Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Tarttuisin ap sinuna myös tuohon miehesi (tai eksäsi) huutamiseen. Jos reaktio tuollaisessa tilanteessa on raivostuminen ja kiukuttelu, niin ei se kyllä vaikuta yhtään siltä, että hän olisi pahoillaan ja surullinen puolestasi. Pikemminkin vain ärsyyntynyt siitä, että hyvä kuvio meni piloille ja nainen jättää hänet. Luulisi, että pikemminkin sinä olisit se joka huutaisi. Mutta mies huutaa. Koska on turhautunut ja itsekeskeinen edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole armollinen itsellesi Ap, kaikesta on vasta hyvin vähän aikaa ja pää pyöii väkkäränä ajatusten sinkoillessa. Kun menitte yksiin nuorena, olet kasvanut tiettyyn sokeuteen (tiedän, itsellä kävi samoin). Siitä irrottautuminen vie hetken, ja siinä auttaa nämä lisäpaljastukset. Saat nyt tietää millainen miehesi oikeasti on.



Diagnoosi on hyvin yksinkertainen: selkärangaton kokovartalomul**u.

Kokoan tähän nyt ajatuksia Ap:lle (luin koko ketjun!)

Kyllä mä sain mennä ja meninkin, tietysti, mutta mulle ei olisi sallittu konsanaan mitään Levi-/Ruka-/Tahko-reissuja naisten kanssa ilman suksia! 

Sallittu? Tottelitko miehen vaatimuksia (siis vaikka et olisi halunnut mennä suksitta)?



Välihuomautuksena: kovin toista epäilevä on lähes poikkeuksetta syypää itse epäiltyyn tekoon. Eli sanoisin, että 100% varmuudella miehesi on tehnyt jotain sellaista, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tuo 12 v takainen juttu? Yksi monista. laskettelureissuilla on taatusti lasketeltu vain vällyjen välissä.

Mä olen monta kertaa kehoittanut miestä menemään terapiaan, sanoo että sellaiset ei häntä varten ole. On kuulemma parempi olla kova kuin pehmeä, pärjää paremmin elämässä. Eikä tuossa iässä enää taida terapoinnista olla hyötyä, ehkä avaa silmänsä sille mitä menetti, ehkä ei.

Olet edelleen hoivaamassa häntä, vaimoilemassa, ajatustasolla. Hän on aikuinen ihminen, jos hän ei hae apua, se on hänen vastuullaan.

Mielenkiintoista, että Ap käyttää termiä*uoraaminen, tai sitten mies käyttää sitä hänestä. Eikös se ole ammatti, jossa henkilö myy palveluksiaan ja saa rahaa vastikkeeksi?



Miksi puhut itsestäsi niin rumalla verbillä? Ja millä lihaksilla mies käyttää sellaista verbiä sinusta? Et ole vielä missään nimessä valmis mihinkään uuteen suhteeseen, mutta jos tarjolla on itsetuntoa kohottavaa seksisuhdetta, nappaa siitä kiinni ja hae naiseutesi ja valtasi takaisin itsellesi.

Paljon, paljon kiitoksia sulle tästä! Olet todella nähnyt vaivaa ja uhrannut ajatuksia tähän kirjoitukseen. Olet kultaa. 

Niin, jos mä olisin halunnut (no en ikinä halunnut) lähteä hiihtokeskuksiin ilman suksia, niin siitä olisi tullut sota ja varmaan olisi huudettu että takaisin ei ole tulemista. Niinpä niin, pata kattilaa soimaa...

Kyllä, mä olen hoivaajaluonne. Aina hoivaamassa toisia, myös miestä edelleen. Itselle huono luonteenpiirre, tiedän. Mä olen liiankin empaattinen, kun taas mies on suorastaan aliempaattinen. Olisiko enemmän meidän naisten helmasynti?

Mies tosiaan käyttää termiä *uoraaminen kun pelkää että aloitan nyt uuden s*ksisuhteen. Mutta ei tiedä että olen sellaisen jo aloittanut, ilman tunteita. Ehdottomasti EN ole valmis uuteen rakkaussuhteeseen, mutta kieltämättä s*eksisuhde (no kerran olemme sitä harrastaneet, mutta luulen että lisää on luvassa) antaa mulle lisäboostia ja tunnetta että minä olen yhä haluttava nainen ja kelpaan. 

Ja niin, tuskin tulen milloinkaan vastauksia mihinkään saamaan. Mies ei tiedä niitä itsekään. 

Pärjään kyllä, kiitos sulle. <3

Ap

Alusta asti oli tunne, että pettäminen josta mies jäi kiinni oli vain jäävuoren huippu. Ikävä kyllä näin on. 

Minusta tuntuu Ap:n puolesta äärettömän pahalta se kuinka julkisesti mies on kulkenut naisten kanssa, kuinka on kehdannut viedä yhteisten ystävien juhliin yms. En voisi ikinä antaa anteeksi, enkä hyväksyä. Sen tiesin, että miehet pitää toistensa puolia, mutta kukaan naisista ei sanonut Ap:lle mitään, en Heitä ystäväkseni kutsuisi. 

Olisi nyt hyvä, että Sinulla nousisi sellainen viha joka auttaa toipumaan/hyväksymään eron ja ymmärtämään sen, että millään mitä mies Sinulle sanoo ei ole enää merkitystä. Toki vihaan ei kannata jäädä, tärkeintä on että et katkeroidu. Olet liian hyvä exällesi, muista se.

Oma tarina vähän lievempi, mutta kerron silti. Mies jäi kiinni nettipettämisestä. Ei ollut koskaan tavannut naista, mutta laskin ihan täysin pettämiseksi, oli haaveiltu paneskelusta oikein eläväisesti viestien välityksellä. Ja tämä sai epäilemään, että ehkä oikeaakin pettämistä on joskus ollut, kuka tietää. 

Tätä ennen meillä oli ollut pitkään halutonta MIEHEN takia. Ei halunnut seksiä kanssani, vaikka asiaa puitiin läpi terapiassa asti. Ehdotin avointa suhdetta, mutta se ei sopinut miehelle. Ei halunnut, että minä olisin kenenkään toisen kuin hänen kanssaan. 

Tämä miestyyppi on luonteeltaan läpikotaisin itsekeskeinen. Haluaa itse kaiken, mutta ei salli puolisolle samaa. Tätä on mahdotonta ymmärtää, jos on itse luonteeltaan epäitsekäs ja empaattinen. Ajatusmalli on täysin erilainen näiden kahden eri ihmistyypin päässä. Epäempaattinen ja itsekäs ihminen toimii omista lähtökohdistaan. Ei hän välitä siitä, miltä muista tuntuu. Hän himoitsee alkuhuumaa, seksiä ja huomiota kauniilta naisilta, mutta haluaa myös pullantuoksuisen omakotitalon, jossa vaimo ja lapset odottavat töiden jälkeen. Jos tällainen peli ei sinulle sovi, niin nosta kytkintä.

Näillä itsekkäillä miehillä on tapana lokeroida naisia eri käyttötarkoituksiin itseään varten. On se pullantuoksuinen kotivaimo, ja sitten on se verkkosukilla varustettu kuuma ja himokas nuori nainen. Heidän päähänsä ei sovi, että se pullantuoksuinen kotivaimokin on ihan samalla tavalla seksuaalinen, himoittava ja kokonainen ihminen, jolla on monta roolia elämässä. Tämä lokerointi johtuu luultavasti osittain siitä, että mies itse ei ole kokonainen itsensä kanssa ja on liian epävarma antaakseen jonkun muun olla kaikkea sitä samaan aikaan. 

Tässä keittiöpsykologiaa itsekkäistä miehistä!

t. Avioeronnut

Toistuvasti pettävillä ihmisillä on kyky asettaa asiat ja ihmiset omiin erillisiin lokeroihinsa.



Vaimo ja lapset kuuluvat perhelokeroon ja sivusuhteet omaansa. Ei näiden välillä edes nähdä mitään yhteyttä. En usko, että pettäjä edes tuntee huonoa omaatuntoa pettämisestään, toki suuttumusta kun eri lokeroihin asetetut ihmiset joutuvatkin vahingossa tietämään toisistaan, vaikka niin ei ole edes tarkoitus.

Ei mies siellä pettämisreissuillaan vaimoaan ajattele, koska vaimo kuuluu sinne pettämisestä erillisiin lokeroon. Pettäjän mielestä vaimolla ei ole oikeuttakaan vaatia uskollisuutta. Häneltä vaaditaan vaan sitä, että ei ole tietävinään pettämisestä, vaikka sisimmässään tietäisikin.

Ap, olet varmaan ollut tässä mielessä mielessä aika ihanteellinen vaimo kiltteytesi ja hoivaajaluonteesi vuoksi. Varhainen sitoutumisesi mieheen on tätä myös edesauttanut. Jos hän kolmikymppisenä rakastui alle parikymppiseen, osasyynä on voinut olla viattomuutesi tässä suhteessa.Oman ikäisensä kanssa olisi joutunut ehkä kovemmalle.



Luultavasti sinäkin kolmikymppisenä olisit kerännyt enemmän elämänkokemusta miehistä, etkä ehkä olisi ollut niin sinisilmäinen. Ehkäpä mies kasvatti sinusta tiedostamattaankin tottelevaista vaimoa, joka ei kysele eikä kyseenalaista.



Se, että tuttavapiirinne ihmiset eivät ole sinulle kertoneet näkemistään miehen touhuista on jossain määrin ymmärrettävää. Suomalaisessa kulttuurissa toisten perhe-elämään puuttumiseen on korkea kynnys. Ovat mahdollisesti ajatelleet, että sinä tiedät, mutta et välitä tia halua tietää enempää.



Oma tätini eli koko elämänsä avioliitossa, jossa miehellä pitkäaikainen rakastajatar. Täti sisimmässään tiesi asian, jonka tiesi koko lähipiiri, mutta ei myöntänyt, koska koki asian nöyryyttäväksi. Hänen mielestään oli parempi pitää kulissit pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Toistuvasti pettävillä ihmisillä on kyky asettaa asiat ja ihmiset omiin erillisiin lokeroihinsa.



Vaimo ja lapset kuuluvat perhelokeroon ja sivusuhteet omaansa. Ei näiden välillä edes nähdä mitään yhteyttä. En usko, että pettäjä edes tuntee huonoa omaatuntoa pettämisestään, toki suuttumusta kun eri lokeroihin asetetut ihmiset joutuvatkin vahingossa tietämään toisistaan, vaikka niin ei ole edes tarkoitus.

Ei mies siellä pettämisreissuillaan vaimoaan ajattele, koska vaimo kuuluu sinne pettämisestä erillisiin lokeroon. Pettäjän mielestä vaimolla ei ole oikeuttakaan vaatia uskollisuutta. Häneltä vaaditaan vaan sitä, että ei ole tietävinään pettämisestä, vaikka sisimmässään tietäisikin.

Ap, olet varmaan ollut tässä mielessä mielessä aika ihanteellinen vaimo kiltteytesi ja hoivaajaluonteesi vuoksi. Varhainen sitoutumisesi mieheen on tätä myös edesauttanut. Jos hän kolmikymppisenä rakastui alle parikymppisee

Tämähän on aivan klassinen malliesimerkki persoonallisuushäiriöisen ajatusmalleista. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Alusta asti oli tunne, että pettäminen josta mies jäi kiinni oli vain jäävuoren huippu. Ikävä kyllä näin on. 

Minusta tuntuu Ap:n puolesta äärettömän pahalta se kuinka julkisesti mies on kulkenut naisten kanssa, kuinka on kehdannut viedä yhteisten ystävien juhliin yms. En voisi ikinä antaa anteeksi, enkä hyväksyä. Sen tiesin, että miehet pitää toistensa puolia, mutta kukaan naisista ei sanonut Ap:lle mitään, en Heitä ystäväkseni kutsuisi. 

Olisi nyt hyvä, että Sinulla nousisi sellainen viha joka auttaa toipumaan/hyväksymään eron ja ymmärtämään sen, että millään mitä mies Sinulle sanoo ei ole enää merkitystä. Toki vihaan ei kannata jäädä, tärkeintä on että et katkeroidu. Olet liian hyvä exällesi, muista se.

Tuttuja on turha tuomita, he ovat todella ikävässä välikädessä. Tässäkin viestissä oli kaksinaismoralismia, eli miesten on ok pitää toistensa puolia, mutta ne naiset oli narttuja. Oikea kusipää on se ex-mies.

Lainaus: "Tuttuja on turha tuomita, he ovat todella ikävässä välikädessä. Tässäkin viestissä oli kaksinaismoralismia, eli miesten on ok pitää toistensa puolia, mutta ne naiset oli narttuja. Oikea kusipää on se ex-mies."

Ikävässä välikädessä ovat, mutta selkeästi ovat hyväksyneet miehen toiminnan. Ja nyt käsitit väärin, ei ole ok miestenkään "pitää toistensa puolta". Siitä olen samaa mieltä, että oikea ja ainoa kusipää on ex-mies.

Erosin aikoinaan miehestä joka omien sanojensa mukaan ei pettänyt, mutta koska piti valheen varjolla viettää viikonloppua toisen naisen kanssa en voi muuta kuin uskoa että valehteli.

Väitti menevänsä jonkun kaverisa mökille remontttia tekemään.  Alun alkaen epäilin, mutta kun sen naisen teini-ikäinen tytär  vahingossa lipsautti totuuden niin mikäs siinä auttoi.

Nainen asui samassa talossa tyttärensä ja poikansa kanssa kuin mekin. Meillä oli 4-vuotias tyttö.

Kun mies tuli kotiin sanoin että tiedän totuuden. Alkoi sen päiväinen väittäminen että ei ole totta ja varmasti oli siellä kaverin mökillä jne. Loputla sitten joutui myöntämään, ja ironisinta tässä oli että jos hän olisi heti myöntänyt, asiasta oltaisiin voitu puhua ja keskustella ja ehkä jatkaakin eteenpäin. Mutta kun piti valehdella,  se loukkasi siinä kaikkein eniten.

Joten hain eroa ja siinä se sitten.  Mies yritti kaikkensa etten laittaisi eroa eteenpäin mutta olin päätökseni tehnyt. Kyllä se hänelle todella kova paikka oli.  Olisi kannattanut ajatella ensin,  turha rypistää kun se on jo housuissa.

Kovasti oli katkera vuosia minulle. Ei tahtonut  päästä asiassa eteenpäin ja jatkaa elämää.  Kannattaisi aina ajatella ainakin kaksi kertaa ennenkuin sössii asiansa.

Ikävä tosiasia on, että viestintuojaa harvoin uskotaan. Jokunen aika sitten oli eräässä äitiryhmässä keskustelua, jossa joku nimettömästi kertoi, että vieras nainen lähestynyt häntä ja kertonut miehen pettämisestä ja kummallisesta kuntosalikäyttäytymisestä. Varmaan 8/10 vastaajista kyseenalaisti tämän viestintuojan kertomuksen, kysyttiin miksi uskoisit vierasta ennemmin kuin rakasta kumppania. Kuulemma on naisia, jotka haluavat tahallaan aiheuttaa hämminkiä toisten parisuhteissa.

Olin aivan hämmentynyt niistä vastauksista, kun asiallinen ja fiksu ryhmä muuten. Luulen että se on jokin ydinperheellisten naisten defenssi, ettei haluta uskoa edes toisten parisuhteista mitään tuollaista. En minäkään olisi uskaltanut edes ajatella, koska onhan parisuhteen lähtökohtana luottamus eikä sitä omasta kumppanistaan uskoisi. 

Pitäisi olla joku todella läheinen ystävä, että viesti menisi perille. Kaukaisempien kohdalla voi olla todella korkea kynnys puuttua, varsinkin kun monella on nykyään avoimia suhteita (tai sitten "avoimia").

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tosiasia on, että viestintuojaa harvoin uskotaan. Jokunen aika sitten oli eräässä äitiryhmässä keskustelua, jossa joku nimettömästi kertoi, että vieras nainen lähestynyt häntä ja kertonut miehen pettämisestä ja kummallisesta kuntosalikäyttäytymisestä. Varmaan 8/10 vastaajista kyseenalaisti tämän viestintuojan kertomuksen, kysyttiin miksi uskoisit vierasta ennemmin kuin rakasta kumppania. Kuulemma on naisia, jotka haluavat tahallaan aiheuttaa hämminkiä toisten parisuhteissa.

Olin aivan hämmentynyt niistä vastauksista, kun asiallinen ja fiksu ryhmä muuten. Luulen että se on jokin ydinperheellisten naisten defenssi, ettei haluta uskoa edes toisten parisuhteista mitään tuollaista. En minäkään olisi uskaltanut edes ajatella, koska onhan parisuhteen lähtökohtana luottamus eikä sitä omasta kumppanistaan uskoisi. 

Pitäisi olla joku todella läheinen ystävä, että viesti menisi perille. Kaukaisempien kohdalla voi olla tod

Joo. Tämän vuoksi kannattaakin olla ihan näyttöä: laittaa sähköpostit/viestit copy-pastella. 

Ei se mitään tunne.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään tunne.

Tämä. Hyvin usein nämä ovat ihan oikeasti tunnevammaisia elukoita. Egonsa palvojia. Varjoisia hahmoja tuhoamassa muita.

^ Kolmannella osapuolella vaan harvoin on niitä viestejä tai muita todisteita, on vain puolitutun sana vastaan sen rakkaan puolison sanaa. 

Itse olen ollut tilanteessa, jossa läheinen ystävä oli pitkään toisena naisena. En tuntenut vaimoa, mutta kamppailin sen kanssa, otanko yhteyttä vai en. En lopulta ottanut, koska lojaliteetti omaa ystävää kohtaan oli suurempi kuin tuntematonta vaimoa kohtaan. Ei minulla olisi ollut myöskään todisteita.

Oli itselle rankka kokemus ja ystävyyssuhde meinasi katketa siihen. En lähtenyt edes parikymppisenä varattujen matkaan enkä oman eron jälkeen, itsellä on ollut aina korostettu moraali ja vastuuntunto erityisesti niitä pettäjien lapsia kohtaan. Olin paikoin ihan rikki jo tuosta. Se oli hyvä esimerkki siitä, kuinka moneen pettäminen voi vaikuttaa, ihan ulkopuolisiinkin!

Vierailija kirjoitti:

^ Kolmannella osapuolella vaan harvoin on niitä viestejä tai muita todisteita, on vain puolitutun sana vastaan sen rakkaan puolison sanaa. 

Itse olen ollut tilanteessa, jossa läheinen ystävä oli pitkään toisena naisena. En tuntenut vaimoa, mutta kamppailin sen kanssa, otanko yhteyttä vai en. En lopulta ottanut, koska lojaliteetti omaa ystävää kohtaan oli suurempi kuin tuntematonta vaimoa kohtaan. Ei minulla olisi ollut myöskään todisteita.

Oli itselle rankka kokemus ja ystävyyssuhde meinasi katketa siihen. En lähtenyt edes parikymppisenä varattujen matkaan enkä oman eron jälkeen, itsellä on ollut aina korostettu moraali ja vastuuntunto erityisesti niitä pettäjien lapsia kohtaan. Olin paikoin ihan rikki jo tuosta. Se oli hyvä esimerkki siitä, kuinka moneen pettäminen voi vaikuttaa, ihan ulkopuolisiinkin!

Tämä on aika yleistäkin. Mieheni entisessä vientialan duunissa oli tyyppejä, jotka Aasian työreissuissa kävivät hyvinkin nuorissa maksullisissa tytöissä. Keski-ikäisiä, perheellisiä ukkoja. Vaikka vaimoille ei tietääkseni kukaan ilmoittanut, alkoivat muut vältellä näitä tyyppejä sekä töissä että vapaa-aikana - sukupuoleen katsomatta. Levisi pedarijuttua ja ties mitä. Mieskin sanoi, että kyllä siinä tuli sellainen vastenmielisyys ja kuvotus koko persoonaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Kolmannella osapuolella vaan harvoin on niitä viestejä tai muita todisteita, on vain puolitutun sana vastaan sen rakkaan puolison sanaa. 

Itse olen ollut tilanteessa, jossa läheinen ystävä oli pitkään toisena naisena. En tuntenut vaimoa, mutta kamppailin sen kanssa, otanko yhteyttä vai en. En lopulta ottanut, koska lojaliteetti omaa ystävää kohtaan oli suurempi kuin tuntematonta vaimoa kohtaan. Ei minulla olisi ollut myöskään todisteita.

Oli itselle rankka kokemus ja ystävyyssuhde meinasi katketa siihen. En lähtenyt edes parikymppisenä varattujen matkaan enkä oman eron jälkeen, itsellä on ollut aina korostettu moraali ja vastuuntunto erityisesti niitä pettäjien lapsia kohtaan. Olin paikoin ihan rikki jo tuosta. Se oli hyvä esimerkki siitä, kuinka moneen pettäminen voi vaikuttaa, ihan ulkopuolisiinkin!

Tämä on aika yleistäkin. Mieheni entisessä viential

Paha 😳

Vierailija kirjoitti:

Tarttuisin ap sinuna myös tuohon miehesi (tai eksäsi) huutamiseen. Jos reaktio tuollaisessa tilanteessa on raivostuminen ja kiukuttelu, niin ei se kyllä vaikuta yhtään siltä, että hän olisi pahoillaan ja surullinen puolestasi. Pikemminkin vain ärsyyntynyt siitä, että hyvä kuvio meni piloille ja nainen jättää hänet. Luulisi, että pikemminkin sinä olisit se joka huutaisi. Mutta mies huutaa. Koska on turhautunut ja itsekeskeinen edelleen. 

Kyllä mäkin huusin! Ikinä ennen en ole huutanutkaan kuten mä huusin hänelle sen ajan kun pettämisen paljastumisen jälkeen asuttiin yhä yhdessä. Se oli lähes pelkkää riitelyä. Huusin tuskaani ulos ja itkin ja miehelle taisi kovin paikka koko hommassa olla se etten käyttäytynytkään enää kuin kiltti pikkuvaimo vaan uhmasin hänen korkeuttaan ja huusin ja haukuin. Ja kun hän huusi, huusin takaisin. Mä en selvästikään hänen mielestään olisi saanut näyttää niitä tunteita joita koin silloin kun olin järkyttynyt ja shokissa hänen teoistaan. 

Mutta olisin myös halunnut keskustella kaikessa rauhassa, siihen mies ei kyennyt. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alusta asti oli tunne, että pettäminen josta mies jäi kiinni oli vain jäävuoren huippu. Ikävä kyllä näin on. 

Minusta tuntuu Ap:n puolesta äärettömän pahalta se kuinka julkisesti mies on kulkenut naisten kanssa, kuinka on kehdannut viedä yhteisten ystävien juhliin yms. En voisi ikinä antaa anteeksi, enkä hyväksyä. Sen tiesin, että miehet pitää toistensa puolia, mutta kukaan naisista ei sanonut Ap:lle mitään, en Heitä ystäväkseni kutsuisi. 

Olisi nyt hyvä, että Sinulla nousisi sellainen viha joka auttaa toipumaan/hyväksymään eron ja ymmärtämään sen, että millään mitä mies Sinulle sanoo ei ole enää merkitystä. Toki vihaan ei kannata jäädä, tärkeintä on että et katkeroidu. Olet liian hyvä exällesi, muista se.

Kiitos kommentista! 

Mustakin ehkä kaikkein hirvittävintä on että mies on kuljetellut ainakin näitä kahta hoitoaan ympäriinsä kun mä olen odottanut kotona, silloin 12 v. sitten lasten kanssa. Hoitanut sillä välin kodin, lapset, koirat ja käynyt töissä. Ehkä helpompi olisi ymmärtää jos hän olisi salassa muhinoinut vaikkapa naisen kotona, mutta noinkin avoimesti on toiminut. Miten on pokkaa? Törkeää. Mies lähti menneenä kesänä Pori Jazzeille kun muutama ystäväpariskuntakin lähti. Hän varasi liput minulta kysymättä ja loukkaannuin, koska olisin myös tahtonut mukaan. Mutta kuinkas kävikään, mies oli ilmaantunut sinne kakkosen kanssa. Mietin että mitä siinä kohtaa on tuumannut nämä ystäväpariskunnat? Mä en olisi kyllä osannut olla mitenkään päin jos olisin ollut ystäväpariskuntien roolissa. Kaikki tiesivät että mies on naimisissa mun kanssa, mutta kukaan ei kertonut mulle. Mä itse kysyin asiasta mieheltä ja myönsi että kakkonen oli ollut siellä mukana. Myös silloin 12 v. sitten oli kuljetellut silloista naista monissa paikoissa joihin MIESpuolisten kavereidensa kanssa meni, silloin ei ollut mukana meidän ystäväpiirin naisia. 

En mä voikaan enää kutsua ystävikseni niitä ihmisiä jotka tiesivät mutta vaikenivat. Mies sanoi: "Älä heitä sekoita tähän, eivät he mitään ole sulle tehneet!" 

Joo, sellainen hyvä veli -kerhohan heillä on kaveripiirissä ja minäkin tiedän monta pettäjämiestä siitä ringistä. Joskus tuumin miehelle että "pitäisiköhän kertoa vaimolle, eikö olisi kohtullista?", niin mies on vastannut että "ei sekaannuta kenenkään väleihin." Sitten olen nyt ajatellen raukkamaisesti miehen pyynnöstä vaiennut, enää en vaikenisi. 

Niin, mäkin toivon että mulle nousisi viha ja inho. Mutta kun eivät nouse! Ehkä nousevat sitten kun suru ja koti-ikävä väistyvät? Kun olen sopeutunut paremmin näihin kaikkiin muutoksiin. Hankalaa kun tunteitaan ei voi pakottaa. Moni on ihmetellyt miten en vihaa enkä koe inhoa. Mutta kun en koe. Järki toki tunnistaa kaikki hänen pahat tekonsa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä miestyyppi on luonteeltaan läpikotaisin itsekeskeinen. Haluaa itse kaiken, mutta ei salli puolisolle samaa. Tätä on mahdotonta ymmärtää, jos on itse luonteeltaan epäitsekäs ja empaattinen. Ajatusmalli on täysin erilainen näiden kahden eri ihmistyypin päässä. Epäempaattinen ja itsekäs ihminen toimii omista lähtökohdistaan. Ei hän välitä siitä, miltä muista tuntuu. Hän himoitsee alkuhuumaa, seksiä ja huomiota kauniilta naisilta, mutta haluaa myös pullantuoksuisen omakotitalon, jossa vaimo ja lapset odottavat töiden jälkeen. Jos tällainen peli ei sinulle sovi, niin nosta kytkintä.

Näillä itsekkäillä miehillä on tapana lokeroida naisia eri käyttötarkoituksiin itseään varten. On se pullantuoksuinen kotivaimo, ja sitten on se verkkosukilla varustettu kuuma ja himokas nuori nainen. Heidän päähänsä ei sovi, että se pullantuoksuinen kotivaimokin on ihan samalla tavalla seksuaalinen, himoittava ja kokonainen ihminen, jolla on monta roolia elämässä.

Hyvin sanottu. Ehkä tekee tuollaisen toiminnan ymmärtämisestä vaikeaa kun itse on epäitsekäs ja empaattinen, vaikka empatia taas tekee sen että edes yrittää ymmärtää. Mutta tässä mun mieheni tapauksessa ainakaan nuo kaksi naista eivät ole olleet kauniita, oikeasti. Joku muu on viehättänyt kuin ulkonäkö. Se on tässä ketjussa tullut monta kertaa ilmi. Ja mä olin miehelle sekä se verkkosukkainen kuuma nainen että pullantuoksuinen kotiäiti, mikään ei vaan riittänyt. Äänen ihmettelin monta kertaa miehelle että voitko kertoa mikä meni vikaan, olisinko jotain voinut tehdä toisin?? En kuulemma. 

Ap

Vaimo ja lapset kuuluvat perhelokeroon ja sivusuhteet omaansa. Ei näiden välillä edes nähdä mitään yhteyttä. En usko, että pettäjä edes tuntee huonoa omaatuntoa pettämisestään, toki suuttumusta kun eri lokeroihin asetetut ihmiset joutuvatkin vahingossa tietämään toisistaan, vaikka niin ei ole edes tarkoitus.

Johtuisikohan miehen vihaisuus ja suuttumus tosiaankin tästä? Että jäi kiinni vaikka ei ollut tarkoitus. Hullua siinä tapauksessa edes kuljetella naisia ympäriinsä. Mutta Pori Jazzeilla kun kuulemma ei niin haitannut kun ei siellä ollut muita tuttuja kuin ne kaksi meidän ystäväpariskuntaa. Niinpä niin. 

 

Ap, olet varmaan ollut tässä mielessä mielessä aika ihanteellinen vaimo kiltteytesi ja hoivaajaluonteesi vuoksi. Varhainen sitoutumisesi mieheen on tätä myös edesauttanut. Jos hän kolmikymppisenä rakastui alle parikymppiseen, osasyynä on voinut olla viattomuutesi tässä suhteessa. Oman ikäisensä kanssa olisi joutunut ehkä kovemmalle.

Tää on kaikki totta. Hän sai nuoruuteni, kypsymättömyyteni, kiltteyteni ja miellyttämishaluni vuoksi muovata musta juuri sellaisen kuin halusi. Jos olisin ollut vanhempi ja elämää nähneempi, ei olisi onnistunut. Jännä nyt nähdäkin että miten hänen tulevien suhteidensa käy kun vanhempaa naista hän ei saa enää muokattua sellaiseksi kuin mut sai. 

Luultavasti sinäkin kolmikymppisenä olisit kerännyt enemmän elämänkokemusta miehistä, etkä ehkä olisi ollut niin sinisilmäinen. Ehkäpä mies kasvatti sinusta tiedostamattaankin tottelevaista vaimoa, joka ei kysele eikä kyseenalaista.

 

Luulen näin.





Se, että tuttavapiirinne ihmiset eivät ole sinulle kertoneet näkemistään miehen touhuista on jossain määrin ymmärrettävää. Suomalaisessa kulttuurissa toisten perhe-elämään puuttumiseen on korkea kynnys. Ovat mahdollisesti ajatelleet, että sinä tiedät, mutta et välitä tai halua tietää enempää.

 

Totta.







Taas yritin lainata kirjoittajaa, mutta saas nähdä millaista jälkeä sain aikaiseksi. Toivottavasti edes selvän saa. :)

Ap