Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on aivan klassinen malliesimerkki persoonallisuushäiriöisen ajatusmalleista. Ei sen kummempaa.

Kyllä niin montaa diagnoosia olen hänelle sovitellut, eihän tuo nyt normaalia käytöstä ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja on turha tuomita, he ovat todella ikävässä välikädessä. Tässäkin viestissä oli kaksinaismoralismia, eli miesten on ok pitää toistensa puolia, mutta ne naiset oli narttuja. Oikea kusipää on se ex-mies.

Varmasti ovat olleet ikävässä välikädessä, siihen mies heidätkin asetti. Reilua tuokin....? Toisen tuttavapariskunnan mies tuli mua autolla vastaan viime viikolla ja korostetun korkealle nosti kättä kun tervehti. Toisen tuttavapariskunnan mies taas tuli kaupassa kassajonossa mun taakse ja jollain tapaa surullisen säälivästi katsoi mun päälle ja hiljaa tervehti. Vaimoja en ole nähnyt. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Erosin aikoinaan miehestä joka omien sanojensa mukaan ei pettänyt, mutta koska piti valheen varjolla viettää viikonloppua toisen naisen kanssa en voi muuta kuin uskoa että valehteli.

Väitti menevänsä jonkun kaverisa mökille remontttia tekemään.  Alun alkaen epäilin, mutta kun sen naisen teini-ikäinen tytär  vahingossa lipsautti totuuden niin mikäs siinä auttoi.

Nainen asui samassa talossa tyttärensä ja poikansa kanssa kuin mekin. Meillä oli 4-vuotias tyttö.

Kun mies tuli kotiin sanoin että tiedän totuuden. Alkoi sen päiväinen väittäminen että ei ole totta ja varmasti oli siellä kaverin mökillä jne. Loputla sitten joutui myöntämään, ja ironisinta tässä oli että jos hän olisi heti myöntänyt, asiasta oltaisiin voitu puhua ja keskustella ja ehkä jatkaakin eteenpäin. Mutta kun piti valehdella,  se loukkasi siinä kaikkein eniten.

Joten hain eroa ja siinä se sitten.  Mies yritti kaikkensa etten laittaisi eroa eteenpäin mutta olin päätökseni tehnyt. Kyllä se hänelle todella kova paikka oli.  Olisi kannattanut ajatella ensin,  turha rypistää kun se on jo housuissa.

Kovasti oli katkera vuosia minulle. Ei tahtonut  päästä asiassa eteenpäin ja jatkaa elämää.  Kannattaisi aina ajatella ainakin kaksi kertaa ennenkuin sössii asiansa.

Kiitos tästä kommentista. 

Juurikin näin. Kuulostaa niin tutulta monilta osin. Tuo valehtelu, sitä on ollut niin uskomattoman paljon meilläkin. Kun oli reissuillaan kakkosten kanssa niin mulle samanaikaisesti sieltä soitteli ja lähetteli kuvia ja sydänemojeja. Arvatkaa vaan miltä tuntuu näin jälkeenpäin? 

Mä en tiedä miten kova paikka miehelle on se että lähdin. Kun ei se puhua pukahda. Yksi ilta laittoi viestiä jossa luki vain että "kylläpä ulkona on jo pimeää." Tulikohan ikävä siellä yksin kotona kolkossa talossa kun on tottunut että mä siellä häärään, sytyttelen kynttilöitä ja istun vierellä juttelemassa. Toivottavasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tämän vuoksi kannattaakin olla ihan näyttöä: laittaa sähköpostit/viestit copy-pastella. 

Tuntuu että pettäjän kanssa täytyy aina olla näyttöä, muuten ei myönnetä mitään ja puoliso on vainoharhainen hullu. Onneksi mä sain näyttöni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään tunne.

Tämä. Hyvin usein nämä ovat ihan oikeasti tunnevammaisia elukoita. Egonsa palvojia. Varjoisia hahmoja tuhoamassa muita.

Nimenomaa tuhoamassa muita. Onkohan kakkosenkin sydän jo särkynyt?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pettäjiä kiinnostaa ainoastaan omat tarpeet. Ei hän sinua olisi satuttanut ja pettänyt, jos sinusta oikeasti välittäisi ihmisenä ja välittäisi sinun hyvinvoinnistasi.

Pettäjä todennäköisesti harmittaa ja hävettää se, että jäi kiinni, mutta harvoin se, että petti. Koska eihän hän muuten olisi mennyt pettämään. 

Monesti pettäjät välittävät vain siitä, mitä sinä voit antaa heille, mutta eivät sinusta ihmisenä. Siksi pettäjät pettävät aina, mikään ei heille riitä. Voisit tehdä kaiken oikein, mutta silti pettäjä päätyisi pettämään. 

Ja ei, miehesi ei ollut heikko ja joutunut nuoremman naisen pauloihin. Miehesi nautti saamastaan huomiosta ja lähti siihen tietoisesti mukaan. Hän halusi sitä ja olisi tehnyt sen jokaisen naisen kanssa, joka hänelle huomiota antaa ja on hänen mielestään viehättävä (ja että mahdollisuus kiinnijäämiseen on pieni). 

Tiedän petettynä, että toden

Aika jyrkkää tekstiä. Aivan kuin sisälläsi olisi edelleen vihaa ja katkeruutta, jonka nyt purat johonkin.

Itse olen pettänyt ja tullut petetyksi aikaisemmissa suhteissa nuorempanai, joten kerron oman näkemyksen ap:n asiaan, näin pari vuosikymmentä naimisissa olleena.

Ap kirjoitti, että puoliso halusi huomiota ja/tai nainen "piiritti" miestä. Eikö parisuhteessa saanut haluttua huomiota. Eikö asioista oltu puhuttu, vai oliko suhde muutenkin miehen puolelt jo päädyssä ja pettäminen oli "ulospääsy" parisuhteesta, koska harvemmin sen jälkeen on paluuta vanhaan?

Mielestäni kukaan ei ole vietävissä parisuhteesta, jos kaikki on hyvin. Syitä voidaan aina keksiä, jos pettää, mutta lähtökohta kuitenkin on, että äärimmäisen harva pettää, jos haluaa olla suhteessa ja rakastaa toista.

Mies 42

Vaikka nyt tuntuu hirveältä, luulen, että tämä pettämisen paljastuminen ja ero on pitkässä juoksussa hyvä asia.

Sun tulevaisuus pettämisellä kriiseilevän machomiehen kanssa ei varmasti olisi ollut mukava. Miehen, joka ei halua eikä osaa puhua ongelmistaan, ei halua terapiaa, eikä kykene itsekritiikkiin.



Yleensä vanheneminen vielä nostaa persoonallisuuden varjopuolet vielä selvemmin esiin. Jos nuoruuden voimassa vielä kykeneekin painamaan käsittelemättömät ongelmansa maton alle, sama ei onnistu sitten kun vuosia kertyy ja alkaa tulla ehkä terveysongelmia. Möröt nousevat väkisin esiin.



Sun tulevaisuus olisi ollut miehen pahantuulen puuskien kuulostelemista ja sietämistä ja munankuorilla kävelyä. Hänhän on tottunut siihen, että sinä joustat ja ymmärrät, mikäs sen olisi muuttanut? Hänhän vielä sanoikin, että ei voi taata etteikö pettäisi vielä uudestaankin. Osoittaa, että hänen minäkuvansa on riippuvainen naissankarin roolista. Vaimon lisäksi pitää olla ne sivuseikkailut, muuten ei ole riittävän macho ja alfa.



Myös sinä muutut kun aikaa kuluu, et ole enää nuori tyttö, jota mies voi muokata mieleisekseen. Pidä tästä kiinni. Yhteen ei kannata todellakaan näillä näytöillä. Toki on mahdollista, että miehelle tulee suuri havahtuminen ja muutos parempaan, mutta sen pitää lähteä hänestä itsestään, eikä niin, että sinä taas otat ymmärtäjän ja lohduttajan roolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jyrkkää tekstiä. Aivan kuin sisälläsi olisi edelleen vihaa ja katkeruutta, jonka nyt purat johonkin.

Itse olen pettänyt ja tullut petetyksi aikaisemmissa suhteissa nuorempanai, joten kerron oman näkemyksen ap:n asiaan, näin pari vuosikymmentä naimisissa olleena.

Ap kirjoitti, että puoliso halusi huomiota ja/tai nainen "piiritti" miestä. Eikö parisuhteessa saanut haluttua huomiota. Eikö asioista oltu puhuttu, vai oliko suhde muutenkin miehen puolelt jo päädyssä ja pettäminen oli "ulospääsy" parisuhteesta, koska harvemmin sen jälkeen on paluuta vanhaan?

Mielestäni kukaan ei ole vietävissä parisuhteesta, jos kaikki on hyvin. Syitä voidaan aina keksiä, jos pettää, mutta lähtökohta kuitenkin on, että äärimmäisen harva pettää, jos haluaa olla suhteessa ja rakastaa toista.

 

Mies 42

Olen täälläkin kirjoittanut että todellakin sai kotona meidän parisuhteessamme huomiota, ei hän osaa oikein nimetä mitään syytä tekemisilleen. Mä luulen että halusi ns nousta arjen yläpuolelle, saada elämäänsä kiksejä. Teki sen vain todella törkeällä tavalla vailla minkäänlaista moraalia ja asetti siinä sivullisetkin hankalaan välikäteen. Syitä mulle ei ole annettu vaikka niitä vaadinkin silloin. Enää en ole kysellyt, olkoot.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nyt tuntuu hirveältä, luulen, että tämä pettämisen paljastuminen ja ero on pitkässä juoksussa hyvä asia.

Sun tulevaisuus pettämisellä kriiseilevän machomiehen kanssa ei varmasti olisi ollut mukava. Miehen, joka ei halua eikä osaa puhua ongelmistaan, ei halua terapiaa, eikä kykene itsekritiikkiin.



Yleensä vanheneminen vielä nostaa persoonallisuuden varjopuolet vielä selvemmin esiin. Jos nuoruuden voimassa vielä kykeneekin painamaan käsittelemättömät ongelmansa maton alle, sama ei onnistu sitten kun vuosia kertyy ja alkaa tulla ehkä terveysongelmia. Möröt nousevat väkisin esiin.



Sun tulevaisuus olisi ollut miehen pahantuulen puuskien kuulostelemista ja sietämistä ja munankuorilla kävelyä. Hänhän on tottunut siihen, että sinä joustat ja ymmärrät, mikäs sen olisi muuttanut? Hänhän vielä sanoikin, että ei voi taata etteikö pettäisi vielä uudestaankin. Osoittaa, että hänen minäkuvansa on riippuvainen naissankarin roolista. Vaimon lisäksi pitää olla ne sivuseikkailut, muuten ei ole riittävän macho ja alfa.



Myös sinä muutut kun aikaa kuluu, et ole enää nuori tyttö, jota mies voi muokata mieleisekseen. Pidä tästä kiinni. Yhteen ei kannata todellakaan näillä näytöillä. Toki on mahdollista, että miehelle tulee suuri havahtuminen ja muutos parempaan, mutta sen pitää lähteä hänestä itsestään, eikä niin, että sinä taas otat ymmärtäjän ja lohduttajan roolin.

Kiitos tästä, olipa taas terävää ja osuvaa tekstiä. 

Tämä on mielestäni nyt ainoa ratkaisu asiaan, lähdettävä oli. Etäältä näkee paremmin kauas kuten sanotaan. Välimmekin tulehtuivat pahoin sinä aikana kun odotin asuntoni vapautumista. Ei mun tulevaisuus olisi mukava ollut hänen kanssaan jos olisin nyt jäänyt, tiedän sen. 

Tuokin on totta että vanheneminen nostaa persoonallisuuden varjopuolia esiin, niin kävi myös miehelle vuosien mittaan, hänestä tuli jollain tapaa kärttyisämpi. Ja toivonkin että kaikki mörkönsä hän joutuisi vielä kohtaamaan silmästä silmään. Kunhan vain pysähtyisi joskus ajatustensa kanssa, mutta touhuaa kaiken aikaa niin paljon että ei vahingossakaan näin pääse käymään. 

Enkä mä todellakaan ole palaamassa näillä näytöillä hänen kanssaan yhteen. Se vaatisi sitä kuvaamaasi suurta havahtumista mieheltä. Havahtumista siihen mitä menettikään + että paluuta samaan vanhaan ei ole enää koskaan. Luoton täytyy olla 100% ja minua kohdeltava kuin ihmistä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä, olipa taas terävää ja osuvaa tekstiä. 

Tämä on mielestäni nyt ainoa ratkaisu asiaan, lähdettävä oli. Etäältä näkee paremmin kauas kuten sanotaan. Välimmekin tulehtuivat pahoin sinä aikana kun odotin asuntoni vapautumista. Ei mun tulevaisuus olisi mukava ollut hänen kanssaan jos olisin nyt jäänyt, tiedän sen. 

Kauas = lähelle. 

Heh.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaisuus teki varkaan.

Eikö tätä ole tutkittu ja tämä on yleisin syy.

Tietenkin se on yleisin syy, sillä ne joille pettäminen on ehdoton ei, eivät ylipäänsä petä. Ne taas, jotka ovat taipuvaisia pettämään, tarttuvat suunnilleen kaikkiin tilaisuuksiin pettää.

Tarttuvat kaikkin tilaisuuksiin, jossa kiinnijäämisen mahdollisuus on pieni.

Sitten tottakai ovat nämä, jotka uskovat puolisojen olevan kynnysmattoja ja etteivät he eroa,e ttä voivat pettää vähän julkisemmin.

Tiedä vaikka jos se AP:n mies ajatteli, että koska heillä on noin paljon yhteisoloa, ettei se AP mihinkään lähde vaikka jää kiinni. Nyt on suuttunut, koska onkin lähdössä.

Tiedän myös tällaisen aivan mahdottomilta tuntuvien riskien ottoa harrastavan pettäjän. Aivan todella näkyvästi käy salarakkaansa luona, milloin kenenkin tutun autolla jos oma onkin huollossa, ja käy myös ulkona tän toisen kanssa ja kaupassa yms. ja viestittelevät ja soittelevat ihmeellisen näkyvästi ja runsaasti. Tunnen siis tämän toisen naisen, siitä tiedän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös tällaisen aivan mahdottomilta tuntuvien riskien ottoa harrastavan pettäjän. Aivan todella näkyvästi käy salarakkaansa luona, milloin kenenkin tutun autolla jos oma onkin huollossa, ja käy myös ulkona tän toisen kanssa ja kaupassa yms. ja viestittelevät ja soittelevat ihmeellisen näkyvästi ja runsaasti. Tunnen siis tämän toisen naisen, siitä tiedän. 

Aikamoisia riskejä tuntuu munkin puolisoni ottaneen, sekä silloin 12 v. sitten että nyt tänä vuonna.

Ap

Muutama havainto.

1) Älkää sovitelko näille mitään diagnooseja, sillä kyse ei ole siitä, että tähän olisi jokin neuropsykologinen selitys, jonka voisi lääketieteellä korjata. Nämä ovat kusipäitä, vaikka varmaan sekin kohtapuoleen saa jonkun kirjainyhdistelmän saa. Mutta sitä ennen lähtisin siitä, että nämä ovat itsekkäitä pskapäitä. 

2) Ikäkriisi: joillain oireilee noin, että lähdetään hakemaan seikkailuja ja toisia naisia, jolloin niin, että huolestutaan enemmän omasta terveydestä ja siitä, miten työelämässä pärjää ja miten perhe pärjää, jos itselle tapahtuu jotain.

3) Ks. kohta yksi, ketkä oireilee mitenkin.

4) Muiden asiasta tietäminen: riippuu tietysti siitä, onko kyse todellakin ystäväperheestä, vaiko tuttavaperheestä. Jos ystävä, asia on tietysti anteeksiantamaton ja välit on poikki, koska eihän tuollaisiin ystäviin voi mitenkään luottaa. Jos tuttava, niin todennäköisesti heille on sepitetty ihan samat valheet kuin kakkosillekin, eli eroamassa ollaan ihan justiin. Huonosti menee. Sinä olet ranstakka. Sinä olet heikkohermoinen ja siksi sua ei voi jättää.

5) Taitaa monella meistä, sinullakin, olla tuo kokemus, miten vaikeaa on mennä niitä totuuksia sanomaan ja sekaantumaan. Se on oikeasti valitettavaa ja itseäni hävettää myös, että on suostunut erilaisia kuvioita suojelemaan. Se on kyllä vähän sama juttu kuin se itse pettäminen, että kyllähän ihminen osaa itselleen selitellä, miksi on nyt parempi olla hissuksiin vaan.

6) Aikuiset lapset: lapsien suhde vanhempiin luodaan siellä lapsuudessa. Jo sieltä asti isä on ollut etäinen ja sinä olet ollut välittäjä. Sen vuoksi minusta sinulla ei tässä tilanteessa toisaalta ole velvollisuutta siihenkään, että alat kertomaan heille erosta yksityiskohtia, edes sitä, että mies petti. Kysykööt isältään. Kun eivät kysy, heitä ei varmaan kiinnosta. Se on toinen juttu, jos suoraan sinulta kysyvät, sitten on tietysti kerrottava totuus. 

7) Tärkein: ajattelet paljon sitä, että mies nyt toivottavasti huomaa, mitä menetti ja jos huomaa, mitä menetti, ehkä sitten havahtuu ja te voittekin ajatella paluuta yhteen. Mietipä tämä asia nyt kahteen kertaan: niin, mitä jos mies todellakin huomaa mitä menetti ja haluaa sen vuoksi takaisin? Haluatko siis todella palata sen vuoksi takaisin, että mies huomaa ulkona olevan kovin pimeää, koska sinä et ole sytyttelemässä kynttilöitä? Toisin sanoen: haluatko oikeasti palata yhteen sen vuoksi, että olisit taas sytyttelemässä kynttilöitä, jotta miehellä ei olisi ympärillä pimeää?

Tsemppiä, olet hyvällä tiellä, jatka sillä, ap!

Joillekin miehille on erityisesti keski-iässä tärkeä saada IHAILUA. Jos ovat työssään sellaisessa asemassa, että heitä katsotaan ylöspäin, saavat kunnioitusta ja ihailuakin, niin se kotona saatu kumppanin huomio voi tuntea laimealta. Pitää kuitenkin muistaa, että kunnioitus ansaitaan myös siellä kotona! Ja se ei kotona samalla tavalla perustu asemaan, vaan tapaan olla perheessä ja parisuhteessa.

Ihailu sen sijaan on usein sellaista, että alhaalta katsotaan ylöspäin, se perustuu asemaan (esim. fani-muusikko, harkkari-johtaja), eikä tasa-arvoinen parisuhde pidemmän päälle rakennu ihailun päälle. Parikymppinen voi ihailla kolmekymppistä kumppaniaan, mutta ajan myötä suhde tasavertaistuu ja tarvitaan muutakin.

Ihailua on helppo saada sivusuhteissa, kun siinä ei vielä todella tunneta, ihaillaan ulkokuorta ja asemaa. Hullaannutaan toisesta ja nähdään vaan toisen parhaat puolet.

Vierailija kirjoitti:

1) Älkää sovitelko näille mitään diagnooseja, sillä kyse ei ole siitä, että tähän olisi jokin neuropsykologinen selitys, jonka voisi lääketieteellä korjata. Nämä ovat kusipäitä, 

2) Ikäkriisi: joillain oireilee noin, että lähdetään hakemaan seikkailuja ja toisia naisia

4) Muiden asiasta tietäminen: riippuu tietysti siitä, onko kyse todellakin ystäväperheestä, vaiko tuttavaperheestä. Jos ystävä, asia on tietysti anteeksiantamaton ja välit on poikki, koska eihän tuollaisiin ystäviin voi mitenkään luottaa. Jos tuttava, niin todennäköisesti heille on sepitetty ihan samat valheet kuin kakkosillekin, eli eroamassa ollaan ihan justiin. Huonosti menee. Sinä olet ranstakka. Sinä olet heikkohermoinen ja siksi sua ei voi jättää.

5) Taitaa monella meistä, sinullakin, olla tuo kokemus, miten vaikeaa on mennä niitä totuuksia sanomaan ja sekaantumaan. Se on oikeasti valitettavaa ja itseäni hävettää myös, että on suostunut erilaisia kuvioita suojelemaan. Se on kyllä vähän sama juttu kuin se itse pettäminen, että kyllähän ihminen osaa itselleen selitellä, miksi on nyt parempi olla hissuksiin vaan.

6) Aikuiset lapset: lapsien suhde vanhempiin luodaan siellä lapsuudessa. Jo sieltä asti isä on ollut etäinen ja sinä olet ollut välittäjä. 

7) Tärkein: ajattelet paljon sitä, että mies nyt toivottavasti huomaa, mitä menetti ja jos huomaa, mitä menetti, ehkä sitten havahtuu ja te voittekin ajatella paluuta yhteen. Mietipä tämä asia nyt kahteen kertaan: niin, mitä jos mies todellakin huomaa mitä menetti ja haluaa sen vuoksi takaisin? Haluatko siis todella palata sen vuoksi takaisin, että mies huomaa ulkona olevan kovin pimeää, koska sinä et ole sytyttelemässä kynttilöitä? Toisin sanoen: haluatko oikeasti palata yhteen sen vuoksi, että olisit taas sytyttelemässä kynttilöitä, jotta miehellä ei olisi ympärillä pimeää?

Tsemppiä, olet hyvällä tiellä, jatka sillä, ap!

Voi kiitos paljon vaivannäöstä sulle. 

Kohta 1: Kyllä mä oikeasti luulen että joku dg tuolla on, eihän kukaan nyt noin kova ja luonnoton kusipää voi olla luonnostaan?! Jotain on pielessä ja pahasti korvien välissä. 

Kohta 2: Ikäkriisi, KYLLÄ! Sitä mieltä mä olen alun alkaenkin ollut ja siitä miehellekin sanonut. Siksi sanoin hänelle että ota yhteyttä JOS silmäsi avautuvat, mutta aiemmin ei tarvitse.

Kohta 4: Uskoisin että tuollaisia sepustuksia suhteemme tilasta ovat saattaneet saada....Mies tosin väittää että ei ole mitään selittänyt kenellekään meistä.

Kohta 5: Niinpä niin. 

Kohta 6: Oikeassa olet, lapsuudessahan me siteet ja suhteet lapsimme luomme. Minä olen siinä onnistunut, mies ei. Poikamme kokee että isä aina mitätöi häntä ja vaati täydellisyyttä häneltä. Ja näinhän se oli. Tästä kun huomautin äskettäin miehelle niin hän: "Haukkukaa nyt oikein porukalla mua!" Mä olen onnellinen ja ylpeä lapsistani ja rakastan heitä koko sydämestäni vilpittömästi. 

Kohta 7: Niin mä toivonkin että huomaisi ja miettisi sähläilyjensä hintaa. En halua takaisin kynttilöitä sytyttelemään, sytyttelen niitä uudessa kodissani itselleni. Haluan takaisin vain ja ainoastaan jos mies todella menee itseensä ja sitoutuu muutokseen. Kohta varmaan en halua enää sitäkään. 

Kiitos tsempeistä sulle! Oot ihana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joillekin miehille on erityisesti keski-iässä tärkeä saada IHAILUA. Jos ovat työssään sellaisessa asemassa, että heitä katsotaan ylöspäin, saavat kunnioitusta ja ihailuakin, niin se kotona saatu kumppanin huomio voi tuntea laimealta. Pitää kuitenkin muistaa, että kunnioitus ansaitaan myös siellä kotona! Ja se ei kotona samalla tavalla perustu asemaan, vaan tapaan olla perheessä ja parisuhteessa.

Ihailu sen sijaan on usein sellaista, että alhaalta katsotaan ylöspäin, se perustuu asemaan (esim. fani-muusikko, harkkari-johtaja), eikä tasa-arvoinen parisuhde pidemmän päälle rakennu ihailun päälle. Parikymppinen voi ihailla kolmekymppistä kumppaniaan, mutta ajan myötä suhde tasavertaistuu ja tarvitaan muutakin.

Ihailua on helppo saada sivusuhteissa, kun siinä ei vielä todella tunneta, ihaillaan ulkokuorta ja asemaa. Hullaannutaan toisesta ja nähdään vaan toisen parhaat puolet.

 

Näin mäkin asian näen. Kiitos kommentista.

Ap

En haluaisi lytätä niitä miehiä, jotka ovat vastanneet, mutta kyllähän noissa vastauksissa on vähän sellainen vastuunsiirto: jos petän, on suhde huono. Jos suhde on huono, petän. Sellainen itseään toteuttava kehäpäätelmä. 

Vastapallona voisin kysyä:

1) jos suhde on huono, mitä olet tehnyt osaltasi parantaaksesi sitä?

2) oletko kertonut ajatuksistasi puolisolle? Miten toivoisit puolison käytöksen muuttuvan? 

3) millä tavalla se on huono?

Sekin on vähän niin, että jos päättää nähdä vain toisen huonot puolet ja  puutteet, ne korostuu ja vain ne huomaa. Jos ajatukset on muualla tai näkee toisessa vain huonoa, niin on myös mahdotonta saada toiselta sitä kaipaamaansa huomiota tai ihailua.

Jos jäisin kiinni, olisin helpottunut. Se olisi siinä sitten. Nyt pitää miettiä haluanko oikeasti sitä vai tätä, pitää miettiä olisiko oikein läväyttää totuus toisen kasvoille, vai erota kertomatta syytä. Pitää miettiä mikä satuttaisi vähiten, vai pitääkö. Pitää miettiä odotanko kertomista, ettei lasten syysloma mene pilalle, vai olisiko loma sitten pelkkää teeskentelyä. Vai odotanko vielä muutaman vuoden, että lukio loppuu. Pitääkö hankkia asunto etukäteen ja tehdä kaikki järjestelyt. Onko se reilua, vai onko se typerää, ettei mitään sellaista ole hoitanut. Jos jäisi rysän päältä kiinni, ei tarvitsisi miettiä miten toimia. Saatte kertoa mielipiteenne. 

Jälkiviisaus ei auta, ja selittely on turhaa. 

Sanoisin, että mies, joka kykenee noin kylmäverisesti ja  toistuvasti pettämään, ei ole tunnetasolla kiintynyt vaimoonsa ja perheeseensä. Varmasti perhe tärkeä statusmielessä, koska menestyvällä miehellä kuuluu olla sellainenkin, niiden syrjähyppyjen lisäksi.

Ja onhan se kiva välillä rentoutua hyvin hoidetussa kodissa ja nätin vaimon kanssa. Hyvä seksielämäkään ei ole sama asia kuin aito kiintymys ja kunnioitus kumppania kohtaan. Kiintymyksen ja kunniotuksen tärkeys nimittäin kasvaa pitkässä parisuhteessa kun kukin meistä alkaa fyysisesti väistämättä rapistumaan. Pelkkä seksuaalinen halu ei riitä emotionaalisesti kannattelemaan parisuhdetta ikuisesti.

Se, että mies pettämisreissuiltaan lähettelee sulle pusuviestejä kertoo aikamoisesta itsepetoksesta ja jakautuneesta persoonallisuudestaan. Normaalin tunne-elämän omaava hlö ei kykenisi tuollaiseen valheellisuuteen. Toki tällaisiä tunne-elämältään häiriintyneitä miehiä on paljon. 

Kertomasi perusteella miehesi on arvomaailmaltaan aika sovinistinen. Monelle naiselle olisi koko perheruljanssin yksin pyörittäminen ollut liikaa ja lusikat pantu jakoon jo paljon aiemmin. Miehesi luultavasti pitää tätä jaksamista itsestäänselvänä vaimon osana.

Lisäksi miehen martyyriasenne kun poika kertoo omasta kokemuksistaan, toinen aika ikävä merkki. Hän ei nähtävästi kykene lainkaan itsekritiikkiin omaa toimintaansa kohtaan.



Sanoisin, että sun kannattaa käydä teidän perhe-elämä ja parisuhde läpi ihan raatorehellisesti omassa mielessäni ja mahdollisesti erokursseilla tms. Älä kaunistele totuutta itsellesi enää, vaikka olisit siihen jo oppinut vuosien aikana.



Tietenkään katkeruuteen ei kannata jäädä vuosikausiksi vellomaan, mutta mitä enemmän käy asiaan läpi tuoreeltaan sen nopeammin siitä pääsee yli.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi lytätä niitä miehiä, jotka ovat vastanneet, mutta kyllähän noissa vastauksissa on vähän sellainen vastuunsiirto: jos petän, on suhde huono. Jos suhde on huono, petän. Sellainen itseään toteuttava kehäpäätelmä. 

Vastapallona voisin kysyä:

1) jos suhde on huono, mitä olet tehnyt osaltasi parantaaksesi sitä?

2) oletko kertonut ajatuksistasi puolisolle? Miten toivoisit puolison käytöksen muuttuvan? 

3) millä tavalla se on huono?

Sekin on vähän niin, että jos päättää nähdä vain toisen huonot puolet ja  puutteet, ne korostuu ja vain ne huomaa. Jos ajatukset on muualla tai näkee toisessa vain huonoa, niin on myös mahdotonta saada toiselta sitä kaipaamaansa huomiota tai ihailua.

Näitä samoja asioita mä kysyin puolisolta. Ei vastausta. 

Kysyin että miksi lähdit pettämisen tielle, miksi et lähtenyt mun kanssa parantamaan asioita jos koit jonkin olevan pielessä. Miksi et ottanut puheeksi kanssani jos toivoit johonkin muutosta, miksi täytyi sen sijaan lähteä pettämään ja rikkomaan? Ei vastausta tai sitten vain: "Tehty mikä tehty."

Ap