Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Joillekin miehille on erityisesti keski-iässä tärkeä saada IHAILUA. Jos ovat työssään sellaisessa asemassa, että heitä katsotaan ylöspäin, saavat kunnioitusta ja ihailuakin, niin se kotona saatu kumppanin huomio voi tuntea laimealta. Pitää kuitenkin muistaa, että kunnioitus ansaitaan myös siellä kotona! Ja se ei kotona samalla tavalla perustu asemaan, vaan tapaan olla perheessä ja parisuhteessa.

Huikean hyvin sanottu!!

Olen tosiaan työni puolesta seurannut juuri tätä ilmiötä. Sanoisin kyllä, että kehitys alkaa jo ennen keski-ikää, mutta toki kulminoituu siihen. Jossain vaiheessa näillä kavereilla alkaa mennä niin lujaa ja sitä seuraa vauhtisokeus. Tulee menestystä, onnistumisia, hännystelijäjoukkoja, jees-miehiä ja kyllä, ihailevia nuoria naisia, joilla toki on omatkin ambitiot toteutettavissa.

Ja sitten on tietysti ne oman ikäiset naiset, joiden kanssa jaetaan se työelämä ja sen koukerot ja kunnianhimot, työseminaarit, matkat jne. Joiden kanssa voidaan "puhua asioista".

Kuin huomaamatta aletaan halveksua sitä kotona olevaa puolisoa, hänen maailmansa on pieni, eilenkin jaksoi ja jaksoi jostain lapsen hankinnasta, kunnes ärähdin, että osta jotain ihan sama.

Sitten kyllä ollaan jossain vaiheessa saatetaan hyvinkin olla yksin siinä ja ihmetellä, mitä niille elämän ihmisille tapahtui.

Ap, tuntuu, että vieläkin puolustelet miestä. Kyllä, juuri tällä kuvatulla tavalla sitä vain kehittyy kovia ja tunnottomia kusipäitä, sillä heille on paljon mahdollista ja mahdollistettu, niin maailmalla kuin kotona. Heidän asenteensa tekemisiinsä on because I can.

Kysyin että miksi lähdit pettämisen tielle, miksi et lähtenyt mun kanssa parantamaan asioita jos koit jonkin olevan pielessä. Miksi et ottanut puheeksi kanssani jos toivoit johonkin muutosta, miksi täytyi sen sijaan lähteä pettämään ja rikkomaan? Ei vastausta tai sitten vain: "Tehty mikä tehty."

Vastaus on oikeasti yksinkertainen. Ei ollut mitään, mitä hän olisi sun kanssa parantanut. Sun panos oli hyvä, se oli tarpeellinen, se toimi, hän tykkäsi siitä. Mutta SEN LISÄKSI hän halusi ne naiset, joita kuljetella kaveriporukoissa ja hengailla siellä täällä.

Nyt kävi käry, joten tehty mikä tehty. Riski materialisoitui. Ainut, mitä musta sun kannattaa ajatella on juuri se, että hän oli valmis tämän riskin ottamaan ja se kertoo teidän suhteesta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että mies, joka kykenee noin kylmäverisesti ja toistuvasti pettämään, ei ole tunnetasolla kiintynyt vaimoonsa ja perheeseensä. Varmasti perhe tärkeä statusmielessä, koska menestyvällä miehellä kuuluu olla sellainenkin, niiden syrjähyppyjen lisäksi.

Ja onhan se kiva välillä rentoutua hyvin hoidetussa kodissa ja nätin vaimon kanssa. Hyvä seksielämäkään ei ole sama asia kuin aito kiintymys ja kunnioitus kumppania kohtaan. Kiintymyksen ja kunniotuksen tärkeys nimittäin kasvaa pitkässä parisuhteessa kun kukin meistä alkaa fyysisesti väistämättä rapistumaan. Pelkkä seksuaalinen halu ei riitä emotionaalisesti kannattelemaan parisuhdetta ikuisesti.

Se, että mies pettämisreissuiltaan lähettelee sulle pusuviestejä kertoo aikamoisesta itsepetoksesta ja jakautuneesta persoonallisuudestaan. Normaalin tunne-elämän omaava hlö ei kykenisi tuollaiseen valheellisuuteen. Toki tällaisiä tunne-elämältään häiriintyneitä miehiä on paljon. 

Kertomasi perusteella miehesi on arvomaailmaltaan aika sovinistinen. Monelle naiselle olisi koko perheruljanssin yksin pyörittäminen ollut liikaa ja lusikat pantu jakoon jo paljon aiemmin. Miehesi luultavasti pitää tätä jaksamista itsestäänselvänä vaimon osana.

Lisäksi miehen martyyriasenne kun poika kertoo omasta kokemuksistaan, toinen aika ikävä merkki. Hän ei nähtävästi kykene lainkaan itsekritiikkiin omaa toimintaansa kohtaan.



Sanoisin, että sun kannattaa käydä teidän perhe-elämä ja parisuhde läpi ihan raatorehellisesti omassa mielessäni ja mahdollisesti erokursseilla tms. Älä kaunistele totuutta itsellesi enää, vaikka olisit siihen jo oppinut vuosien aikana.



Tietenkään katkeruuteen ei kannata jäädä vuosikausiksi vellomaan, mutta mitä enemmän käy asiaan läpi tuoreeltaan sen nopeammin siitä pääsee yli.

Kiitos kommentista. Mun tunne miestä kohtaan oli juuri tuollainen kuvailemasi aito kiintymys ja kunnioitus joka kasvoi mitä kauemman aikaa olimme olleet yhdessä ja näin kun mies vanheni, on siis mua huomattavasti vanhempi. Valitettavasti se ei tuntunut olevan vastavuoroista. Tunne-elämältään häiriintynyt hän todella on, järkevä ihminen olisi pystynyt käymään kanssani asiallisesti tapahtuneen läpi. Edes kunnioittaakseen yhteisiä vuosiamme. 

Totta tuokin että hän on arvomaailmaltaan sovinisti ja että moni nainen olisi lähtenyt jo ajat sitten. Mutta mä passasin ja hyysäsin mielelläni, ei se ollut mulle ollenkaan pakkopullaa. 

Ja tuoreeltaanhan mä näitä asioita käyn läpi. Haluan käydä ja kokea aidosti kaikki tunteet jotka tulevat. Ahdistus ja suru ovat jo huomattavasti vähäisempiä kuin alussa, eli hyvään suuntaan mä olen menossa. 

Ja kiva kun te täällä käytte mun kanssa asioita läpi. Luulen että auttaa muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. Vertaistuen saaminen on aina hyvä juttu toipumisen tiellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joillekin miehille on erityisesti keski-iässä tärkeä saada IHAILUA. Jos ovat työssään sellaisessa asemassa, että heitä katsotaan ylöspäin, saavat kunnioitusta ja ihailuakin, niin se kotona saatu kumppanin huomio voi tuntea laimealta. Pitää kuitenkin muistaa, että kunnioitus ansaitaan myös siellä kotona! Ja se ei kotona samalla tavalla perustu asemaan, vaan tapaan olla perheessä ja parisuhteessa.

Huikean hyvin sanottu!!

Olen tosiaan työni puolesta seurannut juuri tätä ilmiötä. Sanoisin kyllä, että kehitys alkaa jo ennen keski-ikää, mutta toki kulminoituu siihen. Jossain vaiheessa näillä kavereilla alkaa mennä niin lujaa ja sitä seuraa vauhtisokeus. Tulee menestystä, onnistumisia, hännystelijäjoukkoja, jees-miehiä ja kyllä, ihailevia nuoria naisia, joilla toki on omatkin ambitiot toteutettavissa.

Ja sitten on tietysti ne oman ikäiset naiset, joiden kanssa jaetaan se työelämä ja sen koukerot ja kunnianhimot,

Todella hyvä kirjoitus! Olen vierestä katsellut tällaisen äärimmäistä manifestoitumista; mies keski-iässä täysin sekaisin strartup-pöhinästä. Mikään, ei mikään rajoittanut hänen narsismiaan ja egoaan, muiden ihmisten halveksunta ja arvottomana pitäminen oli aivan uskomatonta, äärimmäistä. Pahimmillaan jopa sairaille heiteltiin käsittämättömän loukkaavaa tekstiä elämiensä pienuudesta ja mitättömyydestä, kuinka heidän mielipiteillään ja olemisellaan ei ollut mitään merkitystä. Konkurssin jälkeen meno ilmeisesti rauhoittui, mutta en usko että ajatusmaailma koskaan normalisoituu; kaikki merkityksellinen ja onnea tuottava oli selkeästi siinä sairaassa, täysin harhaiselle utopialle rakennetussa menestyksessä. Kylmäävää menoa; kertoo paljon siitä, kuinka syvän varjoisia kohtia ihmisessä onkaan, ja kuinka ne täyttävät joskus ihmisen kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Huikean hyvin sanottu!!

Olen tosiaan työni puolesta seurannut juuri tätä ilmiötä. Sanoisin kyllä, että kehitys alkaa jo ennen keski-ikää, mutta toki kulminoituu siihen. Jossain vaiheessa näillä kavereilla alkaa mennä niin lujaa ja sitä seuraa vauhtisokeus. Tulee menestystä, onnistumisia, hännystelijäjoukkoja, jees-miehiä ja kyllä, ihailevia nuoria naisia, joilla toki on omatkin ambitiot toteutettavissa.

Ja sitten on tietysti ne oman ikäiset naiset, joiden kanssa jaetaan se työelämä ja sen koukerot ja kunnianhimot, työseminaarit, matkat jne. Joiden kanssa voidaan "puhua asioista".

Kuin huomaamatta aletaan halveksua sitä kotona olevaa puolisoa, hänen maailmansa on pieni, eilenkin jaksoi ja jaksoi jostain lapsen hankinnasta, kunnes ärähdin, että osta jotain ihan sama.

Sitten kyllä ollaan jossain vaiheessa saatetaan hyvinkin olla yksin siinä ja ihmetellä, mitä niille elämän ihmisille tapahtui.

Ap, tuntuu, että vieläkin puolustelet miestä. Kyllä, juuri tällä kuvatulla tavalla sitä vain kehittyy kovia ja tunnottomia kusipäitä, sillä heille on paljon mahdollista ja mahdollistettu, niin maailmalla kuin kotona. Heidän asenteensa tekemisiinsä on because I can.

Meillä kehitys tuntui alkavan keski-iässä, kun kelaan aikaa taaksepäin ja mietin. Ja juurikin tuota ärähtelyä, sitä on riittänyt kun olen arkipäivän asioista hänelle puhunut. "Tee mitä haluat, osta mitä tykkäät...jne" 

Ja luultavasti siellä kohta ihmetelläänkin että mihin kaikki elämän oikeat ja merkitykselliset ihmiset katosivat sillä välin kun hän konstaili ja sääti. Sitäpä sietääkin sitten pohtia, luultavasti etsii syitä aivan jostain muualta kuin itsestään. 

Kyllä mä varmasti osin jollain tapaa puolustelenkin miestä, en tekojaan millään tavalla. Siitä mun täytyy päästä irti, mutta kuten sanottua niin mä en löydä itsestäni vihan enkä inhotuksen tunteita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysyin että miksi lähdit pettämisen tielle, miksi et lähtenyt mun kanssa parantamaan asioita jos koit jonkin olevan pielessä. Miksi et ottanut puheeksi kanssani jos toivoit johonkin muutosta, miksi täytyi sen sijaan lähteä pettämään ja rikkomaan? Ei vastausta tai sitten vain: "Tehty mikä tehty."

Vastaus on oikeasti yksinkertainen. Ei ollut mitään, mitä hän olisi sun kanssa parantanut. Sun panos oli hyvä, se oli tarpeellinen, se toimi, hän tykkäsi siitä. Mutta SEN LISÄKSI hän halusi ne naiset, joita kuljetella kaveriporukoissa ja hengailla siellä täällä.

Nyt kävi käry, joten tehty mikä tehty. Riski materialisoitui. Ainut, mitä musta sun kannattaa ajatella on juuri se, että hän oli valmis tämän riskin ottamaan ja se kertoo teidän suhteesta kaiken.

En ole Ap, mutta pakko todeta että hyvin sanottu !

Kun vaan Ap nyt ymmärtäisi, että tuollainen mies ei muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin että miksi lähdit pettämisen tielle, miksi et lähtenyt mun kanssa parantamaan asioita jos koit jonkin olevan pielessä. Miksi et ottanut puheeksi kanssani jos toivoit johonkin muutosta, miksi täytyi sen sijaan lähteä pettämään ja rikkomaan? Ei vastausta tai sitten vain: "Tehty mikä tehty."

Vastaus on oikeasti yksinkertainen. Ei ollut mitään, mitä hän olisi sun kanssa parantanut. Sun panos oli hyvä, se oli tarpeellinen, se toimi, hän tykkäsi siitä. Mutta SEN LISÄKSI hän halusi ne naiset, joita kuljetella kaveriporukoissa ja hengailla siellä täällä.

Nyt kävi käry, joten tehty mikä tehty. Riski materialisoitui. Ainut, mitä musta sun kannattaa ajatella on juuri se, että hän oli valmis tämän riskin ottamaan ja se kertoo teidän suhteesta kaiken.

Sen verran hän on mulle jossain välissä sanonutkin että mussa EI ollut mitään vikaa, mutta että näin vain kävi. Ei muuta.

Mitä sä tarkoitat tuolla että "kertoo teidän suhteesta kaiken?"

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvä kirjoitus! Olen vierestä katsellut tällaisen äärimmäistä manifestoitumista; mies keski-iässä täysin sekaisin strartup-pöhinästä. Mikään, ei mikään rajoittanut hänen narsismiaan ja egoaan, muiden ihmisten halveksunta ja arvottomana pitäminen oli aivan uskomatonta, äärimmäistä. Pahimmillaan jopa sairaille heiteltiin käsittämättömän loukkaavaa tekstiä elämiensä pienuudesta ja mitättömyydestä, kuinka heidän mielipiteillään ja olemisellaan ei ollut mitään merkitystä. Konkurssin jälkeen meno ilmeisesti rauhoittui, mutta en usko että ajatusmaailma koskaan normalisoituu; kaikki merkityksellinen ja onnea tuottava oli selkeästi siinä sairaassa, täysin harhaiselle utopialle rakennetussa menestyksessä. Kylmäävää menoa; kertoo paljon siitä, kuinka syvän varjoisia kohtia ihmisessä onkaan, ja kuinka ne täyttävät joskus ihmisen kokonaan.

Hyvin sanottu!

Ap

Jo ennen varsinaista pettämistä olin pitkään tuntenut yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä, eikä asiat parantuneet puhumalla. Aina samat riidat, samat erimielisyydet. Ja vaimo oli sitä mieltä että ihan hyvinhän meillä menee. Vaikka olin monta kertaa sanonut, mikä mättää. Yritin siis saada itsenikin uskomaan, että hyvin menee. No eihän se toiminut. Kun se tunneyhteys puuttuu kotona, on sille tilaa muualla. En hakenut mitään, mitään jännitystä tai ihailua. Tapasin naisen johon ihastuin. Sattumalta. Taistelin kyllä ihastusta vastaan, mutta lopulta se vei mennessään. Eikä tämä nainen piirittänyt tai viekoitellut, oli vain mukava ja meillä synkkasi. Tein itse aloitteen, koska tuli tunne, että nyt tai ei koskaan. Suunnittelin kertovani vaimolle kun tilanne on sopiva mutta hän näki sattumalta puhelutietoni erittäin huonolla hetkellä. Hän vaati selityksiä, mutta ei uskonut mitään, eikä kuunnellut. Hänellä oli täysin omat teoriansa joita levitti eteenpäin. Luovutin, selittäköön mitä tahtoo, ihan sama, olihan hänellä loukattu olo tietenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole Ap, mutta pakko todeta että hyvin sanottu !

Kun vaan Ap nyt ymmärtäisi, että tuollainen mies ei muutu. 

Kai mä jollain tapaa toivon että totuus löisi häntäkin vasten kasvoja, ikääkin jo on. Jotenkin mun vaan yhä on vieläkin vaikea tajuta että näin todella on käynyt, edelleen sangen absurdia ja epätodellista että hän kykenee tuollaisiin tekoihin. 

Ap

Suhde lapsiin luodaan viettämällä aikaa heidän kanssaan ja olemalla kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja elämästään. Iloitsemalla heidän iloistaan ja suremalla heidän surujaan. Tekemällä jotain heidän kanssaan.

Vanhemmuus ei ole jotain, jonka voi ottaa naftaliinista sitten joskus kun itsellä olisi aikaa. Pelkät rakkauden julistukset ilman näkyviä tekoja ovat yhtä tyhjän kanssa. Helppo sanoa, että rakastaa lapsiaan, jos teot ja poissaolo heidän elämästään kertoo toista tarinaa.

Yleensähän tämä havahtuminen tapahtuu näillä menestyjämiehillä vasta kun vanhuus kolkuttaa ovelle ja se työelämän pöhinä hiljenee. Sitten voidaan vajota itsesääliin, jos lapset etäisiä.



Voisit  ap joskus keskustella lasten kanssa isän roolista teidän perheessä. Varmaan olet näin tehnytkin, mutta ehkä et ole ollut heidän kanssaan täysin rehellinen jos sulla ollut tarve kaunistella isän roolia. Anna lasten kertoa rehellisesti miltä isän poissaolo ja läsnäolo on tuntunut. Tämä voi auttaa selkiyttämään omaakin elämääsi. 



 

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen varsinaista pettämistä olin pitkään tuntenut yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä, eikä asiat parantuneet puhumalla. Aina samat riidat, samat erimielisyydet. Ja vaimo oli sitä mieltä että ihan hyvinhän meillä menee. Vaikka olin monta kertaa sanonut, mikä mättää. Yritin siis saada itsenikin uskomaan, että hyvin menee. No eihän se toiminut. Kun se tunneyhteys puuttuu kotona, on sille tilaa muualla. En hakenut mitään, mitään jännitystä tai ihailua. Tapasin naisen johon ihastuin. Sattumalta. Taistelin kyllä ihastusta vastaan, mutta lopulta se vei mennessään. Eikä tämä nainen piirittänyt tai viekoitellut, oli vain mukava ja meillä synkkasi. Tein itse aloitteen, koska tuli tunne, että nyt tai ei koskaan. Suunnittelin kertovani vaimolle kun tilanne on sopiva mutta hän näki sattumalta puhelutietoni erittäin huonolla hetkellä. Hän vaati selityksiä, mutta ei uskonut mitään, eikä kuunnellut. Hänellä oli täysin omat teoriansa joita levitti e

Kiitos sulle! 

Meillä mies ei edes yrittänyt puhua mistään, joten oletin että on tyytyväinen kaikkeen. Ei riitoja eikä erimielisyyksiäkään. 

Tiedätkö miksi vaimolle jää vain se oma teoriansa? Siksi kun mies ei selitä mitään. Mä sanoin miehelle monta kertaa että selitä mulle, muuten mulle jää vain ja ainoastaan se kuva mikä mulla päässä on. Jossain välissä mies nimittäin sanoi mulle että "asiat eivät ole kuten sä kuvittelet, eivät ole mustavalkoisia!" No mitä ihmettä ne sitten olivat? Olisin ollut erittäin tyytyväinen selityksestä jos sellaisia kerran on olemassa! Olisi helpottanut mun oloa aivan hemmetisti ja helpottaisi vieläkin. Mutta kun ei mitään. Pelkkää vaikenemista ja siitä mun on ollut paha olla. Mutta ei mikään toki poista sitä tosiasiaa että hän oli todella törkeä toiminnassaan kuljettelemalla kakkosta tuolla ympäriinsä kun minä odottelen kotona.

Ap

Mitä sä tarkoitat tuolla että "kertoo teidän suhteesta kaiken?"

Sitä, että vaikka toimintasi ollut varmaan ysi puoli tai kymppi miikka, hän oli valmis riskeeraamaan sen, mitä hänelle annat. Joten kokonaiskuvassa, vaikka hommasi hyvin hoiditkin, et ollut niin merkityksellinen, että riski olisi jätetty ottamatta.

Normaalia bisneslogiikkaa, joka selkeästi miehellä on siirtynyt myös perhe-elämän puolelle. Jokaiselle asiakkaalle vakuutetaan, kuinka tärkeitä he ovat, mutta samalla firman sisällä tehdään kalkulaatioita, ketkä ovat menetettävissä ja mikä kenenkin kannattavuus on.

Sieltä tulee myös se, että yleensä parasta kriisiviestintää on sanoa mahdollisimman vähän, koska kaikkeen sanottuun vedotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole Ap, mutta pakko todeta että hyvin sanottu !

Kun vaan Ap nyt ymmärtäisi, että tuollainen mies ei muutu. 

Kai mä jollain tapaa toivon että totuus löisi häntäkin vasten kasvoja, ikääkin jo on. Jotenkin mun vaan yhä on vieläkin vaikea tajuta että näin todella on käynyt, edelleen sangen absurdia ja epätodellista että hän kykenee tuollaisiin tekoihin. 

Ap

Kun viittaat esim. tuohon ikään niin tuntuisiko Sinusta hyvältä, että miehesi "tahtoisi Sinut takaisin" sillä ajatuksella, että vanhenee ja esim. ei pärjäisi yksin. Tai että tulisi se päivä, että haluaisi sinut "kun niitä muita ei enään saa". Kyllä mies varmasti joskus tajuaa mitä on menettänyt, mutta onko sillä oikeasti väliä. Onko tuo sellaista rakkautta jota haluat? Kyse kun ei ole yhdestä yksittäisestä yhden yön hairahduksesta vaan miehesi on pettänyt pitkään esitellen hoitoja muille. Ja välillä viittaat miehen keski-ikään ja/tai ikäkriiseihin niin niitä sitten on jatkuvasti (nyt ja 12 vuotta sitten jne). Tiedän, että sattuu ja tuntuu käsittämättömältä, mutta olet elänyt onnellisena omassa kuplassa, mutta miehesi on valehdellut todella paljon. 

Hitto, helmiä sioille.

Sinusta saa sen vahvan tunteen, että olet ollut upea vaimo ja äiti, kauniskin vielä. Sinusta saa joku päivä upean naisen joku ihana (kiltti, hyvä) mies joka osaa arvostaa Sinua. Tiedän, että liian aikaista, mutta muista että ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Suhde lapsiin luodaan viettämällä aikaa heidän kanssaan ja olemalla kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja elämästään. Iloitsemalla heidän iloistaan ja suremalla heidän surujaan. Tekemällä jotain heidän kanssaan.

Vanhemmuus ei ole jotain, jonka voi ottaa naftaliinista sitten joskus kun itsellä olisi aikaa. Pelkät rakkauden julistukset ilman näkyviä tekoja ovat yhtä tyhjän kanssa. Helppo sanoa, että rakastaa lapsiaan, jos teot ja poissaolo heidän elämästään kertoo toista tarinaa.

Yleensähän tämä havahtuminen tapahtuu näillä menestyjämiehillä vasta kun vanhuus kolkuttaa ovelle ja se työelämän pöhinä hiljenee. Sitten voidaan vajota itsesääliin, jos lapset etäisiä.



Voisit  ap joskus keskustella lasten kanssa isän roolista teidän perheessä. Varmaan olet näin tehnytkin, mutta ehkä et ole ollut heidän kanssaan täysin rehellinen jos sulla ollut tarve kaunistella isän roolia. Anna lasten kertoa rehellisesti miltä isän poissaolo ja läsnäolo on tuntunut. Tämä voi auttaa selkiyttämään omaakin elämääsi. 

Ei ole miehellä enää pitkä eläkkeelle jäämiseen ja mä olen ajatellut että sekin voi olla kipuilun ja tempoilun osatekijänä. Harmi että piti näin elämän "ehtoopuolellakin" vielä alkaa konstailemaan ja menettää se hyvä ja pysyvä mitä elämässä oli. Miehen ikäkin tekee tästä absurdia. Ajattelin että olisin jo turvassa moiselta. En näköjään ollut. 

Olen keskustellut isästä paljonkin lasten kanssa, ainoastaan eron syy on heiltä vielä pimitetty, loputkin välit menisivät ja jollain tapaa kokisin sen itsellenikin raskaaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tarkoitat tuolla että "kertoo teidän suhteesta kaiken?"

Sitä, että vaikka toimintasi ollut varmaan ysi puoli tai kymppi miikka, hän oli valmis riskeeraamaan sen, mitä hänelle annat. Joten kokonaiskuvassa, vaikka hommasi hyvin hoiditkin, et ollut niin merkityksellinen, että riski olisi jätetty ottamatta.

Normaalia bisneslogiikkaa, joka selkeästi miehellä on siirtynyt myös perhe-elämän puolelle. Jokaiselle asiakkaalle vakuutetaan, kuinka tärkeitä he ovat, mutta samalla firman sisällä tehdään kalkulaatioita, ketkä ovat menetettävissä ja mikä kenenkin kannattavuus on.

Sieltä tulee myös se, että yleensä parasta kriisiviestintää on sanoa mahdollisimman vähän, koska kaikkeen sanottuun vedotaan.

Tämä. Ihmisuhteissa toteutettuna puhdasta sosiopatiaa! Minusta on aivan uskomatonta että tällaisia ihmisiä ylipäätään on!

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen varsinaista pettämistä olin pitkään tuntenut yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä, eikä asiat parantuneet puhumalla. Aina samat riidat, samat erimielisyydet. Ja vaimo oli sitä mieltä että ihan hyvinhän meillä menee. Vaikka olin monta kertaa sanonut, mikä mättää. Yritin siis saada itsenikin uskomaan, että hyvin menee. No eihän se toiminut. Kun se tunneyhteys puuttuu kotona, on sille tilaa muualla. En hakenut mitään, mitään jännitystä tai ihailua. Tapasin naisen johon ihastuin. Sattumalta. Taistelin kyllä ihastusta vastaan, mutta lopulta se vei mennessään. Eikä tämä nainen piirittänyt tai viekoitellut, oli vain mukava ja meillä synkkasi. Tein itse aloitteen, koska tuli tunne, että nyt tai ei koskaan. Suunnittelin kertovani vaimolle kun tilanne on sopiva mutta hän näki sattumalta puhelutietoni erittäin huonolla hetkellä. Hän vaati selityksiä, mutta ei uskonut mitään, eikä kuunnellut. Hänellä oli täysin omat teoriansa joita levitti e

Palaan vielä tähän. Olipa kyllä jollain tapaa valaiseva kommentti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tarkoitat tuolla että "kertoo teidän suhteesta kaiken?"

Sitä, että vaikka toimintasi ollut varmaan ysi puoli tai kymppi miikka, hän oli valmis riskeeraamaan sen, mitä hänelle annat. Joten kokonaiskuvassa, vaikka hommasi hyvin hoiditkin, et ollut niin merkityksellinen, että riski olisi jätetty ottamatta.

Normaalia bisneslogiikkaa, joka selkeästi miehellä on siirtynyt myös perhe-elämän puolelle. Jokaiselle asiakkaalle vakuutetaan, kuinka tärkeitä he ovat, mutta samalla firman sisällä tehdään kalkulaatioita, ketkä ovat menetettävissä ja mikä kenenkin kannattavuus on.

Sieltä tulee myös se, että yleensä parasta kriisiviestintää on sanoa mahdollisimman vähän, koska kaikkeen sanottuun vedotaan.

Tämä. Ihmisuhteissa toteutettuna puhdasta sosiopatiaa! Minusta on aivan uskomatonta että tällaisia ihmisiä ylipäätään on!

Varjo ja pahuus on aina keskellämme manifestoituneena. Nämä ovat sitä itseään,

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tarkoitat tuolla että "kertoo teidän suhteesta kaiken?"

Sitä, että vaikka toimintasi ollut varmaan ysi puoli tai kymppi miikka, hän oli valmis riskeeraamaan sen, mitä hänelle annat. Joten kokonaiskuvassa, vaikka hommasi hyvin hoiditkin, et ollut niin merkityksellinen, että riski olisi jätetty ottamatta.

Normaalia bisneslogiikkaa, joka selkeästi miehellä on siirtynyt myös perhe-elämän puolelle. Jokaiselle asiakkaalle vakuutetaan, kuinka tärkeitä he ovat, mutta samalla firman sisällä tehdään kalkulaatioita, ketkä ovat menetettävissä ja mikä kenenkin kannattavuus on.

Sieltä tulee myös se, että yleensä parasta kriisiviestintää on sanoa mahdollisimman vähän, koska kaikkeen sanottuun vedotaan.

Kiitos että selvensit.

Ap

Sori nyt vaan mutta lähtökohtaisesti ei parisuhteessa ole "Kaikki hyvin" jos jompikumpi sortuu pettämiseen.