattu). Vitutti vielä extraa kun toinen nainen oli reippaasti vanhempi, ylipainoinen ja vähemmän koulutettu kuin mitä minä olin. Lisäksi olin aivan älyttömän rakastunut exään ja tein kaiken sen miehen eteen. Toisen naisen mies ei tiedä vieläkään mitä on tapahtunut ja ajattelin nyt vuosia myöhemmin kertoa naisen miehelle, kun sain itse tietää olin niin shokissa että en pystynyt. Tunnustuksen jälkeen laitoin heti poikki ja erosimme, mutta se oli yksi elämäni kovimmista paikoista ja meinasin kuolla siihen vihaan ja ymmärsin ekaa kertaa elämässä väkivaltarikollisia, joten tsemppiä ja olen pahoillani että näin kävi teille😢 

En ole pettäjänainen, vaan petetty nainen. Silti en ymmärrä, että minkäänlainen viha kohdistuu siihen toiseen naiseen. Itselleni hän oli aivan yhdentekevä hahmo, ei kiinnostanut vertailla itseäni häneen, koska eihän siinä ollut mitään järkeä.

Ei järkeä senkään vuoksi, että totta kai mä itsekin tiedän, että erilaiset ihmiset voi viehättää tai ainakin jossakin tilanteessa aiheuttaa hetken huuman. Jos pettäisin itse, en tuskin se minullakaan tapahtuisi ainoastaan jared padaleckin kanssa, vaan aivan muut tekijät vaikuttaisivat tapahtumaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi, että varattuihin sekaantuminen on väärin. Kyllä se on, mutta ihmiset tekevät vääriä tekoja ja virheitä koko ajan, olen niitä tehnyt minäkin. Sen vuoksi ainut asia, mikä minua kiinnosti, on meidän välinen suhde ja sen tulevaisuus. 

Ja jos mies olisi vetänyt tuon linjan, mitä täällä monet ovat kertoneet ja kuvailleet, niin ei sitä tulevaisuutta todellakaan olisi ollut. Nyt oli, koska pystyimme menemään siihen, mikä omassa suhteessa kiikastaa. Syyt nyt olivat tylsän tavanomaisia, ei niistä, mutta ratkaisut olivat monen mielestä varmaan aika radikaaleja. Me muutimme erillemme, minä toiseen kaupunkiin töiden perässä. Moni veikkasi, että nyt vasta alkaakin pettäminen, mutta en ainakaan usko. Me totesimme, että roikumme aivan liikaa yhdessä ja minä olen laittanut uratoiveita narikkaan, mikä on tuonut kitkaa suhteeseemme. Näin lyhyesti.

Toisen naisen mies ei tiedä vieläkään mitä on tapahtunut ja ajattelin nyt vuosia myöhemmin kertoa naisen miehelle, 

Siis täh? Entä ajattelitko kertoa exän nyxälle, että kyseessä on pettäväinen tapaus? Vai eikö ex enää ansaitsekaan kostoa, kuten se nainen ja sen mies siinä sivussa?

Kyllä mä vuosia myöhemmin jo keskittyisin omaan elämään, jos lyhyestä suhteesta olisi jäänyt ikävät muistot.

Vierailija kirjoitti:

Tuo shokki jää helposti kehomuistiin elämään.

Minulla maailman rysähtämisestä on kohta kaksi vuotta. Tuijotin tyrmistyneenä miehen ulkomaan lentolippuja, joissa luki miehen nimen lisäksi täysin vieraan naisen nimi. En voinut millään ymmärtää, että miehellä oli kaksoiselämä ja että hänellä on elämässään nainen, jonka nimi ei sano minulle yhtikäs mitään.

En nukkunut pariin ensimmäiseen vuorokauteen ja luulin saavani sydänkohtauksen. Sydän tilttasi  ympäri vuorokaudet. Vielä nykyäänkin, vaikka olen eronnut enkä ole miehen kanssa missään tekemisissä, huomaan yhtäkkiä sydämen lyövän toista sataa tai yöunet häiriintyvät tai keho käy muutoin ylikierroksilla. Keho kertoo syvästä shokki- tai traumatilasta vaikka oma mieli luulee, että kaikki on hyvin.

Kuvailit tuota kehollista shokkia oikein osuvasti. Ja se tosiaan jää kehoon, jollain tavalla vuosiksikin. Sain tuolloin myös elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. Laihduin hetkessä 10 kiloa, mutta myöhemmin lihoin sen 10+10 kiloa. Painoni ei ollut ennen tätä kokemusta jojoillut. Mielestäni kroppani ei ole koskaan palautunut entisilleen.

Minulla on itse asiassa tuttu, jonka sydän lopulta petti. Hän kuoli. Hänen miehensä lähti työkaverin perään, kotiin jäi useampi lapsi. Koko tarina oli äärimmäisen surullinen, mutta siitä miehestä ei olisi ikinä uskonut. Ei todellakaan ollut tämän ketjun kuvailtu ns. alfa vaan todella perheelleen omistautunut nörttimäinen mies. Muistan perheen ja tuon naisen aivan ihanana ja lämpimänä. Ennen kuolemaansa viestitteli minulle kokemastaan järkytyksestä. 

Pikkuisen huolestuttava on kyllä sellainenkin ajatus, että aikuinen ihminen on toisesta niin riippuvainen, että oikeasti kuolee, jos toinen tekee itselle epämieluisan ratkaisun. 

^ Tuon perhetutun kuoleman jälkeen tein päätöksen, etten koskaan lähtisi tietäen varatun matkaan. Olin tuolloin parikymppinen ja päätös on pitänyt. Minusta teko on yksinkertaisesti moraalisesti väärin ja kanssaihmisiä tulee kohdella kunnioitettavasti, oli heidän kanssaan suhteessa tai ei, oli heille henkilökohtaisesti luvannut jotain tai ei. Koskaan ei voi tietää, mihin omat teot voivat toisaalla johtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pikkuisen huolestuttava on kyllä sellainenkin ajatus, että aikuinen ihminen on toisesta niin riippuvainen, että oikeasti kuolee, jos toinen tekee itselle epämieluisan ratkaisun. 

Jos sydän pettää, se pettää. Shokkitila voi olla äärimmäinen rasite keholle. Älä pliis nyt oikeasti syyllistä ihmistä, jonka sydän petti keskellä surua. Voin luvata, että tällä naisella oli kova tahtotila selviytyä ja mennä eteenpäin.