Haluatko kysyä jotain pitkän työkokemuksen (yli 20v.) omaavalta pari- ja perheterapeutilta

Onko ihmisillä jotka ovat uskottomia toistuvasti useissa parisuhteissaan sekä ahdistuvat turvasta ja tasapainoisesta parisuhteesta jotain yhteisiä taustatekijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Voiko enää tehdä mitään, kun mies ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen, eikä myöskään viettää aikaa yhdessä? Hän on kotonakin koko ajan toisessa huoneessa, ei samassa huoneessa minun kanssani. Hän ei halua puhua ongelmista, vaan mykkäkouluilee. Hän on haukkunut ulkonäköäni rumasti, eikä ole suostunut pyytämään anteeksi. Hän ei tee kotitöitä, vaikka siitäkin on monesti keskusteltu. Hän ei maksa asumisesta mitään, vaan minä maksan omistamani asunnon kaikki kulut. Jos tätä ei voi enää parantaa, niin miten saan aikaiseksi erota avioliitosta?

N50+

Pattitilanteet voivat jatkua vuosia. Ja ainoa kenestä voit ottaa varmuudella selvää olet sinä itse, ihmisen oma tahto on hyvin vahva jos hän tietää mitä haluaa, sinunkin. Miehesi käyttelee omaa tahtoaan, sinun tilanteesi on monimutkaisempi, sillä jokin estää sinua toimimasta vapaasti ja ajattelemasta omaa etuasi ja elämääsi selkeästi. Pelko, häpeä, aggressio, joka on kääntynyt itseesi masennukseksi? Voi olla monia syitä. Kuinka kauan siedät pattitilannetta, vuoden, kaksi, kuukauden. Mitä sinä tahdot ja haluat ja mitä tekoja se vaatii. Puhu ystäville, hanki itsellesi ammattiapua. Ja tännekin voi kirjoittaa ja saada vertaistukea. Minä tässä voin vain arvailla tässä jotain. Kyse voi olla hyvin monenlaisista asioista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Käykö sulla asiakkaina pareja joiden toinen osapuoli ottaa kaiken henkilökohtaisena kritiikkinä itseään kohtaan? Siis toinen kertoo omista tunteistaan ja toinen loukkaantuu kaikesta koska kokee sen kritiikkinä. Miten tällainen henkilö voisi oppia suhtautumaan toisen tunteisiin jotenkin neutraalimmalla tavalla? 

Itse olen siis tällainen joka ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena ja se aiheuttaa meille jonkun verran ongelmia. Olen myös työssäni samanlainen, en tiedä mistä se kumpuaa. 

Sellainen on hyvin tavallista, että loukkaannutaan. Mutta myös loukkaaminen on hyvin tavallista eli on paljon kaksoisviestintää ja epäreilua viestintää. Harvoin ihniset loukkaantuvat turhaan. 

 

Lähtisin tutkimaan noita tilanteita mistä on kyse. Yleispätevää vastausta en siis voi antaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmisillä jotka ovat uskottomia toistuvasti useissa parisuhteissaan sekä ahdistuvat turvasta ja tasapainoisesta parisuhteesta jotain yhteisiä taustatekijöitä?

Asiaa on tutkittu, heillä on impulsiivisuutta ja tarvetta nostaa itsetuntoaan eli on sekä persoonallisuuteen että turvattomaan kiintymyssuhteeseen liittyviä syitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmisillä jotka ovat uskottomia toistuvasti useissa parisuhteissaan sekä ahdistuvat turvasta ja tasapainoisesta parisuhteesta jotain yhteisiä taustatekijöitä?

Asiaa on tutkittu, heillä on impulsiivisuutta ja tarvetta nostaa itsetuntoaan eli on sekä persoonallisuuteen että turvattomaan kiintymyssuhteeseen liittyviä syitä. Ap

Ei yllätä lainkaan vastauksesi. Tosiasiat tunnistamalla ja tunnustamalla vähintään itselleen voi päästä eteenpäin elämässään,

No mutta höpsis. Itse olen nimenomaan opiskellut 4 vuotta pari- ja perhepsykoterapeutiksi. Ja kyllä vaan harjoittelut työnohjauksineen kuului myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko enää tehdä mitään, kun mies ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen, eikä myöskään viettää aikaa yhdessä? Hän on kotonakin koko ajan toisessa huoneessa, ei samassa huoneessa minun kanssani. Hän ei halua puhua ongelmista, vaan mykkäkouluilee. Hän on haukkunut ulkonäköäni rumasti, eikä ole suostunut pyytämään anteeksi. Hän ei tee kotitöitä, vaikka siitäkin on monesti keskusteltu. Hän ei maksa asumisesta mitään, vaan minä maksan omistamani asunnon kaikki kulut. Jos tätä ei voi enää parantaa, niin miten saan aikaiseksi erota avioliitosta?

N50+

Pattitilanteet voivat jatkua vuosia. Ja ainoa kenestä voit ottaa varmuudella selvää olet sinä itse, ihmisen oma tahto on hyvin vahva jos hän tietää mitä haluaa, sinunkin. Miehesi käyttelee omaa tahtoaan, sinun tilanteesi on monimutkaisempi, sillä jokin estää sinua toimimasta vapaasti ja ajattelemasta omaa etuasi ja

Jos vielä luet tätä, niin kiitos vastauksestasi! Se oli hämmästyttävän hyvä. Juuri noin se taitaa olla. Oikeastaan jopa tiedän, mitä suunnilleen haluaisin elämältä, mutta jokin tekijä estää ajattelemasta sitä ja mitä se vaatisi ja tekee kaikesta sumuista. Kärsin välillä jopa jonkinlaisista muistinmenetyksestä parisuhteen tapahtumien suhteen, enkä näe kunnolla ja selkeästi. En tiedä, mistä se johtuu. Eli tähän asiaan, mikä päässäni oikein jumittaa, pitäisi yrittää keskittyä, eikä siihen mitä mies tekee ja ei tee. Varmaan kaikkia noita eli jonkinlaista pelkoa ja häpeää, mitä muut ajattelisivat, ja syyllisyyttä siitä, että huono suhde onkin minun vikani ja masentuneisuutta, tunnetta että on loukussa, eikä ole tulevaisuudetoivoa. Oikeasti siis kiitos, se oli hyödyllinen kommentti.

Lukeekohan ap vielä tätä ketjua? Miten ehkäistä ruuhkavuosien aiheuttamaa parisuhteen huononemista? Jos sitä aikaa ei vain ole ja yhteinen aika kuluu joko käytännön asioita hoitaessa tai niistä riidellessä?

Toinen kysymys: jos tunnistaa itse, että oma lapsuuden kiintymyssuhdemalli on kaikkea muuta kuin turvallinen, miten voisi saada hyvän parisuhteen? Voivatko kaksi "rikkinäistä" olla yhteensopivia vai onko suhde toivoton? Miten tällaisessa tilanteessa saisi omille lapsille turvallisen kiintymyssuhdemallin?

Onko tyypillistä, että parisuhteessa miehen seksin säännöllinen tarve alkaa leipäännyttää naista? Itselle näin käy aina. Mikä neuvoksi.

Kysisi semmoiselta, että  "aiotteko vielä joskus mennä oikeisiin töihin ? "

.

Up

Vierailija kirjoitti:

No mutta höpsis. Itse olen nimenomaan opiskellut 4 vuotta pari- ja perhepsykoterapeutiksi. Ja kyllä vaan harjoittelut työnohjauksineen kuului myös.

Niin, perheterapeutteja ei enää valmistu Suomessa. Ne tutkintovaatimukset, joita muutamia vuosia sitten katsoin, olivat varsin teoreettisia eli esimerkiksi yksi tärkeimmistä opiskelumetodeista, simuloitu terapiaistunto laajalla kokoonpanolla (suorassa työnohjauksessa) ei varmaankaan ole käytössä. Edes työpaikoilla tapahtuva perheterapiatyö työnohjauksessa tuskin toteutuu kaikkien kohdalla, koska kaikki opiskelijat eivät työskentele paikoissa, joissa tehtäisiin perheterapiaa, sillä se on nykyään harvinaisempaa kuin vielä 1990-luvulla, jolloin myös ryhmäterapioita oli paremmin tarjolla. 

Terapiamaailmassakin on omat muoti-ilmiönsä, nyt ollaan hyvin yksilökeskeisiä ja puhutaan paljon geeneistä ja diagnooseista.Tekemällä oppii eikä ennen ollut kaikki paremmin, mutta opiskelijan kannalta se että olet ollut simuloidussa perheterapiaistunnossa kaikissa asiakkaan, työparin ja työnohjaajan rooleissa monta kertaa, kasvattaa empatiakykyä asiakasta kohtaan ja ymmärrystä vastatransferenssin suhteen (ne asiat käsiteltiin lopuksi yhdessä) tavalla, joka antaa erinomaiset valmiudet työskennellä perheen kanssa sotkeutumatta omiin jalkoihinsa liian pahasti. Toki teoriakin on tärkeää ja sitä luettiin, mutta eniten opettivat nuo opetusmetodit, jotka olivat aika ainutlaatuisia. Mutta eipä kuusivuotisen ryhmänohjaajakoulutuksen käyneitä kokeneita perheterapiakouluttajiakaan olisi nykyään montaa tarjolla, jotka tuollaista suurryhmää voisivat ohjata, he ovat jo kaikki edesmenneitä ja hyvin iäkkäitä. Hiljainen tieto on jopa osittain kadonnut.

Perheterapiakoulutus oli paras koulutus, jossa olen koskaan ollut. Ja olen kuitenkin opiskellut aika paljon, ulkomaillakin. Mikään koulutus ei kuitenkaan ole opettanut minulle niin paljon omasta itsestäni ja reaktioistani ja opettanut myös ihmisestä. Samanaikaisesti kävin myös psykodynaamisen pitkän psykoterapian, johon sitoutuminen oli koulutuksen vaatimuksena.

Tulipa nyt pitkä jaaritus. Korjaa toki, jos tuollainen opiskelumenetelmä on yhä käytössä. Minä sain sen käsityksen, että opiskellaan aika pitkälti samaan tapaan kuin muutenkin yliopistossa, harjoittelut sitten työpaikoilla kuten muillakin ammattiin valmistuvilla yliopistoaloilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lukeekohan ap vielä tätä ketjua? Miten ehkäistä ruuhkavuosien aiheuttamaa parisuhteen huononemista? Jos sitä aikaa ei vain ole ja yhteinen aika kuluu joko käytännön asioita hoitaessa tai niistä riidellessä?

Arjen asioista riiteleminen kertoo kontaktin katoamisesta parin välillä. Pikkuasiat alkavat ärsyttää, rutiinit ovat muuttuneet eikä tehdä enää mitään hauskaa yhdessä kuten useimmat parit tekivät seurusteluaikoina. Millainen pariskunta silloin oli. Mitä he tekivät yhdessä, miten pitivät hauskaa, mitä toisessa arvosti ja rakasti. Voiko entisiä hauskoja asioita lisätä arkeen ja keksiä lisää uusia. Ne ovat arkisia ja halpoja asioita, eivät kynttiläillallisia ja ulkomaanmatkoja niinkään. 

Jos tie toisen rakastavaan ja hyväksyvään, suhdetta kannattelevaan arvostavaan katseeseen on niin pitkä, ettei lähemmäs pääse tai uskalla tekemällä enemmän entisiä hauskoja juttuja yhdessä, niin silloin täytyy matkata pettymyksiin, joita pariskunnan elämässä on päässyt sattumaan. On loukattu ja tultu loukanneeksi, ne hiertävät taustalla tai siitä miten eletään yhdessä, mitä halutaan ja väistetään ei olla keskusteltu tarpeeksi.

Ja sitten on tietysti kaikki se mitä vanhemmiksi kasvaminen edellyttää. Mitä vanhempieni antamista eväistä haluan säilyttää, mitä haluan heittää pois. Miten kummankin taustat stemmaavat yhteen, kun ne avataan ja keskustellaan läpi. 

Jos tilanne ei ole hankala, voivat hyvinkin yksinkertaiset keinot auttaa. Hauskojen asioiden tekeminen yhdessä, parisuhdekorteistakin saa ideoita keskusteluun. Jos keskustelusta keskenään ei tule mitään, voi sitten ottaa istunnon ammatti-ihmisen kanssa. Ruuhkavuosina on hyvin tavallista, että parisuhde ei pysy oikein tilanteen tasalla, kun on niin paljon kuormitusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko enää tehdä mitään, kun mies ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen, eikä myöskään viettää aikaa yhdessä? Hän on kotonakin koko ajan toisessa huoneessa, ei samassa huoneessa minun kanssani. Hän ei halua puhua ongelmista, vaan mykkäkouluilee. Hän on haukkunut ulkonäköäni rumasti, eikä ole suostunut pyytämään anteeksi. Hän ei tee kotitöitä, vaikka siitäkin on monesti keskusteltu. Hän ei maksa asumisesta mitään, vaan minä maksan omistamani asunnon kaikki kulut. Jos tätä ei voi enää parantaa, niin miten saan aikaiseksi erota avioliitosta?

N50+

Pattitilanteet voivat jatkua vuosia. Ja ainoa kenestä voit ottaa varmuudella selvää olet sinä itse, ihmisen oma tahto on hyvin vahva jos hän tietää mitä haluaa, sinunkin. Miehesi käyttelee omaa tahtoaan, sinun tilanteesi on monimutkaisempi, sillä jokin estää sinua

Kiitos palautteesta. Sinun varmaan kannattaisi hankkia itsellesi keskusteluapua. Se ettei muista tai menee sekavaksi on puolustusmenetelmä. Näin suojaat itseäsi kuormitukselta, samaa tarkoitusta edustaa ikään kuin unessa oleminen, toisen armoilla oleminen, mutta se on sinun etsikkoaikaasi, josta olet murtautumassa ulos esimerkiksi kirjoittamasi viestin avulla. Sitten kun olet valmis henkisesti, alkaa tapahtua. Siihen kannattaa hakea apua ystäviltä ja terapiasta, myös jostain itsellesi tärkeästä tekemisestä, jonka olet kenties hukannut ja josta aina ennen olet saanut voimia ja innoitusta elämään. Elämän tarkoitus on hyvin pitkälle kannatteleva voima. Sen hukkaaminen pitkäksi ajaksi saa voimaan huonosti, koska se himmentää tahdonvoiman ja perspektiivi kapenee ja lyhenee. Viktor Frankl on tästä kirjoittanut hienoja kirjoja. Ap

Miten sun parisuhteen laita? Onko helpompi opettaa kuin elää oppiensa mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Toinen kysymys: jos tunnistaa itse, että oma lapsuuden kiintymyssuhdemalli on kaikkea muuta kuin turvallinen, miten voisi saada hyvän parisuhteen? Voivatko kaksi "rikkinäistä" olla yhteensopivia vai onko suhde toivoton? Miten tällaisessa tilanteessa saisi omille lapsille turvallisen kiintymyssuhdemallin?

Asioita voi työstää psykoterapiassa. Suurin osa suomalaisista on turvattomasti kiintyneitä, turvallisesti kiintyneiden osuudeksi on arvioitu noin 30 prosenttia (asiaa ei ole tutkittu, se on vain arvio) eli epätäydellistä tässä suhteessa on lähes kaikkien elämä. Lapsen kannalta on tärkeää, että aikuiset osaavat vastata hänen tarpeisiinsa asianmukaisesti eikä omia huonoja tai kiellettyjä puolia käsitellä lapselle annettujen "tarralappuominaisuuksien" kautta, mikä on se epätäydellisyyden tavanomaisin muoto lasten kasvatuksissa. Vanhemmat antavat mallin rakkaudesta lapselle, siksi näiden asioiden miettiminen ja työstämiinen on vastuullista, minkä lisäksi se useimmiten koetaan erittäin mielenkiintoiseksi, joskus myös pelottavaksi, jos se tapahtuu terapiassa, missä kaikki perheenjäsenet ovat samassa terapiahuoneessa yhtä aikaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten sun parisuhteen laita? Onko helpompi opettaa kuin elää oppiensa mukaan?

Perheterapiatyö on todella kaukana opettamisesta. Enemmän siinä ollaan oppilaan paikalla ehdottomasti, tällainen keskustelu ei millään lailla kuvaa sitä millaista perheterapia tai ryhmäterapia on. Ero on kuin porkkanalla ja pihvillä.

Parisuhteeni voi oikein mukavasti, kiitos kysymästä. Huomisesta en silti tiedä kuten ei kukaan muukaan. Illuusio siitä, että olisi joku joka tietäisi ja osaisi paremmin minun elämäni on hyvin yleinen toive, joka edustaa vanhemmuuden turvallista prinsiippiä, mutta en milloinkaan ota sellaista roolia vastaan, en ystävänä, terapeuttina enkä puolisona. Vain äitinä otin, kun lapset olivat pieniä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä, että parisuhteessa miehen seksin säännöllinen tarve alkaa leipäännyttää naista? Itselle näin käy aina. Mikä neuvoksi.

Ei se ole tyypillistä tai ainakaan sitä ei tuoda esille ihan tuossa tyylilajissa. Mutta erilainen kaupanteko normaaliuksien ja halujen eriparisuuksien maastossa on yksi tavanomaisimpia aiheita terapiassa. Itse seksistä on harvemmin kyse, muista asioista enemmän. En osaa sen tarkemmin ottaa kantaa sinun tilanteeseesi, koska niitä asioita mistä kaikesta voisi olla kyse on niin paljon. Ap