Lue keskustelun säännöt.
Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
28.08.2024 |
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (1940)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole Ap, mutta pakko todeta että hyvin sanottu !
Kun vaan Ap nyt ymmärtäisi, että tuollainen mies ei muutu.
Kai mä jollain tapaa toivon että totuus löisi häntäkin vasten kasvoja, ikääkin jo on. Jotenkin mun vaan yhä on vieläkin vaikea tajuta että näin todella on käynyt, edelleen sangen absurdia ja epätodellista että hän kykenee tuollaisiin tekoihin.
Ap
Kun viittaat esim. tuohon ikään niin tuntuisiko Sinusta hyvältä, että miehesi "tahtoisi Sinut takaisin" sillä ajatuksella, että vanhenee ja esim. ei pärjäisi yksin. Tai että tulisi se päivä, että haluaisi sinut "kun niitä muita ei enään saa". Kyllä mies varmasti joskus tajuaa mitä on menettänyt, mutta onko sillä oikeasti väliä. Onko tuo sellaista rakkautta jota haluat? Kyse kun ei ole yhdestä yksittäisestä yhden yön hairahduksesta vaan miehesi on pettänyt pitkään esitellen hoitoja muille. Ja välillä viittaat miehen keski-ikään ja/tai ikäkriiseihin niin niitä sitten on jatkuvasti (nyt ja 12 vuotta sitten jne). Tiedän, että sattuu ja tuntuu käsittämättömältä, mutta olet elänyt onnellisena omassa kuplassa, mutta miehesi on valehdellut todella paljon.
Hitto, helmiä sioille.
Sinusta saa sen vahvan tunteen, että olet ollut upea vaimo ja äiti, kauniskin vielä. Sinusta saa joku päivä upean naisen joku ihana (kiltti, hyvä) mies joka osaa arvostaa Sinua. Tiedän, että liian aikaista, mutta muista että ansaitset parempaa.
Apua, melkein itkin kun luin tuon lopun. Kiitos ihana!
En mä halua miestä takaisin millään muulla perusteella kuin sillä että hän on valmis täydelliseen muutokseen, valmis täysillä panostamaan meihin, valmis olemaan kerrankin epäitsekäs, valmis keskustelemaan.
No kun mies on nyt kuusikymppinen ja edellinen tuollainen vastaava hoito oli viisikymppisenä, niin puhuisin kyllä jonkinlaisista ikäkriiseistä, viiden- ja kuudenkympin. Toki en mä tiedä mitä muita hoitoja hänellä on mahtanutkaan olla...Viisikymppisenä klassisesti myöskin hankki moottoripyörän, aiemmin ei olisi tullut kuuloonkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä tarkoitat tuolla että "kertoo teidän suhteesta kaiken?"
Sitä, että vaikka toimintasi ollut varmaan ysi puoli tai kymppi miikka, hän oli valmis riskeeraamaan sen, mitä hänelle annat. Joten kokonaiskuvassa, vaikka hommasi hyvin hoiditkin, et ollut niin merkityksellinen, että riski olisi jätetty ottamatta.
Normaalia bisneslogiikkaa, joka selkeästi miehellä on siirtynyt myös perhe-elämän puolelle. Jokaiselle asiakkaalle vakuutetaan, kuinka tärkeitä he ovat, mutta samalla firman sisällä tehdään kalkulaatioita, ketkä ovat menetettävissä ja mikä kenenkin kannattavuus on.
Sieltä tulee myös se, että yleensä parasta kriisiviestintää on sanoa mahdollisimman vähän, koska kaikkeen sanottuun vedotaan.
Tämä. Ihmisuhteissa toteutettuna puhdasta sosiopatiaa! Minusta on aivan uskomatonta että tällaisia ihmisiä ylipäätään on!
Niin minustakin! Täysin absurdia. Ihan kuin eläisin jossain elokuvassa, niin epätodellista kaikki on ollut.
Ap
Minä naisena oikeasti kavahdan ajatellessani niitä "bisnesvuosiani". Se meno oli oikeasti jotain ihan älytöntä, monikin on täällä kuvaillut. Ja etenkin niillä menestyneillä miehillä, voihan sitä nyt ajatella ihan siltä pohjalta, että vietämme yleensäkin töissä aimo osan elämästä ja he viettävät vielä enemmän, kun eivät ihan normipäivää tee.
Kun ovat siellä niiden lainalaisuuksien maailmassa myös sen kasvuikänsä. Siis menevät sinne päälle parikymppisinä. Kyllä sekin mieltä muokkaa. Ap kuvaa, miten on aikuistunut ja kasvanut suhteessa miehen kanssa - no mies on tehnyt sen saman siellä bisnesmaailmassa.
Tämä on valitettavan yleinen kuvio vielä meidän ikäluokassa, nuoremmat osaavat katsella näitä ilmiöitä terveemmin, toki varmaan myös kiitos meidän vanhempien esimerkin.
Miehen tuleva eläkeikä taatusti vaikuttaa, mutta mitä olen siitä nähnyt, vauhtihan siinä vaan kasvaa ja kiukku ja katkeruus, joka ikävä kyllä myös sitten puretaan siellä kotona.
Alaluokan ihmisille on tyypillistä kytkeä toisiinsa
a) seksi ja rakkaus. Kullin uittamista vieraassa römpsässä ei osata nähdä sinä mitä se oikeasti on. Eli juuri vain elinten hinkkaamista. Aivan suotta ylidramatisoida pientä sivusäätöä; ja
b) rakkaus ja avioliitto. Ylemmissä sosioekonomisissa kerroksissa on tapana nähdä avioliitto ennemminkin sopimuksena yhteiselämästä, siitä että muodostetaan yhteinen kotiTALOUS. Tähän liittyy myös molempien suvut, ja erityisesti yhteiset lapset. Se jos toisen naama alkaakin kyllästyttää, tai ei enää tunne perhosia vatsassa, ei ole mikään syy rikkoa perhettä.
Miehen tuleva eläkeikä taatusti vaikuttaa, mutta mitä olen siitä nähnyt, vauhtihan siinä vaan kasvaa ja kiukku ja katkeruus, joka ikävä kyllä myös sitten puretaan siellä kotona.
Kunpa vain mies olisi tajunnut itsekin mistä oikeasti kiikastaa ja kannattiko sen vuoksi rikkoa koti ja avioliitto? Toki naimisissahan tässä yhä ollaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap
Minä sain vastikään tietää mieheltä itseltään, että mieheni petti minua aika suhteen alussa, ennen lapsia. Kyseessä oli yhden kerran tapahtunut kännipano. Meillä erona teihin siis se, että kyseessä ei ollut pidempi salasuhde ja asiasta kuulin mieheltä. Kun asiasta sain tietää niin käsittelimme asiaa yhdessä juurta jaksain. Esim. Mikä johti tähän, miksi, kuka tietää asiasta jne. Mies oli halukas asian käsittelyyn ja kertoi asiasta kaikki mitä kysyin, vaikka selkeästi asia ahdisti häntäkin kovasti.
Hän katui kovasti tapahtunutta, mutta toisaalta oli helpottunut, että asia tuli esiin eikä hänen tarvinnut asiaa enää salailla. Hän kertoi, ettei ollut halunnut loukata sillä että olisi kertonut eikä tajunnut kuinka paljon loukkasi salailullaan. Kertoi myös, että se tiedostamattaan oli vaikuttanut hänen käytökseensä ja sulkeutui monessa asiassa, jolla ei ollut edes vaikutusta asiaan. Olen huomannut näin jälkikäteen, että olen kyllä huomannut monia tilanteita, joissa on ollut jotain epämääräistä ja koenkin että niiden takia olemme olleet etäämmällä toisistamme kuin olisi ollut mahdollista.
Keskusteltiin syistä, jotka tapahtuneeseen johti ja osa syistä nousi meidän parisuhteesta, mutta suurin syy oli mies. Hän myöntää, että siinä tilanteessa oli keskenkasvuinen ja itsekäs kusipää eikä osannut/halunnut/uskaltanut kohdata itseään, ongelmiaan tai meidän parisuhteessa olevia haasteita. Ja tämän näen yhteiseksi sinun tapauksessasi.
Aluksi syyttelin asiasta itseäni ja kritisoin omaa toimintaani. Mietin mitä olin tehnyt väärin tai miksi en ollut aiemmin tajunnut asiaa. Häpesin, että minua oli kohdeltu niin.
Lopulta tajusin, että tässä ei ollut kyse minusta. Toki olen toinen osapuoli meidän parisuhteessa ja olen tehnyt asioita, joissa olisin voinut toimia paremmin, mutta en ole vastuussa miehen teosta. Kyseessä ei ole minun huonouteni, ulkonäköni tai mikään minussa oleva ominaisuus. Toisaalta teon syy ei myöskään ollut toinen nainen. Kyseessä ei ollut hänen paremmuutensa, ulkonäkönsä tai muu ominaisuutensa.
Kerroit, että kakkosen ulkonäkö ei ole sellainen, johon mies olisi hullaantunut ja samaa sanoi minun mieheni. Miehen mukaan kakkonen ei ollut millään asteikolla parempi.
Tajusin myöhemmin, että se ei ole asiassa millään tavalla merkityksellistä. Mies on valinnut toimia väärin minua kohtaan ja hän on vastuussa yksin teoistaan. Tokikaan mies ei ole asiaa näin ajatellut, että valitsisi toimia väärin minua kohtaa, vaan hänen toimintansa on pyörinyt pelkästään oman navan ympärillä.
Näiden asioiden tajuaminen helpotti minulla asian käsittelyä ja jollain tavalla olen nyt itsetunnoltani vahvempi. Minä en olemassaolollani ole vastuussa muiden teosta.
Ymmärrän hyvin ajatuksesi kakkosesta ja mikä tähän johti, mutta älä käytä siihen liikaa energiaa. Syy ei ole sinussa.
Entinen miehesi vaikuttaa ihmiseltä, joka ei uskalla kohdata asioita ja toimii siksi, miten toimii. Eli on itsekäs kusipää. Ehkä joskus tilanne muuttuu ja saatte käytyä rehellisen keskustelun asiasta. Mutta toivon kuitenkin, että saat rinnallesi joskus jonkun muun, joka näkee sinut sellaisena kuin olet ja osaa sitä arvostaa.
Kaikkea hyvää
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä tarkoitat tuolla että "kertoo teidän suhteesta kaiken?"
Sitä, että vaikka toimintasi ollut varmaan ysi puoli tai kymppi miikka, hän oli valmis riskeeraamaan sen, mitä hänelle annat. Joten kokonaiskuvassa, vaikka hommasi hyvin hoiditkin, et ollut niin merkityksellinen, että riski olisi jätetty ottamatta.
Normaalia bisneslogiikkaa, joka selkeästi miehellä on siirtynyt myös perhe-elämän puolelle. Jokaiselle asiakkaalle vakuutetaan, kuinka tärkeitä he ovat, mutta samalla firman sisällä tehdään kalkulaatioita, ketkä ovat menetettävissä ja mikä kenenkin kannattavuus on.
Sieltä tulee myös se, että yleensä parasta kriisiviestintää on sanoa mahdollisimman vähän, koska kaikkeen sanottuun vedotaan.
Wow, siis wow. Kuvailit niin hyvin mun ex:n arvomaailmaa ja ajatusmaailmaa. Meidän suhteesta puhuttiin loppua kohden bisnestermein osoittamaan, että tyyliin huono investointi. Kyse oli myös siitä, etten tuonut enää lisäarvoa hänen elämäänsä. Se tuntui aidosti siltä, että sain potkut ilman kirjallista varoitusta. Tai että olin ollut koko suhteen tietämättäni koeajalla. Ero osui juuri siihen aikaan, kun uralliset satsaukset alkoivat poikimaan ja meni kovaa.
Yksin hän ei jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kopioitu teksti, lainaus ei taas toimi: Apua, melkein itkin kun luin tuon lopun. Kiitos ihana!
En mä halua miestä takaisin millään muulla perusteella kuin sillä että hän on valmis täydelliseen muutokseen, valmis täysillä panostamaan meihin, valmis olemaan kerrankin epäitsekäs, valmis keskustelemaan.
No kun mies on nyt kuusikymppinen ja edellinen tuollainen vastaava hoito oli viisikymppisenä, niin puhuisin kyllä jonkinlaisista ikäkriiseistä, viiden- ja kuudenkympin. Toki en mä tiedä mitä muita hoitoja hänellä on mahtanutkaan olla...Viisikymppisenä klassisesti myöskin hankki moottoripyörän, aiemmin ei olisi tullut kuuloonkaan. Ap
Ole hyvä
Tunnen jostain syystä valtavaa sympatiaa, olen siis myös petetty ja eronnut (28 vuotta oltiin yhdessä).
Totta kyllä tuo viiden- ja kuudenkympin osuminen, mutta ei mikään kriisi oikeuta moiseen toimintaan.
Minulla mies (ex) oli juuri täyttänyt 49 vuotta kun kaikki alkoi. Niin, moni asia jota kirjoitat oli samaa = kiukku, puhumattomuus, kotona oli s#ksiäkin, mies sanoi minulle "että vika ei ollut minussa" jne.
Olen nyt 51 vuotias nainen ja tapasin ihanan 58 vuotiaan miehen, olemme kohta 1,5 vuotta olleet yhdessä. Puheyhteys on parasta, vasta uuden miehen myötä olen tajunnut kuinka paljon helpompaa on kun toinenkin puhuu. No, ihanaa on tämä kutkutuskin mahanpohjassa.
En olisi eron jälkeen kuvitellut ikinä, että pääsen erosta eteenpäin. Niin ja minä en ole saanut ikinä lisätietoja, en edes tiedä kuinka kauan suhde oli kestänyt jne. Olisin halunnut tietää totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan ihmisille on tyypillistä kytkeä toisiinsa
a) seksi ja rakkaus. Kullin uittamista vieraassa römpsässä ei osata nähdä sinä mitä se oikeasti on. Eli juuri vain elinten hinkkaamista. Aivan suotta ylidramatisoida pientä sivusäätöä; ja
b) rakkaus ja avioliitto. Ylemmissä sosioekonomisissa kerroksissa on tapana nähdä avioliitto ennemminkin sopimuksena yhteiselämästä, siitä että muodostetaan yhteinen kotiTALOUS. Tähän liittyy myös molempien suvut, ja erityisesti yhteiset lapset. Se jos toisen naama alkaakin kyllästyttää, tai ei enää tunne perhosia vatsassa, ei ole mikään syy rikkoa perhettä.
Tämä on aivan totta. Ja lisäksi
c) Ylemmissä sosioekonomisissa kerroksissa on tapana kytkeä toisiinsa raha ja onnellisuus. Sen vuoksi rahasta pidetään ylisukupolvisesti panikoiden kiinni, koska kuvitellaan, että näin onnellisuus on varmistettu.
Ikäväksi nämä totuudet tekee se, että kohta c;n vuoksi ylemmissä sosioekonomisissa kerroksissa kullin uittaminen vieraissa römpsissä on kuitenkin todellinen uhka koko suvulle, eli aina on vaarana, että joku alaluokan heitukka osaa iskeä oikealla tavalla ylemmän sosioekonomisen kerroksen tunnetusti heikkoon miesainekseen ja siinä menee sitten niin suvun kuin yhteisten lasten onni.
On sitä hukattu kokonaisia kartanoita piikatytön essun alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä hukattu kokonaisia kartanoita piikatytön essun alle.
😂🤣😁 Miksi täällä saa antaa vain yhden vaivaisen peukun!
Kun ovat siellä niiden lainalaisuuksien maailmassa myös sen kasvuikänsä. Siis menevät sinne päälle parikymppisinä. Kyllä sekin mieltä muokkaa. Ap kuvaa, miten on aikuistunut ja kasvanut suhteessa miehen kanssa - no mies on tehnyt sen saman siellä bisnesmaailmassa.
Tämä on oikeasti todella hyvä pointti! Etenkin näiden vanhempien sukupolvien ollessa kyseessä, kyllä se vaati tietynlaista luonnetta edes lähteä näihin "bisneshommiin", päästä niihin ja menestyä siellä. Ja sitten kun sitä on tosiasiallisesti suurin osa elämästä, eli ns. kaikki tärkeä on siellä ja kotona käydään huoltoreissulla, niin totta kai siitä kovasta kusipäisyydestä tulee normi.
Siellä on vahvimman laki, jokainen kahmii, mitä saa. Joten miksi ei muussakin elämässä ja pois alta risut ja männynkävyt.
Ja tämähän selittää niiden tuttavapariskuntienkin asenteet, ehkä mies on heidänkin suhteensa vaikutusvaltaisessa asemassa?
Tuo oli kanssa hyvin sanottu, että asenne on koska mä voin. Ap, oletkin ehkä eka, joka osoittaa, että teoilla on seuraukset. Saattoi mies todella yllättyä, vähän kuin että hiiri puraisee kettua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan ihmisille on tyypillistä kytkeä toisiinsa
a) seksi ja rakkaus. Kullin uittamista vieraassa römpsässä ei osata nähdä sinä mitä se oikeasti on. Eli juuri vain elinten hinkkaamista. Aivan suotta ylidramatisoida pientä sivusäätöä; ja
b) rakkaus ja avioliitto. Ylemmissä sosioekonomisissa kerroksissa on tapana nähdä avioliitto ennemminkin sopimuksena yhteiselämästä, siitä että muodostetaan yhteinen kotiTALOUS. Tähän liittyy myös molempien suvut, ja erityisesti yhteiset lapset. Se jos toisen naama alkaakin kyllästyttää, tai ei enää tunne perhosia vatsassa, ei ole mikään syy rikkoa perhettä.
Tämä selvä! Minäpä pirautan tästä noille vientiyrityksen setämiesten rouville, ja kerron pikkutyttöseikkailuista Kiinan maksullisissa! Ei Mikään Syy Rikkoa Perhettä!
Musta tuntuu, että nuoremmissa sukupolvissa erotaan nopeammin, myös näissä bisnespiireissä. Saatetaan siis siirtyä suhteesta toiseen, mutta ei ole niin tavallista enää tuollainen vuosia kestävä kaksoiselämä? Aika moni tuntuu menevän viikko-viikolla ja on kaikenmaailman uusperhevirityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää mihin ominaisuuksiin ap miehessä rakastui, jos ulkonäkö ja ammatillinen menestys jätetään pois laskuista?
Ei millään pahalla, mutta kaiken kertomasi perusteella mies vaikuttaa sellaiselta, josta kuka tahansa itseään arvostava nainen pysyttelisi kaukana. Itsekäs sovinisti, joka ei osaa puhua tunteistaan, eikä selvittää ongelmiaan. Ei osallistu lasten hoitoon tai elämään, kiukutteleva marttyyri ja pettäjä, joka kiinni jäämisensä jälkeenkään ei pyydä anteeksi tai selitä tekoaan.
Miten hän on osoittanut rakastavansa ja arvostavansa sua (ja nyt ei puhuta seksielämästä)? Se, että hän sanoo, että pettäminen ei liity sinuun, ei ole arvostamista.
Miehen sijaan sun kannattaisi suunnata katse itseesi.
Miksi olet kestänyt huonoa, itsekästä käytöstä koko avioliiton ajan? Miksi olet vetänyt perhe-elämäruljanssia yksin ja rakentanut idylliä ja antanut miehen olla vapaamatkustajana? Hoivaamisessa ja passaamisessa ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta silloin kannattaa olla varma, että toinen osapuoli aidosti arvostaa sitä.
Aina kun puhutaan tunteista, vastaat, että kyllä sinä olet rakastanut, arvostanut ja tuntenut kiintymystä. Tätähän ei kukaan ole epäillytkään, mutta et sinä voi näitä tehdä miehen puolesta. Vaikuttaa siltä, että teidän parisuhde on pelkästään sun ponnistelujen varassa.
Tällaisia tarinoita oli takavuosina pilvin pimein. Onneksi olet jo sitä ikäluokkaa, jolla oma työ ja aito mahdollisuus lähteä.
Miehesi hyvin todennäköisesti on jo menetetty tapaus henkisen kehittymisen suhteen. 6-kymppisenä on jo suurin osa elämää takanapäin. Jos ei siihen mennessä ole tuntenut tarvetta itsetuntemukseen, ei sitä todenäköisesti enää herääkään.
Isäni oli 11 vuotta äitiäni vanhempi ja se oli ehdottomasti liikaa. Onnettoman avioliiton lisäksi äiti joutui myös isän loppuvuosina omaishoivaajan rooliin. Oikeasti tämä pettämisen paljastuminen on sun kannalta onnekasta. Voit väistää tulevaisuuden kiukkuisen vanhemman aviomiehen omaishoitajana.
Just näin ap, sä väistit luodin. Kiukkuisen vanhemman pettäjmiehen omaishoitajuus, voi apua.
Moni nainen elää neli-viisikymppisenä ihanaa itsenäistä elämää: uusia harrastuksia, ystäviä, vaelluksia, teatteria, keikkoja, matkoja, maratoneja, joogaa, avantouintia. Jos mahdollista, hommaa vaikka pt. Uusia ystäviä voit löytää vaikka eroseminaarista, erilaisista naisten ryhmistä, sinkkuryhmistä, työväenopiston kursseilta yms. Toki voit mennä uutta parisuhdetta kohden, mutta elämä voi antaa sulle niin paljon muutakin.
Ajattele niin, että sait mielestäsi irti jo sen kaikkein arvokkaimman: lapset. Nyt ne itsenäisiä aikuisia, joihin sulla on suhteet kunnossa. Aikanaan voi tulla lapsenlapsia, mutta just nyt ei mikään vaimon, äidin tai isoäidin rooli sua määrittele. Mieti mikä vapaus.
Hyvä ketju, hyviä kommentteja! Näin sivusta vaan huutelen.
🇺🇦🇮🇱
Mitä tuntee. Mitä kysytään.
Ei tunne mitään.
Kenenkään kanssa.
Kyrpäkään ei oikein tunne.
Ei tunne mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää mihin ominaisuuksiin ap miehessä rakastui, jos ulkonäkö ja ammatillinen menestys jätetään pois laskuista?
Ei millään pahalla, mutta kaiken kertomasi perusteella mies vaikuttaa sellaiselta, josta kuka tahansa itseään arvostava nainen pysyttelisi kaukana. Itsekäs sovinisti, joka ei osaa puhua tunteistaan, eikä selvittää ongelmiaan. Ei osallistu lasten hoitoon tai elämään, kiukutteleva marttyyri ja pettäjä, joka kiinni jäämisensä jälkeenkään ei pyydä anteeksi tai selitä tekoaan.
Miten hän on osoittanut rakastavansa ja arvostavansa sua (ja nyt ei puhuta seksielämästä)? Se, että hän sanoo, että pettäminen ei liity sinuun, ei ole arvostamista.
Miehen sijaan sun kannattaisi suunnata katse itseesi.
Miksi olet kestänyt huonoa, itsekästä käytöstä koko avioliiton ajan? Miksi olet vetänyt perhe-elämäruljanssia yksin ja rakentanut idylliä ja antanut miehen olla vapaamatkustajana? Hoivaamise
Näin on, ero voi olla sinulle Ap onnenpotku. 👍
Kiitos kaikille koko ketjusta.
Myös minun oloni on tämän ketjun ansiosta nyt huomattavasti kevyempi. Olen se, joka jäi pettäjämieheni kanssa yhteen. Opettelen nyt elämään pääasiassa itselleni, "minä itse ensin" tyyliin itsekkäästi minäkin. Ukon passaukset on passattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan ihmisille on tyypillistä kytkeä toisiinsa
a) seksi ja rakkaus. Kullin uittamista vieraassa römpsässä ei osata nähdä sinä mitä se oikeasti on. Eli juuri vain elinten hinkkaamista. Aivan suotta ylidramatisoida pientä sivusäätöä; ja
b) rakkaus ja avioliitto. Ylemmissä sosioekonomisissa kerroksissa on tapana nähdä avioliitto ennemminkin sopimuksena yhteiselämästä, siitä että muodostetaan yhteinen kotiTALOUS. Tähän liittyy myös molempien suvut, ja erityisesti yhteiset lapset. Se jos toisen naama alkaakin kyllästyttää, tai ei enää tunne perhosia vatsassa, ei ole mikään syy rikkoa perhettä.
Tämä selvä! Minäpä pirautan tästä noille vientiyrityksen setämiesten rouville, ja kerron pikkutyttöseikkailuista Kiinan maksullisissa! Ei Mikään Syy Rikkoa Perhettä!
Juu, kyllä olisi myös villin idänkaupan vuosilta ollut pikkurouville kerrottavaa, kun nahkatakit nus*ittiin. Kirjaimellisesti!
Huoramarkon horinaa.